Toinen miete

Toinen asia, jonka haluan tuoda näin blogini välityksellä vielä esille on se, että olen itse muuttunut ihmisenä tässä viime aikoina jonkin verran. Ja tämä ihmisenä kehittymiseni on vaikuttanut muun muassa siihen kuinka olen aikaani käyttänyt.

Minun on vaikeaa keskittää kiinnostukseni enää vain yhteen aiheeseen. Siitä tulee sen verran tunkkainen mielikuva, että en vain pysty tällaiseen. Tietenkin yhteen tiettyyn aiheeseen keskittymällä minusta voisi tulla sen aiheen erikoisosaaja, mutta meillä on kuitenkin vain yksi elämä aikaa.

Ja tämän vuoksi haluan nykyään elää sellaisella raikkaalla otteella. Maailma on täynnä näkemistä, tekemistä ja kokemista ja sen takia tahdon, että elämässäni olisi mahdollisimman rikas sisältö. Ja eikä haittaisi sekään yhtään vaikka kehittäisin elämäni sisältöä koko ajan eteenpäin. Lisäisin siihen uusia juttuja ja kokeilisin erilaisiakin asioita.

Minulle rikas elämä kun ennen kaikkea tarkoittaa elämän mahdollisimman rikasta sisältöä. Ei rikasta pankkitiliä ja kalliita ostosreissuja. Vaan mahdollisimman paljon esimerkiksi kokemuksia ja tekemisiä.

Minua on myös alkanut viime aikoina yhä enenevämmässä määrin kiinnostamaan yhteiskunnalliset asiat ja politiikka enkä pitäisi kovin suurena ihmeenä vaikka minusta vielä politiikko jonain päivänä tulisi.

Yhteiskunnalliset asiat ja politiikka, kun ovat aina olleet asioita jo yläasteelta lähtien, jotka ovat minua kiinnostaneet.

Ja koska Suomi nyt periaatteessa on kuitenkin melko vapaa maa, niin minulla pitää tietenkin olla mahdollisuudet muiden kansalaisten tavoin elää sellaista elämää jota haluan elää.

Vaikka olenkin muuttunut mielestäni ihmisenä, niin silti se ei tarkoita sitä, että tulisin luopumaan yhdestäkään nykyisestä harrastuksestani tai tavoitteestani.

Ja tulen ilman muuta jatkossa myös auttamaan ihmisiä ja tahoja, jotka apua tarvitsevat. Tämänkin mietteeni halusin tuoda esille täällä blogissani, sillä ajattelin, että siitäkin voidaan jossain päin Suomea olla kiinnostuneita.  

Mietteitä esille

Minua ihmetyttää se, että monille hyvä keskustelu tuntuu tarkoittavan samaa kuin väittely. Keskustelu on kuin jokin kilpailu, jossa on tarkoituksena päästä olemaan oikeassa ja lyttämään toinen keskustelija. Voi se tietenkin joidenkin mielestä näin ollakin.

Minun mielestäni hyvä keskustelu pohjautuu siihen, että keskustelijat arvostavat toisiaan ja puhetaidon lisäksi yksi olennainen taito hyvälle keskustelijalle on mielestäni kuuntelutaito ja aito kiinnostus toista keskustelijaa kohtaan. 

Tarkoitan kiinnostuksella sitä, että on kiinnostunut siitä, mitä toinen sanoo. Ei sen vuoksi, että on kiinnostunut kuulemaan mitä toinen sanoo vain sen vuoksi, että pääsee lyömään tämän laudalta.  

Kuuntelutaito on taito, joka monelta tuppaa unohtumaan. Valitettavasti.

En halua antaa itsestäni kuvaa minään totuuden torvena ja ymmärrän, mikäli jollain muulla on toisenlaiset näkemykset keskustelemisesta. 

Minua itseäni kuuntelutaidon puute kuitenkin sen verran "raivostuttaa" (kenties liian voimakas sanavalinta), että saatan sen vuoksi jättää jotkut keskustelut väliin. 

Haluan myös korostaa, että en kirjoita tästä aiheesta negatiivisella tai ärsyyntyneellä äänensävyllä. Enkä sinällään valita tästä aiheesta. Enkä halua sinällään aiheuttaa kenellekään ärtymystä tai mielipahaa. 

En tiedä koska olisin viimeksi valittanut jostain. Jos jokin asia ei miellytä, niin sitten jätän sen vain huomioimatta ja jatkan elämistäni eteenpäin niiden asioiden parissa, jotka miellyttävät. 

Olen vain tulkinnut niin, että jotkin tahot ovat kiinnostuneita allekirjoittaneen mietteistä. Sen takia tuon vihdoin tämän blogitekstini avulla yhden mietteistäni esille. Ja korostan, että pyrin tuomaan mietteeni esille ennen kaikkea auttavaisella ja asiallisella mielellä. 

Kenties tämä kirjoitus tulee johonkin vaikuttamaan.  

Viltsun nurkkaus käynnistyy uudessa paikassa!

Viltsun nurkkaus siirtyy Googlen blogipalvelusta uudelle palvelimelle. Google nimittäin lopettaa oman blogipalvelunsa ja on pakko pistää pystyyn uusi blogi uuteen paikkaan. Uuden blogin pystytän omablogi-palvelimelle.

Blogini nimi pysyy yhä samana, eli Viltsun nurkkauksena. Kirjoitan sinnekin ajatuksiani laidasta laitaan. Politiikasta, fiiliksistäni ja elämästä yleensä. Ja vaikka mistä.

Tietenkin tässä aukeaa samalla myös mahdollisuus aloittaa blogin pyörittäminen puhtaalta pöydältä, joten koitetaan hieman hyödyntää tätäkin mahdollisuutta. Tehdään uudesta Viltsun nurkkauksesta edeltäjäänsä ehompi ja panostetaan yhä enemmän blogitekstien sisältöihin.

Otetaan ennen kaikkea opiksi niistä asioista, joissa tässä Viltsun nurkkauksessa epäonnistuttiin.
Tästä se lähtee käyntiin, uusi Viltsun nurkkaus! Ole mukana ja lue mua!

Klikkaa tänne: villeheino.omablogi.fi

Hyvinvoinnin tavoittelu ei ole aina helppoa

Aamulla tulin kirjoittaakseni tänne blogiin siitä, kuinka elämään saa elämän iloa. Jos oikein ymmärsin ajatuksiani ja ymmärrän oikein asioita, niin siinä taisi olla paljon mukana tätä hyvinvointiyhteiskunnan ideologiaa.

On kuitenkin ymmärrettävä, että asiat eivät ole ihan näin yksioikoiset. Ei ainakaan jokaisessa tapauksessa ja jokaisella ihmisellä. Ja eikö meillä muuten ole juuri tämänkin takia politiikkaa, että saisimme näitä yhteiskuntamme epäkohtia parannettua ja kehitettyä yhteiskuntaa eteenpäin. Tavoitteena saada hyvät elinolot kaikille ihmisille yhteiskuntaamme.

Nyt kyllä myöntää, että kovin vahvat tiedot minulla ei ole kerättynä, kun tätä tekstiäni kirjoitan ja voin olla että jossain asiassa olen väärässä ja jokin tärkeäkin kohta jää minulta huomioimatta. Ydinajatuksenani on kuitenkin ruveta toimittajaksi opiskelemisen ohessa ja viestintäalan hommien etsimisen lisäksi alkaa opiskelemaan myös politiikkaa.

En usko, että nämä asiat ovat toistensa poissulkevia vaihtoehtoja. Kun käyttää aikansa tehokkaasti, niin on aikaa sekä toimittajan hommiin että myös politiikan harrastamiseen.

Rohkeana tavoitteenani on vain rohkeasti ruveta kokeilemaan siipieni kantoa politiikan parissa ja tähdätä siihen, että joskus hamassa tulevaisuudessa voisi olla mahdollista heittää lätkäasiat sivuun ja alkaa käsittelemään yhteiskunnallisesti tärkeämpiä asioita. Ja se, että jonain päivänä voisin jopa yltää oikein isoihin, isoihin ympyröihin.

Nyt kuitenkin takaisin siihen asiaani, josta tätä blogitekstiäni aloin kirjoittaa. Minulla oli jo kyllä täällä julkaistuna kyseisestä aiheesta blogiteksti, mutta menin sen poistamaan ja nyt kirjoitan kyseisestä aiheesta uuden postauksen.

Hyvinvointiyhteiskunnan ongelmat ja epäkohdat. Ainakin yksi ajankohtaisimmista ongelmista on viime vuosina paljon kasvanut työttömyys. Ja miettisin, että tämä työttömyys nakertaa myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa, koska työttömille on maksettava sosiaalitukia ja se taas kaiketi nakertaa valtiomme kassaa muista menoista, kuten näistä julkisista palveluista.

Työttömät ovat tietenkin yksi hyvinvointiyhteiskunnan ongelmaryhmä. Ja työttömyyden lisääntyminen. Heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta elää kovin hyvää elämää ja huoli työttömyydestä nakertaa mieltä.

Raha on tietenkin ongelma, mutta minä heittäisin mutuna sellaisen ajatuksen, että tyhjiön vuoksi työttömyyttä ei kannata nähdä ongelmana. Sen ajan, minkä käyttäisi työn tekoon kannattaa mielestäni kuluttaa esimerkiksi opiskelemiseen. Opiskeleminen ja itsensä kehittäminen on työttömänä kuin pistäisi rahaa pankkiin. Niillä rakennetaan ainakin tulevaisuudesta valoisampaa. Tiedän tämän omastakin kokemuksestani, näinhän minäkin olen toiminut edellisen neljän vuoden ajan.

Ja tietenkin työttömänä kannattaa paljon myös harrastaa ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Panostaa sosiaalisiin suhteisiin. Tietenkään työttömänä ei ole ihan kaikkeen varaa, mutta on paljon myös ilmaisia harrastuksia ja voihan sitä työttömänä tehdä myös vapaaehtoistöitä. Siitä saa myös sellaista tärkeyden tunnetta. Kokee itsensä ihmisen tärkeäksi kun tekee vapaaehtoistyötä. Tämänkin tiedän myös omasta kokemuksestani.

Työttömyyteen näkisin taas lääkkeenä sellaisia asioita, joita Jyrki Katainenkin nosti muistaakseni esiin YLE:n Aamu TV:n haastattelussa kesällä. Yrittäjyys on nyt tietenkin tärkeää ja yrittäjiä on maassamme kannustettava ja tuettava. Kun on yrittäjyyttä, niin on myös työpaikkoja.

Ja jotta yrittäjyyttä voi olla, niin tarvitaan myös luovuutta. Ideoita yrittämiseen. Ja toinen asia, jota kaivataan on positiivisuus. Positiivisille ja luoville ihmisille kannattaa antaa elintilaa tässä maassa, heissäkin voi olla osa yhteiskuntamme hyvää tulevaisuutta. Tarvitsemme kuitenkin yrityksiä ja ideoita uusiin yrityksiin.

Toinen hyvinvointiyhteiskunnan ongelmaryhmä voivat olla lapset ja nuoret. Heille pitää turvata hyvä ja turvallinen lapsuus ja nuoruus, etteivät he syrjäydy hyvinvointiyhteiskunnasta. Ihmisiä on heti jo lapsesta lähtien kannustettava koulun käyntiin ja kannustettava menemistä mukaan myös esimerkiksi koulun kaveripiireihin. Jo lapsille olisi jo tärkeää saada sosiaalisia suhteita. Ja kaikenlainen kiusaaminen olisi kytkettävä pois.

Lapsissa ja nuorissa on kuitenkin yhteiskuntamme tulevaisuus.

Kolmas hyvinvointiyhteiskuntamme ongelmaryhmä voivat olla etenkin pitkäaikaissairaat ihmiset. Heillä ei elämä tietenkään ole kovin helppoa. Mutta heille olisi ainakin turvattava mahdollisimman hyvät terveyspalvelut.

Ja yksi hyvinvointiyhteiskuntamme haaste taitaa olla myös väestömme ikääntyminen. Ja väestömme varttuneemmassakin päässä saattaa olla yksinäisiäkin, syrjäytyneitä ihmisiä. Maamme pitäisi osaltaan pyrkiä turvaamaan eläkeikäisille onnellinen vanhuus.

Siinä kai niitä hyvinvointiyhteiskunnan ongelmakohtia tai mitä ne nyt sitten ovatkaan. Voi olla, että tekstistä jäi paljon asiaa pois, mutta on muistettava, että tässä ollaan kuitenkin poliittisen uran alkumetreillä. Kenties sekin ura lähtee tästä vielä kunnolla urkenemaan, kun vauhtiin pääsee.

Ja elämään on hyvä suhtautua siten, että koskaan ei ole ihmisenä valmis vaan joka päivä voi oppia uusia asioita ja kasvaa ihmisenä.  

Kuinka saada elämään elämän iloa?

• Minä itse olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa olen työttömänä. Tosin enää vain viikon verran ja ensi viikon alussa palaan taas takaisin työelämään.
  
• Vaikka olen tällä hetkellä ollut työttömänä, niin elämäni on ollut miellyttävää. Suorastaan nautinnollista. Mistä se elämän ilo sitten kumpuaa? Mistä saa elämään iloa?
  
• Minulle yksi tärkeä asia on intohimoinen kirjoittamisharrastukseni. Se, että saan kirjoittaa paljon niin tänne blogiini kuin Jatkoajan verkkolehteenkin. Saan tästä kirjoittamisharrastuksestani olla varsin kiitollinen. Se antaa paljon hyvää sisältöä elämääni.
  
• Intohimo onkin varmasti yksi asia, josta elämään saa iloa. Jotkut ovat niin onnekkaita, että saavat tälläkin hetkellä työskennellä työssä, johon heillä on intohimoa.
  
• Ja sitten, jos ei ole tällaista työtä tai sellaista ei ole edes mahdollista saada, niin sitten toivottavasti löytää jostain intohimoisen harrastuksen. Täällä on monia muitakin harrastuksia kuin vain kirjoittaminen, johon voi suhtautua intohimolla. Olisi hyvä, että moni ihminen löytäisi itselleen tällaisen intohimoisen harrastuksen.
  
