Kuinka on kesä mennyt?

Mikä on tämän Viltsun nurkkauksen yksi parhaimmista ja samalla yksi huonoimmista puolista? Se on se, että tämä blogi on niin sanottu sillisalaattiblogi. Blogin aihealuetta ei ole sen tarkemmin määritelty vaan kirjoittelen tässä blogissa aiheista jotka minua innostavat. Tällä kertaa kirjoitan kuulumisistani.

Olen varsinkin edellisen kuukauden aikana kiinnostunut paljon bloggaamisesta. Olen lukenut paljon blogeja Blogit.fi-sivuston kautta ja lukenut muutakin materiaalia Blogeista ja bloggaamisesta. Olen lukenut tietoa muun muassa siitä millainen on hyvä ja kiinnostava blogi, mitä eri blogeja sitä on olemassa ja miten saada lukija kiinnostumaan blogista. Blogeja on hurja määrä ja tulenkin todennäköisesti kirjoittamaan omia ajatuksiani Blogeista ja bloggaamisesta jossain toisessa postauksessa.

Nyt totean vain tajunneeni oman blogin olevan niin sanottu sillisalaattiblogi, eli se tarkoittaa sitä että tämän blogin aihealuetta ei ole sen tarkemmin määritelty vaan kirjoittelen blogiini aiheista jotka minua innostavat. Aihealue voi poukkoilla laidasta laitaan. Tällä on sekä hyviä että huonoja puolia. Luulen että kirjoitettavaa blogiin tuntuisi riittävän, sillä voihan tänne kirjoittaa mistä aiheesta vain. Toisaalta lukijaa voi olla vaikeampi sitouttaa blogin lukijaksi. Jos jokin aihe ei miellytä tai kiinnosta voi lukija jättää kokonaan lukematta jonkin blogipostauksen.

No tarkoitukseni ei ollut tällä kertaa kirjoittaa vain Blogeista vaan tarkoituksenani oli kirjoitella tähän blogikirjoitukseen kuulumisiani. Noin niin kuin pääpiirteittäin minulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Kesä on mennyt vauhdilla, kolmesta kesäkuukaudesta on enää yksi puolikas kuukautta jäljellä.

Kesä on sujunut vaihtelevissa keleissä, lämpimimpiä päiviä olisi voinut olla reilusti enemmänkin. Kyllähän se aurinko vaikuttaa heti mielialaan vaikken mikään kovin innokas auringossa makailija olekaan. En malta kyhnöttää kovin pitkää aikaa vain auringossa tekemättä mitään.

Majakassa eli naapurirakennuksessa käyn edelleen töissä keskiviikkoisin ja perjantaisin. Siellä duunaillaan kaikenlaisia pientöitä kuten liimataan kooditarroja kortteihin ja muihin tuotteisiin ja nyt viimeksi mittailtiin 400 grammaa suklaata lyhtyjen sisään. Joo, tiedän, ei kovin kiinnostavaa.

Työpaikkani Majakka näkyy suoraan olohuoneen ikkunastani.

Majakasta oli tosin kesälomaa koko heinäkuun ajan. Minullakin on sen verran töitä, että pääsin myös kesälomalle. Kesälomani varmaan paras juttu oli tekemäni Helsingin reissu, josta postasin myös tänne Blogiinikin kahden postauksen verran tekstiä.

Olenkin matkustellut kotimaassa aika paljon lähimenneisyydessä. 29.-30.7 tein Helsingin reissun ja nyt viime viikon torstaina teimme majakkalaisten kanssa päivän reissun Turkuun. Tätä aiemmin olin myös yksikseni tehnyt jo yhden päivän reissun Turkuun maaliskuussa.

Reissut olivat mukavia irtiottoja arjesta ja toivat hyvin väriä muuten melko värittömään elämääni. Ja olivathan Helsingin ja Turun reissut melko sivistäviäkin, sillä harvassa olivat ne kerrat olleet kun olin näitä reissuja aiemmin käynnyt Helsingissä ja Turussa. Reissut olivat mukavia ja onnistuneita.

Kävin Turussa Aurajoen rannalla 10. päivä elokuuta. 

Kesäloma Majakasta päättyi elokuun toinen päivä ja silloin palailin taas takaisin sorvin ääreen. Kesäloma kesti siis kokonaisen kuukauden.

