Taas vapaa elämä

Viltsu on nyt tauolla, tauolla kaikesta journalismiin, viestintään, bloggaamiseen ja kirjoittamiseen liittyvistä asioista.

Tai ainakin Viltsun pitäisi olla tauolla. Kunnon tauolla ainakin ensi viikon loppuun asti. Ensi viikolla aloitan myös omat psykiatriset hoitoni. Kirjoitan nyt vain tämän tekstin, kun olen hiukan humalapäissäni. Tässä vapaapäiväni ratoksi olen nautiskellut hiukan miestä väkevämpää.

Asioita alkoi vain tapahtumaan niin hurjalla tahdilla ja minulla rupesi olemaan jo sellainen fiilis, että mopo lähtee kohta käsistä, että oli pakko jäädä tauolle. Antaa aivoillenikin aikaa kunnolla sisäistää nämä asiat, joita on tapahtunut. Sanoi koko muu maailma siihen sitten mitä tahansa.

Niin kuin jo todettua, lähdin ja kirjoitin itseni pois Jatkoajasta. Ymmärrän, mikäli päätökseni ja ratkaisuni on suututtanut monia. Läpimurto Jatkoajasta on kuitenkin varmaan asia, jota moni muukin olisi halunnut. Ja sitten taas nyt minulla on mahdollisuus hyviin töihin ja nyt minulla on ainakin hyvä koulutus, ja se on taas asia, jota moni olisi Jatkoajan ulkopuolellakin halunnut.

Että kyllähän päätökseni ja ratkaisuni on varmasti puhuttanut monia ja herättänyt närääkin. Ja olihan se minullekin varmaan elämäni kenties vaikein päätös.

Minun oli vain päästävä pois Jatkoajasta, siitä elämästä ja niistä piireistä, joissa silloin pyörin. Joissa neljän vuoden ajan pyörin. Minua itseänikin rupesi kyllästyttämään ja halusin takaisin itselleni sellaisen rennon ja vapaan elämän, jollaista silloin Kauhajoella elelin.

Tykkään tällaista rennommasta ja vapaammasta elämästä ja siksikin minun oli kirjoitettava itseni pois Jatkoajasta. Siellä ollessani en voinut elää niin vapaasti.

Nyt voin tietenkin taas elellä vapaammin, kun niin kuin jo sanoin, lähdin kokonaan noista ympyröistä pois. Voi olla myös, että muutan kohta Hämeenlinnastakin pois.

Se on yksi syy varmasti miksi halusin päästä pois Jatkoajasta. Minulle avautui luultavammin taas mahdollisuus vapaaseen ja rennompaan elämään. Voin elää taas kokonaan itselleni eikä niin moni varmaankaan ole minua vahtimassa.

Minun oli vain kirjoitettava itseni tälle tasolle, että tekisin myös sen läpimurtoni Jatkoajasta. Läpimurtoni oli kuitenkin minulle iso tavoite, se mahdollistaa minulle tietenkin vähän parempia ja hyväpalkkaisempia töitä. Ja sen myötä luo mulle valoisampaa tulevaisuutta.

Nämä edellä mainitut jutut olivat varmaan ne syyt miksi ratkaisuni tein. En tehnyt päätöstäni maineen kiilto silmissä tai sen takia, että olisin paras ja ykkönen.

Päinvastoin, toivon että pystyisitte unohtamaan minut mahdollisimman nopeasti. Jätkä lähti kuin Annikki Tähti, taas sen rennomman elämänsä perään.

Olen samaan aikaan sekä kiitollinen siitä kaikesta jota olen saanut mutta myös pahoillani mahdollisista tekojeni negatiivisista seurauksista.

Olen vähän sellainen ihminen, että musta tuskin tullaan jatkossa kuulemaan. Mitä kuin sitten tänne blogiini joskus taas kirjoittelen. En twitteröi enkä ainakaan tällä hetkellä juokse julkisuudenkaan perässä. Se jätkä tais oikeasti nyt sitten lähtee kuin se Annikki Tähti. Rakentamaan itselleen uutta elämää.

