Tutustumisen arvoinen Helsinki, osa 1/2

Suoritin viikonlopun aikana pienen irtioton arjesta ja tein Helsingin reissun. Vaikka reissu kesti vain kaksi päivää niin silti tekemistä, näkemistä ja koettavaa piisasi yllin kyllin. Luppoaikaakin reissulle jäi vielä sen verran, että vielä paremmalla suunnittelulla näkemään olisi ehtinyt entistä enemmän.

Helsinki on aina ollut minulle hiukan etäinen kaupunki. Vaikka asun Hämeenlinnassa, 100 kilometrin päässä Helsingistä, niin olen käynyt Helsingissä harvakseltaan. Viimeksi ennen viikonlopun reissua taisin käydä Helsingissä Leijonien kultajuhlissa kauppatorilla vuonna 2011.

Joitakin mielikuvia minulla on ollut Stadista, Suomen pääkaupungista. Kenties olen karsastanut Helsinkiä sen kokonsa vuoksi. Helsinki on iso kaupunki ja siellä saattaa olla sen takia hiukan vaarallista ja vaikea liikkua. Helsinki on myös nimenomaan kaupunki, jossa luonto ei olekaan ihan niin lähellä. Helsingissä ihmisiä on paljon ja ne saattavat olla hiukan kylmäkiskoisia ja sisäänpäin lämmenneitä. Tällaisia mielikuvia minulla on ollut Helsingistä ja helsinkiläisistä.

Reissuni Helsinkiin ei täysin vastannut mielikuviani. Iso kaupunki Helsinki kyllä vaikutti olevan, mutta Helsingissä oli suht turvallista liikkua kun liikennevaloja oli monessa eri tien ylitys-kohdassa ja risteyksessä. Vaikka hiukan minua pelotti entistä enemmän liikkuminen Helsingissä kun just ennen matkaani perjantaina tapahtui se yliajo Stadissa, jossa humalainen kuski ajoi suojatiellä ainakin naisen yli. Mutta jos tätä yksittäistapausta ei ota huomioon niin on Helsingissä suht turvallista liikkua. Vaikka tosin autojen torvien ääniä kuului tämän tästä.

Ihmisiä Helsingissä oli runsaasti liikkeellä ja joukossa oli paljon myös turisteja. En ollut siis todellakaan ainoa turisti Helsingissä. Helsingissä oli melko helppo liikkua varsinkin kartan avulla. Tällainen hiukan onnettomampikaan suunnistaja ei kävellyt harhaan kuin pari kertaa. Ja muutaman kerran kysyin myös tietä johonkin kohteeseen ja sain ystävällisiä ja hyviä vastauksia. Suunnistamista edesauttoi hyvät katuopasteet joita oli monessa eri kadun kulmassa.

Helsinki avautui minulle isona paikkana, aivan niin kuin olin kuvitellutkin. Vaikka minäkin ehdin melko paljon näkemäänkin parin päivän aikana niin silti minullekin jäi sellainen mielikuva että koin Helsingistä vain pintaraapaisun. Tosin ehdin näkemään Helsingissä paljon sen keskeisimpiä turistikohteita, näin niin Kiasman, Ateneumin, luonnontieteellisen museon, eduskuntalon kuin myös Helsingin saaristoakin.

Paljon tuli käveltyä Helsingissä reissuni aikana ja jalat olivatkin sunnuntaina kotiin palattuani hieman kipeät. Toisaalta reissuni oli kuin yksi iso seikkailu. Harvoin Helsingissä käyneenä oli jännittävääkin etsiä kaikkia paikkoja kartan avulla.

Lauantaina lähdin matkaan Hämeenlinnan linja-autoasemalta kello 9.30 ja bussimatka Helsinkiin kesti tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Perillä Helsingissä olin lauantaina kello 10.50. Heti Kampin linja-autoasemalla meinasin lähteä väärään suuntaan, mutta bussikuskin ystävällisen kehotuksen saattelemana löysin oikealle tielle.

Helsinkiin päästyäni suunnistin ensimmäisenä Senaatintorille ja Helsingin tuomiokirkolle. Senaatintorilla parveili paljon turisteja ja Helsingin Tuomiokirkko oli puolestaan upea näky.