• Tietenkin elämän iloa saa näistä elämän perusasioista. Työasiat ovat kunnossa, on rahaa elämiseen, on harrastuksia ja perhekin löytyy. Eikä ole mitään vakavia ongelmia.
  
• Näen, että elämän iloa saa siitäkin, ettei ajattele liian suorituskeskeisesti. Suomessa vallitsee vähän liikaa nykyään sellainen suorituskeskeinen ajatus, ihmisen pitäisi olla jotain ollakseen tärkeä.
  
• Tästä pitäisi päästä eroon ja ruveta ajattelemaan, että hyvinvointi on loppuen lopuksi ihmiselle kuin ihmiselle tärkein asia. Ja pitäisi ruveta ajattelemaan ennen kaikkea, että jokainen ihminen on tärkeä. Ja jokaisella ihmisellä täällä on tärkeä paikkansa. Itseään ei kannata vähätellä ja olisi hyvä, ettei muutkaan vähättelisi kovin paljoa toisia. Tällaisesta asennoitumisesta elämään tulisi varmasti elämään sitä elämisen halua lisää.
  
• Jokaisella meillä on oikeus elää hyvää elämää.
  
• Ajattelen myös niin, että elämään saa iloa siitäkin, josta kirjoitin jo lauantaina lyhyen blogitekstin. Meillä ihmisillä on täällä mahdollisuuksia ja ei kannata ajatella pelkkiä esimerkiksi työhön liittyviä mahdollisuuksia vaan meillä on muitakin mahdollisuuksia.
  
• Meillä on täällä tarjolla lukuisia sirkushuveja (teatterit, urheilumatsit, baarit, matkailukohteet, musiikkikonsertit, kirjastot, uimahallit ja stand upit sun muut). Näitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon ja ammentaa näistä iloa elämäänsä.
  
• Ja elämään saa lisää rutkasti iloa tietenkin myös seksistä. Eihän sitä kannata peitellä, kaikkihan me lopulta täällä samojen asioiden perässä juostaan. Tytöt tykkää pojista ja pojat tytöistä. Kosketelkaa toisianne!
  
• Ja elämään saa iloa tietenkin myös siitäkin, että ei olisi syrjäytynyt vaan olisi perhettä, sukulaisia ja kavereita sekä vaikka yhteisöjäkin, joissa vaikuttaa.
  
• Ja minulle on tuonut ainakin lisää iloa elämään myös se, että olen muuttanut suhtautumistani toisiin ihmisiin. Tai, olen jopa lakannut liiaksi ajattelemasta muita ihmisiä ja keskittänyt ajatukseni ennemmin omaan elämääni, omiin päiviini ja omaan hyvinvointiini ja sen parantamiseen. Tietenkin välitän edelleen lähimmäisistäni, mutta en enää vertaile itseäni kehenkään. Elän vain omaa elämääni täysillä eteenpäin.
  
• Nyt on maanantai ja edessä on taas uusi viikko. Elelkää ihmisiksi, tehkää töitä jos niitä on ja sitten kun on työt paiskittu niin liikkukaa ja harrastakaa. Ja viettäkää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Maailma on täynnä iloja.
  
• Ja älkää unohtako huumoria!
  
  
  

Ohjeita elämän polulle

Olen välillä ollut mielestäni typerys. Olen kirjoitellut tänne blogiini joskus tekstejä, joita ei välttämättä olisi kannattanut edes kirjoittaa. Näin jälkikäteen ajateltuna asia tuntuu ainakin siltä, että joitakin tekstejä olisin tänne voinut jättää kirjoittamattakin.

Opin tiellä tässä kuitenkin vielä ollaan ja ihmisenä voi kasvaa koko ajan paremmaksi ja fiksummaksi. Ennen kautta virheiden avulla. Toisaalta on ihan hyväkin tehdä itsensä kannalta virheitä, jos niistä tajuaa vain ottaa sitten opikseen. Virheethän ne taitavat ihmistä eniten ainakin opettaa.

Ja toisaalta voin ajatella niinkin, että ei minun kannata olla itseäni kohtaan liiankaan raadollinen. Olisi sitä tänne blogiin voinut rustailla vieläkin pahempia viestejä. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurmaajan Matti Saaren blogi saattoi näyttää vielä muutamaa astetta rumemmalta kuin minun blogini.

Mutta virheiden kautta eteenpäin ja nyt oikeasti jatkossa katson kaikki tekstit lävitse ja mietin, mitä täällä kannattaa julkaista ja mitä kannattaa vaikka tallentaa vain omaksi ilokseen tietokoneensa muistille.

Alan ensimmäistä kertaa kuitenkin olemaan tilanteessa, jossa kaikki ihmiset eivät välttämättä suhtaudu minuun enää kovin suopeasti. Minua on toistaiseksi vienyt hyvin eteenpäin se elämän ohje, että kaikkien ihmisten kanssa on hyvä tulla tarvittaessa toimeen, mutta et voi olla kaikkien paras kaveri ja siihen ei kannata edes pyrkiä. On vain itse pyrittävä käyttäytymään paikassa kuin paikassa mahdollisimman fiksusti ja asiallisesti.

Ja toinen hyvä ohjenuora, jonka avulla olen toistaiseksi hyvin mennyt elämässäni eteenpäin on ollut se, että olen tehnyt asiat, jotka on pitänyt tehdä. Ja näitä asioita tehdessäni, kuten työt ja muut aktiviteetit olen tarvittaessa ollut kaikenlaisten ihmisten parissa.

Mutta sitten, kun nämä tällaiset pakolliset asiat on hoidettu, niin olen mennyt seuraan, jossa voin olla ennen kaikkea oma itseni. Ihmisten seuraan, joista minä oikeasti pidän ja jotka välittävät minusta.

Kolmas ohjenuora ja elämän viisaus joka myös auttaa elämässä eteenpäin on se, että töihin ei kannata jäädä liikaa kiinni. Kun työpaikan ovi sulkeutuu perässä kunkin työpäivän jälkeen, niin se sitten oikeasti sulkeutuu. Ja sitten otetaan loppupäivä rennosti.

Ja sama se on muissakin jutuissa. Kun työt on tehty, ne on tehty. Ja sitten otetaan rennosti. Töissä ei saa roikkua kiinni liian kanssa.

Mutta tyhmä olen välillä ollut. Mutta nyt vain kurssi ja käyttäytyminen blogissa vieläkin paremmaksi, niin kyllä se kai siitä.

Ja neljäs hyvä elämän viisaus on sekin, että itselleen kannattaa osata nauraa. Sillä taidolla mennään yli vaikeuksien kuin vaikeuksien. Ja onneksi minä osaan nauraa itselleni. Olenkohan koskaan vielä ottanut itseäni vakavasti vai pitänyt itseäni lähinnä vain tällaisena pellen kuvatuksena?

Huumori on minulle tärkeä elämän arvo. Jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Elämä ei olisi mitään ilman naurua, huumoria ja hauskan pitoa. Nämä ovat tärkeitä juttuja minulle ja siksi itsekin mielelläni työpaikallakin heitän läppää.

Teen työni kovalla asenteella paikassa kuin paikassa, mutta olen loppuen lopuksi ainakin omasta mielestäni hauskempi ja rennompi tyyppi kuin voisi varmaan edes kuvitella. Jos on työn teko minulle tärkeää ja töissä pärjääminen, niin sitten on aina tärkeää ollut myös rentoutuminen ja hauskan pitäminen.

Elämän ilo on sellainen asia, jota ei koskaan kannata kadottaa. On hyvä elellä pilke silmäkulmassa.

Ripaus tulevaisuutta

Saatan olla toiminut hieman epäilyttävästikin, kun olen jatkuvalla syötöllä kehittänyt tällä bloggaamisella itseäni toimittajana ja kirjoittajana eteenpäin. Tarkoituksenani ei ole ollut ainakaan käyttää mitään tahoa hyödykseni vaan tavoitteenani on ollut pelkästään kehittää itseäni kirjoittajana eteenpäin.

Tavoitteeni ovat olleet ja ovat korkealla ja niiden eteen olen tehnyt päämäärätietoisesti töitä. Olisi toimittajana hienoa päästä jonain päivänä samanlaisiin tehtäviin kuin YLEn Aamu TV:n juontaja Juha Hietanen on esimerkiksi päässyt ja sitten myös poliittiset tehtävät ovat ruvenneet minua kiinnostamaan niin kuin olen jo täälläkin moneen kertaan todennut.

Olen tutustunut esimerkiksi Pekka Haaviston, Anneli Jätteenmäen ja Jutta Urpilaisen blogisivustoihin ja pistänyt merkille etenkin sen, että he kirjoittavat yhtä selkeästi ja sujuvasanaisesti kuin allekirjoittanutkin. Siitä on sitten herännyt sellainen ajatus, että voisiko minullakin olla mahdollisuus yhtä hyvällä kirjoitustaidolla edetä samanlaisiin hommiin kuin hekin ovat edenneet.

Ihan noin vain ei tietenkään Suomen johtotehtävät tule allekirjoittanutta kutsumaan, mutta ainakin on mielestäni järkevää tehdä siten töitä, että ovet poliittiselle pelikentälle ainakin periaatteellisella tasolla pysyvät auki.

Täytyy tosissaan hakeutua mukaan poliittisiin tehtäviin ja jatkaa yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä. Niin kuin olen nyt viime aikoina ruvennut tekemään, käymään läpi ja opiskelemaan jotain poliittisia asioita. Työsarkaa näiden asioiden kanssa tulee varmasti vielä riittämään, mutta jostainhan se on ollut pakko aloittaa.

Minulle olisi luonnollisesti kunnia-asia päästä jonain päivänä edustamaan Suomea ja viemään tämän maan asioita eteenpäin. Jos kerta älliä on päässä, niin sitä pitää nimenomaan käyttää sitten viisaasti niin minun itseni kuin muidenkin ihmisten hyödyksi. Eli pitää rakentaa, kehittää asioita paremmiksi.

Kerranhan täällä kuitenkin vain eletään, joten rohkeasti kannattaa kaiketi pitää vain tavoitteet jatkossakin korkealla.

Toimittajankin työtehtävät ovat toki yhä tavoitteenani. Voin ensin hakeutua niihin tehtäviin ja siitä sitten edetä jonain päivänä vielä edemmäs. Esimerkiksi Pekka Haavisto ja Rosa Meriläinenkin ovat työskennelleet myös toimittajina.

Nyt alkaa varmasti olemaan jo aika hakea niitä toimittajan tai tiedottajan tehtäviä ja samassa ruveta tosissaan harrastamaan politiikkaa.

Olen tietenkin valmis tekemään jatkossa niin toimittajan kuin tiedottajankin tehtäviä. Ja on hyvä muistaa, että toimittajakin on toisaalta tiedottaja. Toimittaja vain tiedottaa isommalle määrälle väestöä asioista kuin esimerkiksi yksittäisen firman tiedottaja.

Toimittajan työn tarkoitus on hieman vain muuttunut nykypäivänä, mutta olisi mielestäni yhä hyvä muistaa, että toimittaja on ennen kaikkea kansan palvelija.

Ja tämä nyt tulee olemaan ihan vihon viimeinen blogitekstini tulevaisuuttani koskevista asioista. Koitetaan jatkossa näppäillä tänne toisenlaista tekstiä.

Vaikuttaa myös, että suhtaudun elämään kovin erilailla kuin monet muut ihmiset. Suhtaudun elämään siten, että se on nautintoa. Ja siitä tehdään nautintoa niillä asioilla, joita olen tänne blogiini kirjoitellut. En osaa sellain mouhottaa ja pitää itseäni kovana tekijänä tai muuta vastaavaa.

Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Ei tämä elämä mikään kilpajuoksu mielestäni ole vaan tarkoituksena on elää täysillä, päivästä toiseen.

Meillä on vapaus valita

Yksilön vapaus on minulle tärkeä asia. Se tarkoittaa kaiketi sitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus elää oman näköistä elämäänsä. Ja jokaisella ihmisellä on mahdollisuuksia tehdä valintoja elämässään ja on myös vapaus tehdä omat valintansa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että vapaus tuo mukanaan myös vastuuta, vastuuta itsestään ja vastuun huolehtia ettei omilla valinnoillaan ole haitaksi muille.

Tämä nykyelämä on vain nykyään kovin usein liian suorituskeskeistä. Niillä mahdollisuuksilla, joita ihmisellä on valittavana tarkoitetaan muutakin kuin työtä ja rahaa. Vaikka toki parempi työ tarjoaa varmaan yhä vain lisää mahdollisuuksia.

Meillä on täällä muitakin mahdollisuuksia kuin vain opiskella ja tehdä töitä. Meillä on mahdollisuudet liikkua, harrastaa, hyödyntää kulttuuri-ja urheilupalveluita ja mahdollisuus tutustua toisiin ihmisiin, etenkin naisiin.

Nykyään vallitsee vähän liikaa sellainenkin ajatus, että ihmisen pitäisi olla jotain ollakseen tärkeä ihminen. On muistettava, että meillä jokaisella on oikeus elää ihmisarvoista elämää ja nauttia elämästämme.

Johtaminen tapahduttava kansaa kuunnellen

Käsittelin pari päivää sitten blogikirjoituksessani valtaa ja johtamista. Aloin pohdiskelujeni pohjalta sitten miettimään sitä, mitä voisi olla hyvä johtaminen. Tuolla kun eilisiltana kuljin Hämeenlinnan ravintoloissa ja yöelämässä kansan ja etenkin nuoremman väestön parissa niin tuli ainakin sellainen asia mieleeni, että hyvällä johtajalla on oltava hyvät vuorovaikutustaidot. Ja vuorovaikutustaidoissa korostuu varsinkin alaisten, ihmisten kuunteleminen.

Eli jos mietittäisiin asiaa ihan valtiojohdon näkökulmasta, niin on tärkeää, että poliittiset johtajamme kuuntelevat kansaa ja tekevät päätöksiä kansan toiveiden mukaisesti. Silloin toteutuisi mahdollisimman hyvin demokratia.