Arvostin kyllä Jatkoajan verkkolehteäkin. Tuskin niin hirveästi olisi kehittänyt HPK-toimitustakaan. Enkä halua näillä päätöksilläni loukata ketään. Ei kenessäkään ihmisessä mitään vikaa tai väärää kuitenkaan ole, mutta ihmiset on vain erilaisia ja jotkut eivät sovi elämään sen vuoksi toistensa kanssa.

Tämä mitä minä nyt tein oli tietenkin viisasta oman elämäni ja tulevaisuuteni kannalta. Toivottavasti te muutkin tulette pärjäilemään. Kiitos ja moi.

Kaija Koon Vapaa-biisi varmasti sopii tähän yhteyteen, ainakin omasta puolestani: Vapaa.

Hyvä naiset!

Tänään on vietetty maassamme kansainvälistä naisten päivää. Tai ”kansainvälistä”- sanasta päätellen tällaista naisten päivää on vietetty tänään muuallakin kuin vain meidän maassamme.

Naisten päivää on vietetty ainakin naisten arvolle sopivassa kauniissa, aurinkoisessa kelissä. Aurinko on paistanut yhtä kauniisti kuin mitä naiset itsekin ovat, ainakin hymyillessään. Ja hehän nyt hymyilevät alvariinsa, varsinkin tällaisia minun kaltaisia komistuksia nähdessään. ;)

Tänään on siis ollut naisten päivä. Miksi? Miksi tällaista naisten päivää pitää viettää? Luulen, että vuodessa on 365 päivää. Kaikki muut 364 päivää on omistettu meille äijän körilöille ja yksi päivä akoille.

Saavathan naisetkin joskus pitää oman päivänsä, silloin heidän ei tarvitse kanniskella sohvalla röhnöttäville ja likaisissa kalsongeissaan istuville miehilleen olutta ja makkaraa. Ei, silloin he saavat laiskotella ja viettää omaa päiväänsä. Se lienee kaiketi oikein.

Naisten päivänä muistutetaan ja kunnioitetaan tasa-arvoa ja vaalitaan naistenkin oikeuksia. Tämän takia kansainvälinen naisten päivä lienee olemassa.

Mikä sitten on parasta naisissa? Naisiin liittyy läheisesti ainakin tämä yksi rakas liikuntaharrastus, naisissa juokseminen. Naisissahan sitä tulee juostua alvariinsa, kukapa sitä ei römpsän perässä juoksisi?

Mikä on parasta naisissa? Varmasti päärynänmuotoinen vartalo, tisut, tiukka peppu ja pilu. On naisissa hyvää varmasti myös luonne, varmaan ihanteellisessa naisen luonteessa yhdistyvät sopiva tiukkuus, pippurimaisuus mutta samalla myös hellyys.

Nainen osaa olla yhtä aikaa niin Justiinaa, muumimammaa kuin Madonnaakin. On hyvä, mikäli nainen osaa myös käsitellä miestä. Naisethan kun kuitenkin ovat olemassa meitä miehiä varten.

Ja se naisen tuoksu. Hmm... tuoksuvathan naiset yleensä hyvältä, jos eivät ole litratolkulla kaataneet hajuvettä päälleen.

Naisissa lienee hyvää heidän taitonsakin. Taitonsa tietenkin niin makuukammarin puolella kuin keittiössäkin.

Ei naisen paikka sentään (pelkästään) nyrkin ja hellan välissä ole, mutta on ihan hyvä jos naikkoset osaavat laittaa ruokaa ja leipoa pullaa. Silloin he osaavat tyydyttää meidän miesten tarpeita riittähän hyvin.

Tänään oli siis naisten päivä. Onnea naiset. Olette parasta, mitä meidän äijien elämässä voi olla.

Loppuun kaiketi sopii siteeraus Pekko Aikamiespojan yhdestä kappaleesta: An ny...