Senaatintorilla jonkin aikaa olleena lähdin seuraavaksi matkaamaan Kauppatoria kohti. Minut yllätti se kuinka lähellä Kauppatori olikin lopulta Senaatintoria. Kauppatori oli iso tori, jossa oli paljon erilaisia myyntikojuja. Kauppatorilla lenteli paljon myös ja ihan ihmisten lähellä lokkeja ja muita lintuja. Hiukan jopa pelotti lähellä lennelleet linnut.










Kauppatorilla jonkin aikaa olleena alkoi nälkä jo hieman kurnimaan vatsassa ja lähdinkin etsimään hyvää ruokaravintolaa. Helsingissä ravintolatarjonta vaikuttaa olevan runsas ja Stadissa on paljon myös hyvätasoisia ravintoloita. Varmasti minulta jäi tällä reissulla kokematta ja testaamatta muutamakin kokemisen arvoinen ravintola.

Helsingissä syöminen oli todellakin nautinto ja kaikkiaan reissun aikana ravintolakäynteihin menikin rahaa jopa noin 75 euroa. Mutta olen reissussa varsin usein sillä mentaliteetilla että sitä ollaan reissussa niin harvoin, että silloin ei nuukailla. Ja on hienoa saada erilaisia ravintolakokemuksia.

Ravintolat olivat kohteita, joista en valitettavasti kuvia juurikaan ottanut. Ensimmäisenä kävin sen nimisessä ravintolassa kuin ravintola Roster, se oli muistikuvieni mukaan aika lähellä Kauppatoria. Roster oli tyylikäs, rento ravintola, jossa sai hyvää ruokaa ja palvelua. Roster oli tyylikkäästi sisustettu ravintola ja taustalla soi tunnelmaan sopivaa musiikkia.

Rosterissa söin sen nimisen aterian kuin Baltic Lax. Aterioiden koot olivat suht runsaita ja nälkä ei todellakaan ravintolakäynnin jälkeen jäännyt. Baltic Lax rakentui lohesta, jonkinlaisesta tillikastikkeesta, varhaisperunoista ja isosta määrästä paahdettuja perunoita. Ateria kustansi 28 euroa.

Syötyäni lähdin suunnistamaan hotelli Annaa kohti. Sieltä olin jo maanantaina varannut itselleni hotellihuoneen. Huone puolestaan kustansi yhdeltä yöltä 119 euroa eli oli suht edullinen. Hotelli Annan omistaa Suomen Vapaakirkko ja se on rakennettu jo joskus 1920-luvulla. Vaikka hotellin omistaakin Vapaakirkko niin silti hotellissa ei paljoa näkynyt uskonnollisuus, tosin uusi testamentti hotellihuoneesta löytyi. Hotellihuoneeni oli ihan viihtyisän oloinen huone.



Oleilin hotellihuoneessa jonkin aikaa ja tämän jälkeen lähdin suunnistamaan jälleen kohti Kauppatoria. Sieltä lähti puoli neljältä iltapäivällä Sea Linen miniristeily joka kiersi pitkin Helsingin saaristoja. Risteilyn hinta oli 25 euroa ja se oli ihan mukava kokemus. Tosin maisemat olisivat voineet mielestäni olla kauniimpiakin. Jokskin jo risteily merellä oli kokemus jo sekin.

Niin kuin jo todettua risteily kiersi pitkin Helsingin saaristoja, risteilyn aikana nähtiin muun muassa Suomenlinna, Korkeasaari, jäänmurtajat ja Degerön kanava. Risteilyaluksella tuli hyvin koko ajan kuulutuksia monella eri kielellä ja pysyi hyvin kärryillä siitä, mikä saari kulloinkin nähtiin ja ohitettiin.
































Risteily palasi satamaansa noin kello viideltä iltapäivällä ja sen jälkeen minulle jäikin hieman luppoaikaa ennen iltayhdeksältä alkanutta illan kohokohtaa Stand up Finlandian päätösshow:ta. Hengailin ensin Kauppatorilla, ostin kupillisen kahvia ja söin munkkipossun sekä ostin myös kuudella eurolla kesän ensimmäiset mansikkani.

