Muistot vain jää

"Kylmä tuuli läpi pään,

minä paikoilleni jään.
Kohta taivas repeää.

Sä päästit irti pommin, 
joka kaiken tuhoaa.
Maailmankuvaa muuttaa, 
polvilleen pudottaa.

Tää kaikki vie mut takaisin alkuun, 
ympyrä kun sulkeutuu..."

Tämä Kilven Sielut iskee tulta-kappaleen intron sanat tuovat elävästi mieleeni yhden kamalan päivän.

Jotkut päivät ja jotkut hetket piirtyvät mieliimme syvästi. Minä itse muistan aina sen päivän ja aamun, kun lähdin työpaikalleni lomakoti Ilonpisaraan ihan normaalisti. Oli heinäkuun kahdestoista päivä. Tai no silloin oli jo iso huoli äidistäni, joka oli silloin sairaalahoidossa. Ja työpäivän aikana tuo huoli vain entisestään kasvoi.

Olin ehtinyt olla noin puolentoista tunnin ajan töissä kun sain isältäni tuona päivänä soiton. Tuo soitto ei ollut mikä tahansa soitto vaan isäni kertoi huolestuneena että lääkäri on päättänyt lopettaa äitini dialyysihoidot. Äitini oli lääkärin mukaan jo niin huonossa kunnossa, että olisi järkevintä lopettaa äitini dialyysihoidot.

Romahdin ihan täysin. Yritin vielä jatkaa töitäni jonkin aikaa, mutta minua alkoi suunnattomasti itkettämään. Menin työpaikkani vessaan ja kaaduin polvilleni itkemään. Äitini dialyysihoitojen lopettaminen merkitsi tavallaan samaa kuin se, että äitini tulee todennäköisesti menehtymään.

Lähdin pois vessasta ja tapasin yhden työpaikkani hoitajista käytävällä. Kerroin hänelle asiani ja hän käski minua soittamaan työpaikan puhelimella pomolleni. Itkua pidätellen kerroin hänelle, että äitini tulee kuolemaan. Sain lopputyöpäivän vapaaksi ja lähdin kotiini, Ojoisille.

Kotiini päästyäni raivosin elämän julmuutta ja itkin pitkän ajan. Kunnes tämän jälkeen muistikuvieni mukaan lähdimme isän kanssa käymään tuolla terveyskeskuksessa, mihin äitini oli pari viikkoa sitten sairaalasta siirretty. Terveyskeskus sijaitsi Pappilanniemessä.

Päivän tunnelma oli melko synkkä, lohduton. Muistaakseni pukeuduinkin tuonne terveyskeskukseen tummiin vaatteisiin. Olimme isäni kanssa tuolla Pappilanniemen terveyskeskuksessa pitkän ajan, aina  päivästä iltakymmeneen saakka. Olimme äidin luona.

Vaikka äiti ei vaikuttanut olevan enää läsnä tässä maailmassa. Äidilläni oli kyllä silmät auki mutta mihinkään äitini ei reagoinut. Hän oli jo niin huonossa kunnossa. Terveyskeskuksen henkilökunta tarjosi meille ilmaiseksi aina välillä leipää ja kahvia. Se toi lohtua siihen synkkään tunnelmaan.

Veljenikin tuli Forssasta sinä päivänä Parolassa käymään. Hän halusi nähdä äitinsä vielä elävänä. Hänellekin oli järkytys se, että äiti oli jo niin huonossa kunnossa. Se päivä oli kamala. Soitin äidilleni hänen lempiartistinsa Riki Sorsan kappaleenkin Muuttolintu, mutta en tiedä kuuliko äiti enää sitä.

Lähdimme, minä, isä ja veljeni äitini luota pois iltakymmeneltä. Menimme kotiin Parolaan nukkumaan. Tai nukkumaan ja nukkumaan. Luulen että kukaan meistä ei nukkunut kunnolla tuota yötä. Ja sitten seuraavana aamuna noin kello seitsemän aikaan se karmein tieto tuli.

Puhelin soi. Isäni vastasi puhelimeen. Puhelu oli Pappilanniemen terveyskeskuksesta ja siellä ilmoitettiin että äiti on menehtynyt. Äidin kuolinpäivä oli kolmastoista heinäkuuta.

