Lisämietteet

Lisäyksenä edelliseen blogipostaukseen tuli jälkeenpäin mieleeni kolme asiaa, joilla voi välttää sitä, ettei opiskeleminen, treenaaminen tai itsensä kehittäminen lähde laukalle väärään suuntaan. Näitä ovat:

- Älä aseta rimaa ja tavoitteita liian korkealle äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Etene askel askeleelta, asettele välitavoitteita ja pyri nauttimaan matkastasi.

- Varaudu pettymyksiin. Mieti jo vaikka etukäteen, mitä teet jos tavoitteesi eivät toteudukaan? Ennakoi pettymykset ja mieti sekä suunnittele jo valmiiksi varavaihtoehtoja.

- Älä suhtaudu tavoitteisiisi liian ehdottomasti. Opettele häviämään ja kokemaan pettymyksiä. Elämän on jatkuttava vaikkei tavoite toteudukaan. Jos tavoitteeni ei toteudu, voisinko sitten vaihtoehtoisesti koittaa haalia rahat kasaan ja lähteä maailman ympärys matkalle? Voisiko maailma olla täynnä muitakin mahdollisuuksia kuin tavoittelemani asia? Ja voisiko nurmi olla vihreää aidan toisellakin puolella?

Voiko itsensä kehittäminen mennä ylikierroksille?

Minä olen nyt reilun kolmen vuoden ajan kehittänyt itseäni toimittajana ja kirjoittajana. Olen pääsääntöisesti kehittänyt itse itseäni, olen kirjoittanut paljon, tehnyt toimittajan töitä harrastuksenani ja opiskellut viestintää myös Tampereen avoimessa yliopistossa.

Kehittämisprojekti on ja on ollut pitkä projekti, joka vaatii ainakin päämäärätietoisuutta ja pitkäjänteistä työn tekoa. Olen kirjoitellut blogiini jonkin verran siitä, mitä itsensä kehittäminen edellyttää ja mitä se vaatii, mutta jos ajatellaan oikein negatiivisesti välillä. Voiko itsensä kehittämisessä olla vaaraa? Voiko itsensä kehittäminen mennä yli?

Luulen, että itsensä kehittäminen voisi mennä ylikin. Itsensä kehittämisessä voisi mennä niin sanotuille ylikierroksille. Niin kuin muussakin opiskelussa. Ja tätä olen hieman itsekin pelännyt oman matkani varrella. Mitä jos sekoan näihin juttuihini?

Mieleeni, kun on välillä muistunut eräs sen tarkemmin määriteltävä heppu. Tämä heppu sekosi opiskeltuaan liikaa, luettuaan jo liian paljon yo-kokeisiin. Hänen elämässään ei kai muuta enää ollutkaan kuin tenttikirjat ja pänttääminen, opiskelemisesta tuli hänelle kaiketi melkoista pakkopullaa ja lopulta hän tuli hulluksi.

Tämä on ollut minulla mielessäni varoittavana esimerkkinä. Itsensä kehittäminenkin voi mennä yli, opiskelukin voi mennä ylikierroksille ja tällä voi olla vaarallisetkin seuraukset.

Saa ja kannattaakin opiskella sekä harjoitella ahkerasti, mutta rajansa kaikella. Terveys on kuitenkin aina paljon tärkeämpi kuin yksikään ammatti tai tutkinto.

Mitkä asiat sitten voisivat myötävaikuttaa siihen, ettei itsensä kehittäminen läiky yli? Ettei polla sekoa opiskeluidensa kanssa?

Ainakin se on tärkeä asia, ettei saa opiskella liikaa. On muistettava rentoutumisen merkitys. Opiskella voi ahkerasti, mutta sitten on hyvä jättää tilaa vapaa-ajallekin. Välillä on tärkeää myös ottaa rennosti ja nollata aivonsa. Koko aikaa ei vain yksinkertaisesti voi puurtaa.

Toinen asia on se, että opiskeluihin kohdistuisi mahdollisimman vähän paineita. Opiskeleminen ja itsensä kehittäminen saavat olla tärkeitä juttuja, mutta niihin tavoitteisiin, joilla opiskeluilla tähdätään ei kannata suhtautua liian pakonomaisesti.

Ok, mä koitan opiskella ja koitan saada jonain päivänä toimittajan hommia, mutta ei se mikään pakko ole. Jos en saa niitä hommia, niin sitten pistetään pystyyn vaikka oma ravintola. Tavoitteisiinsa on hyvä suhtautua terveellä tavalla. Elämä ei pääty siihen, vaikka ammatillinen tavoite ei täyttyisikään. Maailma on täynnä sitten muuta kivaa tekemistä.

Ja kolmas asia, joka saattaisi myötävaikuttaa siihen, ettei itsensä kehittäminen läikkyisi yli on se, että koittaa tehdä opiskelemisesta mahdollisimman paljon nautintoa. Vähemmän pakonomaista suorittamista ja enemmän lystiä tekemistä. Koittaa kehittää itseään ja opiskella ilon kautta. Ja jos alkaa tuntumaan siltä, että nyt tämä opiskeleminen ei ole enää kivaa, niin sitten vähän höllää ja miettii, missä vika on ja koittaa korjata sen.


Varmasti jäi tähän pohdintaan lisäämättä asioita, mutta olennaisin tuli selväksi. Opiskeleminen on tärkeää, mutta terveys on vielä tärkeämpää.  

Positiivisuutta!

Ajatuksia positiviisuudesta ja positiivisesta ajattelusta, siitä mitä nämä käsitteet tarkoittavat ja mitä hyötyä näistä voisi olla (olen kopioinut nämä tekstin pätkät muutamalta eri nettisivulta ja muutamasta tutkimuksesta):

”Kaikissa asioissa on sekä hyviä, että huonoja puolia. Hankalissa tilanteissa huomio on mahdollista suunnata ongelmien sijasta ratkaisujen etsimiseen ja keskittyä uhkien sijasta mahdollisuuksiin.”

”Positiivinen ajattelu ei tarkoita ongelmien kieltämistä. Se tarkoittaa ennen kaikkea tapaa suhtautua ongelmiin.”

”Positiivisuus tarkoittaa myös ennakkoluulottomuutta uusia asioita kohtaan. Vaikka asia kuulostaisi hankalalta käsittää ja vanhoista ajatusmalleista poikkeavalta, voit silti pohtia; ”Voisiko tämä sittenkin toimia?””

”Jos olet joskus elämässäsi ollut todella tukalassa tilanteessa, olet saattanut huomata positiivisen ajattelun merkityksen. Tunne siitä, että ainoa keino selviytyä on ajatella positiivisesti. Tietoisuus siitä, että jos antaa negatiivisuudelle vallan, lyyhistyy täysin sillä hetkellä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan positiivinen ajattelu antaa meille energiaa.”

”Positiivinen ajattelu ei ole aate. Positiivinen ajattelu ei tarkoita, että hymyillään hampaat irvessä silloinkin kuin on vaikeaa. Eikä sitä, että teeskennellään kaiken olevan hyvin. Se on näennäispositiivisuutta, jonka tarkoituksena on useimmiten saada muut pitämään meistä.”
”Positiivinen ajattelu on työkalu. Ikävä tilanne on edelleen ikävä tilanne, mutta positiivisen ajattelun avulla ongelmista selviytyy helpommin. Energiaa vapautuu toimintaan.”
”Positiivinen ajattelu ei siis poista ongelmia, eikä välttämättä tee meistä parempia ihmisiä. Ajatukset tai näkökulmat voi kuitenkin valita.”

”Ongelmien tullen ei kannata uhrata voimia ongelmien syiden vatvomiseen, vaan ratkaisujen etsimiseen. Vastuullisuus on hieno piirre, mutta joskus kannattaa myös pohtia kenen ongelma on. Kaikkia taakkoja ei voi kantaa.”

”Positiivisuus ja kannustavuus saattaa synnyttää negatiivisuutta herkemmin sellaisen flow-tilan. Flow-tilan, jossa keskitytään tarmolla tekemiseen ja tulosta tulee. Kun on positiivisuutta voisi kuvitella olevan myös luottoa ja uskoa siihen, että hommat toimivat ja onnistuvat, tästä seuraa se, että tulosta tulee ja tavoitteet toteutuvat.”

”Ei pahemmin surkuttele vaan jatkaa positiivisella asenteella työn tekoa. Voisi syntyä jopa sellainen positiivinen kierre, vyöry. Positiivisuus voisi synnyttää innostuneisuutta ja lisätä motivaatiota.”

”Miksi onnellisuutta kannattaa tavoitella? Onnellisuus ei tarkoita vain sitä, että tuntuu hyvältä. Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia (Lyubomirsky, ym., 2005). Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan. He ovat parempia johtajia ja neuvottelijoita, ja he ansaitsevat enemmän rahaa. He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita. (Kurtz, Lyubomirsky, 2008.)”

”Onnellisilla on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita. He menevät todennäköisimmin naimisiin. Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, ja onnelliset ihmiset jopa elävät pidempään (Lyubomirsky, 2007: 23).”

”Barbara Fredricksonin (2009) positiivisuusteorian mukaan onnellisuus ei vain heijastele menestystä, vaan se voi tuottaa menestystä ja monenlaisia hyötyjä: Mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin.”

”Onnellisuus auttaa rakentamaan resursseja: psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla. Kun ihmisillä on hyvä olla, he ovat valmiimpia auttamaan muita. Onnellisuus vahvistaa selviytymiskykyä siten, että positiiviset tunteet estävät vajoamista masennukseen. Onnellisuus voi pidentää elämää jopa kymmenen vuotta.”

”Myönteinen tuottavuuden kierre syntyy, kun työntekijät saavat positiivista huomiota osakseen ja innostuvat yhdessä kehittämään työtehtäviään.”

”Esimiesten ja kollegojen auttaminen, luottamus, kunnioitus ja läsnäolo vaikuttavat siihen, miten itse suhtaudumme työhön ja miten käyttäydymme asiakkaiden kanssa. Kun saamme osaksemme kannustusta tai kiitosta, näemme ja koemme työssämme myös uusia mahdollisuuksia ja halua kehittyä työssämme.”

”Johdolla on keskeinen rooli siinä, että työntekijät viihtyvät työssään. Kannustava johtaja on mahdollistaja. Hän luo puitteet, joissa tiimi tai työntekijät voivat menestyä, työilmapiirin vaikutuksista väitellyt Merja Fischer sanoo.”

”Luottamus itseensä ja muihin kasvaa työyhteisössä, joka huokuu positiivisia tunteita.”


Ainakin näiden syiden vuoksi kannattaa valita positiivisuus ennen negatiivisuutta ja surkuttelua. Ja valita optimistinen elämän asenne enemmin kuin pessimistinen. 

Positiivisuus on tärkeää

• Koen, että itsensä kehittämisessä ja opiskelemisessa on tärkeässä osassa positiivisuus ja optimismi.
  
• Enkä tarkoita positiivisuudella sitä, että välttämättä koko ajan hymyilee kuin Naantalin aurinko, vaikka ei sekään varmaan paha juttu olisi. Tarkoitan positiivisuudella sitä ennen kaikkea, että ajattelee positiivisesti. Maalaa itselleen koviakin tavoitteita ja on rohkeutta oikeasti unelmoida niistä ja tavoitella niitä.
  
• Ja sitten positiivisuudella tarkoitan varmasti myös sitä, että uskoo siihen kovan työn merkitykseen. Jaksaa uskoa siihen, että kun tekee lujasti töitä, niin kyllä se tulee vielä jonain päivänä tuottamaan hedelmää.
  
• Jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen silloinkin, kun on vaikeaa ja silloinkin, kun tulee ”herjauksia” ja silloin, kun kukaan muu ei siihen uskoisikaan.
  
• Positiivisuus on varmaan sitäkin, että pystyy aina pitämään katseensa kohdistettuna eteenpäin. Ei jää silloinkaan liikaa paikalle, kun sattuu vastoinkäymisiä vaan jaksaa mennä eteenpäin. Toteaa mokienkin sattuessa, että ok, nyt tuli tehtyä virhe, otetaan opiksi ja mennään eteenpäin. Kyllä se vielä tästä!
  
• Ja työn teon merkitys on tietenkin myös tärkeä. Jos jotain haluaa saavuttaa on tehtävä paljon töitä. Ja oikeastaan monen asian eteen täällä on tehtävä töitä. Töitä ei tarvitse tehdä vain töissä vaan töitä joutuu tekemään opintojensa eteen, tulevaisuutensa eteen, työpaikan saamisen eteen ja vaikka minkä eteen. Kyllä moni asia lähtee ja tulee työn teon kautta.
  
