maanantai 21. toukokuuta 2012

Oodi Jatkoaika.comille

Syksyllä 2010 aloitin uuden harrastuksen, toimittajan työni Jatkoaika.comissa.

Toimittajan urani alkutaipaleella olin varsin epävarma, en tiennyt juuri mitään Jatkoajasta ennestään, olin lukenut kyseistä verkkolehteä hävettävän vähän.

Päätin lähteä mukaan toimintaan, koska halusin testata kirjoittajan taitoni. Niistä, kun oli sadellut minulle kehuja monelta ihmiseltä.

Nyt olen uurastanut toimittajana pari vuotta ja on kiistaton fakta, että päätökseni oli elämäni viisain.

Syksyllä 2010 syttyi intohimo, rakkaus, joka päivä päivemmältä roihuaa yhä punaisempana.

Jatkoaika.com on antanut jo kahdessa kaudessa minulle valtavasti, ennen kaikkea se on näyttänyt suunnan elämälleni.

Harrastukseni on muokannut minua persoonanakin roimasti parempaan suuntaan. Ennen sosiaalisia tilanteita pelänneestä pojasta on kasvanut keskustelemisesta nauttiva mies.

Lukuisten toisinaan pidempienkin haastattelujeni myötä olen oppinut puhumaan ihmisille.

Jatkoaika.com on tehnyt minulle myös selväksi, miksi tahdon isona.

Aiemmin tuskailin välillä työttömänä ja välillä sen vuoksi, etten ole kiinnostunut keittiöalan hommistani, vaikka restonomiksi valmistuinkin keväällä 2009.

Nyt minulla loistaa kirkkaana mielessäni päämääräni tulevaisuudelleni, jonain päivänä haluan ammatin, jossa voin kirjoittaa paljon.

Selkeä tavoite auttaa arkielämässänikin valtavasti. Ennen sen täyttymistä jaksan uurastaa nöyrästi keittiöalan töitäni. Vaikka motivaation herättäminen johonkin muuhun kuin toimittajan rooliini on toisinaan hankalaa.

Unelmani eteen olen urakoinut parin viime vuoden aikana lukemattoman tunnin ajan töitä.

Aluksi omatoimisesti lukemalla kirjoittamisoppaita ja ratkomalla ristikoita, nyt opiskelemalla jo avoimessa yliopistossa tiedotusoppia.

Lisäksi olen ehtinyt rustaamaan Jatkoaika.comille jo monia juttuja. Juttuja, joiden työstäminen vaatii paljon.

Lukijoiden muutaman minuutin luku-urakka vaatii minulta välillä useammankin tunnin puuhailun.

Ideoinnista haastattelemiseen ja haastattelunauhan purkamisesta kirjoittamiseen.

Juttujen tekeminen on silti antoisaa. Kertaakaan en ole joutunut kiroamaan, luovalle persoonalle kiehtovinta on reitti mökille.

Jatkoaika.comin kautta olen päässyt myös tutustumaan moneen hienoon persoonaan. Niin jääkiekkoilijaan kuin harrastustovereihinikin.

Olen saanut monia arvokkaita tuttavuussuhteita ja kokenut ikimuistoisia hetkiä muiden Jatkoaikalaisten kanssa yhteisissä tapaamisissamme.

Jatkoaika.com on saanut herätettyä minussa myös sisälläni piilleen kirjoitusvimmani. Vimman, joka on kuin sairaus. Sen iskiessä sitä on vaikea laimentaa.

Tahtoo vain naputella tekstiä. Siksi olen nytkin (keskellä yötä) ylhäällä kirjoittamassa blogikirjoitustani, vaikka raapustin päivällä jo kaksi otteluraporttia.

Edustamaani verkkolehteä en voi kuin kunnioittaa. Ilman Jatkoaika.comia olisin pirun köyhä ihminen.



































sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Älä tule paha tappio, tule hyvä tappio

Kuvittele tilanne, kun teit virheen. Mitä tapahtui?

Anna, kun kerron puolestasi:

Kirosit hetken, saatoit tuntea olosi noloksi, tuumasit, miksi epäonnistuit ja otit opiksesi.

Muutaman minuutin jälkeen mielesi valtasi tunne, en halua tätä enää!

Et ole ainoa, joka kokee epäonnistumisensa näin.

Samalla tavalla ajattelevat Leijonammekin.

Niin justiin, tarkoitan niitä jääkiekkoilijoita, jotka taistelevat paraikaa maailmanmestaruudesta.

Kaiken maagisuutensakin ja mediahuomionsakin takaa paljastuu lopulta vain ihminen.

