Usein pännii räikeästi,
Miks valitetaan hitosti.
Eiks vois funtsii positiivisesti,
Muistaa elämän opettama viesti.
Harva asia tääl on tärkee oikeesti.
Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.
Meitsi näki kuolleen ihmisen,
Se oli saanu Herran luo lipun iänkaikkisen.
Opetus oli mulle henkinen.
Tajus kaiken arvaamattomuuden.
Vuoron koittaessa on voimaton ihminen.
Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.
Oltais kiitollisii siit mitä on,
Karumpikin vois olla sävel kohtalon.
Elettäis täysil kera armaiden,
Pienest kii voi olla askel ihmisen.
Myöhäst se sit on, kun koittaa hetki kuolon.
Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Turhaa juhannusta kaikille!
Juhannusaatto. Kaupungeissa on hiljaista. Monet ovat raahautuneet viettämään juhannustaan ties minne. Iltaa vietetään rattoisasti. Ryypätään. Tehdään vekkuleita juhannustaikoja. Saunotaan. Grillataan rasvaista Campingia. Risuja pinotaan ja poltetaan.
Näin on toimittava. Onhan juhannus. Teennäisyyden huipentuma. Juhlivilla on varmasti kliffaa. Niin täytyy ollakin. En vain ymmärrä, mihin juhannusta kaivataan. Eikö lähes tuota kaikkea edellä listattua voida tehdä milloin tahansa?
Minä olen tänä vuonna juhannuksen töissä. Tänään alkaa neljän yövuoron putki. Tunnen itseni oudoksi. Siinä, missä monet valittavat töistään juhannuksena, niin itseäni ei pänni yhtään. Päinvastoin.
Mukavaa tehdä töitä nyt. Joku, kun on keksinyt, että juhannuksena työnteosta täytyy saada tuplaliksaa. Elokuussa kortistoon jälleen joutuvalla taivaltajalla on mainio sauma vuolla hunajaa varastoonsa.
Yövuorojen jälkeen teen sitten jotain rentouttavaa. Voin vetää perseetkin. En kutsu illanviettoani kuitenkaan juhannukseksi. Se on vapaapäivä.
Turhaa juhannusta kaikille!
Näin on toimittava. Onhan juhannus. Teennäisyyden huipentuma. Juhlivilla on varmasti kliffaa. Niin täytyy ollakin. En vain ymmärrä, mihin juhannusta kaivataan. Eikö lähes tuota kaikkea edellä listattua voida tehdä milloin tahansa?
Minä olen tänä vuonna juhannuksen töissä. Tänään alkaa neljän yövuoron putki. Tunnen itseni oudoksi. Siinä, missä monet valittavat töistään juhannuksena, niin itseäni ei pänni yhtään. Päinvastoin.
Mukavaa tehdä töitä nyt. Joku, kun on keksinyt, että juhannuksena työnteosta täytyy saada tuplaliksaa. Elokuussa kortistoon jälleen joutuvalla taivaltajalla on mainio sauma vuolla hunajaa varastoonsa.
Yövuorojen jälkeen teen sitten jotain rentouttavaa. Voin vetää perseetkin. En kutsu illanviettoani kuitenkaan juhannukseksi. Se on vapaapäivä.
Turhaa juhannusta kaikille!
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Munaukset kasvattavat
Mokasin tänään töissä. Vieläpä alokasmaisella tavalla.
Lämmitin broilerkiusausta liian suurella lämpötilalla. Maidoton kiusaus paloi karrelle.
Virhe oli kriittinen. Ruoka oli tarkoitettu maidottomalle asukkaalle. Onneksi hänellekin silti ruokaa löytyi.
Tilanteessa näen silti valoisiakin puolia. Olen huojentunut siitä, että vähitellen opin kohtaamaan epäonnistumiseni oikein.
En jäänyt sitä voivottelemaan pidemmäksi toviksi. Pystyin myöntämään virheeni itselleni. Tämän blogin välityksellä myös muille.
En hätääntynyt kämmäykseni hoksatessani. Pyrin keksimään ratkaisukeinoja tilanteeseen.
Juuri näin täytyy toimiakin. Itselleen on suotava mahdollisuus erheisiin, että voi kasvaa paremmaksi.
Mokatessani havaitsin, etten ole täydellinen. Lukuisten onnistumisten jälkeen sain itselleni lisää nöyryyttä.
Otin tapahtuneesta opikseni. Menen eteenpäin. Nyt vain yhä sisukkaammalla asenteella.
Lämmitin broilerkiusausta liian suurella lämpötilalla. Maidoton kiusaus paloi karrelle.
Virhe oli kriittinen. Ruoka oli tarkoitettu maidottomalle asukkaalle. Onneksi hänellekin silti ruokaa löytyi.
Tilanteessa näen silti valoisiakin puolia. Olen huojentunut siitä, että vähitellen opin kohtaamaan epäonnistumiseni oikein.
En jäänyt sitä voivottelemaan pidemmäksi toviksi. Pystyin myöntämään virheeni itselleni. Tämän blogin välityksellä myös muille.
En hätääntynyt kämmäykseni hoksatessani. Pyrin keksimään ratkaisukeinoja tilanteeseen.
Juuri näin täytyy toimiakin. Itselleen on suotava mahdollisuus erheisiin, että voi kasvaa paremmaksi.
Mokatessani havaitsin, etten ole täydellinen. Lukuisten onnistumisten jälkeen sain itselleni lisää nöyryyttä.