• Sekin on myös totta niin kuin Cheekikin yhdessä haastattelussa totesi, kun kehittää itseään on keskityttävä vain siihen omaan juttuunsa.
  

Uusia harrastuksia

Aloitan huomenna poliittisen urani. Puolueessa, johon hiljattain liityin alkoi heti hommat pyörimään ja sain sunnuntaina jo kutsun tämän puolueen syyskokoukseen. Syyskokous pidetään keskiviikkona eli huomenna.

Kirjoitin yksi kerta blogiini, että voisin mennä politiikkaan mukaan sen vuoksi, että siellähän ne Suomen kovat virat vasta on. Tottahan tämäkin kaiketi on, mutta jos toden teolla eksyn jonain päivänä politiikkaan kunnolla mukaan (nyt puhutaan vielä harrastuksesta, mutta jos tämä muuttuu palkkaviraksi), niin syiden on loppupeleissä oltava siinä, että on halua vaikuttaa asioihin, ottaa vastuuta ja halua rakentaa Suomesta parempaa paikkaa asua meille kaikille Suomen kansalaisille. Rakentaa Suomea eteenpäin niiden arvojen mukaisesti, joita itse pitää tärkeimpinä.

Vaikka politiikan toimijoilla on kovat liksat, hyvät virat ja isorintaiset työkaverit, niin ei politiikan tekeminen saisi silti olla oman edun ajamista vaan ennen kaikkea yhteisen hyvän tekemistä ja rakentamista.

Mutta ei ajatella asioita vielä liian pitkälle ja tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Menen ennakkoluulottomalla asenteella huomenna mukaan politiikkaan ja toivottavasti saan siitä ainakin itselleni uuden kivan harrastuksen. Ja vielä kaiken lisäksi sosiaalisen harrastuksen.

Ja uuden harrastuksen sain itselleni äskenkin. Vietin uimahallilla aikaa puolisentoista tuntia. Lystiä oli ja ostin samalla myös lippusarjan, jolla pääsen käymään uimahallissa vielä kymmenen kertaa tämän käynnin jälkeenkin. Eli jos käyn uimassa kerran viikossa tahdilla, niin tässä on harrastusta ainakin seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi.

Kyllä saa taas harrastaa.

Yksilötaito on hyvästä

Cheek veti stadikan täyteen! Mielestäni tämä on hieno juttu ja niin kuin jo eilen kirjoitin, niin liputan itse melko vahvasti sen puolesta, että meillä on tässä maassa yksilötaitoa, taitureita ja oman alansa erityisosaajia.

Itse asiassa Suomi jopa tarvitseekin menestyjiä. Oli se menestyjä sitten työelämässä vaikka jokin yrittäjä tai sitten viihdemaailmassa Cheekin kaltainen hittiartisti, niin on hyvä juttu, että meillä on näitä menestyviä ihmisiä.

Ja voisimme mielestäni näihin "ilmiöihin" suhtautua vain entistä positiivisemmalla tavalla.

Tällaiset menestystarinat, kun synnyttävät sellaisen positiivisen kierteen. Kun yksi menestyy, niin siitä sitten hyötyy moni muukin ihminen. Kun yritys menestyy, niin se työllistää samalla monta muutakin ihmistä ja kun artisti vetää stadionin täyteen väkeä, niin siitähän on sitten iloa tuhansille ihmisille.

Ennen kaikkea tällaisen positiivisen kierteen syntymisen vuoksi on mielestäni tärkeää, että meillä on tässä maassa menestyviä ihmisiä ja oman alansa taitureita. Tällaisen kierteen synty vain valitettavasti tarkoittaa sitten sitäkin, että jonkun pitää tällaisen kierteen avulla mahdollisesti rikastua.

Tällaiset menestyjät voivat toimia esimerkin näyttäjinä myös muille ihmisille. Ja valaa myös muillekin uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Kun tekee töitä, niin moni asia voi olla jonain päivänä mahdollista.

Kaipaisin vain lisää sellaista suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Jos joku tykkää jostain tietystä musiikista, josta et itse pidä, niin tarvitseeko tällaista musiikkia tai ihmistä välttämättä paheksua? Kuinka paljon jonkun toisen ihmisen erilainen musiikkimaku on sinulta itseltäsi pois?

Ja sen sijaan, että paheksuu toista, niin yrittäisikin enemmän ymmärtää häntä ja hakeutua itse vain sitten sellaisen musan pariin josta pitää. Joku toinen tykkää äidistä ja joku toinen taas tyttärestä. Pääasia, että maassamme olisi enemmän vain rauhaa.

Lumisadetta, kirjoittamista ja ajattelua

Se on sunnuntai ja maahankin on satanut lunta. Mielestäni on hieno asia, että talvi on vihdoin tulossa ja lunta on satanut. Lumi tuo valoa lisää ulos, joka on hyvä juttu. Sitä kokee itsekin olonsa pirteämmäksi, kun on valoisampaa.

Kirjoittamisesta toteaisin tähän väliin sellaisen asian, että sehän on ajattelemisen apuväline. Kirjoittaminen on ajattelemista. Olen tämän vihdoin oivaltanut. Olen lisäksi oivaltanut sellaisen asian, että tekstin sisältöä voi viedä siten eteenpäin, että ajattelee paremmin.

Sitä voi joskus ajatelleensa ja pohtineensa jotain asiaa, mutta onko tätä asiaa loppupeleissä sittenkään kovin laajasti miettinyt? Vai voisiko jotain asiaa pohtia vieläkin syvällisemmin ja tämä näkyisi myös tekstissä? Syvällisempää ajattelua, syvällisempää ja enemmän asiaa sisältävää tekstiä.

Kun tarkastelen kirjoittamiani tekstejä jälkikäteen, niin niistä voi huomata sen, milloin jotain asiaa ja tekstiä on mietitty oikein kunnolla ja milloin se on vain kirjoitettu ”hutaisten”.

Jos haluaa oppia kirjoittamaan tai jos haluaa oppia tekemään mitä hyvänsä, vaikka soittamaan viulua, niin tarvitaan tietenkin ripaus lahjakkuutta, mutta myös iso määrä työtä. Kirjoittamaan voi opetella kirjoittamalla, mutta myös lukemalla. Lukemalla niin kirjoittamista käsitteleviä opuksia kuin muitakin tuotoksia. Lukeminen kehittää niin ajattelua kuin sanavarastoakin.

Ja työtä on tehtävä paljon ja työn teon on hyvä olla pitkäjänteistä ja määrätietoista. Tällaista työn tekoa ja treenaamista helpottaa tietenkin se, että harjoittelee sellaista asiaa, johon on intohimoa. Niin kuin minäkin olen treenannut kirjoittamista.

Ja toinen tärkeä asia esimerkiksi tässä kirjoittamisen treenaamisessa on ollut se, että olen onnistunut tähän asti opettelemaan kirjoittamaan siten, että siitä ei ole tullut pakkopullaa. En ole vielä kertaakaan ajatellut, että helvetti, kun täytyy taas kirjoittaa tai muuta vastaavaa.

Tähän on edesauttanut se, että on kirjoittanut just silloin, kun kirjoittaminen on oikeasti kiinnostanut ja huvittanut ja se, että on tänne blogiinkin kirjoittanut asioista, jotka ovat oikeasti kiinnostaneet. Ei ole tarvinnut väkisin vääntää tekstiä jostain hemmetin tylsästä aiheesta.

Ja sehän on mielestäni sitten vain hieno asia, että meillä on eri alojen erityisosaajia ja taitajia. Se on hieno asia, että meillä on Cheekit, Robinit, Jari Sillanpäät ja Jari Tervot. Sen sijaan, että olemme kateellisia näille taitureille niin mielestäni meidän kannattaisi enemmänkin ihailla ja arvostaa heitä. He ovat tehneet taitojensa eteen kovan työn ja näistä taidoista on meille muillekin hyötyä ja iloa.

Elämämme voisi olla hiukan tylsempää, jos maassamme ei olisi näitä eri alojen erityisosaajia ja lahjakkuuksia.


Yksi tärkeä juttu on muuten ajan käytön hallinta. Sitä voi etenkin työttömänä sinkkumiehenä ehtiä tekemäänkin sitä sun tätä, mutta on oleellista osata suunnitella ajan käyttöä ja osata käyttää aikaa fiksusti. Pitää kaiketi suunnitella päivien sisällöt huolellisemmin, niin saa enemmän aikaan.

Fiksataan työtä

Minulla alkoi tänään vihdoin vapaat. Suoriuduin kuin suoriuduinkin kuuden työvuoron putkesta ja nyt sitten voi hyvillä mielin levätä. Sitä en tiedä sitten kuinka kauan tässä tulee kaikkiaan levättyä. Seuraava työvuoro minulla on viimeistään 2.12., mutta toivottavasti saan jostain töitä jo sitä ennenkin. Töitä tässä ainakin koitan aktiivisesti itselleni etsiä jostain päin Suomea.

Pidän töitäni Ilonpisarassa ihan hyvinä. Olen siellä kyllä luultavammin koulutukseeni ja osaamiseeni nähden alityöllistetty, mutta kyllä noitakin töitä ihan mielellään tekee. Työt eivät ole liian raskaita ja työympäristö on viihtyisä. Toki, olisi hienoa päästä jonain päivänä tekemään koulutuksiani vastaavaakin työtä.

Koitan itse asiassa tähän blogipäivitykseeni kirjoittaa muutaman sanan työstä. Kirjaan niitä asioita työstä, joita mielessäni tällä hetkellä pyörii. En pahemmin ole tutkinut mitään taustatietoja tekstiäni varten, mutta kirjoitan omat ajatukseni ja näkemykseni ylös.

Ensinnäkin me suomalaiset voisimme mielestäni arvostaa omaa työtämme reilusti enemmän. Moni, melkein kaikki meistä työtä tekevistä ihmisistä tekee kuitenkin arvokasta työtä. Ja moni työ on myös yhteiskunnallisestikin ajateltuna arvokas.

Nyt esimerkiksi omassa elämässäni on parina viime vuonna kohdekeila kohdistunut vähän kenties liikaakin tiettyihin työaloihin, esimerkiksi journalismiin. Mutta on hyvä huomata, että journalismin lisäksi täällä on muitakin tärkeitä toimialoja.

Tietenkin, kun itse työskentelen tällä hetkellä Ilonpisarassa, niin mieleeni tulevat ensi sijaisesti keittiö- ja hoitoalat. Ja siinähän on tietenkin heti kaksi erittäin tärkeää toimialaa. Tarvitsemme niin keittäjiä kuin hoitajiakin, että meillä on esimerkiksi tarvittavia palveluita tarjota niin lapsille, vanhuksille kuin sairaillekin. Vaikka huomio kiinnittyy nykypäivänä kovasti tiettyihin aloihin, niin ei keittiö- ja hoitoalaakaan saa missään nimessä ainakaan mennä väheksymään.

Lähes kaikilla työikäisillä ihmisillä on aihetta mielestäni kopauttaa itseään olalle ja todeta tekevänsä arvokasta työtä. Siitä varmasti saa myös lisäpuhtia työpäiviinkin.

Toinen asia, joka tulee työstä mieleeni on se, että me ihmiset ymmärtäisimme ja ottaisimme työelämässä (-kin) enemmän vastuuta omasta jaksamisestamme ja hyvinvoinnistamme. Esimerkiksi työergonomiaan ja ihan vain työssä jaksamiseen liittyvät asiat eivät ole sellaisia, joita kannattaisi vähätellä. Ei edes nuorella iällä, vaikka nuorena sitä voisi paremmin jaksaakin. Vanhana se sitten saattaa kostautua, että tuli nuorena liikaa rehkittyä.

Eikä mielestäni tällaiset työhyvinvointiin liittyvät asiat ole sellaisia pelkästään, että tarvitsee jonkun tulla sanomaan, kuinka jotkut asiat kannattaa tehdä tai pitää tehdä. Esimerkiksi työnantajan tai työsuojeluvaltuutetun. Vaikka tietenkin näilläkin tahoilla on iso roolinsa näissä asioissa.

Näiden tahojen lisäksi myös mielestäni työntekijä voisi itsekin enemmän ottaa vastuuta omasta työhyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan ja miettiä voisiko jollain, tietenkin sallituin keinoin parantaa omia työoloja. Voiko jotain työsuoritusta tehdessä liikkuma työtä tekevä ihminen istua? Tai voisiko tietyt työtehtävät tehdä jossain tietyssä järjestyksessä, että pääsisi vähemmällä?

Lisäksi olisi hyvä, että me työntekijät saisimme työmaailmaan ripauksen lisää rohkeutta. Liiallinen kiltteys ei mielestäni kannata ja lopun perin se voi olla myös jokseenkin kuluttavaa.