Kansaa ja yhteiskunnan asioita olisi seurattava ja kuunneltava tarkkaan ja sitten mahdollisesti puuttua epäkohtiin. Epäkohtiin puuttumalla ja niitä korjaamalla voisi viedä asioita eteenpäin. Näin voisi toimia niin yrityksien johdoissa, mutta eikö koko Suomemme eräänlainen yritys ole? Yritys, jolla on omat johtajansa ja alaisensa, kansansa.

Yksi arvo, joka minulle on ruvennut merkitsemään yhä enemmän on yksilöiden vapaus. Meillä on Suomemme, jossa jokaisella maan kansalaisella on arvokas paikkansa. Ja näillä yksilöillä on oltava myös vapaus elää omanlaistaan elämäänsä ja sen lisäksi heillä pitäisi olla mahdollisuuksia. Niin työ-, koulutus- kuin vapaa-aikarintamillakin. Jokaiselle ihmiselle pitäisi pystyä turvaamaan mahdollisimman hyvä elämä, mutta päävastuu elämästä kuuluu ennen kaikkea jokaiselle ihmiselle.

Siinä tämän aamun poliittisia näkemyksiäni. Kohta lähden pyörälenkille.

Ps. Ja kyllä se naisten katseleminen miellyttävää puuhaa on. Eilisiltana parhaimman mimmin näin, kun olin taksijonossa. Yksi nainen oli just yhden taksin takapenkille istuutumassa ja hänen kehonsa ala-osa tarjosi mulle kyllä suorastaan ihanan näyn. Kun kuljin just sen taksin ohi, johon hän meni istumaan. Oli kyllä kauniit reidet tällä naisella. =)

Ja eilen olin myös Haloo Helsingin keikalla. Siinä on loistava bändi. Soittavan kivan raikasta musiikkia.

Mutta tänään pitäis sitten mennä taas Kerhon peliin tästä kaudesta on kai tulossa vaikea niin Kerholle kuin toimittajallekin.

Sirkushuveja kansalle

Luin juuri Suomi24:n sivustolla keskustelupalstaa, jossa yksi keskustelija väitti, ettei järkevä ihminen harrasta irtosuhteita. Oikeasti, näin tämä ihmispoloinen oikeasti väitti!

Mutta eikö järkevän miehen pitäisi käyttäytyä juuri päinvastoin eli hänen pitäisi nimenomaan harrastaa irtosuhteita? Järkevä mies ymmärtää, että maailma on pullollaan meheviä ja vetävän näköisiä naisia ja alkaa liehittelemään näitä ja viettämään näiden naisten kanssa aikaa, koska tämä tuottaa suunnatonta mielihyvää?

Meille ihmisille on tärkeää, että meillä on leipää ja sirkushuveja! Leivän lisäksi myös sirkushuvit ovat tärkeitä. Sirkushuveilla tarkoitan tällaisia aktiviteetteja, harrastuksia. Ja yksi tällainen on tietenkin mimmien liehittely.

Olen seurannut tätä maailman menoa ja välillä kiinnittänyt huomiotani siihen, kuinka ihmiset ovat nykyään paljon tietokoneella. Minulle ennen opetettiin, että kaksi- kolme tuntia olisi hyvä ja terveellinen määrä käyttää tietokonetta päivässä, mutta monella tuo määrä ylittyy reippaasti.

Ihmisten kannattaisi kai alkaa harrastamaan enemmän, liikkumaan enemmän. Se on terveellistä, niin henkisen kuin fyysisen terveydenkin vuoksi.

Aktiviteetit. Se on tärkeää, että meillä on täällä tarjolla paljon aktiviteetteja. Minulla on nykyään vaikeaa keskittyä pelkästään yhteen aiheeseen tai tekemiseen, koska minulle on ruvennut olemaan paljon kiinnostusta tutustua maailmaan ja oppia erilaisia asioita.

Ja varsin usea aktiviteetti on jollain tavalla vieläpä myös hyödyllinen. Jos jokin aktiviteetti ei kehitä sinua ihmisenä tai tarjoa sinulle mitään konkreettista kuten oppia tai rahaa, niin ne voivat olla sinulle hyödyllisiä terveyden kannalta.

Voidaan jopa todeta, että myös ryyppääminen silloin tällöin on hyödyllinen harrastus. Viina auttaa nollaamaan aivot, viina auttaa relaamisessa ja viina tarjoaa sinulle myös mielihyvää. Onhan se pirun hauskaa olla toisinaan humalassa.

Ja muuten, siellä Suomi24:n keskustelupalstalla yksi myös sanoi, ettei järkevä ihminen pelaa tietokonepelejä. Järkevä ihminen ei pelaa niitä sen vuoksi, koska ei ole kovin järkevää tappaa tietokoneruudulla olevia örrimöykkyjä.

Mutta voihan tuonkin asian nähdä toisellakin tavalla, pelaaminen ei välttämättä järkevää ole, mutta voivathan nekin tuottaa sulle mielihyvää ja ilon tunteita. Ne ovat ihmisen pääkopan vuoksi tärkeitä juttuja.

Ei kannata olla liian ahdasmielinen ja tuomitseva. Vaan pitää pitää vain avoimesti silmät auki elämälle.

Ja on muuten myös tärkeää, että meillä on täällä erilaisia aktiviteettia ja niiden tarjoajia. On matkailu- ja ravitsemisalan yrityksiä, kulttuuripalvelun tarjoajia kuten teattereita, urheilua eli esimerkiksi jääkiekkoilua ja vaikka myös erilaiset joukkotiedotusvälineet ja media.

Näitä on hyvä myös tukea, että kansalla olisi jatkossakin aktiviteetteja.  

Paras harrastus miehelle

Tuli kaiketi eilisiltana kirjoiteltua kännipäissään vallattomia tekstejä tänne, mutta olihan niissä varmaan vähän asiaakin. Myös niissä loppuillankin kirjoituksissa.

Vaikka näistä asioista puhuminen ei anna välttämättä äkkiseltään kovin fiksua kuvaa ja näistä asioista ei paljoa julkisesti puhuta, niin kyllä. Onhan se niin.

Paras harrastus nuorelle miehelle on viettää aikaa naisten kanssa ja näitä naisiahan täällä huvipuistossa vasta riittääkin. Ja suurin osa naisista on myös ihan siedettävän näköisiä ja oloisia.

Ei kai mikään muu asia ja tekeminen voi olla ihan niin kiinnostavaa kuin naiset. Siinä sitä vasta hupia on.  

Valtavasti valtaa

Tässä tulee nyt joitakin ajatuksiani vallasta.

- On ensinnäkin muistettava ja muistutettava, että kaikillahan meillä valtaa täällä on. Meillä on ensisijaisesti valtaa omasta elämästämme. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäämme, meillä on vastuuta ja valtaa. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä olemme ja mitä teemme. Ja kuinka hyvin voimme.
- Itsensä johtaminen on mielenkiintoinen asia.
- Valta kaiketi lopulta määrittää sen kuinka kovia tekijöitä olemme. Mitä enemmän meillä on valtaa, niin sitä kovemmilla paikoilla me tässä yhteiskunnassa vaikutamme. Kovin tekijä tässä maassa lienee pääministeri Jyrki Katainen.
- Ihmisiä, joilla on hallussaan valtaa kadehditaan usein jonkin verran, mutta pitäisi myös muistaa, että valta tuo mukanaan aina myös vastuuta. Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän myös vastuuta.
- Ja ihmisiin, joilla on hallussaan enemmän valtaa kuin muilla, niin näihin ihmisiin pitäisi sen vuoksi myös kohdistua isommat odotukset.
- Tehtäviin, jotka tuovat mukanaan myös valtaa pitäisikin hakeutua (ison palkan) lisäksi myös sen vuoksi, että haluaa aidosti ottaa vastuuta ja haluaa sitoutua johonkin projektiin sekä viedä sitä eteenpäin.
- Tämän vuoksi itse en kovin herkästi lähde tehtäviin jotka voisivat tuoda paljon valtaa. Ne kun tuovat paljon myös sitä vastuuta samalla.
- Sinällään onkin helpompi toisaalta laahustella "pelkkänä" perusduunarina, koska ei tarvitse kantaa niin paljon huolta mistään. Tekee vain omat juttunsa ja se on siinä.
- Hieman karsastan ihmisiä, jotka lähtevät johtotehtäviin sen vuoksi, että saa samalla myös mannonaa ja mainetta. Hyvä pomo ei tee tehtäviään maineen vuoksi vaan sen vuoksi, että haluaa viedä omaa projektiaan eteenpäin ja haluaa oikeasti johtaa ihmisiä ja asioita.
- Ari-Pekka Selin ja Kari Lehtonenkin ovat sanoneet, että valmentamisessa (ja sama pätee johtamiseen) mielenkiintoisinta on se, kun sitoutuu siihen omaan projektiin ja sitten lähtee viemään sitä eteenpäin ja saa kaikki työntekijät sitoutumaan siihen ja tekemään töitä yhteisten tavotteiden eteen.
- Tämä on mielestäni just oikea syy hakeutua näihin valtatehtäviin. Ja tämä on just syy, minkä takia minäkin kuitenkin herkästi lähtisin mukaan johtotehtäviin. Saa sitoutua siihen omaan projektiin ja lähtee viemään sitä eteenpäin.
- Sen paljon minussa vallitsee jo nytkin sisäistä yrittäjyyttä, että helposti mulla on jo nytkin perusihmisenä tällaisia useita pieniä projekteja, joita pitää viedä eteenpäin ja jossa pitää kehittyä. "Musta tulee isona toimittaja", "Mun pitää voida hyvin" jne.
- Silloin, kun Kai Rautio sai potkut valmentajan paikalta HPK:sta niin muistutettiin, että valmentajakin on johtaja. Tämä pitää nähdä myös toisinpäin, ainakin minulle koulussa näin opetettiin. Hyvä johtaja on tänä päivänä yhtä kuin hyvä valmentaja.
- Nykypäivän johtajan ei pitäisi enää toimia pomottavasti. Että tässä on nää tehtävät, hoitakaa nämä. Vaan hyvä johtaja toimii samalla lailla kuin hyvä valmentaja.
- Johtaminen kyllä sinänsä kiinnostaa minua ja voisin helposti nähdä itseni jonain päivänä vaikka oman firman pyörittäjänä. Mutta just sen takia, että saa sitoutua siihen omaan juttuunsa ja viedä sitä eteenpäin.
- On hyvä aina kuitenkin muistaa, että valta tuo mukanaan aina myös vastuuta. Varmaan jäi vielä jotain sanomattakin, esimerkiksi siitä mitä sitten on hyvä johtaminen.

Näin teet elämästä hyvän

Ensimmäinen juttu: Maailma on suuri huvipuisto.

- Täällä sitä riittää kivaa nähtävää ja tekemistä vaikka millä mitalla. Tv, radio, ruokaileminen, hedelmien syöminen, kokkaaminen, baarit, naiset, jääkiekkoilu, leffateatterit, teatterit, toiset ihmiset, liikunta, metsä ja luonto, matkailu, kirjojen lukeminen jne, jne, jne...

Toinen juttu: Avaimet ovat ainakin minulla itselläni minun käsissäni. Maailma on valintoja täynnä. Sitä saa valita päivästä toiseen oman päivänsä sisällön.

Kolmas juttu: Käytä mahdollisuuksiasi ja ripottele noita miellyttäviä juttuja kunkin päivän sisälle.

Ja tsadam!: Jokainen päiväsi ei varmasti tule olemaan superhäikäisevä, mutta tällä kaavalla päivistäsi tulee ihan miellyttäviä. Ja kun yksittäinen päiväsi on miellyttävä, niin elämästäsi tulee kokonaisuutenakin hyvää.

Just näin! Vaikeaa täällä on lopulta olla muuta kuin positiivinen. Ja jos jokin ongelma tulee vastaan, niin se pitää vain ratkaista ja matka jatkuu.

Luulo ei ole tiedon väärti

Haluan muistuttaa ihmisiä ja samalla varmasti myös itseäni tässä blogitekstissäni muutamasta asiasta:

• Ei kannata yrittää luulla kuinka asiat ovat. Etenkin, jos jokin asia on helposti selvitettävissä. Luulo ei ole tiedon väärti. 
• Sen sijaan, että yrittää tehdä oletuksia jostain asioista, niin kannattaa mielestäni pyrkiä ottamaan rohkeasti asioista selvää. Avoimuus on tärkeää. 
• On aina parempi, että hallussa on oikeasti tieto jostain asiasta kuin pelkkä olettamus jostain asiasta. Olettamus voi äkkiä olla myös tehty väärin perustein, se voi olla väärä ja se voi olla harhaan johtava. 
• Kannattaa myös muistaa, että mielipide ja totuus ovat kaksi eri asiaa. Totuutta meillä on harvoin mistään asiasta hallussamme. Usein meillä on vain mielipide jostain asiasta, mutta lähes yhtä usein pidämme mielipidettämme totuutena.
• Kannattaa muistaa, että yhdestä asiasta voi olla montaa eri mielipidettä. Ja oikeastaan kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Ja näitä näkemyksiä yhdistelemällä voidaan päästä lähemmäksi totuutta.
• Kysy, tutki ja selvitä. Jos et oikeasti tiedä kuinka jokin asia on, niin ei mielestäni kannata tehdä siitä asiasta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vaan se asia on koitettava selvittää. Se on kaikkien kannalta paras ratkaisu.
• Ja jos ei jostain asiasta tiedä totuutta eikä sitä ole edes selvitettävissä, niin ei siitä asiasta kannata liikaa murehtiakaan. Selviää joskus jos on selvitäkseen. 
• Mä en ainakaan tiedä vielä mistään paskaakaan, Anssi Kelan laulun sanoja lainatakseni. Mutta koitan koko ajan lisätä tietämystäni. Lisätä tietämystäni maailmasta.
• Ja olen myös ilolla väärässä. Väärässä olemisessa ei ole mitään pahaa. Jos olemme väärässä ja saamme sen selville, niin sittenhän todennäköisesti olemme ainakin lähempänä taas totuutta.
• Kaikki eivät myöskään ajattele elämästä samalla lailla, mutta ei tarvitse ajatellakaan. Erilaisuus on rikkaus.  

