Tulossa on kolea juhannus?

Eilen sattui jotain outoa, jotain ihmeellistä. Jotain sellaista joka sai minut puristelemaan päätäni ja kurkkaamaan seinäkalenteriin. Minun oli tarkistettava elämmekö nyt tosiaan kesäkuuta ja tämän kesäkuun puoltaväliä, mutta oudosta tapauksesta huolimatta seinäkalenteri osoitti luuloni oikeaksi. Eilen oli kesäkuun 17. päivä.

Kesäkuun 17. päivä, kohta juhannus ja noin kello yhdentoista aikaan taivaalta sataa lunta! Jonkin edellä mainitun asian ei kaiken järjen mukaan pitäisi kuulua joukkoon... Ei pitäisi, mutta niin se vain kuuluu joukkoon. Eilen, kesäkuun ollessa noin puolessa välissä taivaalta todella satoi lunta! Lumi ei onneksi jäänyt aivan maahan asti vaan suli heti satamisensa jälkeen pois, mutta on se silti ihmeellistä. Keskellä kesää pyryttää lunta! Vedämmekö seinään rastin?

Säät ja muut keliolosuhteet taitavat vaikuttaa meihin ihmisiin melko paljon. Kesä on hienoa aikaa, ehkä kesä on sittenkin neljästä vuodenajastamme se paras. Mutta kesänkin mukavuus ja ihanuus on aika paljon kiinni ilmoista. Ehkä kesä on myös kaikista vuodenajoistamme kaikkein riippuvaisin keleistä?

Kesä on hienoa aikaa, mikäli ilmat ovat suosiolliset. Välttämättä hellettä ei tarvitse sentään ihan olla vaan aurinkoinen sää riittää. Kesällä voi tehdä kaikenlaisia siistejä juttuja ulkona, mikäli säät ovat suosiolliset.

Kesä on itse asiassa melko usein juuri ihanaa aikaa senkin takia, että silloin pitäisi olla lämpimät kelit. Ja näitä lämpimiä kelejä ei kovin usein Suomessa kuitenkaan ole. Mutta tällä hetkellä säät eivät ole suosiolliset. Kesäisen lämpimät kelit ovat jo historiaa ja tilalle on tullut kylmät ja koleat ilmat sekä kova tuuli.

Tällä hetkellä kesässä ei ole mitään erityisen hienoa ja valitettavasti myös edessä olevasta juhannuksesta on tulossa myös viileä ja kaiketi myös sateinen. Juhannuksestakaan ei valitettavasti ole tulossa lämmin. Puolet juhannusjuhlan riemusta taitaa pudota pois surkeiden kelien takia? Mutta kuinka usein meillä on itse asiassa edes käynyt niin hyvä tuuri, että juhannuksena olisivat olleet säät kohdillaan? Että juhannus olisi ollut aurinkoinen tai suorastaan helteinen?

Päinvastoin, luin eilen netistä että lämmin juhannus on vain harhakuvitelmaa. Lämpimästä juhannuksesta puhutaan paljon, mutta ne kerrat kun juhannus on oikeasti ollut lämmin ovat ainakin viime vuosina olleet lähinnä poikkeuksia. Juhannus on ollut aika usein kylmä ja niin se on todennäköisesti myös tänä vuonna.

Montaa yötä ei siihen enää ole kun meillä on juhannus, tuo keskikesän juhla. Minä en ajatellut tänä vuonna juhlistaa juhannusta mitenkään erityisesti, itse asiassa jos minulla hyvä tuuri käy niin saatan olla juhannuksen jopa töissä. Usein muulloinkaan en erityisemmin ole juhannusta viettänyt, mutta yksi juhannus tulee lämpimästi mieleeni.

Yksi juhannus herättää rakkaita muistoja ja tulee varmaan ikuisesti herättämään näitä rakkaita muistoja. Yksi juhannus nousee ylitse muiden juhannuksien.

