Kivi hioutui timantiksi

Tulokasvuoteni Jatkoajan harrastetoimittajana on umpeutumassa. Kauteni on sujunut kelvollisesti. Suorittamiseni saisi olla vakaampaa. Kehitystä on tapahtunut paljon. Yksi vahvuuksistani on ollut haastattelujuttujen tekeminen. Se kuullostaa hassulta kaltaiselleni ujolle persoonalle.

Siihen olen silti pyrkinyt panostamaan vahvuuteni huomatessani. Olen siinäkin puuhassa myös jalostunut. Ensimmäinen syvällisempi haastattelujuttuni Marko Tuulolasta oli toki hyvä. Edellisin juttuni Jyrki Louhesta oli timanttinen.

Alunperin lähdin haastattelurumbaan mukaan karistaakseni ujouteni. Petratakseni sosiaalisia taitojani. Mielestäni tavoitteeni on osittain jo toteutunutkin. Olen hieman rohkeampi kuin vuosi sitten. Elävästi muistan kuinka haastattelin ensimmäistä kertaani.

Haastateltavana oli Juuso Puustinen HIFK-matsin jälkeen. Lähestulkoon tutisin. Koitin änkyttävällä äänelläni kysyä jotain järkevää. Jyrki Louhea tentatessani kykenin jo kuuntelemaan huolellisemmin. Se on olennaista haastattelemisessa. Pystyy tekemään täydentäviä lisäkysymyksiä. Kykenin hänen kanssaan keskustelemaan jo paljon rennommin.

Yksi parhaimmista puolista haastattelemisessa on esivalmistelu. Tykkäsin jo pienenä poikana ideoida kysymyksiä lasten luontopoluille. Kauhajoella opiskellessani nautin erilaisten kyselyjen tekemisestä. Nyt saan keksiä kysymyksiä erilaisiin haastatteluihin. Kiinnostavasta aiheesta.

Kysymysten keksiminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Varsinkin pidempiin haastatteluihin niiden ideoiminen on nautinnollista. Saa kysyä muutakin kuin pelin jälkeisiä tunnelmia. Pohdin asioita usein myös syvällisesti. Perusteellisesti. Tällaisessa työskentelyssä se auttaa minua huomattavasti.

Toinen kiehtova asia haastattelemisessa on erilaisiin persooniin tutustuminen. Fanina kiekkoilijoita on tuijottanut lähinnä kiekkoilijoina kaukalossa. Ei ole osannut tiedostaa, että niilläkin on elämää sen kaukalon ulkopuolella. Niilläkin on omat erilaiset persoonansa. Ne eivät ole vain jätkiä, jotka pelaavat kaukaloissa maksavien asiakkaiden iloksi.

Mieleenpainuvimpia tapaamiani ihmisiä ovat toistaiseksi olleet Jyrki Louhi, Marko Tuulola, Kimmo Kuhta, Risto Korpela ja Harri Rindell. Kaikkia yhdistää ainakin yksi asia lätkän ohella. Ne ovat iäkkäämpiä. Kokeneempia. Heillä on ollut senkin vuoksi muita asiantuntevammat ja värikkäämmät kommentit. He eivät aristele.

Haastatteluista olen myös ammentanut paljon hyödyllistä tietoa. Rindellin ja Louhen kanssa kävimme roimasti asioita läpi liittyen kehittymiseen. Asioita, mistä voi ottaa oppia millä tahansa alalla jalostumiseen. Ei pelkästään jääkiekkoilussa. Louhi puhui paljon myös muitakin ajattelemaan pistäviä asioita. Lähinnä elämästä.

Tykkään myös kirjoittamisesta. Voidakseni kirjoittaa minun on hankittava aineistoa. En koe, että minulla olisi tarpeeksi annettavaa kolumnipuolelle. Siksi en niitä tee. En tiedä tarpeeksi jääkiekosta. En osaa tuoda mitään uutta, kiinnostavaa näkökulmaa ihmisille. Mielummin kysyn ihmisiltä, jotka siitä tietävät. Kirjoitan heidän kommenttinsa jutuiksi. Se on kiehtovaa.