Hyvinvointi on tärkeintä

• Hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen ovat minulle tärkeitä asioita.
• Näen asiat nykyään niin, että meille ihmisille on tärkeintä se, että elämämme on hyvää, olemme mahdollisimman hyvinvoivia ja tähtäämme onnellisuuteen. Elämän tärkein juttu on kaiketi olla onnellinen. Olisi tärkeää, että mahdollisimman monen ihmisen elämä olisi mahdollisimman hyvää hautaan asti.
  
• Niin kuin jo maanantaina kirjoitin, niin mielestäni ihmiselle ei ole oleellisinta kilpailla muita vastaan ja olla toinen toistaan parempia vaan se, että kukin jo yksilötasolla tähtää hyvinvointiin. Tärkeintä ei ole kilpailla vaan tärkeintä on olla hyvinvoiva.
  
• Ja nykyään koen tärkeäksi myös sen asian, että ennemmin kuin meitä ihmisiä vertailtaisiin niin meitä loppupeleissä pidettäisiin tasavertaisina yksilöinä, joilla kaikilla on oltava mahdollisuus tavoitella hyvinvointia. Toisilla paremmat ja toisilla heikommat mahdollisuudet. Ja ydinpointtina olisi saada aikaan hyvinvoiva Suomi.
  
• Sen sijaan, että Suomessa olisi jatkuvaa kilpailua niin olisi mielestäni hienoa, että täällä olisi enemmän rauhaa ihmisten välillä. Koen, että siten Suomi voisi olla parempi paikka asua kaikille ihmisille.
  
• Maailma on valintojen paikka. Täällä sitä riittää valittavaa, ihan jo elämän asenteestasi lähtien. Voit valita pessimistisyyden ja surkuttelun tai sitten optimistisuuden ja sen, että revit iloa irti elämästäsi joka päivä ja tähtäät onnellisuuteen.
  
• Ja myös sen esimerkiksi voit valita, millaisiin asioihin täällä keskityt. Keskitytkö kurjiin asioihin ja niistä valittamiseen vai keskitytkö asioihin, jotka tuottavat onnea. Valitatko tänään siitä, miksi se taas teki noin vai käytätkö sen sijasta aikasi naisten tiirailuun?
  
• Ja keskitätkö mielesi ennemminkin epäkohtien huomioimiseen vai niiden asioihin huomioimiseen ja niihin asioihin keskittymiseen, jotka tuottavat mielihyvää, hyvinvointia ja onnellisuutta? Elämämme on valintojen mahdollisuus.
  
• Hyvinvointi on tärkeä asia ja siihen on panostettava. Siihen kuuluvat ainakin se, että on riittävän hyvä ja vakaa toimeentulo ja se, että terveys on kunnossa.
  
• Terveys on oleellinen asia. On panostettava niin fyysiseen kuin henkiseenkin terveyteen. Ja sen lisäksi on satsattava terveellisiin elämäntapoihin.
  
• Kunnostaan on pidettävä huolta liikkumalla riittävästi ja on hyvä noudattaa myös terveellisiä elämäntapoja, esimerkiksi olemmalla liikaa ryyppäämäti ja syömällä terveellisesti.
  
• Tärkeä arvo minulle on nykyään hyvinvointi ja se, että koko Suomi olisi hyvinvoiva. Olisi hienoa, mikäli muutkin ihmiset ymmärtäisivät noudattaa näitä pointteja, joita tähän blogitekstiini kirjoitin. Näillä mielestäni voi tähdätä hyvinvointiin.
  
• Hyvinvoinnin lisäksi myös toisista välittäminen on tärkeää. Olisi tärkeää, että meillä olisi muiden ihmisten tukiverkosto ympärillämme ja meillä olisi kavereita. Ettei kukaan meistä joutuisi olemaan yksin.
  
• On myös tärkeää välittää lähimmäisistään. Auttaa ja tukea heitä. Ja ennen kaikkea olla heidän seuranaan. Se aidosti läsnä oleva ihmisseura on vissiin tärkein juttu muiden ihmisten kannalta. Yksinäisyys on kurjaa ja sitä ei kenenkään soisi joutuvan kokemaan. 
• Lopuksi voin todeta itse voivani tällä hetkellä hyvin. Eikä omassa mielessäni ole muita ongelmia kuin järjetön sotku asunnossani. Mutta toivottavasti tänään saan siihenkin asiaan järjestystä, kun minulla on vapaapäivä.   

• Huolehditaan itsestämme ja toisistamme ja valitaan terveellinen elämä.

Yksi lisäys

Se on kuitenkin todettava, että kyllähän täällä voi epäkohtia ja ongelmia riittää ja niitä voi huomioida ja niistä voi kirjoitella. Mutta siten kun sen on tehnyt, niin ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Eli ne kannattaa unohtaa, so fuckin what?

Oleellisempaa on keskttyä niihin juttuihin, joilla voit tehdä itsesi onnelliseksi.

Hyvinvointia Suomeen?

Niin kuin olen jo aiemmissa blogiteksteissäni kirjoittanut, niin politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat ruvenneet kiinnostamaan minua entistä enemmän. Ja kun olen miettinyt viime aikojen ajatuksiani, niin on entisestään tullut sellainen ajatus, että voisiko politiikkaan mukaan lähteminen jonain päivänä oikeasti olla mahdollista.

Olen kuitenkin vielä melko nuori ja jos jatkan kehittymistäni tätä vauhtia, niin eihän sitä tiedä. Ei tiedä, että kun Suomessa vaihtuu ja uudistuu poliittinen johto, niin yksi tämän maan seuraavia aseen kantajia? olisinkin oikeasti minä. Että olisin mukana jonain päivänä oikeasti jossain poliittisessa virassa, jossain päin Suomen maata.

Ainakin sellaista ajatusta voisin lähteä rohkeasti viljelemään ja jatkaa kovaa työtä kehittymiseni eteen. Otetaan Suomi haltuun ja tehdään siitä hyvä ja turvallinen paikka elää jokaiselle ihmiselle.

Olen sen laatuinen ihminen, että haluan mielummin rakentaa kuin tuhota. Haluan omalla panoksellani rakentaa tästä maasta paremman paikan. Jos se vaan olisi jollain tavalla mahdollista.

Pitää ainakin käyttäytyä siten, että se vaikuttaa positiivisesti muihin ihmisiin ja ympäristöön, jossa elän.

Ja niin kuin olen jo tänään kirjoittanut, niin mielestäni yksi tämän maan ongelmakohta on tällä hetkellä sellainen kova kilpailun tarve ihmisten välillä. Tarve olla toinen toistaan parempi ja tarve saada julkisuutta. Näin esimerkkeinä mainiten.

Mielestäni nämä ovat yhteiskunnallisia epäkohtia, sillä jos kaikki ihmiset täällä olisivat kovia kilpailijoita, niin tämä maahan olisi kohta mahdoton paikka elää. Kun näen, että sellainen jatkuva kilpaileminen vie tätä maata heikompaan suuntaan.

Sen sijaan, että me ihmiset liikaa kilpailemme keskenämme, niin pitäisi tulla tilalle enemmän toisista välittämistä. Ja niin kuin olen jo tänään todennut, niin hyvinvointiin panostamista. Panostamista niin omaan hyvinvointiin kuin siihenkin vaikka, että koittaa myötävaikuttaa muidenkin ihmisten hyvinvointiin. Toimii vaikka sellaisena hyvän tahdon lähettiläänä.

Tällaisen käyttäytymisen näkisin vaikuttavan positiivisesti tähän maahan. Kovan kilpailutarpeen tilalle tulisi enemmän rauhaa ja paremmin voiva Suomi.

Pitäisi entistä enemmän keskittyä hyvinvointiin satsaamiseen. Yksittäisestä ihmisestä lähtien, panostaa koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin ja ties mihin. Ajatus kannattaa mielestäni keskittää enemmän omaan ja lähimmäisten hyvinvointiin kuin muihin ihmisiin ja itsensä vertailemiseen muihin ihmisiin.

Se ei tietenkään yksin kuitenkaan riitä, että me ihmiset alamme panostamaan hyvinvointiin. Näihin asioihin pitäisi panostaa myös yhteiskunnallisesti. Ihmisille pitäisi saada töitä ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi erilaisia koulutusmahdollisuuksia ja ihmisiä on kannustettava satsaamaan omaan elämäänsä.

Ja haluan mainita, että en tarkoita kilpailemisella mitään sellaista kilpailua, joka liittyy yrityksiin, asioihin ja vaikka lehtiin ja toimituksiin ja niiden kehittämiseen. Sellaisella kilpailemisessa ei kovin paljoa pahaa ole, vaan sellaisessa liiallisessa kilpailemisessa ihmisten välillä.

Rakennetaan Suomesta parempi asuinpaikka?

Satsaa ja keskity hyvinvointiin

Edelliseen postaukseeni vielä jotain lisähuomioita:

Eikö eläminen olisi helpompaa, jos kaikki muistaisivat oman ihmisarvonsa tärkeyden ja panostaisivat ennen kaikkea hyvinvointiinsa. Ja hyvinvointi ei välttämättä tarkoita pelkästään vain rahaa vaan siihen liittyy niin paljon muitakin asioita.

Kaikki ihmiset alkaisivat enemmän keskittymään omaan hyvinvointiinsa ja lähimmäisten hyvinvointiin. Välittämään muista. Tätä myötä koko Suomesta tulisi muutaman vuoden päästä paremmin voiva maa. Ja maa, jossa olisi vähemmän kilpailemista ja enemmän hyvinvointia ja enemmän rauhaa. Suomesta tulisi käytännössä maa, joka olisi kaikille parempi paikka elää.

Sitten vielä pitäisi ruveta miettimään, mitkä voisivat olla sellaisia asioita, joilla Suomi yhteiskuntana pystyisi vaikuttamaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia, pienemmät verot, lisää työpaikkoja suomalaisille, lisää hyviä koulutusmahdollisuuksia, terveys- ja liikuntavalistuksia sekä tarvitaan varmaan myös kannustettavuutta. Ihmisiä on kannustettava tekemään töitä oman hyvinvointinsa eteen.

Mistä tämä aihe on sitten minulle kummunnut mietittäväksi viime päivinä? Varmaan siitä, että olen seurannut monessa paikassa eri ihmisiä ja maailman menoa. Kiinnittänyt huomiota epäkohtiin ja ruvennut miettimään, kuinka asioita voisi parantaa. Asiat eivät liity mihinkään yksittäisiin tahoihin pelkästään vaan olen miettinyt näitä asioita koko maan mittakaavassa.

Varmaan kaiken voin supistaa lopuksi siten, että haluan lisätä suvaitsevaisuuttani ja vapaamielisyyttäni. Haluan ymmärtää kaikkien ihmisten tärkeän merkityksen. Ja sen lisäksi, että haluan ymmärtää sen, niin toivon myös, että ihmiset alkaisivat tajuamaan samat asiat kuin minäkin. Hyvinvointiin kannattaa panostaa.

Ja sen sijaan, että keskittyisi enemmän vertailemaan itseään muihin, niin kannattaa enemmän keskittyä omaan elämään ja ottaa ilo irti elämästä. Ei elämää ihan hukattavaksi asti ole kenelläkään.

Hyvinvoiva Suomi

Niin kuin olen aiemmin jo blogiinikin kirjoittanut, niin alan kääntymään sille kannalle, mitä luultavammin Jyrki Katainenkin pyrkii ajamaan.

Suomen pitäisi mennä entistä enemmän hyvinvointiyhteiskunnan suuntaan. Sen sijaan, että me ihmiset jatkuvasti kilpailemme toisiamme vastaan ja pyrimme olemaan toinen toistamme parempia, niin meidän pitäisi nähdä meidät ihmiset tasavertaisina yksilöinä, joilla kaikilla pitää olla mahdollisuus ja oikeus panostaa hyvinvointiinsa. Tämän seurauksena meillä olisi kohta hyvinvoiva Suomi.

Hyvinvointiin panostaminen tarkoittaa muun muassa panostamista koulutukseen, terveyteen, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin.

Meillä on liikaa tässä maassa sellaista ehdottomuutta. Joko olet onnistuja tai sitten olet mäntti, vaihtoehtoja ei ole. Tämän sijaan meillä pitäisi minun mielestäni olla enemmän ihmisten välistä tasavertaisuutta ja hyvinvointiin, onnellisuuteen panostamista.

Kaikki ihmiset ovat tärkeitä. Ja oikeastaan julkisuuskin on toisaalta turhaa, sillä kaikkihan sen nyt muutenkin jo tietää, että maailmassa on muitakin hieltä haisevia ihmisiä. Ja toisaalta julkisuus on vähän sellainen riippakivikin, ainakin minulle. Mielummin sitä elelee rauhemmassa.

Voi olla, että kirjoitin rohkeasti. Mutta näin ajattelee tänään Viltsu.

Suvaitsevuutta?

Suvaitsevuudessa on kaiketi tärkeässä osassa myös suhtautuminen muiden mielipiteitä kohtaan. Myös suhtautuminen eriäviä mielipiteitä kohtaan.

Mielestäni suhtautuminen eriäviä mielipiteitä kohtaan on sitä, että kuuntelee myös näitä ihmisiä. Ymmärtää, että voi olla olemassa ihmisiä, joilla on eriäviä mielipiteitä jostain asiasta. Ei välttämättä muuta omaa näkökantaansa asioihin, mutta ymmärtää, että itselläänkään ei ole hallussa totuutta vaan vain mielipide jostain asiasta.

Ymmärtää ja myös arvostaa eri mieltäkin olevia ihmisiä. Se on mielestäni myös suvaitsevuutta. Tietenkin rajat tulee tässäkin jossain kohtaa vastaan, mutta jos kaikki pysyy ainakin lakien sallimissa puitteissa niin kaikki on ok.

Viltsun ihannemaailma kai olisi sellainen paikka, jossa olisi ensinnäkin rauha ja sitten kaikki vain nauttisi elämästä. Ei olisi kilpailuja vaan nautintoja. Kaikki nauttisi elämästä tekemällä niitä juttuja, mistä tykkää. Aika yksinkertaista.

Mitä on suvaitsevaisuus?

