Apupojan pesti ei riitä

Ilta-Sanomat pestasi viime viikolla Ville Heinon toimittajakseen. Poika väkertää jatkossa lehteen raportit Kerhon kotipeleistä. Heinolle työt Ilta-Sanomien avustajana ei riitä. Nuorukainen hamuaa vielä pidemmälle.

- En ole saavuttanut vielä tavoitteitani. Turha minun on henkseleitäni paukutella. Eivät kiekkoilijatkaan tee niin noustessaan liigrarinkiin. He jatkavat työtään kehittymisensä eteen edetäkseen huipulle. Niin teen minäkin. Tulevan kauden opiskelen omatoimisesti. Teen nöyrästi hommia Jatkoajassa ja IS:ssä ja keväällä pyrin lukemaan journalismia, Ville Heino sivaltaa.

Lahjoja toimittajan tehtäviin nuorukaisella omasta mielestään on.

- Tulokasvuoteni Jatkoajassa osoitti sen. Etenkin tekemäni haastattelu Jyrki Louhesta. Olen kehittynyt nopeasti ja minulla on kehittymiseen vaadittavaa intohimoa. Se vie minut pitkälle.

Pestinsä Ilta-Sanomissa Heino kokee mainiona ponnahduslautana.

- Minulle tarjoutui sauma pistää jalkani sinne oven väliin. Paiskiessani työni ahkerasti ja luotettavasti, niin ei tiedä, mitä sieltä urkenee. Mahdollista suurempaa roolia on jo väläytelty. Ainakin suhteet Ilta-Sanomiin voi olla hyödyksi minulle jatkossa.

Omista vahvuuksistaan Heino omaa selkeän näkemyksen.

- Osaan kirjoittaa kiinnostavasti. Osaan tiivistää ja jäsennellä tekstini. Olen myös hyvä keksimään otsikoita ja minulla on rikas verbaliikka. Teen parhaimmillani lisäksi mainioita haastatteluja. Tykkään keksiä kysymyksiä ja osaan mennä haastatteluissani "syvälle".

Nuorukainen tiedostaa myös heikkoutensa.

- En tiedä jääkiekosta riittävästi kirjoittaakseni kolumneja. Mielummin kyselen niiltä, jotka asioista paremmin tietävät ja kirjoitan heidän kommenttinsa teksteiksi. Kielitaitonikin on surkea. Varsinkin englantia on opiskeltava lisää. Minun on saatava myös suoritustasoni tasaisemmaksi.

Jatkoaika.com pelasti elämäni

Viime syksynä löysin hienon harrastuksen. Toimittajan työt Jatkoaika.comissa. Sinne mukaan menemiseni oli elämäni keksintö. Harrastukseni on antanut minulle suunnattomasti. Kehittänyt valtavasti. Tänä syksynä minua pyydettiin jo Ilta-Sanomiinkin työskentelemään. Muutakin jalostumista on tapahtunut. Vielä arvokkaampaa.

Jatkoaika muokkasi minusta sosiaalisesti rohkeamman. Tärkeää ihmisille, joka ennen oli tuppisuu. Olen Jatkoajan avulla kehittänyt itsestäni suulaamman. Teen jatkuvalla syötöllä haastatteluja. Voin ohessa kehittää sosiaalisia taitojani. Onnistumiseni ja mielipiteideni kertomiseni Jatkoajassa on parantanut itseluottamustanikin. Sekin on tehnyt minusta uskaliaamman.

Jatkoajan kautta olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Niin muihin toimittajiin kuin jääkiekkoilijoihinkin. Lätkän pelaajiakin on ollut hienoa tavata, mutta tärkeämpää on muiden toimittajien kanssa keskusteleminen. Heiltä saan arvokasta tietoa toimittajan töistä. Odotan innokkaasti marraskuussa järjestettäviä kehityspäiviä. Sieltä ammennan paljon hyödyllisiä oppeja.

Olen Jatkoajan avulla kehittänyt kirjoittamistaitoanikin. Minulla on mahdollisuus kirjoitaa jatkuvasti sinne. Olen jalostunut myös haastattelijana ja osaan tehdä parempia juttuja. Niin kirjoitus- kuin ulkoasuiltaan. Ohessa olen lukenut useita opuksia luovasta kirjoittamisesta ja journalismista. Opiskellut itsenäisesti. Ei ole sattumaa, että kehityn vauhdilla. Teen rutkasti töitä.

Havaitessani minulla olevan lahjoja toimittajaksi tein myös itselleni lupauksen. Kehittymiseni ei saa olla yksipuolista. Samalla, kun kehitän itseäni, niin minunkin on pyrittävä omalla panoksellani jalostamaan Jatkoaikaa. Tuolle upealle verkkolehdelle kiitollisuuttani osoitan mielelläni.

Kuuntelutaito on aarre

Osaava keskustelija rinnastetaan monasti suupalttiin. Mielestäni se on suppea näkemys. Puheliaskin voi olla hyvä keskustelija, mutta keskustelemiseen vaaditaan muitakin taitoja. Keskustelijan täytyy osata kuunnella. Ottaa keskustelukumppaninsa huomioon. Kuunteleminen on taitona aarre.