Kauppatorilta lähdin sitten kohti Helsingin keskustaa ja Mannerheimintiellä illan suussa söin sellaisessa paikassa kuin Zetor. Zetor mainostaa oikein ravintolan menulehtisessä olevansa maaseutumainen ravintola keskellä Helsingin keskustaa ja sitä se todella olikin.

Zetoriin oltiin saatu luotua maaseutumainen tunnelma. Ruokalistalla oli paljon perinteisiä kotimaisia ruokia, kuten paistettuja muikkuja ja karjalanpaistia. Seinät olivat maalattuna tumman punaisiksi, osa ravintolan pöydistä oli pirttipöytiä ja pöydillä paloivat aidot kynttilät. Servettejä ei ravintolassa ollut käytössä vaan niiden tilalla oli pöydissä talouspaperi rulla sille varatussa telineessä. Sisälle oli ajettu myös ravintolan nimenmukaisesti Zetor-traktori.

Valitettavasti ravintoloista en viitsinyt sisältä kuvia ottaa, mutta toivottavasti kuvaelmastani saa jo jonkinlaisen käsityksen tästä hienosta maaseutumaisesta Zetor-ravintolasta. Ravintolassa soi myös perinteinen kotimainen musiikki joka entisestään lisäsi Zetorin suomalaista tunnelmaa.

Palvelu ja ruoka ravintolassa oli ihan hyvää, joskin annosten koot olisivat voineet olla isompiakin. Hinnat olivat myös ravintolassa kohtuulliset. Minä söin siellä ruisjauhoissa ja voissa kierriteltyjä paistettuja muikkuja, pottumuussia ja mummonkurkkua. Siis yhtä lempiruokaani.

 

Illalla yhdeksältä alkoi sitten lauantaipäivän odotettu kohokohta eli Stand up Finlandian päätösshow. Show oli Live club Apollossa.



Show:ssa esiintyi yhteensä peräti seitsemän stand up-koomikkoa ja show kesti kaksi tuntia. Show:ssa esiintyneitä koomikkoja olivat Pete Kosonen, Jape Grönroos, Tommi Mujunen, Joni Koivuniemi, Zaani ja Rudi Rok sekä Sami Hedberg. Show oli ihan loistava ja se oli hyvä päätös tälle hienolle lauantaipäivälle.

Show:n jälkeen otin taksikyydin hotelli Annaan. Se oli ainoa kerta kun turvauduin tällä Helsingin reissullani taksiin. Ajattelin että on iltayhdeltätoista jo niin myöhä etten jaksanut lähteä Helsingin kaduille enää seikkailemaan. Taksikyydille ei paljoa matkaa eikä hintaa tullut.

Hotelli Annassa söin sitten iltapalana Kauppatorilta ostamani mansikat ja menin joskus kahdentoista aikaan nukkumaan hotellihuoneen pehmeälle sängylle. Lisää tarinaa tästä reissusta tulossa seuraavassa blogitekstissä. Jaoin tämän matkakertomukseni kahteen osaan, sillä ajattelin että muuten blogipostauksesta tulisi jo liiankin pitkä. Seuraavassa osassa seikkaillaan ainakin Ateneumissa, Kiasmassa ja luonnontieteellisessä museossa.

Elämää kolmella paikkakunnalla

Kiinteistövälitysketju Remaxin tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan innokkaimpia muuttajia yhdessä ruotsalaisten ja sveitsiläisten kanssa. Kyselyn mukaan suomalaiset muuttavat toiseen asuntoon tai taloon kuusi kertaa elämänsä aikana. Tämä kaikki selviää tämän linkin takaa.

Ajattelin tässä blogipostauksessani tuoda esille hieman omaa muuttohistoriaani ja sitä millaisissa paikoissa olen asunut. Näitä asioita sivusin tosin hieman jo edellisessä blogipostauksessani, mutta nyt tuon näitä paikkoja paremmin esille.