Ja yksi asia, joka myös on tullut nyt mieleeni ja joka liittyy työelämään on se, että meillä jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työympäristöön ja työilmapiiriin. Ja työilmapiirihän on sen verran tärkeä asia kaikkien työntekijöiden kannalta, että tällaista mahdollisuutta kannattaa hyödyntää. Voisi kenties miettiä sitä, että kuinka minä voisin olla parempi työkaveri?

Niin työelämässä kuin muussakin elämässä, omalla käyttäytymisellä on todellakin merkitystä ja vaikutusta ympäristöön, jossa toimii.

Ja ainakin on hyvä muistaa, että ei ole työpaikan ainut työntekijä. Vaan työpaikalla on muitakin ja muutkin voivat olla omien töidensä kanssa kovilla. Mutta yhteispelillä hommat sujuu.

Sitten vielä yksi asia... Vaikka työllä on meille suomalaisille iso merkitys, niin ei työlläkään liian iso merkitys saa silti olla. Elämän pitää mielestäni olla muutakin kuin suorittamista ja tärkeä taito meille ihmisille on taito osata rentoutua. Jos töissä tuleekin hiki hatussa paiskittua hommia, niin sitten on sen lisäksi tärkeää myös osata ottaa rennosti. Me ihmiset tarvitsemme myös lepoa ja sirkushuveja. Emme me muuten jaksa.

Ja minä lähden tästä kohta sirkushuveja nauttimaan ensin Verkatehtaalle, jossa on Anna Erikssonin konsertti ja sitten varmaankin menen viihteelle. Kännejä en ajatellut vetää, mutta voi se viihteellä oleminen ja parin kaljan juominen olla muutenkin piristävää.

Avaramielisyys rokkaa

Kirjoitin pari päivää sitten, että pidän avaramielisyyttä tärkeänä asiana ja sitä se onkin. En halua niinkään muille toitottaa ja muita osoitella sormella, että rupea avaramielisemmäksi, mutta haluan itse oppia ja kasvaa avaramielisemmäksi ihmiseksi.

Mielestäni avaramielisyys on arvokas juttu, mutta sitäkin on kaiketi helppo vain ääneen huudella, että pitää olla lisää avaramielisyyttä, pitää olla lisää avaramielisyyttä. Tarkemmin, kun miettii mitä se koko avaramielisyys edes on, niin voikin tulla jo tenkkapoo eteen.

Mitä on avaramielisyys? Mitä se voisi olla? Ja kuinka avaramielisyys voisi minussa ja minun omassa elämässäni ruveta näkymään?

Avaramielisyys tarkoittaa tietenkin samaa kuin avarakatseisuus. Tarkastelee maailmaa avarasti ja näkee sen edessään isona pollukkana. Ja koittaa olla mahdollisimman suvaitsevainen sitä kaikkea kohtaan, mitä siellä maailmassa on. Vähemmän tuomitsevuutta, enemmän suvaitsevaisuutta.

Enemmän suvaitsevaisuutta ennen kaikkea erilaisuutta kohtaan. Maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ihmisryhmiä ja mielipiteitä. Kaikkea ei tietenkään pidä eikä saakaan sallia, mutta suurimpaan osaan kohtaan on hyvä suhtautua suvaitsevaisesti.

Maailmasta löytyy erilaisuutta ja omista näkemyksistä eroavia mielipiteitä. Tämä on kai hyvä ymmärtää. Erilaisuus on rikkaus ja oma mielipide ei välttämättä ole aina oikea vaan jonkun toisen esittämä, omasta mielipiteestäkin eroava mielipide voi olla yhtä tärkeä ja arvokas.

Avaramielisyys on myös sitä, että on reilusti avoin muille ja muiden mielipiteille. Antaa heille tilaisuuden ilmaista omat näkökantansa ja arvostaa heidän sanomisiaan.

Avaramielisyys voisi olla myös ennakkoluulottomuutta. Ennakkoluulottomuutta muita kohtaan, muiden näkemyksiä kohtaan ja ennakkoluulottomuutta uusia asioita kohtaan.

Ei aina roiku välttämättä kiinni samoissa jutuissa vaan kokeilee muitakin juttuja. Ruoho voi olla vihreää myös aidan toisella puolella.

Ajattelen myös siten, että avaramielinen ihminen saattaisi olla monessa mukana. Tällaisella ihmisellä voisi olla mahdollisimman rikas sisältö elämässä ja mahdollisimman laajat elinpiirit. Tällainen ihminen saattaisi harrastaa vaikka mitä ja hänen tuntemansa ihmisverkosto olisi melko laaja.

Avaramielinen ihminen kaiketi suhtautuu koko maailmaa kohtaan melko avoimesti. Maailma on tehty meitä varten.

Avaramielisyyttä!

Yksi tärkeä arvo minulle voisi olla myös avaramielisyys. Avaramielisyydellä tarkoitetaan kaiketi ainakin avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Avaramielisyys voisi minun elämässäni tulla näkymään siten, että pyrin olemaan suvaitsevainen erilaisia ihmisiä kohtaan ja heidän mielipiteitään kohtaan. Ymmärrän ennen kaikkea erilaisuuden. Niin ihmisten kuin heidän mielipiteidensäkin erilaisuuden.

Avaramielisyys voisi näkyä elämässäni myös siten, että kasvatan "elinpiirejäni". En ahdasmielisesti roiku liikaa kiinni tietyissä yksissä piireissä vaan kokeillen rohkeasti uusiakin juttuja ja olen monessa mukana.

Maailmassa voi esimerkiksi tehdä ja harrastaa monia erilaisia asioita, kuten kulttuuria, urheilua, liikuntaa, politiikkaa, opiskelua, kirjoittamista, kirjallisuutta, kokkaamista sekä matkailua ja ravintoloissa käymisiä jne. Olisi hienoa, mikäli harrastuslistani vain entisestään kasvaisi ja kiinnostuksen kohteeni kasvaisivat. Ruoho on vihreää myös aidan toisella puolen, ainakin voisi kokeilla kurkistaa myös useammin muihinkin paikkoihin kuin tuttuihin mestoihin.

Avaramielisyys voisi näkyä elämässäni myös siten, että suhtaudun elämääni sillä tavoin, että elämässäni on enemmänkin mahdollisuuksia kuin mitä siinä olen ajatellut tähän asti olevan. Niin työmaailmassa kuin vapaa-ajallakin.

Olen välillä kummastellut ahdasmielisyyttä, mutta ei minun sitäkään kummastella tarvitse. Antaa toisten olla sellaisia kuin ovat, sekin on nimenomaan avaramielisyyttä, että ymmärtää erilaisuutta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kehittymismahdollisuus tuo elämään lisäpotkua

Olen tänään kirjoittanut jo kaksi blogitekstiä. Toisen kirjoitin aamulla ja toisen työpäiväni lomassa. Kenties olisi hyvä välillä malttaa mielensä ja olla kirjoittamatta blogiin näitä lyhyitä viestejä. Tämän sijaan odottaisi parempaa aikaa ja kirjoittaisi silloin pidemmän tekstin.

No, nyt on tämä parempi aika sillä päivän työt on paiskittu ja läppäri on nokkani edessä. On aika kirjoittaa vielä yksi teksti. Tässä tekstissä tulen käsittelemään kahta asiaa, joita jo aiemmin tänään kirjoittamissani blogiteksteissäni olen käsitellyt.

Nämä asiat ovat kehittyminen ja toinen asia liittyy työn tekoon sekä asennoitumiseen työn tekoon. Arvostan ihmisiä, joilla on hyvä asenne työn tekoon ja on tarvittaessa valmiita upottamaan kätensä likaisempaankin veteen. Opettajanikin aina koulussa opettivat minua, että hyvä johtaja upottaa kätensä tarvittaessa myös likaveteen ja näyttää siten samalla esimerkkiä.

Kehittyminen on asia, jota pidän nykyään tärkeänä. Paljoa minulla ei ainakaan vielä ole faktatietoja kaiveltuna kehittymisestä, mutta mielestäni kehittyminen on tärkeää ja ihmisen on hyvä pyrkiä jatkuvaan kehittymiseen.

Ja kehittyähän voi monessa eri asiassa. Minäkin olen usein täällä blogissani kirjoittanut siitä, kuinka kehitän itseäni toimittajana ja kirjoittajana, mutta näiden ohessahan niin minä kuin me muutkin ihmiset voimme kehittää itseämme muissakin asioissa. Ylipäänsä voimme kehittää itseämme niin ihmisinä kuin kehittää vaikkapa myös elämiemme sisältöjä.

Kehittyminen on siis tärkeää ja kehittyähän me voimme vaikka kuinka ja paljon. En usko, että kovin nopeasti tulee vastaan se päätepiste missään asiassa, kun emme voisi enää kehittyä lisää.

Miksi kehittyminen on sitten tärkeää ja miksi on tärkeää pyrkiä jatkuvaan kehittymiseen? Täytyy tunnustaa, että en tähän kysymykseen ole vielä kovin montaa vastausta keksinyt. Ja olen itse asiassa vasta tänään alkanut koko asiaa ylipäänsä miettimään. Koitan silti jotain vastata, vaikka näistäkin vastauksista osa voi olla helposti murenevia vastauksia.

Elämään ja sen eri osa-alueisiin on jo siksi hyvä asennoitua siten, että voi jatkuvasti ja yhä vain kehittyä lisää, koska siten asenne työn tekoon voi säilyä hyvänä. Ei tule sellaista ylimielistä asennetta pääkoppaan, kun muistaa sen, että voi helkkari jonain päivänä olla yhä vain parempi.

Kehittyminen on tietenkin eri yrityksille ja muille tahoille tärkeää myös siksi, että siten ne pysyvät kilpailukykyisinä ja houkuttelevina asiakkailleen. Mutta minähän en yksittäisenä henkilönä kilpaile ketään vastaan. Ennen kaikkea koitan nykyään kilpailla lähinnä itseäni vastaan ja tällaisessa kilpailussahan kehittymisellä on tietenkin myös tärkeä rooli.

Miten voisi kilpailla itseään vastaan, jos ei olisi mahdollisuutta kehittää itseään? Kehittyminenhän kai ylipäänsä tekee itseään vastaan kilpailemista jollain lailla merkittävän asian. Ja itseään vastaan kilpaileminen ja itsensä kehittäminen tuovat merkittävää sisältöä elämään.

Miksi jatkuvaan kehittämiseen kannattaa pyrkiä? Siksi, että siten voi kasvaa yhä vain paremmaksi. Kehittäminen motivoi ja kun koitat kehittää elämäsi sisältöä ja kokeilla vaikkapa uusia ja erilaisia juttuja, niin saat lisäkiinnostusta elämääsi. Elämäsi säilyy raikkaana ja ei tule sellaista taantumaa eikä elämä rupea maistumaan puulta. Itse ainakin tykkään siitä, että elämässä on mahdollisimman rikas sisältö.

En nykyään jaksa roikkua liian paljoa kiinni yksissä tietyissä asioissa vaan on kokeiltava muitakin juttuja. Ruoho voi todellakin olla vihreää myös aidan toisella puolella.

Kehittämismahdollisuus lisää myös elämän merkityksellisyyttä, se antaa elämälle lisää sisältöä ja elämä voisikin olla paljon tylsempää, jos ei olisi mahdollisuutta opiskella ja kehittää itseään. Näiden asioiden vuoksi kehittäminen on ainakin tärkeää ja jatkuvaan kehittämiseen sekä kehittymiseen on hyvä pyrkiä.

Kehittämisessähän on tärkeää myös epäkohdat ja ongelmat. Kehittymistä kaiketi tapahtuu myös sitä kautta, kun pyrkii tarttumaan ongelmiin ja epäkohtiin sekä pyrkii ratkomaan näitä.

Kun valittaa asioista, on hyvä valittaa niistä rakentavasti. Ei pelkkää valitusta vaan myös ratkaisuja ongelmiin. Asiat eivät parane pelkällä valittamisella vaan tarvitaan myös tekoja.


Ja näitä tekoja ja tekemistä arvostan. Arvostan selkeää ja johdonmukaista työskentelyä, jossa ennen kaikkea kääritään hihat ylös ja keskitytään tekemiseen. Pelkät sanat eivät välttämättä riitä, tarvitaan ennen kaikkea tulosta.

Selkeää työtä

Pidän tärkeänä sitä, että työskentely on selkeää ja johdonmukaista. Sekä sitä, että fokus on nimenomaan tekemisessä. Ja jos on ongelmia edessä, niin mahdollisimman vähän valitusta ja enemmän tekoja ja ratkaisuja. Tai ainakin pohdintaa siitä, kuinka jonkun ongelman voi ratkaista.

