Eletään torstaita ja heinäkuun viimeistä viikkoa. Pitkään näytti jo siltä, että parhaimmat kesäkelit olisivat historiaa, oli pitkän aikaa kylmää, koleaa ja syksyistä mutta nyt tällä viikolla se on onneksi loihtinut taas hellekelit, riemuksemme.
Se on jopa loihtinut niin hyvät kelit, että vaikka Jaakko heitti kylmän kiven vesiin jo tämän viikon maanantaina, niin nyt vasta, vaikka tänään, voisi mennä ensimmäistä kertaa tänä suvena uimaan. Nyt sitä jo rohkeaisi ja tekisi mielikin mennä järveen jäähdyttelemään.
Pian kesä on jo ohikin, kohta on elokuu ja sitten sen jälkeen tulee syksy. Mutta ei mietitä vielä niin pitkälle vaan nautitaan kesästä ja näistä keleistä. Nyt kun on vielä mistä nauttia.
Kuinka se kesä on sitten minulta kulunut? Hyvin se on kulunut, tosin olen ollut ihan vaan kotioloissa. Missään reissussa en ole ollut. Se on kulunut aurinkoa ottaen, liikkuen ja kokatenkin. Nyt viime perjantaina laitoin kaalilaatikkoa ja tämän viikon maanantaina palapaistia. Näin kesäaikaan piti kaalilaatikko tehdä varhaiskaalista mutta hyvin se onnistui siitäkin.
Töitäkin olen tänä kesänä tehnyt. Sairastan kyllä tällä hetkellä psykoosi- nimistä sairautta ja olen sen takia noin vuoden mittaisella sairauslomalla. Olen sairastanut psykoosia jo kymmenen kuukautta. Tästä huolimatta teen jonkun verran tällä hetkellä töitäkin. Yhteensä työtunteja minulle kertyy yhden viikon aikana noin 11 tuntia.
11 tuntia töitä yhden viikon aikana ei ole paljoa, enkä paljoa saa palkkaakaan. Mutta tärkeitä työtunnit minulle ovat. Onhan jotain aktiviteettia sairausloman aikana ja saan pidettyä jonkin verran työkykyäni yllä kun teen töitä.
Työtunteja minulle kertyy siitä kun käyn keskiviikkoisin ja perjantaisin naapurissani, Majakassa töissä ja myös siitä kun olen täällä Länsituulen keittiössä aika ajoin töissä. Länsituulen keittiössä olen töissä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina sekä sunnuntaina.
Täällä Länsituulessa on joka päivä tarjolla lounas ja päivällinen ja minä olen maanantaisin esille laittamassa lounasta ja tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina esille laittamassa päivällistä. Silloin kun olen esille laittamassa lounasta ja päivällistä niin korjaan ateriat myös pois tarjolta.
Majakka on puolestaan mielenterveyskuntoutujien työpiste ja siellä käyn töissä keskiviikkoisin ja perjantaisin. Olen ollut Majakassa töissä toukokuun alusta lähtien eli kolmen kuukauden ajan. Olen Majakassa töissä yhtenä päivänä aina kolme tuntia kerrallaan.
Majakassa työtehtävät vaihtelevat, mutta työtehtävät ovat usein pientehtäviä. Pussittamista, lajittelemista ja korttien sekä pussien tarroittamista ja pannoittamista. Olen viihtynyt Majakassa ihan hyvin.
Kesä vaihtuu kohta syksyyn, mutta nautitaan kesästä sitä ennen. Töiden teon lomassa.
torstai 28. heinäkuuta 2016
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Kylmä tuuli läpi pään
Tämän viikon keskiviikkona tuli kuluneeksi jo viisi vuotta äitini menehtymisestä. Äitini kuoli 13.7.2011. Aika on kulunut jälleen nopeasti, tuntuu nimittäin siltä että äitini olisi vasta hiljattain siunattu haudan lepoon. Todellisuudessa äitini menehtymisestä on kulunut jo melko pitkä aika, viisi vuotta.
Mitä on sitten noiden viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan? Ainakin surun kanssa on oppinut hiljalleen elämään mutta kaipuu on yhä läsnä. Ja tietenkin on läsnä, en tule ikinä unohtamaan äitiäni ja yhdessä kokemiamme muistoja.