Itse en mikään muuttohirmu ole koskaan ollut. Niin kuin jo edellisessä blogipostauksessani kerroin, olen asunut elämäni varrella yhteensä neljässä eri paikassa. Olen Hattulasta ja tarkemmin sanottuna Parolasta kotoisin, jossa vietin koko lapsuuteni yhdessä ja samassa osoitteessa Pellonperä 1:ssä.


Parolasta muutin 21-vuotiaana Kauhajoelle opiskelemaan restonomiksi. Kauhajolla asuin vuoden 2005 syksystä kevääseen 2009 asti sellaisessa osoitteessa kuin Tiililäntie. Kauhajoelta muutin jälleen opiskeluideni jälkeen takaisin kotikotiini Parolaan keväällä 2009. Asuin Parolassa jonkin aikaa ja vuoden 2010 joulun alla muutin omaan asuntooni Hämeenlinnan Ojoisille. Ojoisilla asuin sitten melkein täydet viisi vuotta. Kunnes sain häädön osoitteesta Ojoistenkatu 5.

Sen jälkeen sitten päädyin sairaalaan neljäksi kuukaudeksi ja tuon sairaalarundin jälkeen olen asunut puolentoista vuoden verran Länsituulessa, Hämeenlinnassa ja tarkemmin sanottuna Kaurialan kaupunginosassa. Eli olen muuttanut elämäni aikana yhteensä neljä kertaa. Ja ainakin yksi muutto minulla on vielä todennäköisesti edessäkin sillä tämän asuinpaikan Länsituulessa ei ole tarkoitus olla pysyvä vaan täällä tuetaan mielenterveyskuntoutujaa kohti omaa asuntoa.

Seuraavaksi esittelen vieläkin tarkemmin niitä paikkoja missä olen asunut. Parolassa sijaitsee kotikotini ja on aina miellyttävä ja nostalginen tunnelma tulla vierailuille Parolaan isänsä luo, kotimaisemiin.

Parolassa asuin omakotitalossa sen nimisessä osoitteessa kuin Pellonperä ja asuin melko lähellä, 500 metrin päässä Parolan keskustasta. Parolaa voisi jopa kutsua Hämeenlinnan esikaupungiksi. On sanottu, että Parolan etuja ja haittoja on sen läheisyys Hämeenlinnan tuntumassa. Parolasta on Hämeenlinnaan matkaa kymmenen kilometriä.

Hattula on oma, pieni kuntansa, jonka isoin kylä on Parola. Olen asunut Parolassa yhteensä noin 22 vuotta eli Parolan tiet ja montut ovat tulleet minulle varsin tutuiksi. Parola on ihan nätti kylä puistoalueineen, joskin sen keskustaa rumentaa muutama hiukan ränsistymään ehtinyt rakennus.

Parolasta löytyy melkein kaikki tarvittavat palvelut, kaupat ja ravintolat. Joskin sellainen sekatavarakauppa Parolasta nykyään uupuu kun Villen divarikin lopetti toimintansa useampi vuosi sitten. Parolassa on hiukan myös kulttuuri-ja harrastemahdollisuuksia vaikka Hämeenlinnan läheisyys tarkoittaakin myös sitä, että Parolaan ei niinkään kannata mukamas satsata näiden palvelujen osalta vaan Hämeenlinnasta löytyy tarvittavat ja kaivatut palvelut.

Parolassa tosiaan asuin koko lapsuuteni ajan. Parolassa asuin myös yhdessä tietyssä paikassa. Punaisessa omakotitalossa Pellonperällä. Parolasta muutin pois 21-vuotiaana syksyllä 2005. Muutin tuolloin Kauhajoelle opiskelemaan restonomiksi. Olihan se silloin onni ja autuus muuttaa omaan asuntoonsa ensimmäistä kertaa, pois porukoitteni nurkista.

Kauhajoella sitten asuin kolme ja puoli vuotta. Vaikka opiskelin restonomiksi Kauhajoella niin silti en Kauhajoella asunut opiskelijakämpässä vaan asuin ihan kaupungin vuokra-asunnossa, kaksiossa sen nimisellä kadulla kuin Tiililäntie. Asunnoltani oli koululleni matkaa noin 1,5 kilometriä.

