Elämä ottaa ja elämä antaa. Elämä on harvoin pelkkää tasaista ajamista autotiellä. Elämään kuuluu niin myrskyt kuin poutasäätkin. Ja Kari Tapion laulun sanoin: "Myrskyn jälkeen tulee aina poutasää".
Elämä on harvoin pelkkää tasaista menoa. Ja siinä kai elämän suola onkin. Elämä on niin arvaamatonta. Elämä on kuin lottokone, voi vain arvuutella mitä se seuraavaksi eteen arpoo.
Elämä menee nopeaan tahtiin, ainakin siltä tuntuu. Mitä vanhemmaksi varttuu, niin tuntuu että sitä nopeammin elämä etenee. Tällä viikolla tuli juuri kuluneeksi jo 16 vuotta iskuista World Trace Centeriin. Ja muistan yhä sen hetken kun pidimme iskun takia hiljaisen hetken lukiossa. Tuosta hetkestä on kuitenkin aikaa jo 16 vuotta! Silloin kun terrori-isku World Trade Centeriin tapahtui, olin noin puolet nuorempi kuin mitä olen tänään.
Minunkin elämäni on ehtinyt olemaan jo melko värikästä, suht nuoresta iästäni huolimatta. Joskus 2000-luvun alussa valmistuin ylioppilaaksi, sitten kävin armeijan. Vuosina 2005-2009 opiskelin puolestaan restonomiksi Kauhajoella ammattikorkeakoulussa. Siskoni lapset syntyivät puolestaan vuosina 2003 ja 2011.
Tuossa lueteltuna niitä positiivisia asioita, mitä elämäni aikana on tapahtunut. Mutta myös minä tiedän senkin, mitä on elämän nurja puoli. Jos olen saanut kokea niitä positiivisiakin asioita, niin olen joutunut kokemaan myös niitä vastoinkäymisiä.
Esimerkiksi suru on ollut läsnä elämässäni hyvin vahvasti, vuonna 1998 menehtyi isoäitini, vuonna 2007 jouduttiin puolestaan lopettamaan perheemme rakas Osku-koira, sitten vuonna 2008 Kauhajoen koulussani tapahtui ne järkyttävät koulusurmat. Oman äitini jouduin puolestaan hyvästellä taivaan maille vuonna 2011 ja heti perään vuonna 2012 menehtyi veljeni. Ja kun oli veljeni muistotilaisuus niin toinen enoni ilmoitti että kummisetäni ja toinen enoni on juuri sen päivän aamuna kuollut.
Näin raskaissa vastoinkäymisissä ei ole luonnollisesti mitään hyvää, mutta jos niissä olisi jotain hyvääkin niin se on se että vastoinkäymiset opettavat. Ne opettavat ihmistä vahvemmaksi ja isojen vastoinkäymisten jälkeen tietää, mikä elämässä on tärkeintä.
Minulla on tapanani sanoa, että se on elämässä tärkeintä, joiden menettäminen tekee eniten kipeää. Olen vastoinkäymistenkin vuoksi oppinut arvostamaan viettämääni aikaa lähimmäisteni ja muiden minulle rakkaiden ihmisten kanssa.
Lukuisat vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle myös sen, että päivästä toiseen kannattaa elää täysillä. Koskaan kun et voi olla täysin varma siitä, milloin joko sinun oma tai vaikka lähimmäisesi elämä tulee päätepisteeseensä.
Me ihmiset monesti unohdamme, että kenenkään elämä ei ole loppumaton. Elämä on ainutlaatuinen kokemus ja siksi jo elämä itsessään on erittäin arvokas.
Sen vuoksi elämää ei kannata tuhlatakaan ylenpalttisiin kinasteluihin tai murjotteluihin. Elämä on arvokas asia ja siitä on nautittava.
Elämä on opettavaista. Vastoinkäymiset kasvattavat ja opettavat, mutta niin opettavat monet muutkin asiat. Muistan esimerkiksi ne kesät kun olin 2000-luvun alussa äitini apuna töissä siivoojana Pekolan koululla. Olin kahtena kesänä äitini apuna kumpanakin kesänä kahden viikon verran ja ne olivat varsin opettavaisia kesiä minulle.
Äitini taisi minulle sanoakin silloin kun aloitin työt siivoojana Pekolan koululla, että nyt sä poika opit tekemään töitä ja niin siinä kävikin. Tuolloin tuli tehtyä töitä hiki hatussa ja kovan kurin alla. Jos joskus koitin ottaa hiukan lunkimmin, oli äitini heti patistelemassa minua. Yhä nykyäänkin teen sillä asenteella töitä, jonka tuolloin omaksuin.
En kai uskalla tehdä töitä himmeemmälläkään asenteella, pelkään äitini taas tulevan torumaan minua. Kuri oli tuolla Pekolan koululla kovaa, mutta silloin oppi ainakin tekemään töitä.
Voi pojat, kuinka paljon hyviä tilaisuuksia olen myös päästänyt läpi sormieni, tarttumatta niihin. Tämä onkin opettanut minulle sen, että elämässä kannattaa tarttua tilaisuuksiin. Minä itse olen ollut helvetin arka ja jättänyt tarttumatta moniin hyviin tilaisuuksiin. Jälkeenpäin tämä on alkanut sapettamaan minua, mutta kenties voin olla mielissäni edes siitä, että minulle on tarjoutunut tällaisia tilaisuuksia.
Viime vuosinakin elämä on koetellut minua. Vuosina 2014-2015 kärsin alkoholismista ja samaan aikaan alkoi ilmaantumaan rahaongelmia sekä pikavippikierteitä. Alkoi tulla maksuongelmia ja nyt minulla onkin paljon velkaa ulosotossa. Opin sen totuuden kantapään kautta, että alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ja pikavippeihin ei kannata sortua. Täytyisi osata kuluttaa vähemmän, kuin mitkä tulot ovat.
Harrastin myös toimittajan töitä vuosina 2010-2014 ja se oli rakas harrastus minulle. Tuolloin tein lukuisia haastatteluita, haastattelin jääkiekkoilijoita ja muita jääkiekon kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Opin monien haastatteluiden avulla rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi yksilöksi.
Valitettavasti näin jälkikäteen ajateltuna kaikki päättyi huijaukseen ja se opettikin minulle sen, että vilunkipeli ei kannata.
Ja nimenomaan kuinka monia virheitä olenkin elämäni aikana tehnyt! Olen sortunut vilunkipeliin, mutta olen tehnyt muitakin virheitä. Mutta niin pitää tehdäkin! Ihminen kasvaa parhaiten virheiden ja epäonnistumisten kautta. Kun ottaa niistä vain opikseen.
Elämä on opettanut minulle sen, että täydellisyyteen on turha pyrkiä. Ei siihen kuitenkaan kukaan yllä. Me olemme keskeneräisiä yksilöitä, joista toivottavasti kasvaa päivä päivältä parempia ihmisiä.
Lopulta elämässä on tärkeintä onnellisuus. Rahallakin voi tietenkin myös onnea ostaa. Ja olen oppinutkin, että rahaa kannattaa kuluttaa enemmän kokemuksien ja elämyksien kartuttamiseen kuin materiaaliin. Kokemukset ja elämykset kun tuottavat enemmän onnellisuutta.
Lukuisat vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle myös, millainen on hyvä asenne suhtautua elämään. Se on asenne josta Veiko Lavikin jo aikoinaan lauloi. Elämä on otettava löysin rantein, askel askeleelta hautaan asti.
Huumori ja itselleen nauramisen kykykin ovat elämässä tärkeitä asioita. Niiden avulla elämä on hitusen helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!