Kuinka valovoimainen kaupunki Hämeenlinna on?

Tein alkuviikosta parin päivän reissun Tampereelle. Menin Tammerforssiin sunnuntaina ja tulin pois sieltä tiistaina. Reissuni oli ihan onnistunut, kiva. Rentouduttua tuli ainakin ja tokihan siinä sitten vetäsin kunnon kännitkin maanantaina.

Tampereen kaupungista jäi minulle ihan miellyttävä mielikuva. Tampere vaikutti olevan viihtyisä, trendikäs ja isokokoinen kaupunki. Palveluja, ravintoloita ja kaiketi nähtävyyksiäkin on kaiketi vaikka minkälaisia.

Ja ravintoloitakin on montaa erityylistä. Tampereesta muodostui sellainen mielikuva, että siellä viihtyisi. Tampere voisi olla ihan kiva kotikaupunkikin.

Mutta millainen oman kotikaupunkini Hämeenlinnan vetovoima sitten on? Onko Hämeenlinna valovoimainen kaupunki?

Mikä edes määrittää jonkin yksittäisen kaupungin vetovoimaisuuden? Mielekkyyden?

Kaupungin valovoimaisuuteen ja houkuttelevuuteen varmasti vaikuttaa kaupungin yleinen siisteys. Samalla lailla kuin lehtienkin houkuttelevuuteen vaikuttaa lehtien etusivujen näyttävyys ja ravintoloiden houkuttelevuuteen vaikuttaa siisteys, niin myös kaupungin houkuttelevuuteen vaikuttaa siisteys. Se ulkokuori.

Siisteys ja ulkokuori, onko se sitten hienommin sanottuna estetiikka? Vaikuttavat varmasti paljon kaupunginkin valovoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen. Kun joku tulee kaupunkiin, niin varmasti on tärkeää se, millainen ulkokuori kaupunkiin tulijaa ”tervehtii”. Ensivaikutelma asiasta kuin asiasta, varmasti myös yksittäisestä kaupungistakin on tosi tärkeä.

Siksi kaupungin yleinen siisteys ja kauneus varmasti vaikuttaa kaupungin houkuttelevuuteen. Ja kauneuteen tietenkin vaikuttaa läheisesti myös luonto ja järvet. Luonto tietenkin lisää kaupungin kauneutta. Ja toinen asia, mikä vaikuttaa kaupungin kauneuteen on varmasti ulkona vallitseva sää.

Nyt tällä hetkellä täällä Hämeenlinnassa on aika harmaata, se ei kovin houkuttelevaa kuvaa Hämeenlinnasta anna.

Mikä muu voisi lisätä kaupungin houkuttelevuutta? Varmasti kaupungissa olevat palvelut. Kuinka paljon ja minkälaisia palveluita kaupungissa on? Hämeenlinnassa on ainakin ihan mukavasti ravintoloita, viihdepalveluita kuten baareja ja yökerhoja, liikunta-aktiviteetteja ja hotelleja ja tietenkin kulttuuripalveluja, Rinkelinmäkeä ja Verkatehdasta. Nämä tietenkin kasvattavat kaupungin houkuttelevvuutta.

Tietenkin tähän asiaan vaikuttaa oleellisesti sitten se, että minkälaisia näissä yksittäisissä palvelupisteissä tarjotaan. Ei riitä vain se, että on ravintoloita, jäähallia, liikunta-aktiviteetteja ja Verkatehdasta sekä kaupungin teatteria. Tietenkin sekin on myös oleellinen kysymys, että mitä palveluita näissä yksittäisissä paikoissa sitten on tarjolla?

Rinkelinmäellä on tällä hetkellä ihan viihdyttävää, taistelevaa lätkää mahdollista nähdä, Verkatehtaalla ja kaupungin teatterissa voisi ehkä enemmänkin olla tarjontaa, musiikkikonsertteja ja näytelmiä. Hämeenlinnan ravintoloissa voisi myös olla enemmän tarjontaa. Tampereen ravintoloissa oli se miellyttävä juttu ainakin, että osa rafloista oli tosi trendikkäitä, tietyllä tavalla nuorekkaita.