Yksi tärkeä asia on myös se, että ihmisiä kiinnostaa lukea tekemiäni juttuja. Jatkoajan kävijät toivovat sivuillemme lisää haastatteluja. Syvällisempiä haastatteluja kiekkoilijoista. Sitä kansa sai keskiviikkona. He tykkäsivät siitä. Tekemästäni juttupaketista Jyrki Louhesta. Ihmiset saavat jatkossakin sitä, mitä toivovat. Kattavia haastatteluja sivuillemme. Tuskin yhtä timanttisia kuin Jykästä. Saavat silti.


ps. Olen oppinut myös sen, että on olemassa tyhmiäkin kysymyksiä. Niitäkään ei kannata jättää silti kysymättä. Monasti niitä esittämällä on saanut olennaista lisätietoa.

Näin syntyi Jyrki Louhen jäähyväispaketti!

Oli hienoa huomata minkälaisen kehuryöpyn Jatkoaikaan tekemäni juttu uransa lopettaneesta Jyrki Louhesta synnytti. Kiitosta tuli Jykältä itseltään, faneilta, Jatkoajan muilta tekijöiltä ja jopa Suomen jääkiekkoliiton juniorivalmennusportaalta. Siellä kerrottiin käytettävän artikkeliani jatkossa opetusmateriaalina luennoilla.

Jutun teko olikin minulta kova suoritus. Se vaati roimasti töitä. Aherrusta asettamieni tavoitteiden eteen. Tahdon tuoda tässä jorinan pätkässäni esille sen, mitä kaikkea tuollainen haastattelujutun tekeminen vaati.

Projektini käynnistyi ajatuksestani siitä, mitä tulen tekemään. Tässä projektissa aiheen keksiminen oli helppoa. Jyrki Louhi lopetti keväällä hienon pelaajauransa. Oli itsestäänselvyys, että tahdoin tehdä oman kunnianosoitukseni hänelle. Siihen, kun minulla oli loistava mahdollisuus.

Tavoitteeni entisestään vahvistui palatessani Jykän viimeisestä pelistä. Fanibussilla Tampereelta Hämeenlinnaan matkustaessani. Silloin yksi fani juotti minulle viinaa pullostaan sitä tiivimpään vauhtiin, mitä lujemmin olin aikeissa tehdä kyseisen jutun.

Minulle tämä haaste tuli tärkeään saumaan. Toden teolla aloin sitä työstämään sen viikonlopun jälkeen, kun ensin työni päättyivät ja sitten äitini haudattiin. Se antoi kaipaamaani sisältöä elämääni. Elämääni, mikä tuntui olevan sillä hetkellä jopa umpikujatilanteessa. Tämä ei ollut minulle pelkkä haastattelujuttu. Tämä oli minulle "pelastusköysi". Sitä vetämällä menin eteenpäin.

Kesän alussa lainasin kirjastosta Jari Kurrin elämästä kertovan opuksen. Siitä ammensin paljon hyödyllistä tietoa. Ideoita siitä, mitä kaikkea tällaisessa haastattelussa uransa lopettaneen pelaajan kanssa voisi käsitellä. Luin myös paljon muitakin artikkeleita. Aihetta jollain tavalla käsitteleviä juttuja. Muidenkin alojen kuin vain jääkiekon. Tällaisia tekstejä olivat esimerkiksi eläkkeelle jääneiden ihmisten haastattelut. Niin tavallisten duunareiden kuin Eva Polttilan ja Virpi Sarasvuonkin.

Ammensin tietoja paljon myös siitä, mitä kaikkea voisi kysyä työntekijältä hänen työstään. Millä tahansa alalla. Tietenkin pengoin netin syövereistä paljon Jykääkin käsitteleviä artikkeleita. Esimerkiksi radio Häme oli tehnyt jo maaliskuun alussa hyvän haastattelun kaverista.

Jatkoajankin nykyinen hallituksen puheenjohtaja Liljaniemen Matti oli muutama vuosi sitten tehnyt lehteemme kattavan jutun Jykästä. Se oli myös hyödyllinen minulle. Lainasin siitä suoraan tekstiäkin yhteen jutuistani. Kyseiseen aiheeseen tutustuin siis melko laajasti. Ja vaikka aihe oli "vain lätkää", niin keräsin tietoa paljon muistakin aihepiireistä. On ymmärrettävä, että sen lätkänkin saa yhdistettyä niin moneen muuhunkin asiaan.

