Kirjoittelen näemmä nykyään harvakseltaan tänne blogiini. Edellinen viestini on melkein jo kahden kuukauden takaa, kun heinäkuun lopulla tänne viimeksi tekstiä kirjoittelin.
Oikeastaan tuon kahden kuukauden aikana ei ole mitään ihmeellisyyksiä tapahtunut. Edelleen olen sairauslomalla, toivun psykoosi-nimisestä sairaudesta ja töitä teen sen noin yksitoista tuntia viikossa.
Mitä nyt tuon kahden kuukauden aikana kesä on vaihtunut syksyyn. Kohta on jo lokakuu! ja kesän lämpimät päivät ovat enää vain häilyvä muisto. Minua tosin kesän vaihtuminen syksyyn ei niin hirveästi sureta. Syksy on nimittäin lempivuodenaikani. Olenhan syksyn lapsi, kun olen syyskuussa syntynyt.
Mikä syksystä tekee sitten niin kivan vuodenajan? Ehkä jopa viilentyvät ilmat ja luonnon väriloisto. Myös syksyisin jälleen alkava jääkiekkokausi on iso juttu. Jääkiekko on tärkeä osa elämääni.
Vietin tuossa äskettäin syntymäpäiviäni. Olen syksyn lapsia ja syntymäpäiväni oli ja on 14. päivä syyskuuta. Ikää minulle tuli mittariin 32 vuotta. Syntymäpäiviäni juhlistin tarjoamalla kakkukahvit isälle ja siskon perheelle. Eli synttäreitäni vietin melko perinteisellä tavalla. Täytekakut leivoin itse.
32 vuotta elettyä elämää on vielä aika vähän, mutta tapahtumarikas on elämäni ehtinyt jo olemaan. 32 vuoteen sisältyy niin iloa kuin suruakin ja vuodet tuntuvat vierineen nopeasti. Yksi iso arvoitushan tämä elämä on, tai elämä on kuin lottoarvonta. Koskaan ei tiedä mitä se seuraavaksi arpoo.
Mitä muuta elämä on opettanut ja näyttänyt minulle? Ainakin sen, että elämä voi olla melko heiveröistäkin. Jonain surullisena päivänä ja ihan yks kaks voi elämä olla ohikin. Siksi elämästä pitää koittaa nauttia ja pitää yrittää elää täysillä, elämä on ainutlaatuinen asia.
Yksi iso projekti minulla on tällä hetkellä käynnissä. Koitan taas terveellistää elämäntapojani, kenties jopa hiukan laihduttaa ja myös kohottaa kuntoani liikkumalla.
Tästä ei ole pitkä aika kun viimeksi olin samanlaisella kuurilla. Joskus vuosina 2010-2011 suoritin samanlaisen elämän tapa- remontin ja onnistuin laihtumaan peräti 20 kiloa. Nuo kilot ovat sittemmin ehtineet jo valitettavasti tulemaan takaisinkin, korkojen kera. Ehdin lihoamaan yllättävän paljon melko nopeassa ajassa.
Siihen vaikutti sekin, kun ryyppäsin yhteen aikaan niin paljon. Alkoholi lihotti ja en välittänyt siitä, mitä ja kuinka paljon söin. Kilot tulee salakavalasti takaisin, jos ei ole tarkkana ruokavalionsa suhteen.
No, toivottavasti nyt onnistun jälleen elämän tapa remontissani. Onnistuisin kohottamaan kuntoani ja pudottamaan painoani ainakin jonkin verran. Pidän ruokapäiväkirjaa jonne merkkailen sen mitä olen syönyt ja kuinka paljon olen saannut ruoistani kaloreita. Ruokapäiväkirjan avulla on helppo tarkkailla syömisiään.
Syön kenties samoja ruoka-aineita kuin ennenkin, mutta tie onneen on pienemmät ruoka-annokset. Ja juomispuolestahan minun ei niin huolissani tarvitse olla. Juon tällä hetkellä lähinnä vain vettä ja kahvia, jotka ovat tai ovat melkein kalorittomia juomia.
Alkoholia en ole juonut pisaraakaan kohta vuoteen. Välillä kyllä tekisi mieli ottaa huikkaakin tai kaataa pari tuoppia olutta kurkkuunsa.
Tai toisaalta aika kevyesti olen onnistunut olemaan ilman alkoholia. Joskus jotain mielitekoja voi olla, mutta sekin on aika pientä.
Edellisin iso koetinkivi olla juomatta minulla oli tämän viikon tiistaina kun olin Hpk:n peliä katselemassa pub Vanhassa Nallessa, mutta sielläkin hyvän viinatarjonnan äärellä pystyin olemaan tyynesti juomatta väkeviä.