Ainakin yhtenä kesänä minäkin vietin juhannusta oikein erityisellä tavalla, tai ei viettotavoissa niinkään erityistä ollut. Tuon kesän juhannus nousi ikimuistoiseksi vasta jälkeenpäin. Pari kesää sitten juhlimme juhannusta jo valitettavasti menehtyneen veljeni ja hänen kolmen kaverinsa kanssa.

Vietimme tuota juhannusta veljeni kaverin kodissa, joka sijaitsi jonkin lammen rannalla muistaakseni Tammelassa. Jussijuhlamme oli aika tyypilliset. Sellaiset minkälaisiksi jussijuhlat voi vaan kuvitella kun viisi suht nuorta sälliä juhlistaa juhannusta. Eli suoraan sanottuna ne oli helkkarin hauskat ryyppyjuhlat. Ja tulihan siinä samassa paljon myös saunottua ja uitua, grillattua sekä vietettyä hauskaa yhteistä aikaa.

Niin kuin jo totesin, jussijuhlissamme ei sinänsä ollut mitään erikoista. Ne olivat tyypilliset nuorten miesten juhannusjuhlat, mutta tuon juhannuksen arvo nousi vasta jälkeenpäin paljon, juhannusjuhlista tuli liki pitäen ikimuistoiset.

Veljeni kun menehtyi paria viikkkoa tuon kesän juhannuksen jälkeen ja noista juhannusjuhlista tuli viimeinen hetki jolloin aikaa veljeni kanssa vietin. Ei juuri ikimuistoisemmalla tavalla olisi läheisten veljesten yhteinen matka voinut päättyä. Varmaan tänäkin juhannuksena nuo kahden kesän takaiset juhannusjuhlat pyörivät mielessäni ja niitä tulee haikeudella muisteltua.

No, joka tapauksessa tänäkin vuonna on juhannus ja vaikka kelit eivät olisikaan suosiolliset, niin koittakaa silti viettää ihan kiva jussi. Onko se jussijuhlan tunnelmakaan niin paljoa kuitenkaan keleistä riippuvainen vai ennemminkin meistä itsestämme riippuvainen? Hauskaa voi pitää surkeillakin ilmoilla, kun on vain asenne, fiilis ja seura kohdillaan.

Ja tietenkin juhannusjuhlien arvoa voi nostaa myös hyvällä ruoalla. Kesälläkin ja kaiketi varsinkin kesällä on useita ruokaherkkuja ja ruokaperinteitä ja näillä voi helposti myös juhannusjuhlista loihtia ainakin maistuvat. Melkein vesi herahtaa kielelleni kun mietin kaikkia kesän ruokaherkkuja, uusia perunoita, grillaamista, makkaraa, olutta, mansikoita, jäätelöä, kalaruokia, muurinpohjalettuja runsaalla hillo- ja kermavaahtotäytteellä... Onhan näitä, kesäherkkuja.

Ja ehkä heikommista juhannussäistä voi olla ainakin se ilo, että ihmiset juhlistavat jussia rauhallisemmin ja onnettomuustilastot pysyvät maltillisimpina?

Lehtikuvien aatelia: Miten niin naisia vähätellään politiikassa?

Tämä Hämeen Sanomien nettisivuilla silmiini osunut valokuva lienee humoristisesti ajateltuna yksi lehtikuvien aatelistoa. Mikäli sikäli feministipuolueet valittavat siitä, että naisia vähätellään politiikassa niin tämä lehtikuva osoittaa että näiden feministien väitteissä on perää.

Tämän lehtikuvan otsikoksi sopisi vaikka: "Mistä säkään nainen mistään mitään tiedät?"

Kenestä maan kärkisentteri?

Olisiko hienoa päästä äänestämään Kokoomukselle puheenjohtajaa? Saattaisi se olla, sillä samalla vaaleissa äänestetään Suomelle pätkätyöläistä pääministerin pallille. Kyse ei ole siis mistä tahansa tehtävästä, vaan melko kovasta paikasta.