Ihminen, joka käy vessassa, syö nälkäänsä ja saattaa välillä nauraa puujalkavitseille.

Nämä ihmiset epäonnistuivat perjantaina, kadottivat lupaavan 3-1 johtonsa Kanadaa vastaan ja hävisivät.

Karmaisevaa, eikö?

Ja Leijonat tekivät virheensä miljoonien muiden todistaessa sen. Se vain vahvistaa virheen herättämää tunnetta, vie opetuksen paremmin perille.

Kuka haluaisi epäonnistua edustaessaan maataan? Aivan eri asia kuin mokaaminen työpaikalla.

Suomi hävisi mainiossa paikassa,

Jos alkulohkon neljästä peräkkäisestä voitosta oli kertynyt hyvän olon tunnetta, se poistui.

Kansalaisten hype Leijonien ympärillä hiljeni, "eivät ne olekaan niin hyviä". Paineet pienenivät.

Kanadalle nujertuminen ei kuitenkaan vienyt mahdollisuutta kultaan.

Kaikki on yhä mahdollista.

Tappio tuli vielä nololla tavalla, erinomaisen alun jälkeen turpaan.

Nyt se on käsitelty, "emme halua tätä enää".

Poikaa himoavat Leijonat ovat entistä vahvempia, entistä sisukkaampia.

Yhä valmiimpia uusimaan maailmanmestaruutensa.









































Rakas äitini,

Tämä on Sinun päiväsi, äitienpäivä.

Antaisin paljon, mikäli olisit keskuudessamme, herkuttelemassa juhlatäytekakullasi.

Sen sijaan joudun vierailemaan haudallasi, kiittämässä Sinua uutterasta työstäsi eteeni.

Onnekseni ehdit antamaan minulle, niin ravitsevat eväät, että pärjään niillä pitkälle elämäni polulla.

Rakkautesi oli voimakas, tunnen sen vieläkin. Ajoittain tuntuu, että olet yhä läsnä, vaikka oleilet siellä pilvikaupungissa.

Viisautesi viittovat minua eteenpäin, läpi vaikeuksienikin.

Aamuisin, kun kurkistan peiliini näen pojan, joka on saanut mainion kasvatuksen.

Rehellisen, hyväkäytöksisen ja nöyrän pojan.

Tai oikeastaan se on jo mies. Vastuullinen ja omillaan toimeen tuleva mies.

Mies, jolla on elämässään tavoitteet korkealla. Ja perustaa elämänsä työn teon ja opiskelun merkityksille. Niin kuin opetit.

Tämä mies opiskelee yhä, mutta tuskin se mistään löytää yhtä pätevää opusta kuin mitä luit minulle lapsuus-ja nuoruusvuosinani.

Kirja sisälsi runsaasti arvokkaita ohjeita, niillä minun on helppo taivaltaa elämääni eteenpäin. Sinua ikävöiden.

Kiitos Äitini,

pikkupoikasi Ville.







































maanantai 7. toukokuuta 2012

Leijonat viimeistelevät surkeasti- Mitä väliä?

Oletko huomannut? Lippusirkuksesta huolimatta jääkiekon vuoden 2012 maailmanmestaruuskisoja tahkotaan paraikaa.

Suomi on värkännyt kisoissa tähän mennessä kaksi maalia. Luit oikein, kaksi maalia!

Osuma per peli. Mikä parasta, ne ovat piisanneet voittoihin.

Kisaisäntien oman pään pelaaminen on toiminut niin komeasti. Leijonien maaliin ei ole mennyt vielä yhtään kiekkoa. Ei ainuttakaan.

Vastassa ovat olleet Valko-Venäjä ja Slovakia, kummatkin valtiot ovat jääneet häkeittä.

Kari Lehtonen ja Petri Vehanen ovat torjuneet loistavasti Suomen maalin suulla.

Ja pakit kassareiden edessä ovat ahertaneet riittävän tarkasti. Takaiskuja ei maamme verkkoon ole ainakaan vielä värkätty.

Leijonat puolustavat tilastojen valossa liki täydellisesti. Tarvitseeko silloin edes viimeistellä tehokkaammin?

Kultajuhlat vietetään, vaikka Suomi voittaisi kaikki matsinsa samoilla lukemilla, 1-0.

Vaikka tuloslitania tulisi olemaan kuin siitä kuuluisasta vaalipätkästä, Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen.

Uskotte tai ette!

Jääkiekko on maalintekopeli, sanotaan. Ketun marjat, olennaisinta on menestyminen.