Tämän jälkeen rupesin työstämään haastatteluun kysymysrunkoa. Silläkin riskillä, ettei Louhi olisi edes suostunut haastateltavaksi. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Haastattelu oli melko nopeasti siitä sopimisen jälkeen. Ei olisi ollut aikaa tarpeeksi miettiä haastattelun sisältöä. Onneksi Jykä suostui haastatteluun. Vaikka olikin työstään ja opiskeluistaan kesälomalla.

Kysymysten keksiminen alkoi aihepiirien valinnalla. Mitä kaikkea tulisin käsittelemään jutussani. Aihepiireiksi valitsin uran lopettamisen, jääkiekon, Kerhon, uran aloittamisen, kehittymisen ja opiskelemisen sekä tulevaisuuden. Niihin sitten kehittelin kysymykset.

Haasteellista oli se, että Jykä pyysi, ettei haastattelu saisi kestää kuin vajaan tunnin. Oli karsittava lopuksi epäolennaiset kysymykset pois. Se oli vaikea tehtävä. Nekin olisi kiinnostanut kysyä. Kysymysten keksimisen jälkeen kirjoitin ne koneelle. Pistin ne sellaiseen järjestykseen, että haastatteleminen etenisi mahdollisimman johdonmukaisesti. Minulle ei ole onneksi teettänyt vaikeuksia keksiä kysymyksiä. Ei tälläkään kertaa. Kirjoittamisen lisäksi se on kiinnostavin puoli näiden juttujen teossa.

Jykän tapasin viime viikon perjantaina. Sitä ennen kuitenkin soitin jo miehen pitkäaikaisimmalle valmentajalle Jukka Jaloselle ja Marko Tuulolalle. Jalosen numero löytyi Jääkiekkoliiton sivuilta. Tuuskin tavoittamisessa oli ensin otettava yhteyttä Kerhon kakkosvalmentajaan Pasi Arvoseen. Hän hoitaa seurassa pelaajahaastatteluita koskevat asiat. Hän käski seniorin soittamaan minulle iltapäivätreenien jälkeen.

Näihinkin oli vielä keksittävä omat kysymyksensä. Vielä kaiken lisäksi niin, että tulisi mahdollisimman paljon erilaista näkökulmaa asioihin. Etteivät ne liikaa käsittelisi samoja asioita. Ihmistä persoonana ja kiekkoilijana ei voi kuitenkaan kovin paljoa erilaisilla adjektiiveilla kuvata.

Jaloseen ja Tuuskiin otin yhteyttä sen vuoksi, että tahdoin taustatietoa Jykästä. Olin tuosta Kurria käsittelevästä kirjasta huomannut, että tällainen toimii. Sitten mietin ketkä voisivat olla henkilöitä, joilla olisi hyvin tietoa Louhesta. Ensimmäisinä tulivat mieleeni valmentajista Jalonen ja pelikavereista Tuulola. Yhteydenotto Jaloseen kyllä hieman pelotti. Siinä oli jo iskostettava päähänsä sitäkin, että ihminen sekin vain on. Vaikka olikin ensimmäinen kotimainen valmentaja, joka luotsasi Leijonat MM-kultaan. Mitä sitäkään silti nöyristelemään.

Sain hyvät kommentit kyseisiltä hepuilta Louhesta. Jalonen kertoi kaiken lisäksi lisäkiinnostavuutta juttuihin tuovia tarinoitakin Jykästä. Sen artikkelin ehdin kirjoittamaankin ennen Louhen haastattelemista. Se oli oikeastaan onni. Annoin Jykän lukea sen haastattelemista ennen perjantaina. Se saattoi tuoda lisää kiinnostusta Jykällekin haastattelemiseen. Näki kuinka tosissani olen jutun teossa. Ja hän piti siitäkin tekstistä.