Miettiessäni eilisen ja tämän päivän ajatuksiani, niin voin luultavammin todeta, että suvaitsevaisuus on asia, jota tarvitsen ymmärtääkseni kaikki ne ajatukset joita olen päässäni pyöritellyt. Sen verran ihmejuttuja on tullut ajateltua, että on jopa tullut itsekseni mietittyä, että mikä ihme mua vaivaa.

Mainittakoon kuitenkin selvennykseksi ja huojennukseksi, että onneksi mistään aivan vakavista tai laittomista asioista ei ole kuitenkaan kyse.

Suvaitsevaisuus, sitä varmaan tarvitsen lisää. Ja kun olen tätä maailman menoa seurannut, niin musta tuntuu, että suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys ovat asioita, jotka eivät tekisi lisämausteena itse kullekaan pahaa. Vaan päinvastoin, suvaitsevaisuutta tämä koko maa varmaan lisää kaipaa.

Hyvä keskustelukin perustuu mielestäni sille, että kummatkin keskustelijat kunnioittavat toisiaan. Ja aidosti kuuntelevat toisiaan. Sekä haluavat ymmärtää keskustelukumppaneitaan. Mielestäni keskustelijan paras taito on kuuntelutaito.

Hyvä keskustelu, kun ei mielestäni ole mikään kilpailu, jossa on tarkoitus päästä lyttäämään toinen keskustelija ja päästä itse olemaan oikeassa. Se on väittely. Keskusteleminen on eri asia.

Palataan kuitenkin tämän blogitekstin ydinkysymykseen, suvaitsevaisuuteen. Mitä on suvaitsevaisuus? Millainen ihminen mun pitäisi olla, että olisin suvaitsevainen?

Löysin tällaisen tekstinkappaleen suvaitsevaisuudesta Wikipediasta:

”Suvaitsevaisuus (myös: suvaitsevuus) on UNESCO:n määritelmän [1] mukaan

»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - -

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. »( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)”

”Mitä suvaitsevaisuus on?

Todellinen suvaitsevaisuus on toisen ihmisen aitoa hyväksymistä ja arvostusta, ei myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta, suopeutta tai vain toisen sietämistä.(Unesco 1995). Suvaitsevaisuuteen kuuluu ihmisarvon kunnioittamisen ja tasavertaisuuden periaatteet, olipa ihmisen uskonto, ihonväri, puhekieli, kulttuuri, seksuaalinen suuntautuneisuus tai kansallisuus mitä tahansa. Jokaisen ihmisarvoa tulee kunnioittaa myös terveydentilaan, ikään tai sosiaalisen asemaan katsomatta.

Suvaitseva ihminen näkee erilaisuuden kuuluvan kaikkeen elämään rikkautena, eikä hän tunne ylemmyyttä, halveksuntaa tai taistelunhalua, vaikka erilaisuus olisi omille arvoille vierasta. Eri näköiset, kokoiset, ikäiset, uskoiset ja väriset ihmiset ovat keskenään erilaisia, mutta kuitenkin samanarvoisia.

Suvaitseva ihminen suhtautuu erilaisuuteen avoimesti ja hyväksyvästi, hän näkee pinnan alta löytyvän ihmisten samankaltaisuuden. Myös toisten käsitysten ja katsomusten myöntäminen sekä niiden esittämisen sananvapaus ja sitä rajoittavien tekijöiden aktiivinen poistaminen kuuluvat suvaitsevaisuuteen.”

Tai en sittenkään tiedä voiko ajatuksiani ymmärtää jollain suvaitsevaisuudella. Hyvä asiahan suvaitsevaisuus varmasti on ja hyvä, että tuli sitäkin itselleni selvitettyä, että mitä se mahtaa tarkoittaa.


Mutta kyllä omat ajatukseni ovat sen verran kummia olleet. Kenties kaikki asiat tässä maailmassa ei ole sittenkään järjellä edes ymmärrettävissä.

Eriilaisuus on rikkaus

Ihmisseura on tärkeä asia tässä maailmassa, kenenkään ei ole hyvä jäädä yksin. Kuinka se ihmisseura sitten pitää valita? Kenen seuraan sitä pitää hakeutua?

Mielestäni hyvä ajatus on se, että kaikkien kanssa on pystyttävä tulemaan tarvittaessa toimeen, mutta on hyvä ymmärtää, että kaikkien paras kaveri en voi olla. Meitä ihmisiä on niin paljon ja olemme niin erilaisia, että on liki mahdottomuus olla kaikkien paras kaveri.

Erilaisuus onkin sitten ensimmäinen tärkeä asia, mikä liittyy meihin ihmisiin. Olemme kaikki erilaisia ja erilaisuus on rikkaus. Ja erilaisuuteen liittyy ennen kaikkea suvaitsevaisuus. Se, että koittaa olla suvaitsevainen muita ihmisiä kohtaan. Jopa hyvinkin paljon erilaisempia ihmisiä kohtaan kuin mitä itse olen.

Ja on pyrittävä olemaan avaramielinen. Joku juttu voi olla minulle itselleni tärkeä, mutta ei saa mennä liian herkästi tuomitsemaan asioita, jotka voivat olla taas jollekin muulle tärkeitä. Se, että jokin asia ei kiinnosta minua itseäni ollenkaan ei poista tällaisen asian merkitystä ja arvoa. Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteet ja se kannattaa muistaa. Joku tykkää äidistä ja joku toinen tyttärestä.

Mielestäni on typerää tuomita joku toinen ääliöksi, jos tämä toinen sattuu vaikka tykkäämään jostain sellaisesta lauluyhtyeestä, josta et itse tykkää. Musiikkitaju ei tee kenestäkään ääliötä, me olemme vain erilaisia.

Sen lisäksi, että koittaa olla suvaitsevainen muita kohtaan, niin on hyvä pyrkiä myös kunnioittamaan muita kanssatovereitaan. Niin kuin Veikko Lavi aikoinaan jo lauloi, jokainen meistä on laulun arvoinen. Ja niin kuin puolestaan Timo Soinikin on sanonut, jokainen ihmiselämä on pyhä.

Ja ihmiselämän merkitys ja tärkeys onkin asia, joka hyvin usein jää muistamatta nykymaailman kilpajuoksennassa. Ihmiselämä jo ihan pelkkänä elämänä, ilman mitään sen kummempia korulauseita on huomattavan tärkeä asia.

Muita ihmisiä on hyvä kunnioittaa. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että koittaa pyrkiä käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan fiksusti ja asiallisesti. Siitäkin huolimatta, vaikka et jostain ihmisestä pidä. Meillä jokaisella ihmisellä on kuitenkin oma tärkeä arvonsa ja elämänsä ja näitä asioita ei kannata ehdoin tahdoin loukata tai väheksyä.

Toisen ihmisen kunnioittaminen on myös mielestäni sitä, että jos selkeästi näen, että joku voisi ajatella, että ei pidä minusta tai ei nyt välttämättä haluaisi minua seuraansa, niin antaa tällaisen ihmisen suosiolla elää rauhassa omaa elämäänsä. Sen on jokainen ansainnut.

Miten se hyvä ihmisseura sitten valikoituu? Kyllä se kai valikoituu. Hyvä ihmisseura on sellainen, että pystyt olemaan itse siinä seurassa omana itsenäsi ja seuralaisesi ovat sitä mitä ovat ja silti pidät heistä.

Ihmisen persoona on kaiketi tärkein asia. Jostain ihmisestä tykkäät hänen persoonansa takia ja haluat viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja toisesta ihmisestä et taas tykkää. Mutta se, että sinä välttämättä tykkää jostain ihmisestä hänen persoonansa takia ei sitten taas kuitenkaan tarkoita, että tällaisessakaan ihmisessä vikaa olisi.

Nämä ovat vain niin makuasioita ja meitä ihmisiä mahtuu tänne maailmaan iso liuta, että on yksinkertaisesti vaikea tykästyä kaikkiin ihmisiin. Niin kuin jo totesin, jotkut tykkää äideistä ja jotkut taas tyttäristä.

Mutta erilaisuus ja sen suvaitseminen ovat tärkeitä asioita. Ja tietynlainen avaramielisyys. Avaramielisyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että itsensä on oltava helvetin kiinnostunut kaikesta, mitä maailmasta löytyy vaan sitä, että ymmärrät, että meillä kaikilla on omat mieltymyksemme. Ja suvaitset tämän. Et ehdoin tahdoin paheksu ketään.

Joku saattaa pitää pitsin neulonnastakin, vaikka se perin oudolta saattaa kuullostaakin.

Avaramielisyyden lisäksi myös vapaamielisyys on tärkeä juttu. Meistä jokainen on tärkeä oma yksilönsä ja vapaa päättämään omista asioistaan ja elämään omannäköistä elämäänsä. Ainakin jos on jo täysikäinen. On vain muistettava, että vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Vastuun niin omasta elämästään ja valinnoistaan kuin vastuun myös siitä, että pyrkii huolehtimaan siitä, kuinka omat valintansa vaikuttavat elinympäristöönsä ja muihin ihmisiin.

Olen avannut sanaisen arkkuni ennen yli yhdeksän tuntista työpäivääni. Saa nähdä muuten kuinka selviän tuostakin urakasta, kun edellisyönä nukuin helvetin huonosti. Ja huonosti nukuin myös sitäkin edellisenä yönä. No, kun paiskii nyt tämän työpäivän pois alta, niin pääsee onneksi nukkumaan. =)

Mukavaa lauantaita kaikille.

Torstai-illan mietteet

Tänään minulla oli mukava päivä. Yhä olin kyllä työttömänä, mutta voihan sitä kivaa elämää vietellä työttömänäkin.

Tärkeintä tänään varmaan oli se, että jatkoin työnhakua ja tietenkin myös se, että vierailin Katinalassa siskoni perheen luona. Tuolta vierailultani palasin äskettäin kotiini.

Työhakemuksia tuli tänään taas tosiaan läheteltyä. Lähetin hakemukset pariin sellaiseen paikkaan, jotka ovat ilmoittaneet vapaana olevista työpaikoistaan työvoimatoimiston nettisivuilla ja lisäksi lähettelin avoimia työhakemuksia muutaman lehden toimitukseen. Sellaisen lehden toimitukseen, jotka eivät ole edes mitään työntekijöitä itse hakeneet.

Lähettelin hakemuksia piruuttain tällaisillekin tahoille. Jos heillä sattuisi olemaan tarvetta työntekijälle. Eihän tuossa mitään menetäkään. Tuollaisen avoimen hakemuksen lähettäminen on vähän kuin ilmaisarpa. Jos käy flaksi, niin voi tulla voitto, mutta jos flaksia ei käy ja voittoa ei tule, niin et mitään menetäkään. Kun et ole mistään mitään maksanut.

Nyt olen hakenut niin ravitsemusalan töitä kuin tiedottajankin pestejä. Toimittajan työpaikkoja ei juuri ole ollut vapaana, mutta voihan sitä lehtien toimituksiin kai hakemuksia lähetellä, jos niillä sattuisi olemaan hyvälle kirjoittajalle tarvetta.

Kirjoittamistaidollakin, kun voi sitten tehdä monenlaista työtä. Eihän sen välttämättä tarvitse olla toimittajan pesti vaan kirjoitustaito on tärkeä taito esimerkiksi tiedottajallekin. Ja toimittajan paikan ei tarvitse irrota välttämättä jääkiekkoaiheisesta lehdestä vaan se voi irrota mediasta kuin mediasta.

Mutta olen ajatellut lähetellä ihan piruuttain avoimia hakemuksia sellaisien lehtien toimituksiin, joissa kuvittelisin toimittajana pärjäävän. Kuten eri sanomalehtiin, aikakauslehtiin ja verkkolehtiin. Eihän niillä välttämättä mitään töitä ole varsinkaan tällaisina lama-aikoina tarjota, mutta niin kuin jo sanoin, niin eipä kai tuollaisessa yrittämisessä menetä kuin omaa aikaansa? Ja sitähän työttömällä piisaa.

On oltava innokas, aktiivinen ja rohkea työnhaussa, niin voi jonain päivänä jotain töitäkin saada.

Ajattelin mainostaa avoimessa hakemuksessa varsinkin kirjoitustaitoani. Sitä, että kirjoitustaitoni on erinomainen ja tuotan sujuvasanaista tekstiä sekä tuotan tekstiä nopeasti. Kuvittelisin näiden asioiden olevan hyviä piirteitä toimittajalle tai tiedottajalle ja niitä kannattaa hakemuksissa korostaa.

Hakemuksissa on kai hyvä tuoda myös esille sitäkin, että on ahkera ja vastuullinen työntekijä. Ja työote on reipas eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Lisäksi myös sitä, että tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Luulen, että tällaisistakin piirteistä on etua niin toimittajalle kuin mille tahansa muullekin työntekijälle.

Ja kai sitä freelancetoimittajankin roolia voisi ruveta harkitsemaan. Friikkuja kai käytetään eri medioissa nykyään paljon.

No joo. Se noista asioista. Opiskeluni minulla on tällä hetkellä jäässä. Minulla on avoimen yliopiston opinnoista suorittamatta vielä kaksi kurssia. Toiselle kurssille just tällä viikolla unohdin ilmoittautua ja sen suorittaminen kai nyt sitten taas venyy jonnekin tulevaisuuteen. Toinen kurssi on puolestaan kai mahdollista suorittaa vasta ensi keväänä. Eli se niistä.

Mutta voihan sitä opiskella ja kehitellä itseään muuten. Kirjoittamalla paljon ja harrastamalla toimittajan töitään. Tällaisena aikana, kun on työttömänä, niin kannattaa kyllä mielestäni panostaa sitten itsensä kehittämiseen. Ja opiskella vaikka mahdollisimman paljon.

Se on kuin rahaa säästöpossuun laittaisi ja sillä itsensä kehittämisellä rakennetaan valoisampaa tulevaisuutta. Ainakin paljon enemmän kuin sillä, että makaisin päivät pitkät vain sohvallani.

Ja huomenna menen muuten duuniin. Seitsemäksi Ilonpisaran keittiölle. Ja illalla on sitten lätkää, täällä Hämeenlinnassakin vihdoin päästään itse asiaan jääkiekkoiluun. HPK kohtaa huomenna Bluesin.