En pahemmin välitä liiallisesta mutinasta ja jos mutisee, niin silloinkin mielummin rakentavalla tavalla. Enkä ymmärrä oikein sitäkään, että jos tekeminen herpaantuu johonkin epäolennaiseen, kuten valittamiseen tai oman edun pönkittämiseen.

Tuloksen teko on tärkeintä, kunhan sitä ei koita tehdä kuitenkaan ihan hampaat irvessä ja muistaa huomioida myös hyvinvointiin liittyvät asiat.

Ajatuksia paperille

Minun tekisi mieleni kirjoittaa jotain tänne blogiini taas, mutta minulla ei ole mitään yhtä selkeää asiaa, josta tänne kirjoittaisin. Tarinavarastoni on kaiketi tyhjentynyt, olen vihdoin sanaton.


Joku viisas on todennut, että mikäli haluaa oppia kirjoittamaan, niin on kirjoitettava säännöllisesti ja näin heti aamusta on paras aika kirjoittaa. Silloin, kun opettelee kirjoittamaan, niin ei kannata asettaa rimaa liian korkealle vaan kirjoittelee niitä asioita, jotka mielessä pyörivät. Kynnys kirjoittamiseen pysyy matalana, sitä tulee helpommin kirjoitettua ja sekin silti kehittää sinua kirjoittajana.


Näinhän minä olenkin toiminut jo maaliskuusta lähtien. Olen kirjoitellut tiheään tahtiin asiaa tänne blogiini. Aina en ole tarkemmin miettinyt, mistä olen tänne kirjoittanut vaan olen purkanut vain ajatuksiani sähköiselle paperille. Tämä on vienyt minua kirjoittajana eteenpäin, joka on tavoitteenani ollutkin.


Nyt on kuitenkin sellainen aamu, että mielessäni ei pyöri oikein mitään selkeitä ajatuksia. No, ainakin kehittymistä olen ajatellut. Ja nimenomaan jatkuvaa kehittymistä.


Mielestäni koko elämään kannattaa suhtautua siten, että se on oppikoulu ja aina voi joka asiassa kehittyä paremmaksi, aina voi ihmisenä kehittyä eteenpäin ja aina voi myös esimerkiksi elämänsä sisältöä kehittää paremmaksi.


Jotenkin olen ruvennut näkemään kehittymisen tosi tärkeänä asiana. Kun tarkastelee ajatuksen tasolla aikaa eteenpäin, niin olisi mielestäni hienoa, mikäli voisi aina tapahtua kehittymistä ja aina voisi viedä asioita eteenpäin. Ei tulisi taantumaa ja eikä milloinkaan rupeaisi eläminen kyllästyttämään.


Minä vietin kivan viikonlopun. Perjantaina työpäiväni jälkeen viikonloppu alkoi ja silloin menin heti viettämään parin tunnin verran aikaa siskoni vekaroitten kanssa Katinalaan. Lauantaina sitten taas oli HPK:n lätkämatsi ja illalla kävin Anna Puun keikalla Suisto Klubilla ja tuon keikan jälkeen menin vielä Nightlife-nimiseen yökerhoon.


Mitään kovin pahoja kännejä en vetänyt, vaikka sunnuntaina olinkin aamuyöstä vasta puoli viiden aikaan kotona takaisin. Minun piti tuolta Nightlifesta lähteä jo puoli kahden maissa pois, mutta jostain syystä narikkalappuni oli hukkunut ja en olisi saanut vielä siihen aikaan takkiani mukaan tuolta. Jouduin sitten odottelemaan siihen asti, kun ravintola sulkeutuu, että saisin myös takkinikin mukaani.


No, nyt se pahuksen viikonloppu on sitten taas ohikin. Viikonloppu on liian lyhyt nimittäin. Ja nyt alkaa peräti kuuden työvuoron putki. Tänään menen seitsemäksi töihin, eli lähden ihan just sotkemaan fillarillani kohti työpaikkaani.


Kuusi työvuoroa olisi siis tällä viikolla vielä uurastettavana ja sitten tämän kertainen duunipestini työpaikassani päättyy ja jään taas työttömäksi. Sitten pitäisi jälleen ruveta kehittelemään uusia työkuvioita ja etsimään uutta työtä.


Näistä edessäni olevista kuudesta työvuorosta kolme on lyhyemmän pituisia, kuuden tunnin puristuksia ja kolme puolestaan pitempiä, noin yhdeksän tunnin rypistyksiä. Kyllähän niistä varmasti taas selviänkin.



On hyvä myös huomioida, että työntekijä voi itsekin jonkin verran vaikuttaa omaan työssä jaksamiseensa. Keventämällä työkuormaansa siten, että hieman miettii, miten asiat kannattaa tehdä eikä vain koohota tekemään ja karsii pois vaikka myös sellaista liiallista kiltteyttä.

No, nyt on peseydeyttävä ja lähdettävä töihin. Kovin on väsynyt olo eikä millään jaksaisi mitään tehdä tai ylipäänsä nousta ylös tuoliltaan, mutta pakko se kaiketi on. Luultavammin tämä ulkona vallitseva pimeyskin pistää olon väsyneeksi.    

Terveys on ainakin tärkeä

Ainakin yksi tällainen asia, jota pidän yhteiskunnallisestikin tärkeänä on terveys. Hyvinvoiva Suomi on kuitenkin ennen kaikkea myös mahdollisimman terve Suomi.

Siksikin jokainen harrastus ja vapaaehtoistyökin on arvokas ja tärkeä eikä niiden merkitystä tarvitse edes sen ihmeemmin perustella. Tällaiset jutut tarjoavat elämäämme arvokasta ja virikkeellistä sisältöä ja sitä kautta edistävät hyvinvointiamme.

Jokaisella meillä on kuitenkin terveys, josta on hyvä pitää huolta.

Virikkeellistä toimintaa- vielä kerran

• Mielestäni on tärkeää, että meillä ihmisillä, lapsista vanhuksiin olisi mahdollisimman paljon virikkeellistä toimintaa.
  
• Tämän vuoksi mielelläni kannustan ihmisiä niin liikkumaan kuin harrastamaankin. Ja käyttämään erilaisia urheilu- ja kulttuuripalveluita hyväkseen.
  
• Urheilupalvelut voivat olla joko urheilun seuraamiseen liittyviä palveluita tai sitten urheilupalveluita, joissa ihminen itse pääsee urheilemaan. Kuten uimahallit ja kuntosalit.
  
• Näen virikkeellisen toiminnan tärkeäksi meidän ihmisten elämän kannalta. Tällaiset toiminnat mielestäni rikastuttavat meidän ihmisten elämää ja tekevät meidän elämästämme mielekkäämpää ja merkityksellisempää.
  
• Erilaiset harrastukset ja liikunta-aktiviteetit ovat tärkeitä myös henkisen ja fyysisen terveyden kannalta.
  
• En itse esimerkiksi pidä sellaisista ajatuksista, joissa erilaisia vapaaehtoistöitä aliarvioidaan sen vuoksi, ettei niiden tekemisestä makseta palkkaa.
  
• Tällaisissa ajatuksissa saattaa korostua rahan merkitys ja vastaavasti aliarvioidaan esimerkiksi terveyden merkitystä.
  
• Mielestäni erilaiset harrastukset ja vapaaehtoistyöt ovat myös tekijälle itselleen arvokkaita juttuja. Sen lisäksi että niitä on lysti tehdä, ne tarjoavat mahdollisuuksia ja näiden asioiden parissa voi kehittyä, niin tällaiset asiat ovat myös terveyden kannalta tärkeitä.
  
• Ainakin toimittajan harrastukseni on edistänyt minun hyvinvointiani, etenkin henkisen terveyteni vuoksi ja tuonut elämääni paljon arvokasta sisältöä.
  
• Terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä asioita, mutta minua huolestuttaa se, että nämä asiat jäävät välillä liian vähälle huomiolle. Kilpaileminen, tulosten tekeminen ja raha ajavat monesti edelle.
• Tuloksen tekeminenkin on tärkeää ja se kiinnostaa minuakin, mutta sitä ei saa tehdä liikaa meidän ihmisten ehdoilla. Työntekijäkin on paremmin voivana usein tuottavampi ja tehokkaampi.
• En pidä myöskään sellaisista ajatusmaailmoista, joissa meidät ihmiset nähdään pelkkinä suorittajina. Ensin ne suorittaa täällä ja sitten ne lähtee luomaan uraa jonnekin muualle. Ja mitään muuta ei tällaisissa lauseissa sitten huomioidakaan. Elämään kuuluu ja on mielestäni kuuluttavakin paljon muutakin kuin pelkkä ura. 

   

Mitkä asiat voivat vaikeuttaa kehittymistä?

Täällä blogissani olen joissakin aiemmissa kirjoituksissani ottanut kantaa siihen, mitä asioita kehittyminen voisi vaatia. Oleellinen kysymys tämän lisäksi on myös se, että mitkä asiat voisivat olla kehittymisen esteenä.

Itsensä kehittäminen ja opiskeleminen ei varmaan olekaan aina helppoa, mutta miksi ei? Mitkä tekijät voivat olla esteenä kehittymiselle?

Olen jonkin verran täällä blogissani kirjoittanut minun kehittymisprojektistani, mutta on syytä muistaa etten ole ainoa ihminen Suomessa tai maailmassa, joka jossain lajissa itseään kehittää. Periaatteessahan meillä kaikilla voisi olla mahdollisuus löytää itselleen se jokin oma juttunsa ja alkaa kehittämään siinä itseään paremmaksi ja paremmaksi.

Minulla on tietenkin käynyt suurenmoinen onni, että olen löytänyt tämän oman juttuni eli kirjoittamisen. Mutta kaikki eivät ole valitettavasti yhtä onnekkaita. Jotkut voivat koittaa kehittää itseään jossain asiassa, mutta tällainen asia ei välttämättä ole silti ihan se niiden oma juttunsa ja kiinnostuskin voi jossain vaiheessa kehittymistyöhön lopahtaa.

Eli kiinnostuksen puute voi olla yksi este kehittymiselle. Parhaimmassa tapauksessa kehittymistä kohtaan puolestaan kokee intohimoa ja tällainen intohimo saattaa viedä pitkälle.

Toinen este kehittymiselle voi olla silkka laiskuus. Ajatellaan, että jokin asia tulee kuin Manulle illallinen eikä oteta tarpeeksi vastuuta omasta elämästään, omista opinnoistaan ja omasta kehittymisestään. Eikä ennen kaikkea olla valmiita tekemään töitä kehittymisensä eteen.

On ymmärrettävä, että kehittyminen vaatii kovaa ja pitkäjänteistä työtä. Mikäli tätä työtä ei ole kuitenkaan valmis paiskimaan, voi tässä olla yksi este kehittymiselle.

Ja seuraava este kehittymiselle saattaisi olla vääränlainen asenne kehittymistä kohtaan. Tällainen väärä asenne saattaisi myös vaikuttaa siihenkin, ettei tuota työtä olla valmiita tekemään niin paljoa kuin tarvitsisi.

Mielestäni hyvä asenne koko elämää kohtaan on, että tämä on jatkuva oppikoulu ja aina on varaa kehittää itseään. Mutta jos tämän sijaankin alkaakin asennoitumaan siten, että kyllä minä jo osaan ja ei helvetti, että olen hyvä, niin äkkiä voi käydä niin, että asenne kehittämistyötä kohtaan lopahtaa. ”Eihän sitä enää niin paljoa opiskella tarvitse, kun osaan jo”. Tällaiset luulot saattavat haitata kehittymistä.

Mitä muita esteitä kehittymiselle voisi olla, entä mitkä asiat saattavat haitata kehittymistä?

Yksi asia, joka voi haitata kehittymistä on se, että rima on joko itsensä tai muiden toimesta asetettu liian korkealle. Silloin, kun minä lähdin kehittämään itseäni kirjoittajana kolmisen vuotta sitten, niin isossa osassa oli varmaan silloin se, että minua innostutettiin toisten ihmisten toimesta niin itseni kehittämiseen kuin omassa jutussa alulle pääsemiseenkin.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tekemällä oppii. Uskalla tehdä virheitä, ota niistä opiksi ja kehity. Virheet ovat sallittuja etenkin alussa. Tee, tee, tee!

Ja jos sulla on vähänkään innostusta tälle alalle, niin tulet kyllä hiljalleen oppimaan asiasi ja kehityt paremmaksi ja paremmaksi.

Mielestäni on tärkeää se, ettei rima ole vasta-alkajalle asetettuna liian korkealle. Tällainen, kun voi muodostua esteeksi kehittymisellekin. Innostus saattaa helposti lopahtaa. Ja kuinka sitä parhaiten oppisikaan kuin tekemällä? Mutta jos rima tekemiseen on asetettu liian korkealle, niin voi olla, ettei ole uskallusta tehdä niin paljoa kuin parhaimmillaan tekisi ja kehittyminenkään ei ole tällöin ihanteellisinta.