Suru valtasi Parolan. Suru valtasi meidät. Läheisen ihmisen menettäminen on luultavammin yksi pahimmista asioista, joita ihminen voi joutua täällä kokemaan. Lähdimme katsomaan äitiä terveyskeskukseen ja siskonikin tuli mukaan. Äiti makasi terveyskeskuksen sängyllä silmät kiinni, elottomana. Hänen vatsansa päällä oli yksi ruusun kukka.

Nyt noista ajoista on kulunut kuusi vuotta. Suru on ehkä lievittänyt hieman, tai sen kanssa on oppinut elämään. Ikävä ei kuitenkaan katoa milloinkaan. Kirjoitin heti äitini menehtymisen jälkeen hänelle kirjeen, jossa kerroin kuinka tärkeä äiti on meidän perheelle ja minulle.

Ja niin äitini olikin. Niin tärkeä, että hän jätti elämääni tyhjiön. Äitini oli minulle tuki ja turva. Hän jaksoi aina huolehtia ja välittää pojastaan ja muista lapsistaan. Sekä lapsenlapsistaan. Hän oli varmasti yksi parhaimpia äitejä mitä maailmassa oli. Hän jaksoi kantaa huolta pienemmistäkin asioista ja soitteli aina pojalleen kuinka poikansa nyt voi.

Äiti oli myös sisukas ja tarmokas. Hän tappeli pitkään lukuisien sairauksien kanssa, mutta jaksoi silti olla positiivinen. Äitini elämä ei aina ollut kovin helppo, se oli välillä hyvinkin kivikkoinen. Mutta äiti jaksoi olla pitkään sinnikäs sairauksiensa kanssa. Ja tappeli niitä vastaan.

Äitini muistetaan myös monien vapaaehtoistahojen toimijana. Äitini oli toimelias ja aikaansaava. Hän oli mukana minun ja veljeni koulujen vapaaehtoistoiminnoissa ja vanhempainyhdistyksissä, SF-Caravan Kanta-Hämeen toiminnassa ja Hattulan Vasemmistoliiton toiminnassa jonkin aikaa. Viimeisinä elinvuosinaan äitini puuhasi innokkaasti mukana Hattulan eläkeläisjärjestön toiminnassa.

Äitini oli muistikuvieni mukaan noin kolme kuukautta sairaalahoidossakin ennen menehtymistään. Isäni toi usein aina sireenikimpun äitini sairaalasängyn vierelle. Ja niistä tuli hyvä tuoksu. En tiedä, mutta nyt Länsituulen pihassa olevien juhannusruusupuskien tuoksu muistuttaa tuota tuoksua ja tuovat mieleeni muistoja siltä ajalta kun äitini oli sairaalassa.

Lämmöllä kaivaten,

Ville

Äitini hauta äitienpäivänä.

Juhannusvisa

1. Kuka on säveltänyt Kesäillan valssin?

1) Oskar Merikanto X) Toivo Kärki 2) Jean Sibelius

2. Kuinka monta makkaraa suomalainen syö keskimäärin kesällä?

1) 27 X) 39 2) 50

3. Millainen on Muumilaakson juhannus Tove Janssonin kirjan nimen mukaan?

1) Jännittävä X) Juhlallinen 2) Vaarallinen

4. Juhannuksen nimi tulee Johannes Kastajasta. Missä on Johannes Kastajan hauta? 

1) Syyriassa, Damaskoskessa X) Israelissa, Jerusalemissa 2) Egyptissä

5. Mikä on Suomen myydyin grillimakkara?

1) Atria Hiillos X) HK:n Kabanossi 2) Atrian Wilhelm-makkarat

6. Suomalaisten suosituin grillattava raaka-aine on ylivoimaisesti makkara. Mutta mikä on toiseksi suosituin grillattava raaka-aine?

1) Possu X) Kasvikset 2) Broileri

7. Vuonna 2015 julkaistun Suomalaisen Työn liiton tutkimuksen mukaan, mikä on suomalaisten suosituin kesäherkku?

1) Kotimaiset mansikat X) Uudet perunat 2) Jäätelö

8. Johannes Kastaja on mainittu kaikissa neljässä evankeliumissa. Mkä evankeliumi alkaa kertomuksella Johannes Kastajasta?