Muistan myös yhä elävästi sen päivän kun äitini oli viimeisiä kertojaan elävien kirjoissa ja äitini kuolinpäivän. Ehkä ne olivat niin dramaattisia päiviä että ovat siksi piirtyneet syvästi muistiini. Ne olivat raskaita aikoja.
Niitä aikoja kuvaa hyvin Sielut iskee tulta-kappaleen alkusanatkin: "Kylmä tuuli läpi pään, minä paikoilleni jään. Kohta taivas repeää. Sä päästit irti pommin, joka kaiken tuhoaa, maailmankuvaa muuttaa, polvilleen pudottaa."
Tuo laulussa mainittu pommi voisi olla isäni kertoma tieto äidin tilasta ja äidin menehtymisestä.
13.7 päivä on muutenkin raskas päivä, sillä tuona päivänä vuonna 2011 menehtyi äiti ja tasan vuosi sen jälkeen, tismalleen samana päivänä veljeni.
Tänään tulikin tippa melkein linssiin kun luin uudelleen tuolloin vuonna. 2012 kirjoittamani Facebook-päivitykseni: "En tule ikinä unohtamaan yhteisiä kinojamme, känni-iltojamme ja matsejamme ties minkä lajin parissa. Pidä äidillemme seuraa isoveli."
Menehtymiset ovat erittäin ikäviä asioita ja vielä kun joutuu luopumaan lähisukulaisistaan. Silloin pistää osin vihastuttamaankin tämä elämän kiertokulku.
Yhdestä asiasta äitini ainakin tykkäisi poikansa nykyisessä elämässä. Nimittäin siitä, että olen ollut jo yhdeksän kuukautta raittiina. Yhdeksän kuukautta raittiina on kulunut melko helposti, mitä nyt joskus kesähelteillä on tehnyt huurteista mieli. Tosin raitista elämääni on auttanut ottamani antabus-lääkityskin.
Onko muuten täydellistä ihmistä? Jokainen meistä erehtyy joskus ja tekee virheitä. Virheisiin ei kannata suhtautua liian negatiivisesti, nehän kasvattavat meitä. Ihminen joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään muutakaan.
Mitä on sitten noiden viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan? Ainakin surun kanssa on oppinut hiljalleen elämään mutta kaipuu on yhä läsnä. Ja tietenkin on läsnä, en tule ikinä unohtamaan äitiäni ja yhdessä kokemiamme muistoja.
Muistan myös yhä elävästi sen päivän kun äitini oli viimeisiä kertojaan elävien kirjoissa ja äitini kuolinpäivän. Ehkä ne olivat niin dramaattisia päiviä että ovat siksi piirtyneet syvästi muistiini. Ne olivat raskaita aikoja.
Niitä aikoja kuvaa hyvin Sielut iskee tulta-kappaleen alkusanatkin: "Kylmä tuuli läpi pään, minä paikoilleni jään. Kohta taivas repeää. Sä päästit irti pommin, joka kaiken tuhoaa, maailmankuvaa muuttaa, polvilleen pudottaa."
Tuo laulussa mainittu pommi voisi olla isäni kertoma tieto äidin tilasta ja äidin menehtymisestä.
13.7 päivä on muutenkin raskas päivä, sillä tuona päivänä vuonna 2011 menehtyi äiti ja tasan vuosi sen jälkeen, tismalleen samana päivänä veljeni.
Tänään tulikin tippa melkein linssiin kun luin uudelleen tuolloin vuonna. 2012 kirjoittamani Facebook-päivitykseni: "En tule ikinä unohtamaan yhteisiä kinojamme, känni-iltojamme ja matsejamme ties minkä lajin parissa. Pidä äidillemme seuraa isoveli."
Menehtymiset ovat erittäin ikäviä asioita ja vielä kun joutuu luopumaan lähisukulaisistaan. Silloin pistää osin vihastuttamaankin tämä elämän kiertokulku.