Vasta-alkaja pitäisi saada innostettua polussaan alulle. Kannustamalla, pitämällä vaatimukset tarpeeksi matalalla ja sallimalla virheet. Kyllä se siitä sitten kehittyy, jos hänessä on potentiaalia omalle alalleen.

Yksi haitta kehittymiselle voi olla myös uskalluksen puute. Ei uskalla yrittää. Ja tähän voi yhdistää senkin, että kuinka muut ihmiset suhtautuvat kehittymiseeni ja kuinka ne suhtautuisivat minuun sitten, jos olisin niin hyvä alallani kuin voisin olla. Nämä asiat voivat nakertaa rohkeutta ja vaikuttaa siihen, ettei uskalla kehittää itseään.

Yksi este kehittymiselle voi olla myös elinympäristön ja muiden ihmisten odotukset ja vaatimukset sekä suhtautumiset toisen ihmisen kehittymiseen. Muut ihmiset voivat äkkiä myös lannistuttaa sinua. Siksi ei kannattaisi liikaa piitatakaan muiden ihmisten puheista, keskity rohkeasti vain siihen omaan juttuusi!

Kehittymistä voi haitata myös negatiivinen asenne. ”En onnistuisi kuitenkaan.” Mielestäni kehittämisessä on hyvä, jos on positiivinen asenne. Yritän, yritän, yritän. Kyllä se jonain päivänä onnistuu. Jonain päivänä olen kovan työn jälkeen paras. Lopussa kiitos seisoo. Tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä. Positiivisuutta, kannustusta ja tsemppiä. Sitä tarvitaan.

Mitkä muut syyt sitten saattaa vaikeuttaa kehittymistyötä? Varmaan ihan puhtaasti se, että on huonot mahdollisuudet kehittymiselle. Minulla on ollut tietenkin erinomaiset mahdollisuudet itseni kehittämiseenkin, mutta aina näin ei ole. Esimerkiksi jossain urheilulajissa voi treenausmahdollisuudet olla rajalliset.

Ja näihin mahdollisuuksiin liittyen kehittymistä saattaa vaikeuttaa myös ajan ja rahan puute ja nämähän tietenkin vaikuttaa myös just noihin mahdollisuuksiinkin. Joko ei ole aikaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen tai sitten ei ole rahaa kustantaa näitä asioita. Minun oma kehittymistyöni on ollut liki ilmaista, mutta kaikillahan ei näin ole. Jääkiekon pelaaminen ja harjoitteleminen on esimerkiksi tyyristä lystiä.

Ja rahan lisäksi voi olla puutetta myös ajasta. Työt, lapset ja koti ajavat edelle.

Tässä on nyt lueteltuna muutamia asioita, jotka voivat vaikeuttaa kehittymistä tai voi olla pahimmassa tapauksessa esteitä kehittymiselle. Nämä asiat tulivat näin aamusella mieleeni. Jotain saattoi jäädä sanomattakin. Ja lopuksi vielä lisään listaan muuten sen, että kehittymistä voi vaikeuttaa myös se, ettei ole tarpeeksi osaamista kehittämiseen.

Minulla itselläni on ollut sen verran osaamista ja tietoa kirjoittamista ja toimittajan hommia kohtaan, että olen suurimmaksi osaksi kehittänyt itse itseäni. Mutta kaikilla eivät asiat ole näinkään. Voi esimerkiksi olla ettei treenivalmentaja ole tarpeeksi pätevä.

Itsensä kehittymistä

Tuossa mietin aamulla, mitä kehittyminen vaatii, niin mieleeni juolahti joitakin ajatuksia. Mielestäni yksi tärkeä asia kehittymisessä voisi olla se, että keskittyy ennen kaikkea siihen omaan juttuunsa. On heti alussa jonkinlainen, parhaimmassa tapauksessa melko selkeä visio siitä, mitä haluaa saavuttaa. Miksi haluaa tehdä kehittymistyötään.

Ja sitten sitoutuu siihen juttuunsa. On rohkea ja lähtee uskaliaasti yrittämään ja tekemään töitä, töitä, töitä. Ja kehittyy askel askeleelta paremmaksi ja paremmaksi. Etenee koko ajan lähemmäs sitä tavoitettaan. Päämääräänsä.

Se on ainakin minulla ollut varmaan se tärkein juttu omassa kehittymisprojektissani, että olen ollut todella sitoutunut siihen omaan projektiini ja keskittynyt eritoten vain siihen. Oikeastaan kehittymisasioissani olen pitänyt keskittymiseni kohdistuneena vain omaan kehittymiseeni ja tehnyt töitä sen eteen. Ja on ollut hienoa huomata, että se kehittymistyö on myös tuottanut ja tuottaa hedelmää.

Ja tärkeintä on omata myös oikeanlainen asenne. Täytyy ymmärtää, mitä kehittyminen vaatii. Että se vaatii etenkin työn tekoa ja sitten täytyy ymmärtää, että ei ole vielä valmis. Ihminen voi kehittyä aina paremmaksi ja elämä on ikuinen oppikoulu.

Se on myös totta, mitä kuulin tässä viime viikolla, että Suomessa kovin moni ei uskalla kehittää itseään optimaalisen hyväksi, koska kokee jonkinlaista häpeää. Pelkää kai sitä, kuinka muut ihmiset reagoivat siihen, kun kehität itsesi siksi mahdollisimman hyväksi.

Tähän paras lääke on tietynlainen rohkeus ja se, että osaa ottaa elämän ja itsensä rennosti. Parhaimmassa tapauksessa huumorilla. Loppupeleissä ne kerrat, kun olen miettinyt sitä, mitä muut ihmiset tuumaavat kehittymistyöstäni ovat olleet aika vähissä.

Minua on esimerkiksi monta kertaa varoiteltu kateellisuudesta, mikä on ihan fiksua varoittelua ja sen pyrin ottamaan jatkossa yhä tarkemmin huomioon. Mutta vielä en ole pahemmin elämässäni tällaista muiden ihmisten kateellisuutta havainnut.

Oikeastaan tälläkin hetkellä elän melko nautinnollista elämää. Ja ne ympäristöt, joissa vaikutan ennen kaikkea kasvotusten, siis missä pyörin ihan todellisessa elämässä, niin olen tällaisissa ympäristöissä ollut ihan pidetty henkilö.

Ja taas sitten sekin, että jos joku ei susta tykkää, niin ei tarvitse tykätäkään. Toivottavasti tällainen henkilö jossain helkutin Inarissa on sitten löytänyt itselleen tasokkaampaa seuraa.

Ja minun mielestäni tärkeä kyky on myös taito nauraa itselleen. Itse olen sen verran pelle loppupeleissä, että voisin itsekin heittää ja heitänkin herjaa itsestäni. Se on hauskaa. =)

Mutta loppuyhteenvetona voisin todeta, että tällainen keskittyminen ennen kaikkea itsensä kehittämmiseen on yksi niistä jutuista, joihin jatkossa vielä enemmän pyrin. Nyt on latu auki ja lähdetään sivakoimaan sinne ladulle niin täysillä kuin mahdollista ja katsotaan, mihin tie johtaa.

Ja toinen juttu on se, että lähden mukaan enemmän ja enemmän sinne politiikkaan. Nälkä on kasvanut sen verran syödessä, että lähden piruuttain ja rohkeasti katsomaan voisiko minusta jonain päivänä tulla vaikka uusi Pekka Haavisto.

Ja tällainen uusi juttu, jonka olen kanssa nyt viime aikoina keksinyt on tällainen rakentava vuorovaikutus. Tulen panostamaan jokaiseen käymääni keskustelutilanteeseen sen verran ainakin, että ne olisivat mahdollisimman rakentavia. Koen tämän tässä vaiheessa elämääni fiksuksi ratkaisuksi.

Ajattelisin tarkoittavani tällaisella rakentavalla vuorovaikutuksella sitä, että jos nyt ei ihan kaikkien kanssa kavereiksi tulla, niin ainakin keskustelutilanteet päättyisivät kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman hyvään ja sopivaan lopputulokseen. Keskustelutilanteista jäisi sellainen mahdollisimman lämmin mielikuva ja minusta jäisi ihan hyvä mielikuva.

Sosiaalisuus on kaiketi kaiken kukkuraksi sellainen asia, joka on minulla toimittajaharrastukseni myötä oleellisesti kehittynyt. Tykkään nykyään tavata ja kohdata erilaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan.

Pienistä asioista syntyy iso joki

Pienistä asioista syntyy iso joki. Tältä se tuntuu, niin työ- kuin kotielämässäkin. Hoidettavat asiat eivät ole välttämättä kokoluokassa kovin suuria, mutta kun niitä on välillä paljon, niin siinähän se ongelma onkin. On paljon hoidettavaa, on paljon niitä pikku juttuja tehtävänä.

Tosin tuon moton voisi kai nähdä isommassakin skaalassa. Kun olisi monta tekijää, jotka hoitaisivat ainakin hyvin ja vastuullisesti sen pienen hommansa, niin kohta voisi olla kasassa iso joki. Tarvittaisiin siis kaiketi yhteistyötä ja vastuun kantamista.

Esimerkiksi monessa yrityksessä ja muussa työyhteisössä tämä saattaisi näkyä vastuun jakamisena pomoporrasta alemmille tasoille. Delegoimista.

Ja mielestäni tällainen delegoiminen on hyvä asia. Eli se on hyvä asia, että vastuuta ja hoidettavia tehtäviä siirretään pomoporrasta alemmille tasoille. Kun on monta tekijää, jotka hoitavat asioita hyvin ja luotettavasti, niin yhden tekijän kuorma ei kasaannu liian isoksi ja monta tekijää saattaa hyvin usein tarkoittaa myös tehokkaampaa jälkeä.

Lisäksi vastuu voi kai olla myös asia, joka motivoi työntekijöitä. Mutta tällainen delegoiminen edellyttää sitten myös aitoa luottamista puolin ja toisin.

Tulin tuossa eilen pysähtyneeksi miettimään, että sen sijaan, että koitan jatkuvasti kehittää itseäni, niin voisin välillä olla ihan myös tyytyväinenkin jo itseeni. Ei tietenkään liian tyytyväinen, mutta kyllä tässä on kuitenkin jo minullakin jonkin verran aihetta tyytyväisyyteenkin.

Olen elämässäni kuitenkin opiskellut itseni jo ylioppilaaksi, restonomiksi eli keittiöalan esimieheksi ja nyt olen kolmen ja puolen vuoden ajan opiskellut viestintää ja kirjoittamista. Se on mielestäni hyvä asia, että on riittänyt puhtia opiskelemiseen ja tulostakin on tullut. Voisin kai ihan reilusti kopauttaa itseäni jo nyt olalle ja todeta, että hyvä Ville.

Kaikki osaamiseni ei välttämättä ole enää pelkästä kirjoitustaidostanikaan kiinni vaan siitäkin, että olen paljon opiskellut elämässäni. Ja toisaalta taas opiskeluni ovat voineet vaikuttaa siihen, miksi olen näin hyvä kirjoittaja. On tietenkin hyvä myös huomata, että kirjoitustaitoni on lisännyt huomattavasti intoani opiskella kirjoittamista ja viestintää.

Oli miten oli. Kyllä itseään on välillä hyvä kehuakin eikä vain tsättiä ja kritisoida. Niin minussa kuin monessa muussakin, kaikissa meissä on jotain hyvääkin. Tai meissä on lopulta varmaan enemmän sitä hyvää kuin pahaa. Siihen pahaan vain tartutaan herkemmin ja negatiivista palautetta annetaan usein innokkaammin ja helpommin kuin positiivista palautetta.

Vaikka kyllä me kaivattaisiin sitä positiivistakin palautetta ja kannustamista monessa paikassa. Ei pelkkää sättimistä vaan myös kehua, tukea ja tsemppaamista.

Minä voisin ainakin kannustaa ihmisiä, etenkin nuoria ihmisiä opiskelemaan. Sen sijaan tai ainakin lisäksi, että jotkut voivat olla minulle kateellisia kirjoitustaidostani ja siitä, että minusta voi tulla toimittaja jonain päivänä, niin voisin rohkeasti tällaisia nuoria ihmisiä kateellisuuden sijasta kannustaa opiskelemaan jotain tutkintoa itselleen.