Niin kuin olen jo monta kertaa täällä blogissanikin todennut, niin tykkään käydä töissä Ilonpisaran keittiöllä. Siellä on tosi hyvät työkaverit. Ja osa heistä ei ole pelkästään enää vain pelkkiä työkavereita meikäläiselle vaan kavereita. =)

Ja äsken palasin Katinalasta, vierailin siskoni perheen luona. Olin siellä parisen tuntia ja menin sinne kävellen. Kävelymatkaa kertyi viitisen kilometriä. Takaisin sitten pääsinkin autokyydillä, kun siskoni ja siskon likka toivat minut takaisin Ojoisille.

Olihan kivaa taas käydä Katinalassakin. Vilmalla ja Veikolla oli jälleen vauhti päällä. Robin tuntuu olevan kova suosikki Veikolle tällä hetkellä. =)

No joo, kohta pitäisi muuten painua kai maate.

Eilispäivän helmet!

HPK:n uusi päävalmentaja on nyt sitten Pasi Arvonen. Kerho ei siis hankkinut uutta valmentajaa Kai Raution tilalle vaan nosti Arvosen kakkosvalmentajan paikalta pääluotsiksi.

Tuon enempää en halua tuota asiaa tässä blogissani kommentoida, mutta haluan sen sijaan kertoa hauskan kömmähdyksen eilispäivältä. Tämä kömmähdys sattui HPK:n eilen pitämässä lehdistötilaisuudessa ja siitä vastasi YLEn joku vieraampi partasuinen toimittaja. Mokasta päätellen tämä toimittaja ei kovin paljoa ole lätkääkään seurannut.

HPK:n eilen pitämässä lehdistötilaisuudessa olivat Kerhosta paikalla Ville Viitaluoma, Pasi Arvonen ja Marko Tuulola. Tämä partasuinen toimittaja rupesi siinä sitten kesken tilaisuuden kyselemään Viitaluomalta:

"Mikä se sinun roolisi sitten on HPK:n valmennuksessa?"

Kysymys aiheutti hieman hämmennystä niin Kerhoa edustaneiden jätkien keskuudessa kuin tilaisuudessa paikalla olleiden lehdistöväenkin keskuudessa.

"Enköhän mä keskity tuohon pelaamiseen...", Viitaluoma vastasi tälle toimittajaparalle.

Lehdistötilaisuudessa vallitsi hämmennys, jonka tuo kysymys oli aiheuttanut ja alkoi muutama jo hieman naureskelemaan partaansakin. Lisäselvennystä toimittajan kysymykseen saatiin sitten seuraavaksi.

"No, kun mä luen täältä paperista. HPK:n valmennustiimin muodostavat Pasi Arvonen, Vesa Viitakoski ja..."

Jetsulleen! Tämä toimittaja kuvitteli Viitaluoman olevan Vesa Viitakoski. Ja, kun hän oli Viitakosken nimen lukenut paperistaan, niin mies suuntasi katseensa Viitaluomaan. No, tässä vaiheessa ei enää voinut olla hiljaa HPK:n toimitusjohtaja Risto Korpelakaan vaan hän puuttui asiaan.

"Niin ja hän on Vesa... Ei kun Ville Viitaluoma.", Korpela selvitti tälle toimittajalle, joka kaikesta päätellen oli erehtynyt kuvittelemaan Viitaluomaa Viitakoskeksi.

Tämän jälkeen lehdistötilaisuudessa rupesi kuulumaan naurua, mikä nyt ei ollut suoranainen ihmekään.

Minä sentään pystyin siellä pidättelemään itseäni enkä rupenut nauramaan, mutta tunsin minäkin hiukan myötähäpeää ja kotonani sitten jo hieman naureskelinkin. Kuinka joku voi olla noin kujalla, mietin hiljaa mielessäni.

No, se siitä. Tapahtui eilen jotain muutakin hienoa. Nimittäin Salatuissa elämissä nähtiin vihdoin Seppo Taalasmaan comeback! Ja millä tavalla Suppo sarjaan palasikaan!

Gangsteri Heiskanen oli jo kietonut köysiin koko muun Kuulan sakin ja oli alkamassa polttelemaan heiltä hengiltä, kunnes Siperian kuningas Seppo Taalasmaa tuli hätiin.

Seppo yllätti Heiskasen kiväärinsä kanssa tämän selän takaa ja ampui Heiskasen hengiltä. Seppo teki kyllä komean comebackin. Pum! Pum!

Tämä mies teilasi Heiskasen!

Itselle nauraminen on tärkeä kyky

"Uskon huumoriin. Itselle nauraminen on tärkeää, suojakeino itsellekin. Nauru on terapeuttista ja helpottavaa, omille virheille nauraminen on aina ollut hyvä terapiakeino.", hehkuttaa YLEn haastattelussa elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

"Nauru on yksi sellainen tekijä, joka vapauttaa, ja itselleen nauraminen tekisi hyvää ihmisille. Sitä kautta ei ottaisi niin vakavasti omia heikkouksiaan.", sivaltaa puolestaan YLEllä julkaistussa jutussa koomikko Timo Kahilainen.

Niin Johanna Vuoksenmaa kuin Timo Kahilainenkin ovat mielestäni tismalleen oikeassa. Itselleen nauramisen taito on ihmiselle erittäin tärkeä kyky. Se, ettei mene ottamaan itseään liian vakavasti vaan uskaltaa jopa nauraa itselleen ja omille mokilleen. Tai niin kuin jopa minä teen, heittää huultakin omasta itsestäni. Se on hauskaa. 

Kun osaa nauraa itselleen, niin eläminen on helpompaa. Ja ei haittaa niin paljoa, jos vaikka joskus sattuu tekemään virheitä tai sattuu epäonnistumaan. Eikä tarvitse aina edes niin välittää siitäkään, miltä näyttää ulospäin, kun osaa nauraa itselleen. 

Ja Vuoksenmaa ja Kahilainenkin kertoivat jo hyviä perusteluita sille, miksi itselle nauramisen taito on tärkeä kyky meille ihmisille. 

Ei tämä eläminen niin vakavaa loppupeleissä ole. Ainoastaan kuoleminen on vakavaa. 

Uskalla epäonnistua

Tänään on vietetty maassamme epäonnistumisen päivää. Mielestäni epäonnistuminen ei ole pahasta. Epäonnistumisiin vain suhtaudutaan liian usein liian kriittisesti. Aivan kuin mokaamiset olisivat suoraan saatanasta.

Epäonnistumiset pitäisi osata suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. On olemassa oikeasti pahoja virheitä, kuten lentokoneen lentäjien mahdollisesti tekemät virheet ja hoitovirheet, mutta moni virheistä ei tosiasiassa ole lainkaan niin paha juttu kuin mitä niiden voisi olettaa olevan. Voisi olettaa olevan sen valituksen jälkeen, joka virheistä monesti seuraa.

Suhtautumista epäonnistumisiin pitäisi mielestäni saada positiivisemmaksi. Epäonnistumisia ei saisi pelätä eikä niihin saisi suhtautua liian kriittisesti. Vaan tämän sijaan epäonnistumisiin pitäisi suhtautua oppivaisella mielellä. Virheet opettavat ja kasvattavat meitä ihmisiä.

Liian negatiivinen suhtautuminen epäonnistumisiin voi johtaa siihen, että meistä ihmisistä tulee pelkkiä harmaita suorittajia. Teemme ”vain” sen normiperusjutun, koska emme uskalla yrittää, emme uskalla ottaa riskejä ja emmekä uskalla käyttää kovin paljoa luovuuttammekaan, kun pelkäämme niitä helkutin epäonnistumisia.

Epäonnistumisiin pitäisi alkaa suhtautumaan monella saralla positiivisemmin. Monet virheet saadaan kyllä jollain tavalla korjatuksi ja virheen tekijä toivottavasti ottaa opikseen ja kehittyy. Tyhmä ei ole se joka tekee virheen vaan se joka tekee saman virheen toistamiseen.

Kun epäonnistumisia ei pelätä ja niihin suhtaudutaan optimistisemmin, niin siitä seuraa se, että me ihmiset uskallamme enemmän elää ja enemmän tehdä asioita. Uskallamme enemmän yrittää, ottaa riskejä, kokeilla uusiakin juttuja ja käyttää luovuuttamme. Positiivinen ilmapiiri on monesti aina parempi kuin negatiivinen.

Positiivinen ilmapiiri voi ruokkia onnistumisia. Uskalletaan yrittää ja sitä myötä voi tulla onnistumisia. Positiivinen ilmapiiri ruokkii käyttämään myös luovuutta, koska virheitä ei pelätä. Ja tätä luovuuttahan me tarvitsemme.

Oliko se se Thomas Edisonikin, joka yritti varmaan tuhat kertaa ennen kuin keksi sähkölampun. Eli ei virheistä pidä lannistua vaan pitää yrittää. Siten voi syntyä jotain suurtakin.

Toisaalta epäonnistumisetkin voi parhaimmassa tapauksessa ruokkia yrittämisen, näyttämisen nälkää. Jos tekee jossain asiassa virheen, niin seuraavalla kerralla haluaa tehdä asiat paremmin ja onnistua samassa jutussa. Hävinnyt pelaaja tuskin haluaa hävitä kahta kertaa peräkkäin. Eli epäonnistumiset voi olla tämänkin vuoksi hyvä juttu.

Oli miten oli, maahamme pitäisi negatiivisuuden sijaan saada enemmän positiivisuutta! Sen sijaan, että liian herkästi keskitämme huomiomme virheisiin ja epäonnistumisiin, niin voisimme enemmän keskittää huomiotamme onnistumisiin ja jaella ihmisille risujen sijasta enemmän kehuja.


Lähes tulkoon jokaisessa meissä ihmisessä on jotain hyvääkin. Ja jokainen nainen on jollain tavalla kaunis. Ja oikeastaan, meissä on paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Uskokaa pois.

Tammerforsissa on kivaa

Hyvät huomenen toivotukset täältä Tampereelta. Täällä on hotellihuoneen pehmeällä sängyllä nukuttu hyvin yö ja äsken kävin jo hotellin runsaalla aamupalallakin.

Yön yli reissuni on ollut tähän mennessä onnistunut. Ja reissun päällä olen ollut tällä kertaa ihan selvinpäin. Mitä nyt pari-kolme olutta hörppäsin eilisiltana.

Onnistunut ja mukava reissu tämä retkeni Tampereelle on tosiaan ollut. Ei juuri löydy moitteen sijaa. Eilen vierailin tosiaan mediamuseo Rupriikissa ja kävin katselemassa Kulkuri-näytelmän Työväen teatterissa. Nämä vierailuthan ne syyni tähän koko reissuunikin oli.

Mikä on ollut huomionarvoista, niin palvelu joka paikassa täällä Tampereella on ollut liki erinomaista. Hyvä asiakaspalveluhan on tärkeä juttu ja nostaa paljon jo yksistään viihtyisyyttä tilaisuuksissa ja paikoissa. Hyvä palvelu antaa miellyttävän kuvan asiakkaalle ja niin on kyllä täällä Tampereella käynyt joka paikassa, jossa olen poikennut.

Mediamuseo Rupriikki oli ja on tutustumisen arvoinen paikka. Siellä on monipuolisesti esiteltynä asioita ja esineitä, jotka liittyvät jollakin tavalla joukkoviestintään tai mediaan. Aina nettislangista ja sosiaalisesta mediasta vanhoihin puhelimiin ja tv-ilmiöistä sanomalehtiin.

Näyttely antaa mielestäni hyvän kokonaiskuvan mediasta. Ja osoittaa kuinka laajoista asioista ylipäänsä puhumme, kun puhumme joukkoviestinnästä ja mediasta.

Rupriikissa on tarjolla siis kiinnostava ja jopa myös opettavainen näyttely. Eikä pääsylippukaan maksanut kuin vaivaiset viisi euroa. Siellä kannatti kyllä poiketa. Ja samoissa tiloissa oli myös kaksi pienempää taidenäyttelyä. Niissäkin pistäydyin... No, sen verran pistäydyin, että saan sanoa pistäytyneeni. Taide ei ole tehty mua varten.

Ja hyvää tuossa Rupriikin näyttelyssä oli myös se, että vaikka se oli kattava, niin silti se ei ollut liian pitkä. Silloin kun rupesi väsähtämään, niin näyttelykin sopivasti loppui.

Rupriikista lähdin pois kahden maissa ja sitten kävin syömässä Finlaysonin tiloissa olevassa amerikkalaistyylisessä hampurilaisravintolassa. Siellä oli ihan hyvät ruoat ja varsinkin jälkiruoka oli ihan jättegod! Jälkkärinä söin ohukaisia höystettynä jäätelöllä, kermavaahdolla ja siirapilla.

Kun olin vatsani täyttänyt niin lähdin tänne Cumulus Hämeenpuistoon. Onneksi muuten näissä nykyajan kännyköissä on karttapalvelut. Muuten en varmaan olisi osannut suunnistaa täällä Tampereella!

No, kello 19 alkoi sitten se Kulkuri-näytelmä siellä Tampereen työväen teatterissa. Se koko teatteri oli jo yksistään käymisen arvoinen mesta. Ja onnekseni se sijaitsee ihan kiven heiton päässä tästä hotellilta. Sinne oli helppo kulkea.

Teatteri yksistään on mielestäni iso ja kaunis paikka. Ja siellä oli myös hyvää ja ystävällistä palvelua. Väkeä siellä oli ihan erilailla kuin kotiseudullani Hämeenlinnassa, mutta järjestelyt siellä teatterissa on hoidettu niin hienosti ettei väen paljous haitannut.

Kulkuri-näytelmä itsessään oli mainio. Mitään järjellistä juonta siinä nöytelmässä ei kyllä ollut vaan se oli sekavahko läpileikkaus Chaplinin elämästä. Siitä huolimatta, että näytelmässä ei ollut juonta, niin näytelmä oli hyvä.