Turnauksen edetessä vastaan asettuu toki maita, joita on hankalampaa voittaa yhdellä maalilla.

Nyt Leijonien mahdin ovat vasta todenneet joukkueet, joiden hyökkäysarsenaali ei ole kummoinen.

Jos viimeistely ei ota kuitenkaan luonnistuakseen, niin täytyy vain jatkossakin puolustaa tiiviisti.

Ja luottaa mahtaviin torjujiimme, Petri Vehaseen ja Kari Lehtoseen.

Lopuksi Jukka Jalosen huomautus:

" Meillä on mahdollisuudet voittaa jopa yhdellä maalilla. Se vie pikkaisen paineita myös maalinteon tarpeelta."































 




Kehitä kehittymistä!

Ei mennyt noin. Osaatko itse muka paremmin? Ihan hyvinhän onnistuin, haittaaks se? ja plaa, plaa, plaa...

Me ihmiset emme usein osaa ottaa kritiikkiä oikein vastaan. Monesti puolustelemme itseämme tai emme halua myöntää virheitämme.

Suljemme itseltämme mahdollisuuden kehittymiseemme pois. Se on tyhmää.

Ota kritiikki vastaan avoimesti!

Suhtaudu siihen positiivisesti. Sen sijaan, että surkuttelisit virhettäsi, myönnä se.

Käännä katseesi sen jälkeen heti tulevaan, ota erehdyksestäsi opiksesi ja teet saman askareen ensi kerralla paremmin. Kehityt!

Ole rohkea. Älä pelkää palautetta.

Tyhmä ei ole se, joka tekee virheen. Tyhmä on vasta se, joka tekee saman virheen kahdesti.

Kaikki on tehtävä ensimmäisen kerran, että voi jalostua. Ei saa ajatella olevansa liian etevä, aina voi kasvaa osaavammaksi.

 Jos olet nöyrä ja avoin kritiikille, jonain päivänä olet melkein täydellinen.

Muista: Epäonnistumiset ja kritiikki jalostavat ihmistä eniten!

torstai 3. toukokuuta 2012

Salatut elämät- "Suosittelen kaikille"

Rakkaat sohvaperunat, meillä on yhteinen, arvokas ajanviete, television vahtaaminen. 

Yksi parhaista sarjoista, mitä televisiosta tulee on Salatut elämät. Suosittelen sitä kaikille. Lyökää takapuolenne arkisin kello 19.30 pehmeälle nojatuolillenne, virittäkää telkkarinne MTV3-kanavalle ja nauttikaa!  

Jotkut pitävät kyseisen sarjan seuraamista jopa nolona, mutta he eivät ymmärrä kyseisen saippuaoopperan perimmäistä tarkoitusta. Jättäkää heidän mielipiteensä huomioimatta!  

On totta, ettei Salareita voi pitää totuudenmukaisena eikä sitä voi samalla vuosikymmenelläkään verrata Metsoloiden ja Puhtaiden valkeiden lakanoiden kaltaisiin draamasarjoihin.

Salatut elämät on epärealistisuutensa vuoksi peräti loistavaa komediaa, höystettynä Janne Haukkalan ja Lasse Sievisen nerokkailla lausahduksilla. 

Ohjelman parissa saa enemmän nauraa kuin itkeä. Selkeä merkki hyvästä komediasta?

Parasta Salatuissa elämissä ei silti ole sarjan aiheuttamat naurun pyrskähdykset vaan se, että Pihjalakatulaiset ovat luoneet oman pikkuisen maailmansa tv-vastaanottimien sisälle. 

Sarja sisältää typistetyssä muodossa normielämästä tuttuja vaiheita, rakastumista, kuolemista, eroamista, vauvojen vaihtoja, hirttäytymisyrityksiä jne. 

Kuka ei haluaisi tirkistellä, miten Sepot, Ismot ja Tissibellat selviävät elämistään? Ja mikä mainiointa, heidän ratkaisuistaan voi ottaa vinkkiä myös omaan elämäänsä.

Salatuissa elämissä on rutkasti myös eleellistä viestintää, lukuisia ilmeitä. Hymyä, naurua, itkua, pelkoa... 

Ohjelmassa on myös nopeatempoinen ja jatkuva juoni. Vikkelän juonensa vuoksi sarjaan ei kyllästy. Koko ajan tapahtuu. 

Nämä kaikki seikat tekevät Salareista kiinnostavaa vahdattavaa.  

Salatut elämät tarjoaa erinomaisen tavan rentoutumiseen keskellä kiireisintä arkea!