Ymmärrän tietenkin, että tavoitteeni päästä jonain päivänä toimittajan hommiin on iso juttu ja moni muukin nuoremmasta väestöstä haluaisi samaa, mutta en tiedä saako sekään tavoite sitten kuitenkaan liian isoksi asiaksi nousta. Jos näyttää siltä, että jostain nuoresta ei ole toimittajaksi, niin sitten tällaista pitää ennemminkin kannustaa opiskelemaan jotain muuta alaa. On täällä kuitenkin muitakin hyviä opiskelumahdollisuuksia olemassa kuin journalismi.

Avainosassa on kuitenkin se, että mahdollisimman monella nuorella ihmisellä olisi tässä maassa edessään hyvä ja turvattu tulevaisuus.

Välttämättä kaikista ei voi tulla toimittajia. Mutta on olemassa myös muita hyviä ja tärkeitä töitä ja opiskelualoja.

Ja jatkuvien odotusten sijaan tai ainakin lisäksi voisi olla myös enemmän kiitollisuutta. Kiitollisuutta sitä kohtaan, mitä on tullut jo tehtyä.

Positiivisuutta tämä maa tarvitsee.

Jokaisella työllä on arvonsa

Olen kaiketi ihminen, joka haluaa antaa arvonsa jos ei nyt ihan kaikille niin lähes tulkoon kaikille ammattialoille ja työlle.

Ja mielestäni on myös hyvä asia muistaakin arvostaa suomalaista työtä ja työntekijöitä. Monella työtehtävällä on myös vaikutuksensa yhteiskuntamme pyörimiseen. Media toimii vallan vahtikoirana, hoitajat ja lääkärit hoivaavat yhteiskuntamme sairaita ja muita huonovointisia, opettajat opettavat ja kasvattavat meitä, yrittäjät työllistävät ja niin pois päin.

On hyvä arvostaa työtä, tarpeen vaatiessa paljonkin, mutta olen hieman saanut tarpeekseni sellaisesta yksittäisen alan ylihypettämisestä.

Mikä työn tekee sitten merkittäväksi? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että työ on tärkeää?

Varmaan ne ovat niitä asioita, joita edellisessä blogitekstissäni nostin jo esille. Työn vaikutus yhteiskuntaamme ja työn teon vaikutus muihin ihmisiin sekä se, millainen vaikutus työllä noin muuten on. Nämä ovat varmasti asioita, jotka tekevät työstä tärkeän.

Sitten tietenkin työn merkittävyyteen vaikuttaa myös ammattitaito. Osaaminen, tieto ja taito. Sekä tietenkin se, millainen koulutus johonkin työtehtävään pääsemiseen vaaditaan. Nämäkin ovat ilman muuta asioita, jotka vaikuttavat työn merkittävyyteen.

Saattaa olla, että on myös muita asioita, jotka vaikuttavat työn merkittävyyteen, mutta just nyt nämä asiat eivät minun mieleeni tule.

Tarkoituksenani ei ole aliarvioida yhdenkään työn merkitystä. Tarkoituksenani on ennen kaikkea antaa arvostusta jokaiselle työlle.

Eihän liikaa suoriteta elämää?

Tänään on isäinpäivä. Minulle ainakin on kunnia-asia saada onnitella ja kiittää isääni etenkin siitä kasvatustyöstä, jonka isäni on poikansa eteen tehnyt. Olen tainnut saada hyvän kasvatuksen, josta saan olla kiitollinen niin isälleni kuin jo edesmenneelle äidillenikin.

Jotain muitakin ajatuksia on päähäni pälkähtänyt tämän sunnuntai-aamun aikana. Ensinnäkin minua on alkanut hieman kummastuttamaan sellainen yhden alan nostaminen selkeästi yli muiden alojen. En halua luonnollisestikaan minkään alan merkitystä aliarvioida, mutta ehkä haluaisin tässä blogitekstissäni muistuttaa, että yksikään ala ei tässä yhteiskunnassa ole kuitenkaan oma saarekkeensa.

Ei ole olemassa sitten lopulta kuitenkaan toista valtiota Suomen sisällä vaan kyllähän nämä kaikki alat, asiat ja jutut muodostavat yhden kokonaisen yhteiskunnan.

Tottakai toimittajan työ ja journalismikin ovat arvokkaita työaloja ja niillä on iso merkitys meidän ihmisten elämässä. Toimittajan työn arvo varmaan lopulta määräytyy eritoten niistä samoista asioista kuin monen muunkin alan merkitys. Lehdistö palvelee kansaa ja tietenkin ammattitaitoakin pitää aina arvostaa.

Mutta haluaisin korostaa myös muiden työalojen merkitystä. Liki pitäen jokainen suomalainen työ on arvokas. Esimerkiksi sen vuoksi, että työstä on hyötyä muillekin ihmisille ja jokaisella työalalla on myös omat taiturinsa ja erikoisosaajansa. Ammattitaito on aina arvostettava asia.

Ja ne asiat, jotka minua yhä jopa huolestuttavat tämän päivän Suomessa on suorituskeskeisyyden lisääntyminen ja ihmisen arvon mittaaminen suoritusten perusteella. Meidät ihmiset jaetaan liian herkästi mielestäni onnistujiin ja epäonnistujiin. Menestyjiin ja ei-menestyjiin.

Tämä kai sitten toisessa ääripäässä aiheuttaa jonkinlaista painetta ja saattaa olla myös joillekin liian kuluttavaa. Pitää olla kova. Elämää pitää suorittaa. Ja sosiaalinen media vain lisää näiden juttujen merkitystä ja roolia. Täytyy tehdä jotain, suorittaa jotain, että voi sitten Facebookissa tai Twitterissä kertoa, että kyllä minäkin osaan tai teen.

Saattaa olla osin outoa ja rohkeatakin, että juuri minä sanon tämän, mutta mielestäni meidän pitäisi tässä yhteiskunnassa enemmän alkaa muistamaan ihmisen arvo jo ihan ihmisenä. Jokainen ihminen on arvokas jo ihan ilman suorittamisiakin.

Ja suorittamista voisi myös reilusti vähentää ja tilalle nostaa myös elämästä nauttimista. Elämä on arvokas asia ja siitä pitää myös nauttia. Ja jokaisella ihmisellä on oltava oikeus hyvään ja onnelliseen elämään.

Ja jatkuva ja kova kilpaileminen ja vertaileminen muita ihmisiä kohtaan olisi myös mielestäni asia, jota olisi hyvä vähentää. Ja tilalle tuoda vaikka kilpailemista ihan itseään vastaan. Ja keskittymistä niin itsensä kehittämiseen kuin hyvinvointiinsakin.

Ja kun luin tuossa yhden toisen ihmisen blogia äskettäin, niin sieltä tuli sellainen hyvä ajatus esille, että ehkä olisi hyvä, että me ihmiset koittaisimme tehdä elämästämme hyvää ja mielekästä keskittymällä niihin meille itsellemme mielekkäisiin asioihin. Oli se sitten neulomista ja kutomista, jääkiekkoilua, kirjoittamista tai kalastusta.

Jokainen näistä asioista on tärkeä ja avainosassa on se, miltä se maistuu sinulle itsellesi. Elämää on hyvä elää ennen kaikkea itselleen.

Ja on ihan luvallista olla välillä myös ihan suorittamattakin. On ihan luvallista olla laiska.

Tilaa muullekin kuin työlle

Kirjoitin eilen blogiini, ettei minusta voi koskaan tulla sellaista "uralinkoa". Tai tarkoitan ihmistä, jonka elämä pyörisi lähinnä vain uransa ja työnsä ympärillä.

Tällainen ajatus päässäni tällä hetkellä pyörii ja se on just näin. Ja mielestäni se on ihan fiksukin ajatus.

Työllä on meidän ihmisten elämässä luonnollisesti tärkeä merkitys, mutta työllä ei saa kuitenkaan mielestäni olla sitten jo kuitenkaan liian tärkeä merkitys. Todennäköisesti tulen suhtautumaan työhön kuin työhön aina työnä. Niin kuin jopa Sauli Niinistökin pressanvaalimainoksessaan totesi, "Presidenttikin on työ".

Mielestäni kenenkään ei kannattaisi olla liian työorientoitunut. Työllä on ja pitää olla iso merkitys, mutta sillä ei saa sitten jo liiankaan iso merkitys. Elämä on niin arvokas jo itsessään, että on tärkeää jättää ja antaa tilaa myös muille asioille kuin työlle.

Kuten mahdollisesti jonain päivänä perheelleen, vapaa-ajalle, harrastuksille ja ihan vain eilisen kaltaiselle hurvittelulle. Tänäänkin minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä hurvittelemaan, mutta en esteiden vuoksi pystynyt.

Oikeastaan, kun tarkemmin ajattelen, niin mielestäni olisi tärkeää ja hyvä juttu, että meidän ihmisten elämässä olisi mahdollisimman rikas sisältö. Se olisi kai viisain tapa elää elämäänsä. Ehtisi mahdollisimman paljon hyödyntämään täällä maailmassa olevia mahdollisuuksia ja iloja.

Toivottavasti ihmiset ympäri maan tänään lauantaita näitä iloja hyödyntävät oikein roppakaupalla! Elämän on ennen kaikkea oltava iloista ja hauskaa. Hyvät viikonloput kaikille.

Iloa irti

Minusta ei varmaan ikinä voi tulla pelkkää uralinkoa. Tarkoitan siis ihmistä, joka keskittyy pelkkään uraansa. Voin tietenkin saada jonain päivänä jonkin hyvän duunipaikan, mutta uralinkoa minusta ei siltikään voi varmaan koskaan tulla.

Siis ihmistä, joka sitten sen duunipaikan saatuaan keskittyy vain siihen helvetin työhönsä. Todennäköisesti työ tulee pysymään minulle aina jatkossakin samanlaisena kuin mitä se on nytkin. Työ on "vain" työtä, vaikka itse työ muuttuisikin.

Minusta keskittyminen pelkkään työhön on elämän hukkaan heittämistä. Tietenkin voi olla ihmisiä, joita ei kiinnosta kuin se oma työnsä, mutta en tiedä, onko sekään sittenkään täysin viisasta touhua vai tulevatko tällaiset ihmiset vielä jonain päivänä katumaan sitä, ettei antanut aikaa tälle ja tälle asialle, jotka olisivat myös olleet uran lisäksi tärkeitä juttuja.

Minusta ei voi koskaan tulla pelkkää uralinkoa sen takia, että täällä maapallolla on niin helvetisti asioita, joita pidän tärkeinä ja jotka minua kiinnostavat ja joista haluan nauttia, että en vain pysty keskittymään pelkkään yhteen juttuun tai yhteen työhön tai alaan.

Tämä elämämme täällä on muutenkin liikaa keskittynyt siihen helvetin työelämään. Kun olen keskustellut eläkkeellä jo olevien ihmisten tai kohta eläkkeelle jäävienkin ihmisten kanssa, niin heidän kanssakin keskustellessa tuo asia on ikään kuin tullut ilmi.

Joidenkin heidän on ikään kuin pitänyt tuoda esille sitä, että kyllähän sitten eläkkeelläkin pitää töitä tehdä. Ainakin kotona tai mökillä. Siis ihan kuin se olisi jotain vääryyttä ja noloa, että eläkkeelle jäädessä ne työt loppuvat ja sitten saa olla tekemättä töitä.

Mutta eihän tuossa mitään väärää ole. Siis siinä ei ole mitään väärää, ettei joidenkin tarvitse jonain päivänä tehdä töitä ollenkaan. Tai mitään puolusteltavaa. Vaan nimenomaan päinvastoin! Eläkkeelle jäävä ihminen on ilman muuta ansainnut elämän ilman työtä. Ja silloin pitää nimenomaan keskittyä lähinnä siihen elämästä nauttimiseen. Sen kerran kun ei vihdoin tarvitse enää niitä helvetin töitä paiskia.

Ja muutenkin. Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista. Siis minun mielestäni. On työt ja toivottavasti on työt ja sitten on vapaa-aika ja kummallakin on oltava iso merkitys. Työt paiskitaan kunnialla ja vapaa-ajalla relataan niin perkeleesti.

Yksi juttu muuten, mitä myös karsastan on sellainen sitten kun-eläminen. Tähän moni sortuu. Minäkin sorruin ennen. Sitten kun tapahtuu tätä tai tätä, niin otan ilon irti elämästä ja olen onnellinen. Mutta ei. Ei sen näin pidä mennä.

Tai tietenkin voi se mennä niinkin, että on tulevaisuudessakin onnellinen. Mutta siihen pitäisi pyrkiä, että olisi jo nyt mahdollisimman onnellinen ja ottaisi jo nyt niin paljon iloa irti elämästä kuin on mahdollista. Kaikki muu olisi elämän hukkaan heittämistä.

On otettava vastuu elämästään ja itsestään ja luotava iloa itselleen. Onhan täällä maailma täynnä hupia.