Näytelmästä teki hyvän jo yksistään Chaplinia esittänyt Eppu Salminen, joka on roolissaan suorastaan häikäisevä. Muutenkin näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Ja näytelmiä ja tv-sarjojahan on kiva katsella jo hyvien näyttelijäsuoritusten vuoksi.

Kulkuri-näytelmän voi sanoa olleen draamaa. Näytelmässä oli hulppeat kulissit. Ja vaikka se tosiaan oli vain sellainen reilun kahden tunnin sekavahko läpileikkaus Chaplinin elämästä, niin silti ainakin minulle jäi näytelmästä hyvä maku suuhun. Se oli näkemisen arvoinen.

Näytelmä loppui vähän päälle yhdeksän ja sitten läksin saapastelemaan hotellille. Täällä kävin hotellin raflassa vielä iltapalalla ja yhdellä oluella. Ja sitten kävin maate. Arvoin kyllä illalla pistäytyisinkö vielä illan päätteeksi jossain paikallispubissa oluella, mutta hotellihuoneen lämmin ja pehmeä peti vei voiton. Olin kai sen verran väsynyt päivän seikkailujeni jälkeen.

Yöni nukuin muuten hyvin, mutta puoli neljän aikaan heräsin hirveään rymistykseen. Pari känniläistä kaiketi pyrki jonnekin hotellihuoneeseen sisälle.

Aamupala täällä hotellilla oli kyllä myös makoisa ja kattava. Siellä kävin äsken. Nyt olen lepäämässä huoneessani ja mietin pitäisikö sitä käydä vielä Pyynikillä ennen kotiin lähtöäni. Sielläkään, kun en ole ennen käynyt ja se olisi tuossa ihan parin kilsan päässä.

Tämä reissu on ollut kiva ja mut on yllättänyt se, että olen pärjännyt täällä äidinkielelläni.

Sujuu se vkl näinkin

Lauantai ja viikonloppu ovat useammille aikaa, jolloin heitetään arjen tuskat ja huolet hevon helkuttiin ja otetaan rennosti. Arjet raadetaan ja viikonloppuisin levätään. Näin se useammmilla kaiketi menee, pois lukien vuorotyöläiset.

Minulla se menee ainakin näin tällä hetkellä. Tapoja viettää viikonloppua on myös monia. Hyvä tapa on olla vain tekemättä yhtään mitään ja toisaalta viikonloppuna voi tehdä paljonkin erilaisia jutskia.

Minä tulen tänä viikonloppuna tekemään yön yli reissun Tampereelle. Lähden täältä Hämeenlinnasta matkaan huomenna aamupäivällä ja palaan takaisin kotiini sunnuntaina.

Arvoin ensin, että palaisinko takaisin Hämeenlinnaan jo lauantai-iltana, mutta pitkien itsetutkiskelujen jälkeen päätin varata itselleni myös hotellihuoneen Tampereen Cumulus Hämeenpuisto-nimisestä hotellista.

Vierailen Tampereella ensin mediamuseo Rupriikissa, joka sijaitsee Tampereella Finlaysonin tehdasalueella. Rupriikki on joukkoviestinnän ja median historiaan keskittyvä kulttuurihistoriallinen museo, jota ylläpitää Tampereen kaupunki. Vierailen museossa ennen kaikkea sen takia, että se kuuluu opintotehtäviini.

Illalla sitten menen Tampereen työväen teatteriin katselemaan Kulkuri-näytelmän. Näytelmä alkaa kello 19 ja se kestää reilut kaksi tuntia. Kulkuri on sukellus kaikkien aikojen tunnetuimman koomikon Charlie Chaplinin maailmaan. Näytelmän ovat tehneet samat tekijät, jotka ovat tehneet myös suursuosion keränneen Vuonna 85-musikaalin. Näytelmän päähenkilöä Chaplinia esittää muuten Eppu Salminen.

Odotukseni näytelmää kohtaan ovat korkealla, jo senkin takia että näytelmä on näemmä kerännyt jonkin verran myös jo positiivista palautetta.

Sitten yövyn Hämeenpuiston hotellissa ja matkani varrella myös syön hyvin ja kenties hieman jopa myös juon. Sunnuntaina palailen sitten kotiini Tampereelta.

Näillä nuoteilla tulee minun viikonloppuni sujumaan. Toivottavasti siitä tulee kaikin puolin onnistunut viikonloppu. Ja toivottavasti teidänkin viikonlopusta tulee huikea, teitte sitten mitä tahansa. No, pommiräjähdykset ja pankkiryöstöt toivottavasti jätätte kuitenkin väliin. ;)

Kivaa viikonloppua ja hyvää vapun odotusaikaa.

ps. Se on muuten totta, että tämä jatkuva bloggaaminen on vienyt minua kirjoittajana paljon eteenpäin. Sain päähäni ruveta kirjoittamaan säännöllisesti, kun luin Claus Anderssonin ja Stephen Kingin ohjeita siihen, kuinka oppii kirjoittamaan hyvin.

Tarkoituksenani on ollut pelkästään kehittää itseäni niin kirjoittajana kuin toimittajanakin myös tämän jatkuvan bloggaamisen avulla. Tarkoituksenani ei ole käyttää mitään tahoa hyväkseni. Tavoitteeni ovat olleet ja ovat vain sen verran korkealla, että niiden eteen on pitänyt tehdä paljon töitä.

Paitsi, että nyt ei tehdä töitä. Aurinkokin helottaa niin kivasti, että nyt on aika löysentää vyötä ja ottaa relax! Viikonloppu, olen valmis.

Kai se minäkin olen muuten jonkin sortin kulkuri.

Lastillinen tuhtia asiaa

Voi piru, millainen stressi ja huoli voi nousta siitä, kun hoidettavana olisi iso tukku asioita, mutta et ole viimeisen kolmen päivän aikana saanut itsestäsi juuri mitään irti. Pitäisi täytellä ja lähetellä sosiaalitukipapereita, että olisi varaa taas röhnötellä ja haista sohvalla toimettomana.

Pitäisi alkaa etsimään töitä itselleen ja pitäisi viedä opintojaankin eteenpäin. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Kaikkea pitäisi, mutta mikään asia ei ole toistaiseksi kunnolla hoitunut, kun olen ollut patalaiska. Ja stressi kasvaa, kun en tunnu saavan vauhtia itseeni ja asioita työn alle.

Sitä, kun saisikin sellaisen energiapiikkilatauksen, niin varmasti hoituisi yhden päivän aikana iso tukku hoitamattomia juttuja. No, josko tänään saisi asioitaan vietyä jo jonkin verran eteenpäin? Pitää vaikka kirjoitella lapulle lista hoitamattomista asioista ja siitä sitten alkaa järjestyksessä purkamaan listaa.

Kai laiskuuteni johtuu osin siitä, että työttömänä olen itse itseni pomo ja aina ei ole helppoa olla itse itsensä pomo. Välillä puuttuu kokonaan itsekuri. Ei ole helppoa pistää itseään vauhtiin, kun laiskottelu on paljon mukavampaa.

Ja myös tuosta harmaasta ulkoilmasta. Tuollainen keli pistää väkisinkin väsyttämään.

Olen muutamassa aiemmassa blogitekstissäni ilmoittanut aloittavani politiikan harrastamisen. Siitä ei sen isompaa numeroa kannata vielä tässä vaiheessa alkaa kyllä tekemään, kun vasta eilen pistin jäsenhakemukseni menemään postitse ja en ole edes yhdessä ainoassakaan puoluekokouksessa käynyt. Ei siis tiedä vielä onko tuollainen mun juttu lainkaan. Vaikka mielessäni olen kuvitellut itseni asustelemaan jo Naantalin Kultarantaan.

Parhaimmillaan tuosta voi tietenkin tulla minulle uusi kiinnostava harrastus, jossa pääsen olemaan myös ihmisten kanssa tekemisissä. Ja vielä enemmän parhaimmillaan tuokin harrastus voi tulla poikimaan minulle tulevaisuudessa hyviä mahdollisuuksia.

Yhteiskunnalliset asiat ovat kuitenkin aina olleet lempiaiheitani koulussakin. Ja perheelläni on vahva poliittinen tausta, joten oli kai luonnollista, että meikäläinenkin jonain päivänä politiikankin pariin hurahtaa.

Nyt menee kyllä Kerhollakin huonosti. HPK on hävinnyt jo neljä kertaa peräkkäin ja tehnyt jokaisessa näissä ottelussa vain yhden ainoan maalin. Se on kyllä heikosti. Eli taas on häikkää jo parilta aiemmalta kaudelta tutun ongelman kanssa, eli hyökkäyspelaamisen ja viimeistelyn.

Olen välillä miettinyt, kuinka paljon tuohon Kerhon tuttuun maalinteko-ongelmaan vaikuttaa se yksinkertainen asia, että maassamme kovat maalintekijät ja tehokkaat hyökkäävät hyökkääjät ovat kaiketi harvassa ja koko Liiga on menettänyt kilpailukykyään ulkomaalaisvahvistusten markkinoissa verrattuna muiden maiden sarjoihin.

Eli koko maahan on vaikea enää saada hankituksi Tomas Vlasakin, Vladimir Vujtekin ja Jan Calounin tasoisia ulkomaalaistähtiä, tällaiset kun menevät isompien rahojen perässä muihin sarjoihin.

Ja sitten, kun HPK ei ole edes meidän kotimaan liigassa kovin vahvoilla taloudellisen kilpailukykynsä kanssa, niin se väkisin näkyy tuossa ja heijastuu varsinkin hyökkäysmateriaaliin ja sen siihen "tehokärkeen". Kerholla ei vain yksinkertaisesti ole varaa haalia parempaa materiaalia ja enemmän maaleja takovaa materiaalia kasaan, kun seuran kilpailukyky on mikä on ja pelaajamarkkinatilanne on mikä on.

Ja nyt sitten kausi toisensa jälkeen HPK tuskailee viimeistelyn kanssa. Onko se kovin kummoinen ihme vallitseviin tilanteisin nähden?

No, se siitä. Kirjoitan vielä pari sanaa maamme televisiotarjonnasta. En nimittäin voi olla antamatta kehuja TV2:n draamasarjalla Taivaan tulille. Siinä sitä on laadukas draamasarja. Ja tuosta sarjastahan tuli toisen tuotantokauden viimeinen jakso eilen. Tämä jakso oli uusinta vuosien takaa. Ensi viikolla sitten alkaa pyörimään vihdoin tuosta sarjasta uudet jaksot. Jippiaijei!

Tykkään jo pelkästään siitä noista YLEn sarjoista, että niihin on hommattu mukaan tasokkaita näyttelijöitä. Toisin kuin MTV3:n sarjoihin. Ja eikä kovin huono sarja ole muuten tämä Uusi päiväkään. Alkuun en siitä tykännyt, mutta nyt olen innostunut sitäkin seuraamaan.

No, kyllähän tietenkin Maikkarin kulttisarjalle Salatuille elämillekin erityismaininta on annettava. Todellisuuden kanssa tuolla sarjalla ei kyllä ole pitkiin aikoihin enää ollut mitään tekemistä, kun kuolleitakin nousee eloon tämän tästä, mutta kuka hullu sitä on edes enää tosimielellä katsellutkaan?

Salatut elämät on hyvä sarja ja oikeastaan sarja on parhaimmillaan myös tällä hetkellä TV:n paras kotimainen komediasarja. Toisaalta tämä kertoo omaa kieltään komediaohjelmien nykyisestä tasosta ja toisaalta taas Salatut elämät on kyllä välillä oikeinkin hauska sarja. Ja sarjassa on muutama huippuroolihahmo, kuten Majuri-Lasse ja Roinatan.

Loppukaneetiksi on todettava, että minua rasittaa välillä ihmisten ahdasmielisyys ja sellainen liian herkkä tuomitsevuus. Arvostan paljon avarakatseisuutta.

Vikan kerran politiikkaa

Niin kuin jo aiemmista blogiteksteistäni käy ilmi, niin olen viime aikoina paljon harkinnut ja miettinyt myös aikomusta aloittaa harrastaa politiikkaa. Olen nyt tullut lopulta, helvetin pitkien pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että sellainen voi olla ihan fiksu veto tässä vaiheessa elämää.

Tulostin äsken isäni luona erään puolueen jäseneksi liittymislomakkeen ja sen aion täytellä ja lähetellä tässä tämän tai huomisen päivän aikana.

Silloin, kun aloin opiskelemaan toimittajaksi niin minulle sanottiin, että kirjoitustaidollani voi edetä mihin tahansa. En tuolloin vielä uskonut, että se voi jonain päivänä tarkoittaa ihan mitä tahansa. Nyt kun olen tässä viime aikoina tutustunut myös eri politiikoiden kirjoituksiin ja urapolkuihin, niin olen oivaltanut että se mitä tahansa voi tulla tarkoittamaan jonain päivänä jopa poliittisia tehtäviä. Ainakin jos politiikan harrastamisen aloittaa viimeistään nyt.

Nyt, kun on jääkiekkotoimitustehtävien myötä oppinut ajattelemaan paremmin ja analysoimaan asioita, niin ei välttämättä ole enää pitkä matka, kun lisäopintojenkin jälkeen lätkäpelin sijasta nokkansa eteen voisi pistää eduskunnan täysistunnon ja tarkastella sitä. Ja lätkäasioiden sijasta käsitellä ja analysoida yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita.

Mielestäni on fiksu veto aloittaa harrastamaan myös politiikkaa. On hyvä ymmärtää, kuinka Suomi toimii. Suomen korkeimpia toimielimiä ovat esimerkiksi EU:n parlamentti, eduskunta ja hallitus, koska Suomea johdetaan ja suomalaisten asioihin vaikutetaan ennen kaikkea näistä elimistä käsin.

Minulle on tietenkin helvetin tärkeä tavoite saada jonain päivänä jo niitä toimittajan plantun hommia, mutta on hyvä ymmärtää, että journalismin saralla en parhaimmillaankaan etene kuin huipputoimittajaksi, mutta poliittisella polulla voin tulla jonain päivänä etenemään jopa Suomen "huipulle".

Realismi on tietenkin aina pidettävä mukana. Eli eihän esimerkiksi eduskuntaan ihan tuosta vain kävellä, mutta voi olla ihan fiksua aloittaa luomaan sellaistakin polkua nyt, joka tuollaiseenkin paikkaan voisi jonain päivänä johtaa. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä?