Otin tapahtuneesta opikseni. Menen eteenpäin. Nyt vain yhä sisukkaammalla asenteella.
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Ajattelen siis olen
Analyyttinen ajattelu on minulle elinehto. En pystyisi tekemään syvällisiä haastatteluita ilman sitä. Itse asiassa se on yksi syy, miksi tykkään haastattelemisesta.
Nautin tuumailusta. Niin paljon, että harrastan sitä liikaa. Jatkuva itsensä tutkiskelu, toisten ihmisten analysoiminen ja jääkiekko ovat lempiaiheeni.
Päivänselvä arkinen ajattelukin saa usein aivonystyräni tuottamaan erilaisia näkökulmia. Minun on vaikeaa tehdä mitään hetken mielijohteesta. Perustelen liki pitäen kaikki itselleni.
Ajattelukykyisiä ihmisiä myös arvostan. Kunnioitan ihmisiä, jotka omaavat omia näkemyksiä asioihin. Tuoden niitä rohkeasti esille.
Osa tuntemistani ihmisistä eroaa itsestäni paljon. Arvostan heitä silti. He osaavat ajatella.
Usein olen pohtinut miettiikö muutkin ihmiset yhtä laajasti asioita kuin itse. Ei varmastikaan.
Kyseenalaistaminen ja toiset ihmiset ovat silti asioita, joihin toivoisin itseni lisäksi myös muiden runsaammin kuluttavan aivojaan.
Nautin tuumailusta. Niin paljon, että harrastan sitä liikaa. Jatkuva itsensä tutkiskelu, toisten ihmisten analysoiminen ja jääkiekko ovat lempiaiheeni.
Päivänselvä arkinen ajattelukin saa usein aivonystyräni tuottamaan erilaisia näkökulmia. Minun on vaikeaa tehdä mitään hetken mielijohteesta. Perustelen liki pitäen kaikki itselleni.
Ajattelukykyisiä ihmisiä myös arvostan. Kunnioitan ihmisiä, jotka omaavat omia näkemyksiä asioihin. Tuoden niitä rohkeasti esille.
Osa tuntemistani ihmisistä eroaa itsestäni paljon. Arvostan heitä silti. He osaavat ajatella.
Usein olen pohtinut miettiikö muutkin ihmiset yhtä laajasti asioita kuin itse. Ei varmastikaan.
Kyseenalaistaminen ja toiset ihmiset ovat silti asioita, joihin toivoisin itseni lisäksi myös muiden runsaammin kuluttavan aivojaan.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Pölynimurikauppias
Tiistaina koin mieleenpainuvan hetken. Tuokion, milloin en kokenut itseäni syrjäytyneeksi yhteiskunnasta. Kälyiseen poikamiesboksiini saapui vieras.
Vieras oli pölynimurikauppias. Vaikka myyjällä oli omat syynsä tapaamiseen, oli vierailu terapeuttinenkin. Sain toviksi yksinäiseen elämääni seuraa.
Kauppias oli pätevä. Nautin hänestä huokuneesta sisäisestä yrittäjyydestä. Olisin luultavammin solminut hänen kanssaan kaupat, mikäli hänen myymänsä tuote olisi ollut halvempi.
Lyhyen vierailunsa aikana hän ennähti tekemään kanssani tuttavuuttakin. Myyjä tiedusteli minulta asioita kuin olisi ollut ystäväni. Oli elämästäni oikeasti kiinnostuneen oloinen.
Keskustelun hän aloitti luontevasti ämyristä kajahtaneesta rock-kipaleesta edeten työkuvioihini.
Surkutteli epävakaata työtilannetta. Olisi tarjonnut töitä, mikäli minulla olisi ollut auto. Selkeni meille myös opiskelleemme samaa koulutusohjelmaa.
Aluksi suhtauduin hänen vierailuunsa epäluuloisesti. Vähitellen aloin pitämään hänen seurastaan.
Tapaaminen oli miellyttävä. Vastaavia vierailuita kokisi kernaasti useamminkin.
Sääli, että ovikauppias on tänä päivänä harvinaisuus.
Vieras oli pölynimurikauppias. Vaikka myyjällä oli omat syynsä tapaamiseen, oli vierailu terapeuttinenkin. Sain toviksi yksinäiseen elämääni seuraa.
Kauppias oli pätevä. Nautin hänestä huokuneesta sisäisestä yrittäjyydestä. Olisin luultavammin solminut hänen kanssaan kaupat, mikäli hänen myymänsä tuote olisi ollut halvempi.
Lyhyen vierailunsa aikana hän ennähti tekemään kanssani tuttavuuttakin. Myyjä tiedusteli minulta asioita kuin olisi ollut ystäväni. Oli elämästäni oikeasti kiinnostuneen oloinen.
Keskustelun hän aloitti luontevasti ämyristä kajahtaneesta rock-kipaleesta edeten työkuvioihini.
Surkutteli epävakaata työtilannetta. Olisi tarjonnut töitä, mikäli minulla olisi ollut auto. Selkeni meille myös opiskelleemme samaa koulutusohjelmaa.
Aluksi suhtauduin hänen vierailuunsa epäluuloisesti. Vähitellen aloin pitämään hänen seurastaan.
Tapaaminen oli miellyttävä. Vastaavia vierailuita kokisi kernaasti useamminkin.
Sääli, että ovikauppias on tänä päivänä harvinaisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)