Jykä oli erinomainen haastateltava. Hänellä on voimakkaat mielipiteet. Sanottavaa riitti. Olen huomannut sen, että mitä kokeneempi haastateltava on, sitä enemmän tulee tekstiä. Tuuskia haastattelin jo syksyllä pitkän ajan. Sekin oli kiinnostava juttutuokio. Keväällä jututin Risto Korpelaa ja Harri Rindelliä. Heiltäkin tuli paljon puhetta. Louhen haastatteleminen kesti noin tunnin verran. Lopuksi nappasin äijästä valokuvan. Kiitin myös häntä. En pelkästään haastattelusta. Ensisijaisesti niistä ikimuistoisista hetkistä, mitä hän tällaiselle fanaattiselle HPK-fanille on tarjonnut. Sanoin hänelle jo haastattelun alkaessa, että syy miksi tahdon tehdä hänestä jutun, on se että olet sen ansainnut. Pelasit niin kunnioitettavan uran. Haastattelu ei edennyt laatimassani järjestyksessä. Oli kuunneltava miestä ja keksittävä haastattelutilanteessa loogisempi järjestys.

Haastattelun jälkeen olin pari tuntia tekemättä mitään. Sitten ryhdyin purkamaan juttutuokion sisältöä nauhuriltani. Se prosessi kesti kaksi tuntia. Oli pysäyteltävä nauhuria matkan varrella. Ehti kirjoittamaan kommentit ylös. Tässä haastattelussa niitä kommentteja, kun vielä riittikin. Niitä oli paljon. Valtava määrä painavaa asiaa.

Lauantai kului sitten kirjoitushommissa. Aloin näpyttelemään tekstiä heti herättyäni. Kirjoitin lähes puoliyöhön asti. En juurikaan muuta tehnyt sinä päivänä. Istuin koneen ääressä. Saunassa kävin välissä. Kertaakaan ei mielessäni kuitenkaan käynyt ajatusta, että loppuisi jo. Päinvastoin. Mitä enemmän kirjoitin, niin sen enemmän tahdoin vain jatkaa kirjoittamista. Se on mukavaa puuhaa. En oikein malttanut kunnolla edes nukkua sunnuntain vastaista yötäni. Olen kehittynytkin kirjoittamisessa paljon ensimmäisen Jatkoaika-vuoteni aikana. Osaan paremmin jäsennelläkin juttuja.

Tässäkin projektissa tiedon käsitteleminen oli olennaista. Tarinaa oli niin paljon, että oli jaettava Jykän kommentit kahteen juttuun ja Tuuskin sekä Jalosen jorinat omiin teksteihinsä. Olin kahden vaiheilla teenkö Tuuskin sanomisista erillisen tekstin. Päätin tehdä. Niitä ei kuitenkaan olisi saanut mahdutettua Jykän tekstien väliin ja Jatkoaika on siitäkin hyvä paikka, että tekstiä sinne mahtuu. Sunnuntainakin kirjoitin vielä tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paljon pieniä nyansseja, mitkä on otettava huomioon. Niitä en tässä tekstissä esille tuo.

Sitten, kun olin saanut kaiken valmiiksi, niin kävin jutut monet kerrat läpi. Luin ja mietin voisiko niitä kirjoittaa vielä paremmin. Onko niissä virheitä. Tiistaina sitten pläjäytin paketin oikoluettavaksi Jatkoajan muille tekijöille. Se oli fiksu ratkaisu. Sekin kehitti juttujani parempaan suuntaan. Luetutin tekstit Jykälläkin ennen niiden julkaisua. Häneltäkin tuli pari huomiota, mitkä voisi vielä viilata. Ne tein lopuksi ja julkaisin tekstit sen jälkeen. Keskiviikkona. Jykä itse kehui mainioksi juttuja ja kiitti, että olen onnistunut tekemään hänennäköisensä jutut.