Vaikka asuin Kauhajoella jopa kaksiossa, niin vuokra ei ollut kovin suuri vaan se oli muistaakseni samaa tasoa sen kanssa kuin mitä Hämeenlinnassa on yksiön vuokra. Ehkä hitusen kalliimpi oli Kauhajoen kaksion vuokra.

Kauhajoki on pienemmän kokoinen maalaiskaupunki. Maalaiskaupungilla tarkoitan sitä että joskus Kauhajoen kaupunkikuvassa saattoi näkyä jopa traktoreita ja maalaistaloja. Asuin Kauhajoella hieman kaupungin sivulaitamalla, en aivan keskustassa. Asuin Kauhajoella rauhallisessa ympäristössä. Joskus tekisi mieli käydä Kauhajoella vielä uudelleenkin katsomassa miltä se näyttää tänä päivänä.

Kauhajoella oli vähän sitä ongelmaa että tekemistä nuorisolle ei ollut niin paljoa. Mutta olihan siellä jopa kaksi yökerhoravintolaakin ja taisi olla pari muutakin ravintolaa. Kaikki tarvittavat palvelut sieltä löytyi ja isompi ostospaikkakin oli silloin rakentumassa sinne kun asuin siellä viimeisiä aikojani. Olikos tuo isompi ostospaikka Citymarket? Taisi olla.

Kauhajoelta muutin takaisin porukoitteni nurkkiin Parolaan kevät-kesällä 2009. Tuntuihan se silloin olevan melkoinen romahdus muuttaa takaisin porukoitteni tykö ja kun tavaramääränikin oli vuosien saatossa kasvanut, niin porukoitteni nurkat täyttyivät aika hyvin kamppeistanikin.

No, Parolassa asuin vuoden 2010 joulukuulle saakka jolloin taas muutin omilleni. Omaan asuntooni Ojoisille ja Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa olen kaikkiaan asunut kahdessa eri osoitteessa, Ojoistenkadulla Ojoisilla ja Länsituulessa Larin Kyöstin kadulla Kaurialassa. Yhteensä olen asunut Hämeenlinnassa tähän mennessä sellaisen kuuden ja puolen vuoden verran eli näkemystä riittää jonkin verran siitäkin millainen kaupunki on Hämeenlinna.

Hämeenlinna, nykyinenkin asuinkaupunkini on melko rauhallinen ja nätti kaupunki. Hämeenlinnassa on useita puistoalueita ja järviäkin sekä luontoakin lähistöllä. Hämeenlinna on kooltaan keskikokoinen kaupunki, Hämeenlinnan väkiluku on noin 67 700 ja Hämeenlinna on Suomen 14. suurin kaupunki.

Hämeenlinnassa on melko hyvin palveluita, on ostoskeskus Goodmans ja kaksi Citymarketia sekä yksi Prisma. Näiden lisäksi löytyy muutamia pienempiäkin liikkeitä ja erikoisliikkeitä. Lisäksi kaupungin ravintolavalikoima on melko runsas. Hämeenlinnasta löytyy jonkin verran myös kulttuuri- ja liikuntapalveluita.

Hämeenlinnassa on esimerkiksi Verkatehdas, kaupunginteatteri ja HPK. Jääkiekko ja HPK ovat Hämeenlinnan keskeisiä osia ja Verkatehtaassa sekä kaupunginteatterissa pyörii jonkin verran teatterinäytelmiä ja konsertteja.

Hämeenlinna sijaitsee myös hyvällä ja keskeisellä paikalla. Esimerkiksi Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun ei ole pitkä matka. Eli jos jotain ei löydy Hämeenlinnasta, niin täältä voi tehdä suht nopeita vierailuja isompiin kaupunkeihin.

Siinä lyhyet esittelyt kolmesta paikkakunnasta joissa olen asunut. Niin Hattulasta, Kauhajoesta kuin Hämeenlinanstakin. Kovin erikoinen tai eksoottinen ei tietenkään asumishistoriani ole. Joskin kolmen ja puolen vuoden vierailu niinkin kaukana kuin Kauhajoella tekee asumishistoriastani hitusen laajemman.