Kokoomuksen puheenjohtaja pääsee johtamaan maamme yhtä isoimmista, jos ei kenties isointa puoluetta ja samalla uusi puheenjohtaja saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, pj:stä tulisi myös maallemme väliaikainen pääministeri. Melko kova tontti siis, jos ei peräti maamme kovin tontti.

Jos minä saisin äänestää Kokoomukselle uutta puheenjohtajaa ja maallemme samalla uutta pääministeriä, niin valintani kohdistuisi luultavammin Aleksander Stubbiin tai Paula Risikkoon. Jan Vapaavuorta nyt en ainakaan äänestäisi, hän on antanut itsestään kyllä asiallisen, mutta melko happaman kuvan. Ainakin niissä muutamissa välähdyksissä, joissa minä olen päässyt herraa seuraamaan. Tuo happamuus pudottaisi Vapaavuoren minun äänestyslistaltani pois.

Kaipaan positiiviisuutta ja energisyyttä! Monessa muussakin paikassa, mutta mielestäni Suomen pääministeriltäkin olisi hyvä löytyä vankan osaamisen ja asiallisuuden lisäksi myös positiivista asennetta ja rempseää luonnetta. Aleksander Stubb ja Paula Risikko ovatkin tehneet minuun vaikutuksen myös luonteillaan. Ja ehkä äänestäisin sittenkin Stubbia, hän on mies ja tietojeni mukaan myös maratoonari...

Ei, korjataan nyt sen verran ettei jyrkimmät feministit ole suuttumassa, että Stubb on vaan Risikkoa varmemman oloisempi osaaja. Siinä olisi luultavammin hyvä mies Suomen pääministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan palleille. Sikälimikäli pääministerin on nyt tällä kertaa tultava Kokoomuksesta. Muussa tapauksessa voisin äänestää pääministeriä vallan toisesta puolueesta.

Positiiviisuutta. Säänkin voi luonnehtia kaiketi olevan joko positiivinen tai negatiivinen. Silloin harvoin, kun sattuu aurinko pilkahtelemaan taivaalla, niin sää on positiivinen ja nyt kun on hiukan harmaampaa niin sää on tietenkin negatiivinen.

Säällä on ihmeellisesti myös vaikutusta meihin ihmisiin, tai no ainakin minuun sillä on vaikutusta. Aurinkoinen sää piristää mieltä, mutta sateinen keli taas masentaa. Toisaalta, säällä on myös muunlaista vaikutusta. Aurinkoinen sää kyllä piristää mieltä, mutta siinä on se huono juttu että kovin aurinkoisella kelillä ei muuta houkuta tehdä kuin olla ulkona. Monet asiat saattavat jäädä rästiin.

Tällainen harmaampi ja sateisempi keli pistää olemaan taas sisätiloissa. Silloin on ainakin tarmoa keskittyä niihin ikäviin velvollisuuksiinkin. Monet asiat tulevat helpommin hoidetuksi sateisella kuin aurinkoisella säällä.

Säällä on vaikutusta, mutta ihan ykspuoleinen tuo vaikutus ei ole. Niin aurinkoisella kuin sateisella säällä on luultavammin sekä positiivista että negatiivistakin vaikutusta meihin ihmisiin.

Jos vain mahdollista asettaisin itselleni samanlaisen haasteen kuin tv-kokki Hans Välimäki, kesällä olen vain ulkona!

Aurinkoisella säällä varsinkin tekee mieli juoda myös sitä olutta. Minulla on tapana käydä silloin tällöin juomassa pubeissa muutaman tuopillisen verran olutta. En välttämättä ymmärrä niitä terveysintoilijoita, jotka on pienenkin olutmäärän nauttimisen jälkeen osoittelemassa sormella.

Oikeastihan pieni määrä olutta ei ole kaiketi haitaksi kuin vatsalle. Tippa ei tapa, jos tipasta ei tule tapa. Tai jos siinä tipassa ei satu olemaan jotain myrkytysaineita mukana.