Ehkä Hämeenlinnassakin voisi enemmän olla tällaisia menevämmän sortin rafloja, nuorekkaampia ja trendikkäämpiä rafloja?

Mitkä muut asiat voisivat kaupungin houkuttelevuuteen vaikuttaa? Puhutaan valovoimaisuudesta, niin ei tietenkään voi siinä ohessa unohtaa sitä itse valoa. Keväällä ja kesällä kaupunki on varmasti houkuttelevimmillaan kun on sitä aurinkoa ja valoa. Toisin kuin marraskuun räntäkeleillä.

Kaupungin houkuttelevuuteen varmasti vaikuttavat myös rakennukset, minkä näköisiä rakennuksia kaupungissa on? Sitten myös se, että millaista sakkia kaupungissa asuu? On totta, että jossain kaupungissa asuu vähän lupsakampaa väkeä ja jossain taas jämerämpää sakkia. Hämeenlinnassa ja Kanta-Hämeessä muutenkin ollaan ehkä vähän välillä liiankin totista väkeä. Voisi enemmän olla positiivisuutta, iloa ja hymyä. Savolaista lupsakkuutta.

Haluan erikseen mainita kyllä myös Rauman, koska raumalaiset ovat antaneet itsestään minulle tosi miellyttävän mielikuvan. Siellä on mukavaa ja avointa sakkia.

No, jos edellä mainitut seikat ainakin vaikuttavat yksittäisen kaupungin houkuttelevuuteen, niin millainen Hämeenlinnan vetovoima voisi sitten olla?

Hämeenlinnan valovoimaisuus on mielestäni ihan hyvä, kaupungin ulkokuori on melko kaunis. Hämeenlinnassa on myös mukavan paljon erilaisia ja tarpeellisia palveluita. Sitten täällä on myös jonkin verran viihdetarjontaa. Tosin sitä voisi olla enemmänkin.

Hämeenlinnan houkuttelevuutta kasvattaa myös kaupungin yksittäiset, isommat nähtävyydet. Eritoten Aulanko ja Hämeen Linna. Tietenkin houkuttelevuuteen varmasti vaikuttaa myös tieverkostot ja pysäköimismahdollisuudetkin.

Hämeenlinnassa voisi kyllä olla enemmän erilaisia tapahtumia ja menoaktiviteetteja. Ja ehkä myös matkailukohteita, jokin leirintäalue voisi olla nasta homma.

Mutta muuten joo, Hämeenlinna on ihan kiva kotikaupunki. Pieni ja viihtyisä.

Kehittymisprojekti edellyttää vision

Kehittymistyö on monisyinen projekti, joka edellyttää ja vaatii monia eri osatekijöitä.

Kehittymistyö vaatii heti jo alusta alkaen selkeän vision. Näkemyksen siitä, mihin halutaan kehittymisellä tähdätä. Miltä tulevaisuus näyttää ja miltä tulevaisuus näyttää silloin, kun kehittymisprojekti on saatu vietyä onnellisesti ja halutulla tavalla läpi.

Ilman visiota kehittymistyö saattaa olla melkein pelkkää haihattelua. Vision avulla osataan tehdä oikeanlaista työtä kehittymisensä eteen ja kehittymisprojekti pysyy johdonmukaisena.

Kun tiedetään, mihin tähdätään, niin osataan tehdä paremmin myös oikeanlaista työtä sen eteen, että päästään sinne, minne tähdätään.

Ja pelkkä visio ei riitä, vision kaveriksi tarvitaan strategia. Suunnitelma, jolla haluttu visio ja päämäärä saavutetaan.