Kaiken maailman pelailuista olen varsin innostunut tällä hetkellä. Etenkin biljardia tykkään pelata, sitä harjoittelen aina yksinänikin. Täytän pelikentän palloilla ja sitten koitan tyhjentää kentän sen valkoisen pallon, kiven avulla. Kyllähän biljardia pelaa ja treenaa yksinäänkin, lyömisenhän luulisi tuolla tavalla kehittyvän, mutta onneksi täällä Länsituulessa saa suht helposti peliseuraakin.

Perjantaina pelasin yhden mieshoitajan kanssa ja se olikin ihan ylivoimainen vastus, ainakin vielä. Tuli hyvin lisää puhtia treenaamiseenkin kun kohtasi noin kovan vastuksen. No onneksi sitä sanotaan, että kovia pelejä pelatessa kehittyy.

Ulkonakin olemme pelanneet jonkin verran, etenkin petanqueta ja mölkkyä. Tosin ulkona voisimme pelata vielä enemmänkin. Ehkä nuo kelitkin ovat vaikuttaneet siihen, että ulkona pelaaminen on jäännyt vähemmälle tänä kesänä?

Se on mukavaa että täällä Länsituulessa on peliseuraa. Aina keskiviikkoisin ja lauantaisin täällä on myös peliryhmät, silloin pelataan varsin usein jotain lautapeliä. Nyt viime aikoina ollaan pelattu sananmuodostuspeliä Scrabblea ja tietovisa Ykkösvisaa.

Sitä tottui silloin pelaamaan paljon, kun äiti ja veli vielä elivät. Mutta sitten kun ne menehtyivät niin jäi pelaaminenkin vähemmälle. Nyt onneksi täällä Länsituulessa on taas päässyt pelaamaan. Tosin sitä korttipeliä Maratonia täällä ei ole päässyt lätkimään ja sitä on alkanut olemaan kova ikävä. Voi niitä aikoja kun Maratonia pelattiin melkein kyllästymiseen asti.

Juominen minulla on tällä hetkellä hyvin hallussa. Kiitos taas sen antabus-lääkityksen jota jälleen tällä hetkellä käytän. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, silloin kun HPK tippui puolivälierissä JYPiä vastaan oli kai liian kovat mielihalut ja sorruin juopottelemaan ja olemaan oikein Hämeenlinnan yöelämässäkin.

Tuolloin juomisen hallinta riistäytyi hieman käsistä ja tuli ryypättyä, mutta tuon jälkeen olen ruvennut taas käyttämään antabusta ja juominen on pysynyt hallinnassa eikä oikein mielihalujakaan ole ollut.

Helsingissäkin tuli käytyä heinäkuun lopussa. 

Sitä joskus kaipaa rilluttelua, yöelämää ja ryyppäämistä ja tuolloin huhtikuun alussa kaipasin vähän liikaakin ja tuli sorruttua ryyppäämiseen. Tästä en ole vielä kovin paljoo muille kertonutkaan. Mutta nyt olen ollut taas yli neljä kuukautta täysin raittiina.

Herkutteluakin olen jonkin verran tänä kesänä harrastanut, niin kuin kesäisin kuuluukin. Tuolloin Helsingin reissulla söin kesän ensimmäiset Kauppatorilta ostamani mansikat ja jäätelöäkin on mennyt jonkin verran. Nyt pitäisi, ehkä huomenna? tehdä mamman marjapiiras punaisista viinimarjoista. Täällä Länsituulessa kun on marjapuskia, mistä saa asukkaat hakea omaan käyttöönsä marjoja.

Tällaista minulle tällä hetkellä kuuluu. Onneksi Mamban sanoin kesää on vielä jäljellä, vaikka ei minua se syksynkään tulo hirveästi kauhistuta. Silloinhan alkaa jääkiekkokausikin. Nyt on laskujeni mukaan 25 yötä jäljellä jääkiekkoliigan alkuun. Ja alkaahan se heti mielenkiintoisella viikonlopulla.

Ensin on perjantaina täällä Hämeenlinnassa peli HPK-Kärpät ja heti lauantaina samat joukkueet kohtaavat uudestaan Oulussa. Perjantaina olen luultavammin matsissa paikan päållä ja lauantain pelin katselen pubissa tv;stä, ilman alkoholia.