Oikeastihan alkoholin käytön niin yhden vuorokauden kuin koko viikonkin riskirajat ovat yllättävänkin korkealla. Esimerkiksi aikuisen miehen yhden viikon alkoholin käytön riskiraja on peräti 24 annosta. Eli yli 16 tuoppia olutta saat nauttia viikossa, että olisi aihetta puhua terveysriskeistä. Eli aika paljon.

Luota vahvuuksiin

Jokainen meistä on jossain hyvä. Jokainen meistä on hyvä, joku meistä on omasta mielestään jopa paras. Maailman paras. Jokaisella meistä on myös vahvuuksia, nämä vahvuutensa kannattaa myös tunnistaa ja niitä kannattaa lähteä rohkeasti kehittämään.

Minun yksi vahvuuksistani on ja on ollut kirjoitustaito. En niinkään ole koskaan loistanut lätkätietämyksellä tai edes ollut mikään järin suuri lätkäfriikki, mutta olen loistanut kirjoittamisessa. Siksi joskus muinoin päätin rohkeasti myös lähteä kehittämään kirjoitustaitoani.

Kehitin kirjoitustaitoani ainakin äskettäin päättyneen helkkarin pitkän lätkäkauden ajan. Tai eihän se nyt kokonaan ole vielä päättynyt, jossain Amerikassa pelataan vieläkin, mutta sanotaan että melkein päättyneen lätkäkauden ajan.

Oli minulla hieno tavoitekin, kehittyä yhtä hyväksi kirjoittajaksi kuin mitä ovat muun muassa monet ykkösrivin politiikot, tähtiluokan näyttelijät, asiantuntijat ja vaikkapa Suomen ensimmäisenä kotimaisena valmentajana MM-kultaan luotsannut Jukka Jalonen. Kehittyä näin hyväksi ja katsoa mitä minulle sitten tapahtuu, tuleeko minusta peräti yhtä fiksu kuin edellä luettelemani henkilöt?

On minussa kehittymiseni myötä kyllä muutoksia tapahtunutkin, niin päässä kuin jopa ulkonäössäkin. Ihan positiivisia. Tällä hetkellä voisi todeta päätökseni olleen jos asiaa tarkastelee vain minun omasta näkökulmastani, niin elämäni yksi viisaimpia päätöksiä.

Pelkkää kirjoitustaitoa ylöspäin ja voin jonain päivänä johtaa vaikka koko maatamme! No ei, malttiaan kannattaa varmaan käyttää.

Jouduin tekemään päätökseni lähteä kehittämään kirjoitustaitoani vain melko tulen arassa paikassa, päätökseni oli varmaan rohkeakin, mutta olihan minun ajateltava omaa tulevaisuuttanikin. Enkä nyt hautaankaan asti voinut roikkua niissä piireissä joissa tuolloin olin mukana.

Näin tässä varmaan mahdollisuuteni. Jos saan kehitettyä kirjoitustaitoani, niin se poikii minulle lisää mahdollisuuksia. Jopa ehkä isojakin mahdollisuuksia jonain vuonna. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Tulevaisuuttaan on hyvä välillä miettiä, pohtia ja rakentaa. Ei kannata elää vain laput silmillä.

Se oli rohkea, mutta ainakin tällä hetkellä uskon että ihan fiksu päätös. Sitä en kyllä tiedä kuinka onnistuin edes toteuttamaan kehittymisprojektini, ehkä siksi kun en puhunut asiasta kenellekään ennen kuin nyt vasta. Kirjoitin ja kehityin vain. Projektini tuntuu vain muita kohtaan epäreilulta, mutta kai tämän sitten vain niin hyvänä mahdollisuutena, että halusin lähteä toteuttamaan projektiani.