1) Matteuksen evankeliumi X) Markuksen evankeliumi 2) Luukkaan evankeliumi 

9. Koivu on juhannuksen puu. Mikä koivulajeista on kansallispuumme?

1) Rauduskoivu X) Hieskoivu 2) Vaivaiskoivu

10. Kuinka monta hyttyslajia Suomessa on?

1) n.35 X) n.40 2) n.45

11. Mikä oli juhannuskokkojen alkuperäinen tarkoitus? 

1) Meren rannoille sytytetyt kokot kertoivat laivoille rannan sijainnin

X) Niiden ajateltiin karkottavan pahoja henkiä

2) Ne sytytettiin kesäöden valonlähteiksi

12. Mikä on juhannuksen kautta aikain lämpötilaennätys?

1) 30,1 astetta

X) 33,8 astetta

2) 35,7 astetta

13.Suomen saunaseura myöntää vuosittain palkinnon ansiokkaasti saunan hyväksi toimineelle henkilölle tai yhteisölle. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin vuonna 1988. Mikä on Suomen saunaseuran myöntämän palkinnon nimi?

1) Kiuaskivi X) Kuuppa 2) Löylynhenki

14. Kuka tai mikä kokoonpano palaa kesällä festarilavoille?

1) Raptori X) Pikku G 2) Gimmel

15. Mikä hyönteinen on juhannusturilas?

1) Muurahainen X) Kovakuoriainen 2) Kärpänen

Oikeat vastaukset: 11211 X1X1X XX2XX

Mitä juhlapyhät merkitsevät?

Mikä se on se paras juhlapyhä? Onko se juhannus? Keskikesän juhla? Viisi juhlapyhä ainakin nousee ylitse muiden. Joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus. Millainen juhlija minä itse olen? Mitä juhlapyhät merkitsevät?

Voisin olla tylsä tyyppi ja sanoa ettei juhlapyhät merkitse mitään. Ne ovat vain päiviä muiden päivien joukossa ja silloin tehdään samoja asioita kuin muulloinkin. En ole edes uskovainen, jolloin juhlapyhillä ei ole merkitystä minulle edes uskonnollisten syiden vuoksi.

En ole kuitenkaan tylsä. En tahdo olla. Ja siksi toteankin, että kyllä juhlapyhät minulle jonkin verran merkitsevät. Ne ovat kivoja piristyksiä perusarjen keskelle. Juhlapyhien aikaan höösätään jonkin verran. Siivotaan, leivotaan ja laitetaan hiukan parempaa ruokaa. Sekä koristellaan paikat juhlapyhän teeman mukaisesti. Jouluna laitetaan esille tonttuja ja enkeleitä, vappuna ilmapalloja ja juhannuksena sisätiloihin tuodaan koivuja.

Varmaan johtuu lapsuudestanikin että juhlapyhillä on minulle merkitystä. Juhlapyhiä pidettiin kuitenkin perheessäni arvokkaina päivinä, olivathan ne aina isälläni ja äidilläni vapaapäiviäkin. Ja niitä juhlittiin aina lapsuuden kodissani. Joulua vietettiin kotona ja muina juhlapyhinä olimme hyvin usein jollain karavaanialueella asuntovaunureissussa.

Milloin sitä sitten laittaisi parempaa ruokaa ja pistäisi huushollinsa oikein tiptop-kuntoon jos ei juhlapyhien aikaan? Tulisiko sitä muulloin laitettua pirtti koreaksi ja ruokapöytä tuhdiksi jos sitä varten ei olisi omaa erityistä päivää?

Kyllä juhlapyhillä on oma erityinen paikka ainakin minun kalenterissani vaikka en olekaan edes uskovainen. Mutta mikä on sitten paras, tärkein ja rakkain juhlapyhä? Jokaisella juhlapyhällä on omat hyvät puolensa, mutta kyllä se paras juhlapyhä on sitten kuitenkin joulu. Silloin on erityisesti koti kauniisti koristeltuna, tunnelma on lämmin, ruoka on erinomaista ja sitä on paljon ja joulumusa pauhaa radiossa. Joulussa on niin erityinen, oma tunnelmansa että siihen ei muu juhlapyhä yllä.

Mutta kyllä juhannuskin on rakas juhlapyhä. Se on keskikesän juhla ja silloin juhlitaan kesää. Kesä on tärkeä vuodenaika meille suomalaisille jotka usein saamme kärsiä pimeydestä, lumesta ja kylmästä. Ja siksi kesä on oman juhlansa ansainnut.