Mistä sitä tietäisi, vaikka yksi Suomen tulevista vastuunkantajista istuisi nimenomaan tämän läppärin edessä?

Nyt tulee kyllä sellainen kutina, että olen onnistunut luomaan tästä asiasta kärpäsestä härkäsenkin. Mutta tämä nyt oli viimeinen blogiteksti, jossa otan kantaa tähän asiaan.

Unelmointi on tärkeää

Viltsu pressaksi!

Minun mielestäni on hyvä, että ihminen uskaltaa unelmoida. Jos unelmat ovat ihan järjellisiä, niin ne voivat muuttua tavoitteiksi ja tavoitteet lopulta teoiksi. Teoiksi, että saa tavoitteensa toteutettua.

Saavuttaisiko sitä edes mitään suurta koskaan, jos ei aluksi uskaltaisi haaveilla?

Haaveilla ensin siitä, mitä haluaisi tehdä tai saavuttaa. Sitten miettii, voisivatko haaveet olla toteutettavissa ja sitten jos voisivat olla, niin pistää töpinäksi ja toteuttaa haaveensa. Tai siinä vaiheessa jo tavoitteensa.

Unelmointi on tekojen alku ja juuri?

Ja kuinka paljon haaveet sitten rikastuttavatkaan jo pelkkinä unelmina elämää? Minunkin elämäni olisi varmaan ollut paljon köyhempää edellisten kolmen ja puolen vuoden aikana, mikäli en olisi jatkuvasti haaveillut toimittajan töistä.

Unelmat tuovat merkitystä elämään. Näiden syiden vuoksi on suositeltavaa unelmoida. Eikä koittaa olla liian tosikko. Unelmointi on ilmaista. Tärkeää on vain muistaa pitää jalat maan pinnalla silloinkin, kun unelmoi.

Vielä, kun meikäläinenkin tykkää ideoimisesta, visualisoimisesta ja unelmoimisesta. Visualisoimisesta eli siitä, että hahmottelee ja kuvittelee asioita mielessään.

Vielä tulevaisuutta

Se on ollut tänään maanantai ja minun syyslomani on nyt vietelty. Lomat on pidetty ja on aika lähteä viemään elämää jonnekin suuntaan. Toivottavasti eteenpäin.


Olen parina viime päivänä väläytellyt mahdollisuutta ruveta harrastamaan politiikkaa. Hakeutua jonkin puolueen listalle ja yletä siitä sitten mahdollisesti ylemmäs.


Ilman sen ihmeempiä kyseenalaistamisia, politiikka voisi joskus tulevaisuudessa ollakin mun juttuni. Suomi tulee kuitenkin jonain päivänä tarvitsemaan uusia vastuunkantajia ja johtajia, joten miksen minä voisi olla yksi heistä?


Jos johonkin poliittisiin tehtäviin haluaa joskus hamassa tulevaisuudessa, niin polun rakentaminen ja kokemuksen kartuttaminen poliittisista tehtävistä pitäisi varmaankin aloittaa viimeistään nyt. Ja poliittisten aineiden opiskelu.


On kyllä ymmärrettävä, että ministeriksi ei ihan noin vain kävellä, mutta ei niihin tehtäviin ainakaan sitten tulla koskaan menemään, jos ei edes rohkene jonain päivänä aloittaa etenemistään kohti Suomen poliittista huippua.


Ja voihan sitä ensin ihan vain harrastusmielessä ja huvin vuoksi liittyä jonkin puolueen riveihin ja katsoa kuinka hommat lähtevät skulaamaan. Ovatko nuo jutut minun juttuni vai eivät. Ei sitä heti tarvitse niin täpöllä ottaa.


Kannattaa huomioida, että myös Pekka Haavisto toimi ensin monet vuodet toimittajana, kunnes hänestä tuli politiikko.


Suurisieluisuus on ainakin hieno kyky ja se, että osaa maalata tulevaisuuttaan isommallakin pensselillä. Kunhan muistaa samalla myös pitää jalkansa tiukasti maan pinnassakin.


Tällä hetkellä mä olen kuitenkin työtön. Politiikkaa voin ruveta tekemään harrastuksenani, mutta pääpainon elämässäni on silti oltava työn haussa. Työtön tarvitsee työtä, yksinkertaista. Ja työn haun lisäksi minun on vietävä myös viestinnän opintojani eteenpäin.


Harrastettava toki myös muitakin juttuja, maattava sohvalla, pestävä pyykkejäni ja kaivella sukukalleuksiani. Siinähän sitä ohjelmaa tällaiselle nahjukselle.


Tulevaisuuteni on paljon pyörinyt mielessäni viime päivinä ja olen sitä paljon pohtinut. Varmaankin siksi, että nyt se lomani on tosiaan taas lusittu ja on aika alkaa jälleen elämään. Pistämään junaan vauhtia.


Kenties jonain päivänä tulen kirjoittamaan taas jostain muustakin kuin tulevaisuuteeni liittyvistä asioista. Se olisi kai tervettäkin ajatella jotain muutakin välillä kuin elämäänsä.



Vaikka, en nyt kyllä kovin terve muutenkaan ole.

Miksi politiikkaa?

Haluan nähdä tämän suunnitelmani ennen kaikkea osoituksena avaramielisyydestä. Siitä, ettei roikuta liian kiinni ja ahdasmielisesti tietyissä piireissä vaan tarkastellaan maailmaa ja ainakin Suomea puolueettomasti ja avaramielisesti.

Tiedostan, että tavoitteeni saada jonain päivänä toimittajan hommia on jo iso juttu, mutta Suomen kovimmat paikat ovat silti ainakin minun papereissani tarjolla jossain muualla kuin yksittäisellä alalla. Kuten EU:n parlamentissa ja eduskunnassa.

Tämän vuoksi olen päättänyt ruveta rakentelemaan myös poliittista polkua. Hakeutua ensin täällä Hämeenlinnassa jonkin arvomaailmalleni sopivan puolueen listoille ja katsoa, kuinka asiat lähtevät kehittymään. Jossain vaiheessa aion alkaa myös opiskelemaan jotain valtio-oppia tai yhteiskuntatieteitä.

Tiedostan, kyllä varsin hyvin, että reittiä ainakaan Suomen poliittisen pelikentän huipulle ei hetkessä ja helposti rakenneta, jos ollenkaan, mutta koska koen, että jonkinlainen mahdollisuus siihen voisi olla, niin hulluinta olisi kai jättää kokonaan yrittämättä.

Ja tätä politiikkaa voisi alkuun duunata ihan vain harrastusmielessä. Ja panostaa sen sijaan ennen kaikkea viestinnän opintoihini ja työpaikkojen etsimiseen.

Mutta koska en näe ainakaan vielä miksei tällaista voisi alkaa puuhastelemaankin, niin täältä kai tullaan myös politiikka?

Mukaan politiikkaan?

Olen nyt miettinyt enemmän tuota pähkähullua ideaani ryhtyä raijaamaan saappaitani jonnekin päin Suomen poliittista pelikenttää. Olen tullut siihen tulokseen, että tuollaistakin polkua kannattaa lähteä rakentelemaan. Puhutaan kuitenkin jo koko Suomen mittapuussa mitattuna ison luokan mahdollisuudesta ja minua voisi vanhana pappana ketuttaa, mikäli tuollaista en edes nuorena yrittänyt. 

Tiedostan kyllä, että polku etenkin koko Suomen poliittisiin johtotehtäviin on helvetin pitkä ja vaatii ennen kaikkea paljon työtä. Eikä edes mahdollisuus päästä tuollaisiin tehtäviin ole mikään iso, mutta näen sen kyllä kuitenkin sen kokoiselta mahdollisuudelta, että töitä kannattaa lähteä tekemään siten, että joskus hamassa tulevaisuudessa tuollainen voisi sattumienkin kautta olla mahdollista. 

En ole kovin paljon vielä kartoittanut, mistä tuollaisen polun rakentamisen voisi aloittaa, mutta kenties on ainakin suositeltavaa hakeutua aluksi täällä Hämeenlinnassa jonkin puolueen listoille ja sitä kautta pyrkiä nousemaan ylemmäs ja ylemmäs. 

Ja toinen juttu, mitä voi harkita on se, että alkaa opiskelemaan vaikka jossain avoimessa yliopistossa viestinnän lisäksi myös yhteiskuntatieteitä. Ja samalla seurata Hämeenlinnan, Suomen ja maailman tapahtumia.

En ole kuitenkaan jo nyt aiempien opintojeni vuoksi täysin lapanen poliittisissa asioissa, joten ei onneksi ole kovin vaikeaa jatkaa näiden asioiden opettelemista. 

Ja niin kuin jo sanoin, niin näen mahdollisuuteni yletä jonnekin päin Suomen poliittista pelikenttää helvetin pieninä, mutta näen mahdollisuuteni kyllä kuitenkin edes sen kokoisina, että hulluinta olisi jättää tuollaista yrittämättäkään. 

Ja tuota poliittista polkua voi rakennella normiarjen rinnalla. Eli pitää kuitenkin ammatilliset tavoitteet samoina, mitä ne ovat nytkin olleet. Lähtee hakemaan ja tekemään "normi"töitä, mutta ohessa koittaisi rakentaa poliittistakin polkua.

Vaikka hullun kurisella teemalla, täältä tullaan eduskunta? Tai ainakin Hämeenlinnan valtuusto. =)

Silmäni avautuivat

Minun on pakko sanoa, että tänä aamuna yllätyin. Ja yllätyin aika toden teolla. Onhan siitä jo pitkän aikaa hoettu, että minulla on mahdollisuus edetä kirjoitustaidollani mihin tahansa, mutta enhän minä raukka ole tajunnut, että se voisi todella tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Olen tässä kolme ja puoli vuotta opiskellut toimittajaksi, lukenut viestintää ja kirjoittanut aktiivisesti niin blogiini kuin Jatkoaikaankin. Sen lisäksi, että olen opiskellut toimittajaksi, niin ovathan nämä olleet myös erittäin mieluisia harrastuksia. Tuottaneet sitä mielihyvää minulle, mikä on itse kullekin ihmiselle tärkeä asia.

Siksi olisikin toivottavaa, että muutkin (ympäri maailman) löytäisivät intohimoisia harrastuksia itselleen. Se antaa oikeasti paljon elämälle. Tulevaisuuden mahdollisuuksien lisäksi myös esimerkiksi juuri tuota mielihyvää mielelle.

Mutta yllätyin aamulla siitä, että huomasin kuinka verran olen jo kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin. Ja kun miettii tulevaisuutta pidemmälle, niin helkkari, tätä on kai hieman rohkeaa sanoa, mutta mulla lienee mahdollisuus muuhunkin kuin toimittajaksi. Vielä paljon isompiinkin juttuihin.

Kun huomioi senkin, mitä olen oppinut ja opiskellut jo ennen ryhtymistäni opiskelemaan toimittajaksi. Esimerkiksi lukiossa luin paljon historiaa ja etenkin politiikkaan, talouteen ja hallintoon liittyviä asioita.

Miksi tuota pakettia sitten voisi kokonaisuudessaan todeta? Historia ja menneet ajat ei sinänsä koskaan ollut mun lempiaiheitani, mutta mua on paljon aina kiinnostanut nimenomaan asiat, joilla voisi pärjätä, niin nimenomaan politiikassa. Ja johtamiseen liittyvätkin asiat ovat aina olleet lempiaiheita ja niistäkin olen päntännyt paljon tietoa itselleni taas Kauhajoella.

Toimittajan työt ovat tietenkin yhä myös tavoitteenani, että mopo ei ole meikäläiseltä käsistä karannut, mutta haluan rohkeasti vain ruveta elämään hieman vapaammin. En ehdottomalla asenteella enää suhtaudu tuohon tavoitteeseeni vaan opiskelen samalla hieman lisää asioita ja tutkin sekä makustelen maailmaa sekä elämää.

Menen vain rohkeasti virran mukana, tartun mahdollisiin tilaisuuksiin ja aika näyttää, mihin tämän pojan puhti vielä tuleekaan riittämään.

Mikäli olen viime aikoina tulkinnut tilanteet oikein, niin tietyt tahot odottelevat kai, että auttaisin heitä yhä vain enemmän. Tulen varmasti auttamaan apua tarvitsevia tulevaisuudessa, mutta toivon, että minulla olisi mahdollisuus siihen, etten joutuisi liiankaan kiinni olemaan tietyissä asioissa.

Elämää eletään kuitenkin omien halujen ja kenties hiukkasen läheisimpienkin halujen mukaisesti. Ei vallitsevien odotusten mukaisesti. Ja kun näemmä mulla voi olla se mahdollisuus ihan mihin tahansa, niin haluan kortit jättää sen verran auki ettei tällainen shäänssi sulkeudu.

Ja mitä tapahtuu minun elämässäni jatkossa? Nyt on lomat vietelty ja on aika lähtee viemään elämää eteenpäin. Hakeutua jonnekin töihin.

Toivon myös, että välit vaikka jokaisen ihmisen kanssa tulevat sellain korjaantumaan, että toverillisesti voidaan tarvittaessa jatkossa keskustella.

Omaa käyttäytymistäni tulen nyt vihdoin hieman petraamaan. Ainakin katson paremmin, mitä tänne blogiini kirjoittelen. Ja olen pahoillani, mikäli olen aiemmin kirjoittanut tänne tekstiä, jota ei olisi kannattanut kirjoittaa. Mennyttä ei enää saa parannettua, mutta tulevaisuudestaan voi tehdä valoisamman.

Tämäkin teksti saattoi olla hieman rohkea kirjoitus, mutta tulihan ainakin purettua mielestään ne asiat, jotka siellä ovat pyörineet jo jonkin aikaa. Ja näin, että oli ihan hyvä kirjoittaa näistä muidenkin luettavaksi.

Äsken palasin Vierumäeltä. Oli mukava ja onnistunut reissu! Ja Marita Taavitsainen ei välttämättä kovin kaksisesti laulanut, mutta oli se kyllä ilo ainakin meikäläisen silmille. ;)