Veljeytemme oli vahvaa laatua

Piti tänään kirjoittaa veljestäni, kun veljeni menehtymisestä on kulunut tasan viisi vuotta. Mutta minkä takia mennä keksimään pyörää uudelleen? Kirjoitin mielestäni ihan kauniisti veljestäni ja veljeydestämme veljeni hautajaispäivänä viisi vuotta sitten ja kopionkin sen tekstin uudelleen tähän. Muistojen virkistämiseksi.

"Rakas veljeni,

Elämäsi oli kuin toimintaelokuva, jonka tv-lähetys katkesi teknisten syiden vuoksi jo ensimmäiseen mainoskatkoon. Se jäi kesken liian varhain. Jo ennen sitä vaihetta, kun vauhti rainassa olisi kiihtynyt, kliimaksi  lähestynyt ja leffan sankari löytänyt naisen. Arvaat varmasti kuinka murtunut olen, mielelläni olisin vahdannut tuota elokuvaa pidempäänkin. 

On käsittämätöntä, miksi elämäsi täytyi päättyä näin aikaisin. Hädin tuskinhan se ehti kunnolla edes alkamaan.

Olen ylpeä siitä, kuinka vahva side meillä veljeksillä oli. Olimme kuin vastakkaisilla rannoilla seisovat paalut, jotka kannattelivat välissään betonista siltaa. Veljeytemme oli sellaista minkälaista sen pitää ollakin. 

Olit nimittäin minulle veljeyden lisäksi paras ystäväni, vietimme paljon aikaa yhdessä. Kai siksi, että olit niin pirun hyvää seuraa. Olit hyvätahtoinen, rento, luotettava ja auttavainen. Olit meistä se järkevämpi, neuvoit ja rauhoittelit usein minua.  

Pidin sinua itsestäänselvänä valintanani tulevaksi bestmanikseni.

Minun on oltava kiitollinen edes siitä ajasta, jonka sain viettää kanssasi. Etenkin lapsuuteni olisi ollut huomattavasti tylsempi ilman lähes samanikäistä veljeäni.

Poismenosi jälkeen mieleeni on virrannut kultaisia muistoja lapsuusajoiltamme, kuinka laskettelimme pikkuautoja parkkitalosta alas, pelasimme pihapalloa kotitalomme lumisella takapihalla ja leikimme järvivesissä useilla karavaanialueilla. Nuo hetket, kun saisin nauttia uudelleen.

Edes kerran olisin halunnut haastaa sinut vielä pihapallomatsiin.

Sinua vastaan kilpaileminen oli parasta, mitä olen koskaan elämässäni kokenut. Niissä kisoissa oli aina mukana erityistä tunnetta, kuin Suomi-Ruotsi- maaotteluissa. Sen vuoksi niin paljon toisiamme vastaan varmaan kilpailimmekin. Onnekseni minä kuittasin lähes aina Stanley cup-voitot joukkueelleni.

Viimeisinä yhteisinä vuosinamme mukaan illanviettoihimme astui alkoholi, olit hauskaa känniseuraa. Niin kuin nyt juhannuksenakin, jussibileet kaverisi kotona on elämäni yksi parhaimmista juhannuksistani. Ne olivat niin loistavat, että arvoltaan sopivat liki täydellisesti läheisten veljesten viimeiseksi yhteiseksi kokemukseksi.

Tuntuu kuin menehtyessäsi minustakin olisi revitty puolet pois. Elämäni on sortunut kuin se vertauskuvassani mainitsemani silta poistettaessa vastakkaisen rannan paalun.

Tänään tulen laskemaan kukkalaitteen arkkusi vierelle, valitsin laitteeseen paljon sinisen väristä kukkaa, sillä se oli sinun lempivärisi.

Ajatuksiani kuvaa hyvin lainaus Raaka-aine yhtyeen Suru-kappaleesta:

"Ei ole enää ystävää, kuinka pystyisin sen ymmärtää.
Sinä jäit muistoihin tänään, en ole koskaan yksinään."

Ikuisesti Sinua kaivaten,

Pikkuveljesi Ville

Kirjoitettu 4.8.2012"