Jokaisella meillä on vahvuuksia. Mitä muuta hyötyä vahvuuksistaan voi olla? Ainakin ajattelisin siten, että vahvuuksiaan kannattaa pyrkiä myymään. Itseään kannattaa markkinoida vahvuuksiensa kautta. ”Myy itseäsi” vahvuuksien avulla työnantajille.

Minulla itselläni on tällä hetkellä työn haku meneillään. Pari sijaisvuoroa tein alkuviikosta, mutta sen jälkeen olen roikkunut taas työttömänä. Roikkunut työttömänä tämän keskiviikko-päivän.

Töitä pitäisi jostain löytää. Joku fiksu voisi ehdottaa, että koita ansaita rahaa kirjoitustaidollasi. Tietäisi vain, mistä senkin urakan alottaisi. Työpaikkoja eri lehtien toimituksissa ei juuri vapaana ole.

Pitäisi kirjoittaa juttuja ja muita tekstejä freelancerina, jos sitä kautta tärppäisi ja saisi pari hunttia sukan varteensa. Mutta freelancer-urankin aloittaminen tuntuu tällä hetkellä vaikealta. Asiaan pitäisi perehtyä. On minulla jo lainattu asiaa varten kirjoitettu opas, se pitäisi lukea läpi. Se voisi auttaa.

Aktiivisuus on kaiketi iso juttu. Pitää olla aktiivinen työnhakumarkkinoilla. Seurata tarkkaan työnhakuilmoituksia ja hakea vapaaksi tulleita työpaikkoja sekä soitella moniin eri yrityksiinkin. Pitää olla halukkuutta löytää töitä, sitten voi tärpätäkin. Tarmoa ja Intoa työn hakuun.

Sen ajan kun puolestani olen työttömänä niin aloitan päiväni poikkeamalla kirjastoon. Siellä voin lukea ilmaiseksi tuoreimmat aamulla julkaistut sanomalehdet. Siinä on fiksu ja kätevä palvelu, sanomalehtiä ei tarvitse tilata kotiin, ei tarvitse maksaa kalliita tilaushintoja ja kirjastoon on melko lyhyt matkakin.

Toiseksi tavakseni on tullut poikkeaminen Hämeenlinnan torille juomaan aamuisin kupillinen kahvia. Sekin on ihan kiva tapa, pääsee samalla myös katselemaan torin pöhinää ja vilinää.

Kesätapahtumat lisäävät paikallisuutta

Mikä on yksi hyvä merkki kesän alkamisesta? Se lienee erilaisten yleisötapahtumien määrän lisääntyminen. Aivan kuin kesä ja kärpäset kuuluvat yhteen niin samalla tavalla yhteen tuntuvat kuuluvan myös kesä ja lukuisat erilaiset kesätapahtumat.

Näitä kesätapahtumia kun tuntuu riittävän, ja niitä on montaa eri lajia. On festareita, markkinoita, kesäteattereita, sun muita tapahtumia.

Minut itseni on pitänyt melkein kiireisenä tällä viikolla erilaiset kesäohjelmanumerot, ja olen kierrellyt melko ahkerasti tällä viikolla paikallisseutuja. Olen niin sanotusti paikallismatkustellut. Keskiviikkona poikkesin Valkeakoskissa markkinoilla, torstaina kävin Riihimäen erämessuilla, lauantaina puolestaan fillaroin Hattulaan ja siellä järjestetyille Hattula-päiville sekä kävin eilen myös täällä asuinkaupungissani Hämeenlinnassa poliittisen puheen- päivillä Verkatehtaalla.

Olin katselemassa Verkatehtaalla etenkin SDP:n Pekka Rinteen ja Kokoomuksen Jan Vapaavuoren välisen depatin, keskustelun. Sekä sen perään kävin Suisto-nimisessä ravintolassa kuuntelemassa Perussuomalaisten työmiehen Matti Putkosen muisteloita. Illalla Suistolla yleisöä viihdytti vielä kitaransa kanssa Samae Koskine.