Missä sitten asuisin jos saisin asuinpaikkani mielivaltaisesti valita? Ehkä Hämeenlinna on passeli asuinpaikkakunta ja pari muuta hyvää kaupunkia asuinmestoiksi voisivat olla myös Tampere ja Turku.

Mikä ihmeen Länsituuli?

Olen asunut viime vuoden helmikuusta alkaen Länsituulessa. Vaan missäpä ihmeen Länsituulessa? Ja kuinka tänne päädyin?

No tämä Länsituuli on tällainen asuin-ja toimintakeskus, joka tarjoaa mielenterveyskuntoutujille kuntouttavaa ympärivuorokautista palveluasumista. Tavoitteena on että kuntoutuja saavuttaa tarvittavan toimintakyvyn arjen- ja elämänhallintaan siirtyessään itsenäiseen asumiseen.

Täällä Länsituulessa on ihan normiasunnot, joissa me mielenterveyskuntoutujat asumme. Sitten täällä on hoitajia tukemassa meidän asumista. Esimerkiksi aamuisin hoitajat käyvät asunnollani kyselemässä kuulumisiani.






Täällä Länsituulessa on myös melko tiivis ja hyvä yhteisö, jonka jäsenenä minä saan olla. Täällä järjestetään myös toimintaa, on erilaisia ryhmiä. Maanantaina viikko alkaa yhteisökokouksella. Tiistaina on puolestaan lempiryhmäni, teemakahvila. Siellä jutellaan aina jostakin tietystä teemasta ja juodaan kahvia. Viime tiistaina juteltiin hygieniasta ja kesästä ja sitä edellisenä tiistaina keskusteltiin puolestaan pukeutumisesta, lempiväreistä ja muotivillityksistä.

Keskiviikko alkaa puolestaan virkistysliikunnalla. Silloin on jo heti aamulla jotain liikuntaa, kuten viime viikolla käytiin Metro-tukussa ostoksilla ja sitä edellisenä keskiviikkona pelattiin biljardia. Keskiviikkona on vielä illalla myös peliryhmä. Pelataan jotain lautapelejä tai sitten saatetaan pelata ulkonakin näin kesäaikaan, esimerkiksi petankkia tai mölkkyä.

No torstaina ryhmät sitten jatkuvat. Silloin on sellainen ryhmä jonka sisältö aina muuttuu viikottain. Ryhmässä voidaan kuunnella musiikkia, maalata tai rentoutua tai harrastaa kirjallisuutta. Perjantaina on puolestaan heti aamulla leivontaryhmä. Leivotaan lauantain fiiliskahveille jotain herkkuja. Perjantaina on myös joka toinen viikko-tahdilla minun pitämäni Villen visailuryhmä. Se sisältää aina yhden tietokilpailun ja kaikki talon asukkaat saavat osallistua kilpailijoiksi.





Lauantaina on puolestaan vartin yli kaksi iltapäivällä fiiliskahvila. Silloin käydään ensin jokaisen paikalla olijan viikon fiilikset läpi ja lopuksi juodaan kahvit ja herkutellaan niillä leivonnaisilla joita perjantain leivontaryhmässä leivottiin. Kesäaikaan myös grillataan aina lauantaisin kello 17 alkaen. Eli kyllä täällä toimintaa riittää ja minähän tietenkin osallistun kaikkiin mahdollisiin ryhmiin joihin voin osallistua. Keskiviikkona ja perjantaina tosin olen Majakassa töissä ja sen vuoksi missaan yleensä aina keskiviikkoisen virkistysliikunta-ryhmän ja perjantaisen leivontaryhmän.

Sen tietenkin ymmärtääkin että täällä on toimintaa ja aktiviteetteja. Tämähän on kuntoutuslaitos ja nuo eri ryhmät ovat hyvää, kuntouttavaa toimintaa. Ilman toimintaahan tämä rakennus kävisi melkein tavallisesta kerrostalosta ja se ei ole tarkoitus.