Näin syntyi Jyrki Louhen jäähyväishaastattelupaketti. Se oli pitkä projekti. Missään vaiheessa ei silti hiipinyt mieleeni harmitusta, pännimistä tai muutakaan. Päinvastoin. Tämä oli toistaiseksi yksi kiinnostavimmista projekteista, mitä olen elämässäni tehnyt. Jos Jykä itse on asioilleensa omistautuva, päämäärätietoinen perfektionisti, niin sitä olen minäkin. Onneksi sain Kauhajoella mainiota opetusta tällaisten projektien teosta. Ahertamiseeni en palkkaa saa. Se ei minua motivoi. Minua motivoivat ainoastaan kiinnostus, itsensä kehittäminen, menestyminen, päämääriensä saavuttaminen ja ennen kaikkea tekstien tuottaminen varsinkin HPK-henkisten ihmisten luettavaksi.

Oman osuuteni Jykän peliuran kunnioittamisen eteen olen mielestäni nyt tehnyt. Seuraavaksi voin hyvällä omallatunnolla heittää kapulan seuran johdolle ja faneille.

Ysitifoja ja pelipaidan jäädyttämistä odotellessa tänään Rinkelinmäelle katselemaan lätkää!

Vastaukset työhaastatteluun

Mitä teet, jos sinua ei valita tähän työhön?

Nielen katkeran kalkkini ja keskitän motivaationi uudelleen työnhakuun.

Haetko muita työpaikkoja samanaikaisesti ja jos pääset useampaan
hakemaasi paikkaan, minkä valitset?

Kyllähän työmarkkinat tällä hetkellä niin hiljaiset ovat kysyntään nähden ja itselläni kova tahto päästä töihin, ettei olisi järkevää satsata yrittämistään vain yhden kortin varaan. Teidän tarjoamanne paikan tulisin valitsemaan. Se on kiinnostava, haasteellinen ja koen, että se antaisi minulle paljon oppia. Nimenomaan itselleni uudenlaiseltakin saralta. Kehittäisi minua paljon.

Mikä on tärkeää työssä, mitä odotat työltäsi, miksi valitsit tämän ammatin?

Tärkeintä työssä ovat menestyminen ja jalostuminen. Hyvin vahvasti aina omistaudun tekemilleni asioilleni. Olen päämäärätietoinen. Teen paljon töitä sen, eteen että olisin niin hyvä työntekijä, kuin kapasiteetiltani voin olla. Ja sitä kautta pyrin omalta osaltani panostamaan siihen, että myös työpaikkani pärjäisi. Olen aiemmassa elämässäni omistautunut aina voimakkaasti sekä tekemilleni asioille, että työpaikalleni. Työyhteisökin on minulle arvokas asia. Se, että työyhteisö olisi mahdollisimman toimiva. Siihenkin olen aiemmin aina pyrkinyt vaikuttamaan omalta osaltani käyttäytymällä mahdollisimman huomaavasti toisia ihmisiä kohtaan. Kuuntelemalla toisia. Olemalla luotettava ja joustava. Työssä tärkeää on myös elanto. Jollain se tallustaminen maan kamaralla on kustannettava.

Odotan työltäni sitä, että se olisi kiinnostavaa. Monipuolista. Haasteellista. Antoisaa. Kehittäisi minua alallani eteenpäin. Olen myös valmis paiskimaan töitä hiki hatussa ja kämmeneni ruvella. Ei sekään minua hätkähdyttäisi. Melkein päinvastoin.

Ammattini valitsin ennen kaikkea kiinnostukseni vuoksi. Koin myös, että minulla on annettavaa alalleni. Minulla on kykyjä työskennellä alallani. Ennen kaikkea motivaatiota kehittää niitä kykyjä.Tahdon myös vaikuttaa ihmisten ravitsemukseen. Tahdon tarjota ihmisille palveluita. Olen asiakaslähtöinen persoona.

Miksi arvelet juuri tämän työn sopivaksi itsellesi, miksi sinä olisit paras?

Koen tosiaan, niin että tästä työstä voisin ammentaa hyvin paljon hyödyllistä oppia. Sitä kautta voin jalostua entistä paremmaksi ahertajaksi. Tämä on myös kiehtova työympäristö.

Te saisitte minusta asioilleen omistautuvan, päämäärätietoisen työntekijän. Vastuullisen, kehittymishaluisen, ahkeran, joustavan ja luotettavan duunarin. Te saisitte työntekijän, joka olisi valmis teidän puolesta tekemään parhaansa.