Ja listaan kun lisätään vielä se, että tänään olen aikeissa mennä Hämeenlinnan Linnanpuistoon puolustusvoimien järjestämään jazz-tapahtumaan, niin voidaan todeta että erilaiset kesätapahtumat ovat värittäneet kulunutta viikkoani.

Onko näissä kesätapahtumissa sitten mitään järkeä? Tai onko niiden kiertämisessä ollut mitään järkeä?

Näin työttömänä kun olen tämän viikon vielä ollut, niin on helppo vastata että kesätapahtumissa käymisessä on ollut paljonkin järkeä, niistä on ollut minulle jopa iloa. Onhan viikon päiväni ollut sujuva täyttää erilaisilla kesätapahtumilla. Mitään maata mullistavia nämä tapahtumat eivät suinkaan ole olleet, mutta ovathan ne täyttäneet kätevästi aikatauluni.

Kesätapahtumat kun ovat yleensä kuitenkin vielä suht edullisia, kiinnostavia ja sosiaalisia tapahtumia, niin niissä käyminen on ollut ihan järkevää.

Kenties sellainen asia, joka eritoten perustelee kesätapahtumien olemassa oloa on paikallisuus. Kesätapahtumat ovat yleisötapahtumia, varsin usein paikallisia yleisötapahtumia. Ne keräävät ison määrän lähiseudun ihmisiä yhteen ja lisäävät sekä sosiaalisuutta että paikallisuutta. Siksi eri kesätapahtumat saattavat olla varsin hyödyllisiä tapahtumia monille, ne tuovat väriä ihmisten sosiaaliseen elämään ja kasvattavat lähiseutujen ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kesätapahtumat ovat hyvä keino tuoda lähiseudun ihmisiä yhteen. Ja kai tällaisesta jotain hyötyä on?

Kesätapahtumat ovat paikallisia tapahtumia, siksi ne ovat tai olisivat myös monille paikallisyrityksille hyvä keino markkinoida itseään. Useilla kesätoreilla ja markkinoilla monet yritykset ovatkin myymässä ja kaupittelemassa tuotteitaan, mutta ehkä kesätapahtumissa tapahtuvan markkinoinnin ei tarvitsisi olla edes tällaista suoramarkkinointia ja suoraan myymistä vaan enemmän myös ihmisten houkuttelemista käyttämään yritysten tuotteita ja palveluita.

Myymisen ei tarvitsisi tapahtua varsinaisessa kesätapahtumassa vaan asiakas houkuteltaisiin kesätapahtumassa yrityksen tuotteiden pariin ja myyminen tapahtuisi vasta jälkeenpäin itse firmassa paikan päällä.

Tällain ajateltuna kesätoreilla ja markkinoilla voisi kuvitella olevan enemmänkin lähiyrityksiä markkinoimassa itseään. Esimerkiksi Hattula-päivillä ja Parolan torilla olisin odottanut olevan enemmänkin paikallisfirmoja edustettuina. Itse asiassa Parolan torilla jopa hieman petyin myyntikojujen määrään.

Kun on liikkeellä ennakkoluulottomalla ja avoimella mielellä niin minusta tuntuu, että monet kesätapahtumat tuovat ihan miellyttävää lisäohjelmaa meidän ihmisten kesään. Ja vielä kun käy vierailemassa itselleen hiukan oudommissa tapahtumissa, kuten minä kävin tällä viikolla Riihimäen erämessuilla ja eilen poliittisen puheen päivillä, niin saattavat tällaiset tapahtumat myös avartaa meidän ihmisten ajattelua ja tuoda ajatteluun uusia, erilaisia näkökulmia.

Kesätapahtumilla on varmasti perusteltu paikkansa kesässämme ja niissä kannattaa jonkin verran kai käydäkin.

Muutama sananen vielä ensi viikosta, minä palaan maanantaina takaisin työelämään. Reilut kaksi kuukautta on tullut pidettyä taukoa työn teosta sairauksien vuoksi, mutta nyt on aika jälleen palata takaisin sorvin ääreen.