Ripaus rohkeutta

Kirjoitan tämän kirjeen itselleni. Toivon, että tässä kirjeessä tulee hyvää asiaa ja asiaa, joka pistää minut ajattelemaan ja vie minua vähitellen ihmisenäkin eteenpäin.

Olet nyt Ville suoraan sanottuna tilanteessa, jossa sinun ei tarvitse enää niin huolissasi olla tulevaisuudestasi. Olet opiskellut ahkerasti ja se on kasvattanut paljon pätevyyksiäsi.

Tämän johdosta rupeat olemaan tilanteessa, jossa sinulla on mahdollisuudet työskennellä niin johtajana (etenkin ravintola-alalla), toimittajana, yrittäjänä kuin jopa jonain päivänä vaikka politiikkonakin.

Eli työnsaantimahdollisuudet ovat kasvaneet, joka on hyvä juttu. Ja jonain päivänä voit päästä työskentelemään ihan hyvin palkatussakin toimessa. Joka sekin on hyvä asia. Ja jos et Ville muuta työtä tulee aikanaan saamaan, niin pistät pystyyn oman firman. Yrittäjyyshän on sinua aina paljon kiinnostanut.

Yhtä asiaa kaipaat kuitenkin lisää ja sitä asiaa tarvitset ihan jokaisessa noissa työssä. Ihan jokaisessa työssä, ja ei itse asiassa ole yhtään pahitteeksi hyödyntää tätä asiaa ihan jokapäiväisessä elämässäkin.

Tämä asia on rohkeus. Esimies tarvitsee työssään rohkeutta, toimittaja tarvitsee työssään rohkeutta, politiikko sitä rohkeutta vasta tarvitseekin... Ja jos tarkkoja ollaan, niin ihan jokaiselle työntekijälle ripaus rohkeutta olisi hyvä juttu. Liika kiltteys ei nimittäin kannata.

Ja ei pelkästään työntekijälle olisi ripaus rohkeutta tarpeen vaan jokainen ihminen kaipaa mielestäni rohkeutta.

Esimerkiksi esimiehenä ei pärjää jos ei ole rohkea. On kestettävä mutinaa, kritiikkiä ja on uskallettava ottaa riskejä ja on vielä kaiken kukkuraksi välillä ihan tervettä myös epäonnistua. On uskallettava ottaa riskejä, mutta on kai uskallettava sitten myös epäonnistua. Ja on tietenkin uskallettava ottaa myös vastuuta ja kantaa vastuuta.

Ja ei pomo voi pärjätäkseen työssään liikaa varoa ihmisten puheista ja mutinoista. Tietenkin niistä on hyvä vähän välittää, mutta ei liikaa. On ajettava asioita ja päätettävä asioita ja tottakai niistä tulee kritiikkiä. Mutta kaikesta ei voi liikaa välittää. Ja ei kai voi oikein välittää siitäkään, miltä pomon maine näyttää.

On ennemminkin keskitettävä motivaationsa esimerkiksi siihen tuloksen tekemiseen ja voittamiseen. Ei siihen helvetin egoon ja maineeseen. Jos niihin lähtee keskittymään liikaa, niin sitten voi lähteä tehoa pois siltä saralta, jolla tehdään tulosta.

Voittaminen on kivaa, mutta ei se ole kivaa sen takia, että saa mainetta ja kunniaa. Vaan voittaminen on ennen kaikkea kivaa sen takia, että saa toteutettua tavoitteitaan. Sulla on joku tietty projekti ja tavoite, sitoudut siihen ja sit jos sä onnistut toteuttamaan sen asian, niin siitä onnistumisesta tulee se paras tunne. Se voittamisen tunne.

Mutta rohkeus. Se on Ville mielestäni asia, jota nyt ennen kaikkea tarvitset. Ihan jo ihmisenäkin.

Ja mitä se rohkeus voisi sitten olla? Se voi kai olla ainakin sitä, että uskaltaa ottaa riskejä. Uskaltaa myös välillä epäonnistua. Uskaltaa kokeilla uusiakin ja erilaisiakin juttuja.

Rohkeus voi olla myös sitä, että uskaltaa olla ihan oma itsensä. Ja uskaltaa elää sellain kuin haluaa. Tämä on minun elämäni ja minä ennen kaikkea päätän siitä, mitä elämälläni teen.

Rohkea ihminen ei kai liikaa välitä kritiikistä. Rohkea ihminen ottaa kritiikistään opikseen, mutta ei herkästi ota itseensä kritiikistä.

Rohkea ihminen uskaltaa myös elää omannäköistä elämäänsä. Kantaa vastuun elämästään. Ja uskaltaa olla sellainen kuin on ja uskaltaa olla sitä mieltä, mitä on. Muista ihmisistä on hyvä välittää, mutta ei liikaa. Ei liikaa ainakaan mutinoista.

Niin kauan on hyvin, kun on enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.

Rohkeus. Mitä muuta rohkeus on? Rohkea ihminen ei kai liikaa pelkää ja rohkea ihminen kai ennen kaikkea tekee sellaisia asioita ja päätöksiä sekä elää siten, jonka parhaimmaksi ja oikeammaksi kokee.

Rohkeus voi tietenkin Ville olla paljon muutakin, mutta tuossa jo hieman selvitettynä, mitä rohkeus on. Ja rohkeus on nyt ennen kaikkea sitä, mitä sinä Ville kaipaat.

No, mistä sitä rohkeutta voi sitten ammentaa?

Hmm... Voit vaikka ottaa pieniä riskejä elämässäsi. Kokeilla uusia juttuja, uusia asioita. Ja voit kokeilla sellaistenkin asioiden tekemistä, joissa voit yhtä hyvin myös epäonnistua. Ja voit vaikka alkaa matkustelemaan, ihan vaikka jo Suomessakin. Pääasia on se, että matkustat siten, että joudut pärjäämään yksin. Sellainen kaiketi kasvattaa ihmistä, kun joutuu tulemaan yksin toimeen.

Rohkeutta voi varmaan ammentaa niistä asioista, joissa sitä kaivataankin. Ja yksi juttu on se, että et jää Ville liikaa telkkarin ääreen maleksimaan vaan elä täysillä. Se varmasti kasvattaa rohkeutta.

Ja yksi asia, josta et saa lisää rohkeutta, mutta millä voit vähentää sitä pelkoa ja vähentää samalla myös rohkeuden tarvetta on se, että mietit jotain juttuja etukäteen.

Mitä tapahtuu jos epäonnistun jossain? Kuinka paha juttu se olisi? Kuinka kävisi jos otan riskin ja epäonnistun? Joutuisinko ongelmiin? Mutta kuinka helpolla selviäisin niistä?

Jos näihin tällaisiin kysymyksiin saisit Ville simppeleitä ja vaikka yksinkertaisia? vastauksia, niin ethän sä silloin edes loppupeleissä tarvitse niin paljoa rohkeutta vaan liioittelet vain asioita etukäteen ja pelkäät liikaa esimerkiksi epäonnistumista.

Mutta tarvitseeko riskin ottamista ja epäonnistumista pelätä, jos seuraukset ovat luokkaa joku saattaa nauraa? Joku saattaa ivailla? Voit joutua hetkeksi huonoon valoon? Tennispallo putoaa päähän?

Rohkeutta peliin Ville! Sillä se elämä muuttuu entistä helpommaksi ja tulevaisuus näyttää varmasti valoisammalta, kun on rohkeampi.

Mutta ei kai sillä asialla kannata liikaa märehtiäkään. Kai sitä rohkeutta tulee lisää myös ihan vain elämällä. Niin kai monelle muullekin on käynyt?

Kiva päivä

Ilon kautta ja positiivisesti. Näin se menee. Näinhän sitä pitää elämään suhtautua. Mitä sitä suotta rutisemaan asioista, kun niitä voi tarvittaessa koittaa muuttaa paremmiksikin.

Positiivisella asenteella se kannattaa elämäänsä suhtautua. Jokainen päivä on mahdollisuus, johon voi ripotella jotain kliffoja tekemisiä.

Niin kuin tänään. Tänään vietin kivan päivän. Palasin taas pitkästä aikaa työelämään ja työpäivän päätteeksi puursin erään harrastuksen parissa muutaman tunnin verran. Siinä sitä oli taas kiinnostavaa tekemistä.

Olen viime päivinä käynyt läpi jotain yhteiskunnallisia asioita ja miettinyt, mitkä voisivat olla niitä mun juttuja ja arvojani. Niitä asioita, jotka ovat mulle tärkeitä ja joihin voisin muitakin kannustaa tähtäämään.

Tämä sen takia, että politiikka on alkanut minua tosiaan kiinnostamaan yhä enevemmässä määrin ja sellainen kiinnostus rakentaa asioita paremmiksi. Koittaa aluksi korjata omia asioitaan paremmiksi, elämäänsähän ja itseäänhän voi kai kehittää jatkuvasti, sitten koittaa korjata lähiympäristönsä asioita paremmiksi ja sitten jonain päivänä vielä koittaisi viedä omalla panoksellaan koko yhteiskuntaa paremmaksi.

Siksi kai se politiikka on myös minua alkanut kiinnostamaan. Se tarjoaa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin ja tarjoaa mahdollisuuden rakentaa asioita parempaan suuntaan. Politiikan avulla voi rakentaa Suomelle parempaa huomista.

Eilen vaihdoin muuten myös jo nyt puoluettani. Sen edellisen puoleenkaan jutuissa en ehtinyt yhtään olemaan mukana, mutta se johtui osin siitäkin, että sen puolueen toiminta täällä Hämeenlinnassa on kai vielä alkutekijöissään.

Päätin sitten liittyä tämän toisen puolueen riveihin, kun en ihan niin vakaumuksellinen ainakaan vielä ole näissä poliittisissa asioissa. Siis niin vakaumuksellinen, että olisin ehdottomasti jonkin tietyn puolueen kannattaja.

Kenties tässä toisessa puolueessa, johon nyt liittyin hommat lähtevät skulaamaan paremmin ja pääsee nopeammin jauhamaan muiden kanssa politiikasta. Tai ainakin alkuun seuraamaan, kun muut puhuvat siitä.

Tämä toinen puolue on toinen puolue, jonka riveihin pystyin liittyä. Tästä puolueesta tulee jotenkin sellainen raikas mielikuva itselleni, eli ihan hyvä valinta voi olla tämä puolue puolueekseni.

Kiva päivä oli siis tänään. Ja kuuden tunnin verran pakersin töitäkin. Töihini kuljin kävellen, sai päivän liikunnatkin samassa. Kävelymatkaa kertyi yhteensä noin seitsemän kilsaa.

Ilon kautta ja positiivisesti. Olen ajatellut aloittaa myös kuntosali- ja uimisharrastuksetkin. Sitä voisi ruveta käymään uimassa Hämeenlinnan uimahallissa. Harrastukset ovat kivoja myös siksi, että ne tuovat tällaisen sinkkumiehen elämään sosiaalisuutta. Ei tarvitse kaikkia päiviään yksinään kotonaan viettää.

Ja voihan tuossa politiikankin harrastamisessa olla sekin hyvä juttu, että pääsee muiden ihmisten seuraan samalla.

Politiikassa voisi mun juttuja olla myös kannustettavuus ja sen muistuttaminen, että jokaisella meillä täällä on vastuuta. Vastuuta ainakin itsestämme.

Ja kansaa kannattaa mielestäni kannustaa ainakin liikkumaan, harrastamaan ja hyödyntämään erilaisia kulttuuri- ja urheilupalveluita mahdollisimman monipuolisesti.

Suomi liikkumaan

Kirjoitin eilen blogiini, että minulle tärkeitä asioita ovat muun muassa hyvinvointi, terveys, kuntoilu ja liikunta ja tämä on aivan totta. Mielelläni kannustan myös muitakin ihmisiä tässä maassa niin harrastamaan kuin liikkumaankin enemmän.

Minulle hyvinvoiva Suomi tarkoittaa oleellisesti ja kirjaimellisesti myös sitä, että koko Suomi voikin mahdollisimman hyvin. Meidän ihmisten terveys on arvokas asia  ja kun muistamme kantaa vastuun itsestämme ja terveydestämme, niin samalla myös ehkäisemme erilaisia sairauksia ja säästämme muun muassa myös terveydenhoitokuluissa.

Paitsi eivät ne kulut, menot ja rahat tietenkään niin tärkeitä asioita ole kuin me ihmiset ja meidän terveytemme. Siksi näen tärkeänä asiana kannustaa muitakin pitämään huolta niin pääkopastaan kuin fyysisestä kunnostaankin.