Yksi juhannus nousee mieleeni erityisesti. Olimme muutama vuosi sitten minä, veljeni ja veljeni pari työkaveria jussia viettämässä tämän toisen työkaverin kotona jossain lammen rannalla Tammelassa. Ei meillä mitään erityistä ollut, meillä oli tuikitavalliset ryyppyjuhlat, juhannusjuhlat. Otettiin siellä lammen rannalla hiukan miestä väkevämpää ja saunottiin sekä uitiin. Perkeleen hauskaa meillä oli.

Noiden juhannusbileiden merkitys vain korostui jälkeenpäin. Veljeni nimittäin menehtyi pari viikkoa näiden juhannusjuhlien jälkeen ja nämä juhannusbileet oli viimeiset hetket jotka minä sain veljeni kanssa viettää. Olenkin kiitollinen että yhteinen aikamme veljeni kanssa päättyi näinkin ikimuistoisella ja lämpimällä tavalla.

Mitä muita juhannuksia mieleeni muistuu? Ainakin se muistuu mieleeni että kovin usein olimme aina jollain karavaanialueella Jussia viettämässä. Silloin vielä kun olin lapsi, äitini oli elossa ja asuin vielä porukoitteni kanssa. Joskus olimme juhannusta viettämässä Tilkunpellossa Lammilla, joskus taas Oripäässä Krapurannassa, joskus Lintulahdessa ja joskus puolestaan Hietasaaressa.

Muutamana juhannuksena olemme olleet juhannusta viettämässä myös Tervolassa asti Lapissa. Ryynäsenniemi-nimisellä alueella. Tuolloin pääsimme kerran Lapin kansaankin, kun meistä pitkän matkan tehneistä karavaanareista tehtiin lehtijuttu.

Entäs tämän kesän juhannus? Tämän kesän juhannuksen vietän täällä Länsituulessa. Meillä on täällä omat juhannusjuhlat. Pelataan pihapelejä, grillataan, tanssitaan ja herkutellaan kakulla. Toivottavasti kelit olisivat vaan suosiolliset.

Hyvät jussit tämän blogin lukijoille!

Muutama palanen pelihistoriaa

Huomenta. Edessä on taas yksi sateinen kesäpäivä. Olisihan se hienoa jos paistaisi aurinko niin voisi olla ulkona ja nauttia auringosta mutta tällaisella sadekelillä on hyvä pysytellä sisällä. Ja pitää keksiä sisällä tekemistä itselleen. No mikäs sen parempaa sisätekemistä olisi kuin pelaaminen! No, tuskin mikään.

Yksi tärkeimpiä harrastuksiani tällä hetkellä on pelaaminen ja eritoten playstation3:lla pelaaminen. Tämä blogiteksti onkin omistettu pelaamiselle ja pelaamiseni pitkälle historialle.

Pelaamiseni sai itse asiassa viime viikon maanantaina täysin uuden ulottuvuuden. Myönnän suoraan ja häpeissäni olevan tämän asian suhteen myöhäisheränneinen. Haikailin täällä Länsituulessa eräälle hoitajalle että kaipaisin nettiä asuntooni senkin takia että voisin pelata onlinessa eli netissä muita ihmispelaajia vastaan. No tämä hoitaja sitten siihen osasi kertoa että playstation3:n saa yhdistettyä myös kännykän nettiin, joka minulla jo onkin.

Menin sitten yhdistämään pleikkarini kännykän nettiin ja tadaa! Pääsin uuteen tuttavuuteen tutustumaan, eli tutustumaan nettipelimaailman syövereihin. No, ihan hienolta maailmaltahan tuo vaikuttaa. Ja olen pelannutkin muutaman online-pelin änärillä eli Nhl Legacy editionilla. Vaihtelevalla menestyksellä. Olen voittanut pari peliä selkein numeroin, sitten on ollut tasaisia vääntöjä ja yhden pelin hävisin jopa 12-0-lukemin!

Eli netistä tuntuu löytyvän kaikentasoista peliseuraa. Silloin kun ylipäänsä peliseuraa löytyy. En tiedä, pelaanko sen verran vanhoja pelejä että välillä peliseura on kateissa. Peliseuraa ei ole saatavilla.  Pelaan sen verran vanhoja pelejä että niitä ei enää pelata muualla maailmalla? Tällä hetkellä hakkaan nimittäin Nhl Legacy editionia, joka on tavallaan Nhl16 ja sitten hakkaan fifa15:sta. Haaveissani on ostaa fifa17 mutta tiedä sitten onko tuohon varaa? No, kolmellakympillä kyllä peli lähtisi jo omaa hyllyä koristamaan.