Minulla oli noin neljä lätkäkautta sitten visio. Liityin Jatkoajan toimitukseen ja lähdin kokeilemaan tulisiko sitä kautta pelastus minun umpikuja-tilanteessa olleeseen elämääni. Muodostui visio siitä kuuluisasta läpimurrosta Jatkoajan kautta.

Tietenkin toimittajan harrastuksenikin on ollut minulle myös muuten tärkeä, mutta silti olen halunnut tuon vision toteuttaa. Se on elämäni kannalta ollut sittenkin kuitenkin niin äärimmäisen tärkeä visio.

Saan olla kiitollinen Jatkoajan toimitukselle heidän tarjoamastaan mahdollisuudesta.

Sitten, kun minulla oli visio läpimurrosta tarvitsin strategian. Suunnitelman siitä, jolla päämäärääni yllän. Rupesin tekemään töitä. Haihattelulla ei tavoitteeseen ylletty, työn teolla yllettiin.

Kehittymisprojektissa on myös tärkeää aika ajoin tehdä swot-analyysiä. Kartoittaa ja miettiä ennen kaikkea projektiin liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia. Toteutin kehittymisprojektiani erittäin epämieluisissa olosuhteissa, uhkia piisasi ja piisaa. Oli esimerkiksi tarkkaan tarkkailtava ja koko ajan tarkkailtava ympäristöään ja lähellä olleita ihmisiään.

Käytettävä malttiaan ja harkintaansa. Jatkanko kehittämistäni eteenpäin?

Minä jatkoin, koska ei ollut näköpiirissä kuitenkaan niin huolestuttavia liekkejä. Ei ole ainakaan vielä tarvinnut lopettaa kehittymisprojektiaan ja kohtahan voin häippästä kokonaan maisemista.

Vaikka toimittajan harrastuksenikin on ollut mieluisa, niin tuskin aloitan enää viidettä lätkäkautta. Rupean tieto- ja taitomäärältäni olemaan sillä tasolla, että minun on varmasti kannattavaa ryhtyä hakemaan itselleni joko toimittajan töitä, muun kirjoitusalan töitä tai sitten muun osaamiseni ja koulutukseni avulla johtamistehtäviä.

Kehittämisprojektissa on hyvä myös tehdä ja suorittaa itsensä arvioimista. Esimerkiksi minulle tuli hyvin vähän matkan varrella palautetta muilta ihmisiltä, ainakaan positiivista palautetta. Ennemminkin minulle tuli vähättelyä.

Tarvittiin itsensä arvioimista. Ja omien kykyjensä ja tekojensa arvioimista. Vaikka muut eivät asioista puhuneet, niin silti tiesi itse aina missä mennään. Tai missä ainakin noin suurinpiirtein mennään.

Olen koittanut viedä kehittymisprojektiani johdonmukaisesti eteenpäin ja toivottavasti lähiympäristöön ei ole ainakaan kovin suuria tulipaloja tullut aiheutettua.

Varmasti se on muovannut meitä Jatkoajan tekijöitä, että mistä ympäristöistä me lähdimme toimittajan töitä tekemään. Minun itseni oli melko helppoa lähteä toteuttamaan tällaista kehittymisprojektia, kun olin ensin opiskellut kolme ja puoli vuotta Kauhajoella restonomiksi.

Restonomi on keittiöalan esimiehen koulutus ja tuolla opin ja totuin toteuttamaan erilaisia projekteja. Suunnilleen rakastuin niiden toteuttamiseen. Tuolla oppilaitoksessa minut kasvatettiin ja koulutettiin myös yrittäjyyteen.

Ja opin laatimaan myös liiketoimintasuunnitelmia, swot-analyysejä, visioita ja strategioita. Sekä sitten sain perustiedot myös esimiestöistä ja muista työmaailmaan liittyvistä asioista. Opin myös käsittelemään niitä haasteita, jotka työmaailmaan ja esimiestehtäviin voivat liittyä. 

Saan olla tosi kiitollinen kaikesta Jatkoajan toimitukselle. Nyt minun on helpompi suunnata elämässäni uusille urille.