Miten kehittäisit toimintaamme?

Minulla on kuitenkin sen verran vähän tietoa teidän yrityksestänne, etten osaa tähän vastata. En tiedä, miten te menestytte taloudellisesti. Kuinka suosittu yrityksenne on asiakkaidenne keskuudessa. Ja kuinka tyytyväisiä työntekijät ovat työhönsä. Onko teidän työympäristönne toimiva.

Miten tarttuisit työhön, mikä saa sinut tekemään työssä parhaasi?

Tartun työhöni aina reippaalla otteella. Kuten jo sanoin, niin omistaudun asioilleni vahvasti. Pyrin aina parhaaseeni. Olen energinen ja toimelias henkilö.

Työssä minut saa tekemään parhaani työn kiinnostavuus. Sen lisäksi hommansa osaava, alaisiaan kuunteleva työnantaja. Myös työympäristö on tärkeä. Minkälaiset välini ovat työkavereihini. Mitä paremmat, niin varmasti sen enemmän pyrkii tekemään. Sitä kautta muiden työntekijöiden taakkakaan ei olisi niin raskas. Yleensä olen ollut pidetty työkaveri. En usko että siitä tulisi ongelmaa. Tahto menestyä, päämäärätietoisuus ja tahto kehittää itseään myös nostattavat motivaatiotani.

Kerro nykyisestä työstäsi; mikä on vaikein ongelma työssäsi?

En näe, että työssäni vaikeita asioita on. Ne mahdolliset heikotkin kohdat täytyy nähdä valoisina. Vastoinkäymiset kasvattavat. Elämä kasvattaa. Elämässä on ikäviä asioita. Kaikki ne sitä samaa koulua on. Se on vaan yleinen totuus, ettei se työskenteleminen aina ole ruusuilla tanssimista. Kenellekään. Se on vain tiedostettava. On silti nauttittava työnteostaan. Ei se voivotteleminen mitään auta.

Jos tekisit tätä työtä nyt, mihin tarvitsisit lisäkoulutusta ja mitä osaisit nyt?

Lisäkoulutus mistä tahansa aiheesta on hyödyllistä. Tekemisen lähtökohtana täytyy olla itsensä kehittäminen. En ole missään niin täydellinen, etten voisi kehittyä vielä paremmaksi.

Kuvaile tilannetta, jossa työtäsi arvostettiin?

Olen kokenut elämäni aikana paljonkin arvostusta. Nöyrä on silti oltava. Se tuo lisää onnistumisia ja ne onnistumiset, tavoitteensa toteuttamisethan parasta elämässä on. Kyllä ne onnistumistilanteet ovat olleet ihan arkipäiväisiä asioita. Olen tehnyt jonkun asian hyvin. Ollut ahkera, joustava, fiksu. Tehnyt parhaani jonkun asian eteen ja sitten on tullut kiitosta.

Onko itsenäisyys ja päätösvalta työssäsi sinulle tärkeitä?

Mikäli itsenäisyys olisi olennaista minulle, niin sitten olisin valinnut väärän alan. Tällaisella alalla on oltava yhteisöllinen. Täytyy tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Olla mahdollisimman hyvä jätkä työkavereille. Tottakai päätösvalta on kiva asia. Tuskin sellaista kuitenkaan minulla paljoa tulee olemaan. En pelkää ottaa vastuuta ja riskejä.

Miten suhtaudut esimiehen kritiikkiin?

Kritiikki on tärkeä asia. Paljon tärkeämpi kuin myönteinen palaute. Kehittääkin lopulta enemmän. Myönteinen palaute tuntuu kivalta hetken aikaa, mutta sitten sen unohtaa. Kritiikki taas satuttaa hieman, mutta opettaa paljon.

Miten työskentelet kovan paineen alla ja miten aiot selviytyä ajoittain
stressaavasta työstä?

Teen työni vain entistä ahkerammin, kun on painetta. Niinkuin on tehtäväkin. Ei niistä tilanteista muuten selviydy. Tykkäänkin hieman sellaisista haasteellisista tilanteista. Ei ole työpäivä ainakaan harmaa.