Olen ymmärtänyt kuuntelutaidon merkityksen haastatteluja tekemällä. Kyseistä taitoani kehittämällä olen saanut enemmän irti haastateltavistani. Haastatteluni ovat ruvenneet muistuttamaan keskustelutilanteita. Sen sijaan, että esittäisin pötkössä kysymyksiäni haastattelutilanteeni etenevät keskustelujen kaltaisesti. Johdonmukaisesti.

Kuuntelen, mitä minulle sanotaan. Esitän seuraavan kysymykseni sen perusteella. En välttämättä enää etene etukäteen suunnittelemassani järjestyksessä. Kysyn usein myös täydentäviä lisäkysymyksiä, jotka tulevat mieleeni haastattelutilanteissa. En voisi niitä esittää, mikäli en olisi tarkkaavainen. Lisäkysymyksilläni pääsen yhä syvemmälle haastatteluissa, mikä tuo lisäarvoa jutuilleni. Tämän taidon omaksuminen auttaa muutenkin elämistäni. Voin käydä perusteellisempia keskusteluja ihmisten kanssa.

Hyvä kuuntelija on myös ennakkoluuloton. Antaa sanansijan eriävää mieltäkin olevalle henkilölle. Ei tuomitse välittömästi vastakkaisia näkemyksiä vaan pyytää niille perusteluita. Erinomainen kuuntelija huomioi myös keskustelukumppaninsa elekielen. Tämäkin on tärkeä taito haastatteluita tehdessä.

On ymmärrettävä, milloin käsitellään epämieluisia aiheita. Milloin aiheen vaihto on paikallaan. Tätä en tajuaisi, mikäli en tarkkailisi keskustelukumppaniani. Hänen käyttäytymistään. On nähtävä sanojen taakse. Se kertoo faktan ihmisen olotilasta. Puheellaan voi helposti huijata, käyttäytymisellään ei. Tärkeä ja kiehtova taito elämässä. Ihmisten tulkitseminen.

Kuuntelutaito on puhetaitoa arvokkaampi kyky.

Näin kirjoittaa Ville Heino!

Kirjoittajan yksi tärkeimmistä taidoista on persoonallinen kirjoittaminen. Ei saa matkia muita. On matkittava itseään. On tunnettava itsensä. Tiedettävä omat vahvuutensa. Kirjoitettava niitä hyödyntäen. Teksti on parasta silloin, kun se on luojansa näköistä.

Tämän vuoksi olen paljon miettinyt, minkälainen henkilö minä olen. Miten Ville Heino kirjoittaa. Mitkä ovat vahvuuteni. Olen luonut itselleni mainion käsityksen siitä.

Olen mielipiteideni suhteen fanaattinen. Tämän pyrin tuomaan teksteissäni ilmi. Uskallan ilmaista kirjoituksissani omat mielipiteeni. Viime harjoituspelissä HPK pelasi paskasti. Sen toin suoraan ilmi raportissani. Otsikoksikin pistin "Kelvoton HPK."

Pyrin kirjoittamaan ytimekkäästi. Kirjoitukseni on oltava helppolukuista. Nopeatempoista. Sitä kansa janoaa. Minäkin janoaisin. Sivulauseita ei kirjoituksissani juuri ole. Vain yksinkertaistettuja päälauseita.

Yritän aina liioitellakin asioita. Jos joku asia on ollut hyvin, niin kirjoituksessani se on loistavaa. Tekstin värittäminen on tärkeä asia. Sillä saa lisää eloa kirjoituksiinsa. Otteluraporteissa varsinkin tekstin väritys on lystikästä puuhaa. Fanaattisuuteni auttaa tässäkin. Osin myös tietynlainen naiviutenikin.

Parhaimpia puoliani kirjoittajana on myös verbaalisuus. Mielestäni omaan melko laajan sanavaraston. Jatkoajassa oloni aikana olen sitä vielä laajentanutkin. Tarkoituksella hakenut erilaisilta synonyymi-sivustoilta uusia sanoja käyttööni (Tässä tekstissä on muuten liian paljon käytetty olla-verbiä. Pahoitteluni).

Ja kuka väitti, että otsikoinen keksiminen on työlästä? Se on mielestäni yksi kiinnostavimmista tehtävistä kirjoittamisessa. Niiden keksiminen on helppoa. On poimittava teksteistä tärkein pointti ja luotava otsikko siitä. Nämä otsikkoni ovat esimerkiksi olleet klikkausmäärien mukaan kiinnostavia: "Jyrki Louhi "Kiekkoilu oli tuki, turva, usko ja johdatus". "Haalarimiestä pännii". "Hyljeksityn viimeinen oljenkorsi". "Esileikkiä ilman kliimaksia".

Tässä tällaista sontaa teille luettavaksi lauantai-illan ratoksi. Minä ryyppään nyt.