Täällä Länsituulessa on myös oma ruokasali ja keittiö. Ja täällä voi syödä maksua vastaan aina päivittäin lounaan ja päivällisen. Koska täällä on keittiö niin myös se tarjoaa työsarkaa meille talon asukkaille. Minäkin olen keittiöhommissa sunnuntaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Minkälaisessa asunnossa täällä sitten asustelen? Asun täällä Länsituulessa tavallaan pienessä kaksiossa. Tässä asunnossa on yhteensä 35 neliömetriä asuintilaa ja täällä on erotettu makuuhuone omaksi osakseen, siksi huoneistoni on kaksio.

Tulipa pitkälti selostettua sitä mikä ihme tämä Länsituuli on ja minkälaisessa asunnossa asun täällä ja minkälaista toimintaa täällä järjestetään. Se on hyväkin asia, sillä en muista aiemmin näistä asioista varsinkaan täällä blogissani puhuneenkaan.

Tämä Länsituuli on yhteensä neljäs paikka, missä olen asunut. Ensin asuin tietenkin lapsuudenkodissani Parolassa. Asuin lapsuudenkodissani Pellonperällä 21-vuotiaaksi. Parolasta muutin Kauhajoelle opiskelemaan vuonna 2005. Kauhajoella asuin vuodet 2005-2009 ja sieltä muutin  opiskeluideni jälkeen takaisin kotikotiini Parolaan keväällä 2009. Sitten asuin Parolassa taas vuodet 2009-2010 ja joulun tienoilla vuonna 2010 muutin Ojoisille Hämeenlinnaan.





Ojoisilla asuin aina vuoden 2015 lokakuuhun asti. Tuolloin sain elämäni ensimmäisen häätöni ja jouduin samalla sairaalaan neljäksi kuukaudeksi. Sitten kun pääsin sairaalasta pois helmikuussa vuonna 2016 niin olen siitä lähtien asunut täällä Länsituulessa.

Ihan viihtyisä ja hyvä paikka tämä Länsituuli on asua. Kuinka minä sitten tänne päädyin? No, olin sairaalahoidossa vuonna 2015 ja vuonna 2016 lokakuusta helmikuun alkuun asti. Menetin Ojoisten asuntoni häädön takia ja sairaalassa ollessani ryhdyttiin minulle etsimään uutta asuntoa. Mielenterveyskuntoutujana minulle ensimmäiseksi koitettiin saada asunto täältä Länsituulesta ja se tärppäsi, sain asunnon täältä Länsituulesta ja täällä olen asunut helmikuusta 2016 alkaen. Postauksen kuvissa on kuvia asunnostani.

Mikä tekee hyvän mielen?

10 asiaa, jotka tuottavat minulle hyvän mielen, nämä ovat sekalaisessa järjestyksessä:

1. Onnistumiset ja voittaminen
Kun onnistuu jossain, missä tahansa asiassa se saa mielen onnelliseksi. Esimerkiksi kun tekee hyvin keittiötyöt Länsituulessa niin siitä tulee kiva mieli. Myös se saa aikaan hyvän olon tunnetta kun voittaa jotain. Olen melko kilpailuhenkinen ja kova pelaamaan melkein mitä tahansa pelejä ja kun satun voittamaan saa siitä paljon hyvän olon tunnetta.













2. Vilma ja Veikko

Siskon lapset saavat aina hymyn huulilleni. Ne ovat sellaisia ilopillereitä, etenkin Veikko. Lapsen riemu on mukavaa katseltavaa ja saa itsellekin hymyn huulille. Tietenkin Vilma on jo 14-vuotias ja on jo kasvanut lapsesta vähän isommaksi mutta ei siitä niin kauaa ole kun Vilmakin oli tekemässä vielä eronsa kanssa mansikkamaitoo.



3. Liikunta
Liian usein on nykyään niitä päiviä kun ei jaksa lähteä lenkille. Se on valitettavaa, sillä liikunnasta saa melkoista hyvänolontunnetta. Liikunta on palkitsevaa ja sitten kun on lenkin tehnyt on aika hyvässä euforisessa tilassa ja mieli sekä kroppa voivat hyvin.