No vaikka en löytäisikään peliseuraa niin paljoa onlinesta kuin toivoisin niin onneksi pelattavaa riittää vielä paljon minulla yksinpeleissäkin. Fifa15, Nhl Legacy edition ja Gta V tarjoavat vielä aika paljonkin haastetta ja pelattavaa. Gta vitosessakaan en juurikaan ole päässyt alkua pidemmälle, mutta tiedä sitten uskaltaako tuota peliä pelata.

Olen pelaajana varmaan luokkaa keskiverto. Mikään priimus tai jopa peliriippuvainen en pelaajana ole ja kovin monesta pelistä minulta ei pelikokemusta löydy. Eniten pelikokemusta minulta löytyy varmaan Nhl-pelisarjan parista.

Ensimmäiset pelikokemukseni varmaan muistikuvieni mukaan ajoittuu 1990-luvun alkuun jolloin kotonamme oli vanha, mustavalkoinen tietokone. En muista edes tietokoneen merkkiä. Tuolloin tuolla koneella pelattiin varmaankin sellaisia alkeellisia pelejä kuin Pacman, sammakko ja olikos muistaakseni Pango. Tuo sammakko-pelikin oli varsin yksinkertainen. Ylitettiin teitä ja piti onnistua väistämään autoja.

Sitten joskus 1990-luvun alussa kotiimme tuli Nintendo. Tämäkään nintendo ei ollut se tutuin ja perinteisin 8 bittinen nintendo vaan joku oudompi versio Nintendo-pelikonsolista. Samoja pelejä sillä kyllä pystyi pelaamaan kuin tavallisellakin Nintendolla. Tuon pelikonsolin nimi taisi olla Family Computer.

Meillä oli tuossa pelikonsolissa sellainen 100 in 1 pelilevy joka sisälsi nimensä mukaisesti jopa 100 peliä. Paljonhan tuota Family Computeria pelattiin, ihan melkein kyllästymiseen asti. Mutta sen pelikonsolin historia päättyi, en tiedäkään olenko tunnustanut tätä vielä kenellekään, minun takiani. Suutuin kun hävisin Baseball-pelissä erään tärkeän pelin "tekoälyä" vastaan ja otin niin kovakouraisesti konsoliin kuuluneen adapterin irti seinästä että se hajosi. Voi kun tuon pelikonsolin saisi vielä kunnostettua, se jos mikä olisi nostalgista ja retroa.

Se on ihmeellistä mikä kaikki piirtyy ihmismielen syövereihin ja muistiin. Tässä blogitekstissä käynkin asioita läpi siten miten niitä muistan. Sen enempää asioihin perehtymättä. Tuon hetken kyllä muistan kuin eilisen päivän kun hajotin tuon pelikonsolin. Olin silloin yksin pelaamassa ja se oli alkukesää. Sitten vain peitin jälkeni, korjasin konsolin pois komeroon ja väitin veljelle korjanneeni sen sen takia pois että on kesä ja ei kesällä viitsi pelata sisällä. Selitys meni silloin läpi ja sitten syksyllä vasta ihmeteltiin kuinka se Family computer on hajonnut.

Sen jälkeen ei mennyt sitten taas kauaa kun sain joululahjaksi sen aidon ja oikean 8 bittisen nintendon. Mitäköhän legendaarisia nintendopelejä sitä olikaan ja mitä muistaa näin ulkomuistista. No tietenkin ainakin Tetris, Super Mariot, Ice Climber, Exite bike, Looney Tunes, Islanders, Turtles ja Donkey Kong sekä Goonies. Sekä yksi kovimmista nintendo-peleistä oli tietenkin World cup Soccer. Tuota jalkapallopeliä hakattiin aina paljon kun käytiin Anjalankoskella eräällä tuttavaperheellä kylässä.

Ja Veikko kun näkisi miltä tuo sen nintendo Wiillä nykyään pelaama Donkey Kong eli King Kong ennen näytti niin johan olisi pojalla ihmettelimistä.