Sain ensi hätään töitä henkilöstövälitysfirman Staffpointin kautta erään tervakoskelaisen tehtaan henkilöstöravintolasta. Teen siellä yhden työvuoron maanantaina ja jos duunit luistavat hyvin, niin saan jatkaa työn tekoani siellä myös loppuviikonkin. Tiistaina käyn siinä välissä tosin tekemässä yhden työvuoron tutussa paikassa lomakoti Ilonpisarassa.

Työt eivät ole tietenkään heti koulutustani ja kykyjäni vastaavaa duunia, mutta saapahan ensi hätään jotain työtä ja siinä ohessa voin ruveta etsimään sitten itselleni paremmin sopivaa työsarkaa. Ja ruveta paremmin järjestelemään työkuvioitani. Tärkeintä on nyt saada työt ja elämä jälleen pitkän sairastelujakson jälkeen rullaamaan.

Nautintoa suvesta

Mikä erottaa just alkaneen kesän muista vuodenajoista? Se on ainakin se keli, sää. Lämpöä piisaa ihan eri lailla kuin muina vuodenaikoina. Tai ainakin parhaimmillaan riittää ja kun lämpöä riittää ihan eri lailla, niin tietenkin luontokin on puhjennut kukkaan.

Koivut ja muut puut rehottavat kaikessa komeudessaan ja tuoksuvat etenkin sateiden jälkeen mielettömän hyviltä. Ja järvimaisemat ovat huikean näköisiä. Näitä maisemia onneksi täällä Hämeenlinnassakin on nähtävillä. Kesällä on suositeltavaa nauttia luonnosta, ihailla luontoa.

Toisaalta, kesä saattaa olla osin hiukan vaarallistakin aikaa. Kelien takia mieli tekee olla lähinnä vain ulkotiloissa ja tämä veroittaa taas osan pois siitä sisällä vietetystä ajasta. Sisällä, talon pölyisissä nurkissa tehtäviä asioita saattaa helposti jäädä rästiin.

Mutta mitäs siitä murehtimaan, ehtiihän sitä taas syksylläkin lojumaan neljän seinän sisällä?

Kesä voi olla muutenkin vaarallista aikaa, ainakin jos on hiukan holtittomampaa sorttia ja eikä osaa aina käyttäytyä fiksusti. Ainakin meikäläisen kesän lämpimät ilmat houkuttelevat kovin, liiankin herkästi aurinkoisille terdeille nauttimaan alkoholijuomia. Alkoholin kulutus saattaa äkkiä, yllättäen ja täysin huomaamattakin lisääntyä.

Mutta mitä väliä? Ehtiihän sitä raitistumaan taas sitten syksylläkin?

Onko kesässä sitten enää mitään muuta jäljellä kuin pelkkiä haittapuolia? Perkeleen hyttyset ja ampiaisetkin saattavat härnätä kesäisin? Eikä kukaan missään nimessä haluaisi tehdä töitä ainakaan sisätiloissa kuumilla hellekeleillä.

Onko kesä siis sittenkin täysin suolesta? Pitäisikö kesä poistaa almanakasta?

Ei. Kesä on hienoa aikaa ja on valitettavaa että kesä kestää vain noin kolme kuukautta. Aivan liian vähän aikaa siis.

Kesä on komeaa aikaa ja kesästä kannattaa nauttia. Sen minkä töiltään ja muilta kiireiltään ennättää.
Kesässä on paljon hyviä puolia, jotka tekevät siitä nautittavan arvoisen. Puolia joiden avulla kesästä voi nauttia.

Jos muutamia luettelisin, niin tietenkin ensinnäkin poikkeuksellisesti muita vuodenaikoja huomattavasti lämpimämmät kelit. Kelit ja aurinko. Ja siks toisekseen, eivät ne kesäiset sateetkaan kovin ikäviä ole.