Ja näkisin myös tärkeäksi, että koventuneessa työmaailmassakin ihmisyys ja inhimillisyys muistettaisiin. Tuloksen tekeminen on luonnollisesti tärkeää, mutta sitä ei saisi tehdä ainakaan liikaa meidän ihmisten, työntekijöiden ehdoilla.

Minun mielestäni meidän ihmisten elämä ei saa olla pelkkää suorittamista. Työn teko on toki tärkeää ja sillä saamme leivän ruokapöytäämme, mutta olisi myös hienoa, mikäli meillä olisi aikaa ja mahdollisuuksia niin liikkua kuin harrastaakin. Työelämän lisäksi myös vapaa-aika on arvokasta.

Kun elämässä on mahdollisimman rikas ja virikkeellinen sisältö, niin voisi kuvitella, että elämä on miellyttävämpää. Elämän tuntee merkittävämmäksi.

Ja kun puolestaan harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja aktiivisesti, niin sitä jaksaisi paremmin niin työelämässä kuin vapaa-ajallaankin.

Ja liikkuminen sekä muutenkin harrastaminen on siksikin tärkeää, että ne antavat kiinnostavaa sisältöä ihmisen elämään ja voivat kehittääkin ihmistä eteenpäin.

Puhumattakaan siitä, kuinka tärkeitä asioita liikunta ja muut harrastukset ovat niin mielelle, kropalle kuin kunnollekin. Siksi liikunta ja muu harrastaminen ovat tärkeitä juttuja meille ihmisille.

Ja lisäksi aiemmin viikolla kirjoitin toiseen blogiini näkemyksiäni siitä, miksi liikunta, harrastaminen ja vapaa-aika ihan yleensä ovat tärkeitä asioita meille. Lisään ne tännekin:

• Tarvitsemme melkein yhtä paljon vapaa-aikaa kuin työelämääkin. Ihmisen elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista ja työn tekoa.
• Vapaa-aikaan on hyvä sen vuoksi panostaa, että me voimme ensinnäkin tasapainottaa vapaa-ajan valinnoillamme ja tekemisillämme työelämän vaativuutta ja vapaa-ajalla voimme tehdä elämisestä elämän makuista ja saada elämään sellaista elämän halua.
• Vapaa-ajassa on myös se tärkeä juttu, että silloin ainakin saamme hyvin pitkälti päättää omista tekemisistämme. Toisin kuin työelämässä.

Liikkumalla, harrastamalla ja tekemällä voisimme tehdä tästä Suomesta elinvoivaisemman ja positiivisemman mestan!

Kansa harrastamaan ja liikkumaan

Tänään tuli vietettyä ihan kiva päivä. Pyöräilin Tyrvännössä sijaitsevaan hotelli Petäykseen ja takaisin ja poikkesin fillarireissuni varrella sytyttämässä kynttilät niin äitini kuin veljenikin haudoille.

Pyöräiltyä tänään tuli noin 46 kilometrin verran. Matkat menivät oikeastaan ihan sutjakkaasti ja matkan tekoani myös helpotti tauot, joita pidin reissujeni varrella. Poikkesin niin tullessa kuin mennessäkin Mierolan kahvilassa, päivällä juomassa kahvit ja illalla juomassa olutta.

Hotelli Petäyksessä oli tarjolla maukas lounaspöytä. Ruoka oli erittäin hyvää ja sain vatsani todellakin täyteen, vaikka asiakkaita siihen aikaan kun olin syömässä siellä oli jopa säälittävänkin vähän. Säälittävän vähän siksi, että olisi toivonut, että asiakkaita olisi ollut enemmänkin, kun ruoka oli kuitenkin erittäin hyvää ja ei lounaan hintakaan kovin iso ollut.

Nyt olen asunnollani ja heräsin just noin tunnin "päikkäreiltä". Sen verran nyt sitten pyörälenkin jälkeen on väsy alkanut painamaan ja lenkki ruvennut tuntumaan pohkeissa, että oli otettava jopa nokoset.

Nyt pitäisi sitten kai näin sinkkumiehenä lähteä liihottamaan tuonne Hämeenlinnan yöelämään ja se on kyllä mielessäni aiemmin illalla käynytkin, mutta olen sittemmin luopunut ajatuksestani. Väsymyksen takia ja sen takia, että ulkona sataa tällä hetkellä jonkin verran ja ulkona vallitseva sää nyt ei suoranaisesti houkuttele menemään ulos kävelemään. No, joskus toiste sitten.

Sen verran sanottava, että minulle hyvinvointi, terveys ja kuntoilu sekä liikkuminen ovat tärkeitä juttuja. Ja näiden asioiden kunnossa oleminen muodostavat myös tukevan pohjan hyvälle elämälle. Siksi esimerkiksi terveyden ja kunnonkin eteen on hyvä tehdä töitä.

Ok, aina ei tietenkään tarvitse pyöräillä melkein 50 kilometriä, pääasia on, että liikkuu säännöllisesti.

Ja liikunnan lisäksi terveydestä huolehtimiseen voi kuulua ainakin myös se, että aivoille on mahdollisimman paljon virikkeellistä toimintaa. Elää sellaista mahdollisimman rikasta elämää ja harrastaa aktiivisesti. Ja tietenkin terveellinen ruokavaliokin on yksi iso vaikuttaja terveyteen.

Hyvinvoinnistaan ja terveydestään kannattaa pitää huolta. Jokaisella meillä on täällä oikeus elää hyvää elämää.

Ja jos nyt olisin jonkinlainen politiikko, niin kannustaisin kansaa liikkumaan ja harrastamaan mahdollisimman paljon. Voisin kuvitella, että kun elämässä olisi mahdollisimman paljon sisältöä ja tekemistä, niin elämään tulisi lisää myös merkitystä ja elämän laatu voisi kohentua entisestään. Itse kullakin.

Tietenkin sen lisäksi, että liikkuminen ja harrastaminen pitää ihmisen myös hyvässä kondiksessa.

Jostain syystä näkisin tärkeäksi tällä hetkellä kannustaa ihmisiä elämään sellaista mahdollisimman rikasta ja aktiivista elämää. Ylös, ulos ja lenkille!

Ja harrastamiseen tietenkin kuuluu myös näiden erilaisten sirkushuvien hyödyntäminen, mitä meillä täällä Suomessakin on tarjolla. Näiden erilaisten kulttuuri-, urheilutapahtuma-, ravitsemus-, ja matkailupalveluiden hyödyntäminen olisi tärkeää tietenkin siksi, että ne antaa ihmiselle kuin ihmiselle virikkeellistä toimintaa, mutta tietenkin myös sen takia, että se olisi näille yrittäjillekin hyväksi, että heidän palveluitaan hyödynnettäisiin mahdollisimman paljon.

Ja sitten, kun se olisi yrittäjille hyväksi, niin sitä kautta se voisi olla myös työntekijöille hyväksi. Eli periaatteessa palveluiden hyödyntämisessä voisi voittaa moni eri taho ja senkin vuoksi näiden palveluiden hyödyntäminen voisi olla hyvä ja tärkeä juttu.

Näin pohdittuna sellain ex-tempore- tahdilla. En sen kummemmin ole tutustunut erinäköisiin faktoihin ja voihan se myös olla, että tällä hetkellä Suomessa vallitseva lama vain yksinkertaisesti vaikuttaa siihen, ettei tarjolla olevia palveluita käytetä niin paljoa hyödyksi kuin voisi käyttää.

No, oli miten oli, niin nyt tuli joka tapauksessa lueteltua tärkeitä arvoja ja asioita minulle. Niitä ovat hyvinvointi, terveys ja kuntoilu. Ja mielelläni tosiaan kannustan muitakin liikkumaan ja harrastamaan mahdollisimman paljon.

Kunnostaan ja hyvinvoinnistaan vastuuta kantaen ja huolta pitäen voisimme saada kokonaiskuvassa paremmin voivan Suomen. Ja tällähän olisi tietenkin myös laajempiakin merkityksiä, vaikutuksia esimerkiksi terveyspalvelukustannuksiin.  

Oli miten oli, nyt taidan itse painua maate ja mennä huomenna elokuvateatteriin pitkästä aikaa. Kenties katselemaan sen Selänne-leffan!

Tämä pyörii vieläkin

Kuukausi vaihtunut lokakuusta marraskuuksi ja tämä minun blogini on yhä pystyssä. Google kyllä lähetteli minulle sähköpostia viikolla, että tämä blogini tulee sulkeutumaan kuun vaihtuessa, mutta ainakaan vielä näin ei ole käynyt.

Kenties Google ei ole vielä ehtinyt pistämään kaikkia Googlessa olevia blogeja nurin tai sitten ne vain pelottelivat minua. Ja saan kuin saankin pitää blogini. Tosin, minulla on kyllä uusikin blogi jo pystyssä siellä Omablogi-sivustolla ja sinnekin olen jo ennättänyt muutaman blogikirjoituksen kirjoitella.

Olen myös parilla uudella jutulla saanut vietyä kirjoittamistani eteenpäin. Ensimmäinen juttu on se, että kirjoittamiseeni on tullut lisää järkeä, lisää tolkkua. Enää en vain kirjoita kiihkon vallassa vaan koitan käydä tarkkaan läpikin sen, mitä olen kirjoittanut ja päättää järkiperäisesti päättelemällä kannattaako jotain asiaa kirjoittaa ollenkaan.

Olen kai entisestään tehostanut tekstieni oikolukemista ja se on vienyt ja tulee viemään kirjotuksiani entisestään eteenpäin. Teksteissäni on alkanut olemaan enemmän ajatusta mukana, näin luulen.

Ja toinen asia, jonka olen huomannut, niin se lisää tekstien kiinnostusta kun niihin saa tuoduksi mukaan erilaisia yksityiskohtia. Vähemmän jaarittelua ja enemmän itse asiaa ja yksityiskohtia.

Mielestäni tämä mitä ajoin äsken takaa tulee hyvin esille tässä tekstissäni: Linkki. Ainakin yritin sitä. Tuossa tekstissä on kirjoittajan tekstiosuuksissa lähinnä vain tuollaista tietoa ja yksityiskohtia. Ja se mielestäni lisää tekstin kiinnostusta.  

Tällä hetkellä kirjoittelen lähinnä tekstejä ennen kaikkea omaksi ilokseni ja omaksi hyödykseni sekä tietenkin lukijoita varten. Toimittaja on kansan palvelija.

Ja yksi asia, joka on toimittajalle tosi tärkeä juttu on uteliaisuus. Sen on oppinut nyt, kun on tehnyt lukuisia haastatteluita. Pitää olla sellaista tiedon janoa. Sitä kautta tulee lisää kiinnostusta haastatteluiden tekemisiin ja niitä tekee mielellään.

Kirjoitin eilen, että olen muuttunut, kehittynyt ihmisenä ja sekin pitää kutinsa. Ja olen mielestäni kehittynyt ihmisenä hyvään suuntaan. Siinä, missä ennen olin liiankin kiinni yksissä tietyissä asioissa, niin nyt tahdon että elämässäni on mahdollisimman paljon sisältöä ja sitä kautta ote elämiseen pysyy sellaisena raikkaana.

Pitää elää täysillä. Ja oikeastaanhan aina uusi päivä tuo mukanaan uuden mahdollisuuden täyttää se päivä kiinnostavilla tekemisillä. Tätä myötä saa elämäänsä säpinää. Minua kiinnostaa kovasti tällä hetkellä käyttää luovuuttani siihen, että keksin mielenkiintoista tekemistä itselleni. Se on hyvä, kun pyörät pysyy pyörimässä ja elämä menee koko ajan eteenpäin.

Ei pitäisi jäädä liikaa paikalleenkaan.

Toki ensi viikolla asioihin tulee muutos, kun palaan työelämään. Tulee osin pakonkin sanelemana ohjelmaa päiviin.

Huomenna on ainakin Pyhäinpäivä ja menin varaamaan itselleni huomiseksi yhdelle hengelle pöytäpaikan Hotelli Petäyksestä. Siellä on "tarjolla" Pyhäinpäivä-buffet huomenna. Menen sinne.

Ja menen sinne pyöräilemällä, niin saan samalla päivän liikunnat. Petäykseen on matkaa asunnoltani noin 23 kilometriä. Matkani varrella poikkean niin Hattulan uuden kirkon hautuumaalla kuin Tyrvännön kirkon hautuumaalla viemässä kynttilät veljeni ja äitini haudoille.

Tänään puolestaan olisi ohjelmistossa taas jääkiekkomatsi. Paikallinen kiekkojoukkue HPK kohtaa JYPin täällä Hämeenlinnassa. Ja kirjoitan ottelusta raportin Jatkoaikaan.

Ja sen, kun olen tehnyt sitten illalla, niin taidan sen jälkeen piipahtaa Hämeenlinnan yöelämässä.