Yhdestä asiasta äitini ainakin tykkäisi poikansa nykyisessä elämässä. Nimittäin siitä, että olen ollut jo yhdeksän kuukautta raittiina. Yhdeksän kuukautta raittiina on kulunut melko helposti, mitä nyt joskus kesähelteillä on tehnyt huurteista mieli. Tosin raitista elämääni on auttanut ottamani antabus-lääkityskin.
Onko muuten täydellistä ihmistä? Jokainen meistä erehtyy joskus ja tekee virheitä. Virheisiin ei kannata suhtautua liian negatiivisesti, nehän kasvattavat meitä. Ihminen joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään muutakaan.
 |
| Äitini hauta. |
lauantai 2. heinäkuuta 2016
Vielä on kesää jäljellä
Fiilikset hyvät ja leppoisat, onhan kesä. Kesäkuu meni vauhdilla ja on jo heinäkuun toinen päivä. Kesä on miltei jo puolivälissä, mutta minäkään en ole vielä tarjennut uimassa käydä.
Onko se toisaalta ihme että uimareissut on vielä jäännyt tekemättä? Toukokuu oli lämmin mutta kesäkuu ei tainnut tarjota kuin muutaman aurinkoisen päivän. Muuten oli aika epävakaista.
Kuinka se kesä on sitten muuten kulunut? Onhan se kulunut, pääosin kotona ollessa. Ehkä sitä voisi enemmänkin käydä jossain, reissata. Mutta toistaiseksi kesä on minulta kulunut rauhallisissa tunnelmissa.
Jo Suomi olisi näin kesällä täynnä erilaista tapahtumaa ja nähtävää, festareita, kesäteattereita, markkinoita ja museoita. Ja monet Suomen kaupungit ja kunnat olisi kauneimmillaan näin suviaikaan. Jo pelkästään Suomessa matkustaminen näin kesällä olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta toistaiseksi olen pysytellyt kotona.
Kesä on erityistä aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Etenkin tällaisena päivänä kun ulkona paistaa aurinko ja on hellettä. Juuri lämpökin tekee kesästä erityisen muihin vuodenaikoihin nähden. Ja onneksi tässä on kesää vielä jäljelläkin kaksi kuukautta ja vielä tulee lisääkin kauniita päiviä.
Alkukesästä kaikkia futisfaneja on myös ilahduttanut futiksen EM-kisat. Nyt kisat on jo puolivälierävaiheessa ja illalla tulee matsi Saksa-Italia. Minä olen tuloksia seurannut mutta itse pelejä en ole malttanut katsella. Hiukan liian puuduttavaa seurattavaa minun makuuni.
Onko se toisaalta ihme että uimareissut on vielä jäännyt tekemättä? Toukokuu oli lämmin mutta kesäkuu ei tainnut tarjota kuin muutaman aurinkoisen päivän. Muuten oli aika epävakaista.
Kuinka se kesä on sitten muuten kulunut? Onhan se kulunut, pääosin kotona ollessa. Ehkä sitä voisi enemmänkin käydä jossain, reissata. Mutta toistaiseksi kesä on minulta kulunut rauhallisissa tunnelmissa.
Jo Suomi olisi näin kesällä täynnä erilaista tapahtumaa ja nähtävää, festareita, kesäteattereita, markkinoita ja museoita. Ja monet Suomen kaupungit ja kunnat olisi kauneimmillaan näin suviaikaan. Jo pelkästään Suomessa matkustaminen näin kesällä olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta toistaiseksi olen pysytellyt kotona.
Kesä on erityistä aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Etenkin tällaisena päivänä kun ulkona paistaa aurinko ja on hellettä. Juuri lämpökin tekee kesästä erityisen muihin vuodenaikoihin nähden. Ja onneksi tässä on kesää vielä jäljelläkin kaksi kuukautta ja vielä tulee lisääkin kauniita päiviä.
Alkukesästä kaikkia futisfaneja on myös ilahduttanut futiksen EM-kisat. Nyt kisat on jo puolivälierävaiheessa ja illalla tulee matsi Saksa-Italia. Minä olen tuloksia seurannut mutta itse pelejä en ole malttanut katsella. Hiukan liian puuduttavaa seurattavaa minun makuuni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)