Luonto näyttää yllättävän kauniilta sadekeleilläkin ja oletteko haistaneet puiden tuoksuja sadekuurojen jälkeen? Etenkin kastuneet koivut tuoksuvat aivan mielettömiltä.

Kesässä on hyvää myös hienot maisemat. Puistot näyttävät kesäilmoilla upeilta mutta ihailtavan arvoisia ovat myös lukuisat järvimaisemat, joita Suomessa onneksi tuntuu riittävän.

Ja jos kesällä voi ihailla järvimaisemia ja muita maisemia, niin hiukan härskimpi jätkä sanoisi suoraan että kesäisin pääsee ihailemaan ohuisiin ja vähäisiin vaatteisiin pukeutuneita naisiakin. Suomalaiset naiset ovat ihan kauniita, varsinkin kesämekoissaan ja bikineissään.

Kesä on siis upeaa aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Onneksi kesässä on monia juttuja joiden avulla tuolloin voi nauttia. Eikä se nauttiminen kesäkeleillä tarvitse oikeastaan välttämättä mitään muuta ihmeempää kuin komean kelin, rantatuolin ja istumisen sekä köllöttämisen siinä ilman huolia ja murheita.

Otetaan ilo irti kesästä. On varmasti paljon muitakin juttuja joiden avulla kesästä voi nautinnon irti repiä. Matkailu on luultavammin kesäisinkin hieno harrastus, samoin uiminen ja muu vedessä tapahtuva urheileminen. Pyörälläkin on varmaan kivempaa fillaroida kesäkeleillä ja joidenkin kesäharrastuksiin kuuluu myös autolla kaasuttelu.

Ja yksi jonka haluan noteerata vielä tähän listaan mukaan on lukuisat kesätapahtumat. Näitähän Suomessa riittää. Voi tietenkin kysyä, että onko näitä liikaa, onko näissä tapahtumissa mielekästä käydä, onko näissä tapahtumissa järkeä?

Mutta kyllä uskon, että kesätapahtumistakin voi iloa käydä irti kaivamassa. Jotkin kesäteatteritkin voivat olla ihan hyviä näytöksiä ja useat toritapahtumatkin ihan mielekkäitä kokemuksia. Ei välttämättä niinkään sen torin oman ohjelman takia, mutta itseäni vetää Suomen kesän turuille ja toreille se meininki jonka tuollainen toritapahtuma saa äkkiä ihmispaljoudenkin vuoksi aikaan.

Ja se meininki on yleensä aika iloista ja meiningistä osin huokuu myös sellainen yhteekuuluvuuden tunne. Ihan kivoja tapahtumia nuo toritapahtumat siis ainakin tällaiselle sinkkumiehelle.

Saatan itse asiassa itse poiketa kenties jo tänään Valkeakosken markkinoilla. Ihan vain uteliaisuuttani.

Ja maistuuhan kesäilmoilla se olutkin, mutta sitä kannattaa muistaa nauttia kohtuudella. Ja jos nauttii kaljaa, niin vesille ei ole suositeltavaa lähteä.

Nautitaan kesästä ja ollaan mahdollisimman paljon ulkona. Suomen kesä on kaunis, mutta lyhyt.

Onni viihtyy optimistin kanssa?

Linkitin äsken blogiini Klamydian Onni suosii kusipäitä- kappaleen. Vaikka se on Klamydian biisi, niin näen siinä jonkin verran olevan mukana totuuden siementäkin. En sanoisi ehkä niin kärkkäästi, että onni suosii kusipäitä, mutta tuossakin laulussa on taustalla sellaista positiivista, humoristista, mutkatonta suhtautumista elämään.

Ehkä onni viihtyy enemmän tällaisten luonteen piirteiden parissa. Kenties onni on mielummin optimismin kuin pessimismin kaveri.

Elämästä ei kannata tehdä liian isoa numeroa, vaan kannattaa pitää huumori aina matkassa mukana.