Missä uskot olevasi viiden vuoden kuluttua, mitä haluat elämältäsi?

Haluan elämältäni jonain päivänä koulutustani vastaavaa työtä. Töitä esimiehenä tai yrittäjänä. Siihen on kuitenkin kerättävä työkokemusta, että pärjäisi sellaisissa hommissa. Haluan elämältäni sitä, että kehityn persoonana, työntekijänä jatkuvasti. Joka päivä. Tahdon menestyä elämässäni. Menestyä ennen kaikkea siten, että toteuttaa tavoitteensa. Siitä saan mielihyvää. Paljon. Toivottavasti olen viiden vuoden päästä siellä, mitkä ovat tavoitteeni. Ei minulla sitäkään vastaan mitään ole, vaikka olisin silloin täällä. Tämähän on toivottavasti hyvä duunimesta.

Pysähdys

Äitini kuolema pysäytti minut. Se oli elämäni rajuin vastoinkäyminen. Suunnaton menetys sai pohtimaan asioita. Julmuudensa vuoksi takaisku oli varsin opettavainen. Pisti tarkastelemaan käyttäytymistäni ja ajatusmaailmaani. Jalostamaan itseäni.

Sain äidiltäni valtavasti. Hän teki poikkeuksellisen paljon eteeni. Huolehti minusta ja holhosi minua. Olin perheen kuopus ja ikuinen pikkupoika äidilleni. Lisäksi hän jäi varhain eläkkeelle sairautensa vuoksi. Hoitaen asioitani hän sai sisältöä omaan elämäänsä. Tiedostin sen, enkä halunnut kieltää häntä.

Äitini kuoltua minulla ei enää ole samanlaista tukipilaria elämässäni. On lopullisesti aikuistuttava. On oltava itse vastuussa omasta elämästään. Isäni on elossa vielä, mutta äidin kuolema oli kovempi isku hänelle. Minun on pikemminkin oltava hänelle tukena. Onneksi kyvytön en ole hoitamaan omia asioitani. Äitinikin tiedosti sen. Yksin pärjääminen ei tule olemaan ongelma. Asian sisäistäminen vie vain aikansa.

Äitini kuolema pisti tajuamaan myös elämän rajallisuuden. Jokainen päivä voi olla minulle tai rakkaalleni viimeinen. Tämän tajusin jo pari vuotta sitten Kauhajoella. Nyt sain siitä vielä koskettavamman näytön. On elettävä sen mukaisesti. Nautittava elämästään. Uurastettava tavoitteidensa eteen. Ennen kaikkea osoitettava välittämisensä lähimmäisilleen.

Onneksi tiemme äitini kanssa päättyi hyvissä väleissä. Riitelimme harvoin. Hän tiesi, että välitin hänestä. Hänen viimeisinä elinaikoinaankin koimme iloisia yhteisiä hetkiä sairaalassa. Järjestin hänelle juhlatkin Suomen voitettua maailmanmestaruuden. Vein hänelle kukkapuskan, täytekakun ja kaksi lasten kuohujuomapulloa. Äitini piristyi roimasti, mikä oli tarkoituskin. Onkin elettävä siten, että kaikkien muidenkin rakkaiden ihmisten kanssa taival päättyisi yhtä lämpimissä väleissä.

Äidiltäni sain esimerkillisen kasvatuksen. Parhaiten kunnioitan sitä elämällä niin, että hänen työnsä hedelmät näkyvät minussa. On käyttäydyttävä hyvin. Oltava ahkera ja toimelias. Oltava säästeliäs ja nöyrä. Nöyristellä ei silti saa ketään. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. On elettävä siten, että pärjää elämässään. On puolustettava omia oikeuksiaan. Autettava toisia. Alkoholikäyttäytymistäkin on parannettava.

Äidin kuolema on pahinta, mitä voin kokea. Tulen silti selviämään siitä. Tämän jälkeen selviän hyvin monesta muustakin takaiskusta. Opin arvostamaan elämää. Henkinen kovuus lisääntyy. Enää elämäänsä ei osaa suhtautua yhtä kriittisesti. Tietää, mikä oikeasti on tärkeää.