Youtubessahan noita pelivideoita on nähtävissä vanhoista NES-peleistä eli siellä voi käydä verestämässä muistojaan. Minä itse asiassa tätä harrastinkin viime yönä noin yhteen asti. Monessa Nintendo-pelissä oli hyvät äänet ja musiikit. Yksi parhaimmista peleistä musavalikoimansakin takia oli tämä World cup Soccer jonka yksi musiikkikappaleista muistutti erehdyttävästi Daruden Sandströmiä.

Nintendoa meidän perheessä pelattiin johonkin 1990-luvun loppupuolelle asti. Nintendoa pelattiin sen verran paljon että etenkin sen ohjaimet alkoivat kärsimään. Nintendon jälkeen kotonamme siirryttiin sitten taas takaisin tietokonepelimaailmaan. Tietokoneemme oli vain sen verran heikkotasoisia että muutamaa Nhl-peliä lukuunottamatta kovin montaa huippupeliä tietokoneemme ei jaksanut pyörittää.

Olisiko ollut vuoden 1998 joulu kun saimme joululahjaksi ensimmäisen NHL-pelimme eli Nhl97:n. Se oli kova sana tuolloin meidän perheessä ja veljeni kanssa sitä pelattiinkin koko joulun ajan. Tästäkin on aikaa kohta jo 20 vuotta. Se on ihmeellistä kuinka nopeasti aika menee.

Nhl97:sta alkoikin sitten Nhl-pelien aikakausi. Meidän perheen Nhl-pelivalikoimaan kuuluu ainakin muistaakseni pelit Nhl97, Nhl99, Nhl2000 ja Nhl 2004. Paljon Nhl-pelejä jäi puuttumaankin, koska ei ollut tietokonetta joka olisi pystynyt pyörittämään oikeantasoisia pelejä. Ja seuraava pelikonsolinikin oli vasta ps3 jonka hommasin vasta vuonna 2012.

Ja pelattiinhan me muitakin tietokonepelejä kuin vain Nhl:n eri versioita. Mutta paljon tietokonepelaamista rajoitti kyllä se ettei tietokoneemme pystyneet pyörittämään ihan kaikkia pelejä. Toivoinkin aina saavani paremman pelikoneen, mutta sitä ei tapahtunut.

Muita tietokonepelejä joita pelasimme varsinkin veljeni kanssa olivat kart-autoilupeli Manic Carts, jossa oli ihan huippu musamaailma. Sitten oli Colin Mcrae Rally ja Rally Trophy sekä Gta-peleistä Gta 3 ja Gta San Andreas.

Toinen pelisarja jota kotonani on pelattu Nhl-pelisarjan lisäksi on GTA. Tästä pelisarjasta minulta löytyy ainakin GTA3, GTA IV, GTA V ja GTA San Andreas. Noista GTA-peleistä jollain tavalla eniten mieleeni on jäännyt San Andreas.

Pelaamisemme oli pitkän siivun painottunut tietokonepelaamiseen. Varmaan jostain vuodesta 1998 aina vuoteen 2012 harrastin vain tietokonepelaamista. Noiden esille nostamieni pelien lisäksi pelailin useita pienpelejä joita tietokoneemme pystyi pyörittämään. Kuten jotain Carl Lewis yleisurheilupeliä ja vanhoja nintendo-pelejä tietokoneversioina.

Sitten vuonna 2012 pelaamiseni siirtyi taas uudelle aikakaudelle kun ostin ensimmäisen taloudessani koskaan olleen Playstationin, Ps3:sen. Ostin sen sellaisena pelipakettina. Samassa paketissa pleikkarin kanssa sain Nhl 12-pelin. Ja pitkän tauon jälkeen pääsinkin taas hakkaamaan Ea sportsin Nhl-pelejä.

Nyt Playstation3 on ollut taloudessani jo viiden vuoden ajan ja sillä menen edelleen. Se on hyvä pelikonsoli. Oli siinäkin kyllä sellainen jakso joskus vuosina 2013-2015 kun pelailin vähän vähemmän pleikkaria mutta nyt olen taas pelannut playstationilla aktiivisesti vuodesta 2016 lähtien.

Ps3:lla menen nyt, mutta kyllähän haaveissani on myös Playstation 4:sen ostaminen. Siihen kun olisikin varaa. Nyt kuitenkin aion jatkaa pelailujani, toivottavasti te teette samoin. Mitäpä sitä muutakaan tekemään näin sadekeleillä.