4. Siisti koti ja se kun saa kaikki kotityöt tehtyä
Se tunne kun on ensin edessä kasa tekemättömiä kotitöitä ja sitten kun saa ne tehdyksi. Saa kämpän kuurattua, pyykit pestyä ja tiskit tiskattua. Siitä tulee hyvänolontunnetta, kun on selvinnyt kaikista velvollisuuksista ja voi vaan olla ja nauttia puhtaasta kodista. Siististä kodista saa muutenkin hyvää mieltä.

Mikä se tuottaa Viltsulle hyvää mieltä?

5. Biljardin peluu
Inhosin ennen biljardia, kai olin salaa kateellinen niille jotka sitä osasivat pelata? Täällä Länsituulessa on hyvä mahdollisuus pelata bilistä ja täällä olen myös biljardia itsekin oppinut pelaamaan ja olen siitä myös innostunut. Biljardi on hyvä, mielenkiintoinen ja sopivan haastavakin laji joka etenkin hyvässä seurassa saa mielen hyvälle tuulelle.

6. Kirjoittaminen, bloggaaminen
Kirjoittaminen ja bloggaaminen ovat rakkaimpia harrastuksiani ja siksi ne tuottavat myös hyvää mieltä. Minulla on intohimoinen suhde kirjoittamiseen ja tekstin tuottaminen on usein myös varsin terapeuttista toimintaa.

7. Saunominen
Mikäs sen rentouttavampaa olisi kuin saunominen? Hyvät, kuumat löylyt ja hikoilu saa minut hyvälle tuulelle. Tykkään todella paljon saunomisesta. Täällä Länsituulessa oli vain ennen vikaa saunassa ja lämpöä saunassa oli vain vaivaiset 60 astetta. Se teki melkein kiukkuiseksi. Mutta nykyään täälläkin saunan lämpötila on 80-90 astetta ja niissä lukemissa saa otettua jo mainiot löylyt.


8. Hyvä ruoka, pitsa, herkuttelu
Hyvä ruoka, parempi mieli. Kun saa nokkansa eteen lempiruokia, kuten lasagnea, kaalilaatikkoa, makaroniruokia, paistettuja muikkuja on mieli melko onnellinen. Myös pitsapäivät saavat mielen hyväksi. Pitsapäivä minulla on joka kolmas viikko. Asun peräti neljän pitserian naapurissa ja näiden pitserioiden palveluja hyödynnän joka kolmas viikko-tahdilla. Myös herkuttelu tuottaa hyvää mieltä.

9. Se jos saan tehtyä jollekin toiselle hyvän mielen.
Kun saa aikaan hymyn jonkun toisen huulille tai saa jonkun toisen tehtyä onnelliseksi niin siitä saa hyvää mieltä itsekin. Solidaarisuus on hyvä asia. Ja tämän takia tykkään ennemmin antaa muille lahjojakin kuin saada niitä itse. Toisten ilahduttaminen on mukavaa.

10. Hyvä musiikki
Musiikki, varsinkin hyvä musiikki tuottaa hyvää mieltä. Musiikki on tärkeä asia ja käy hyvin terapiastakin. Hyvää musiikkia on esimerkiksi Apulannan tuotanto ja lempikappaleeni onkin tällä hetkellä Apulannan Vasten mun kasvojani.

Listan ulkopuolelta, myös kesä ja luonto tuottavat mielihyvää.

Viltsun nurkkaus on jo kuusi vuotta- luetuimmalla jutulla reilusti yli 3000 klikkausta!

Blogini Viltsun nurkkaus on ollut pystyssä jo reilun kuuden vuoden ajan. Ensimmäisen blogipostaukseni kirjoittelin Viltsun nurkkaukseen toukokuussa vuonna 2011, tarkemmin ilmaistuna 25.päivä toukokuuta.

Viltsun nurkkauksen historia on vähintäänkin kirjava. Sen toiminta-ajatus on aina ollut sama, "Viltsun kynä sivaltaa aiheista, jotka häntä innostavat". Viltsun nurkkausta ei ole koskaan rajattu käsittelemään vain yhtä tiettyä aihealuetta vaan se on toiminut ennemminkin Viltsun eli minun julkisena päiväkirjana ja kirjoittamisen harjoittelualustana.

Miksen sitten ole kirjoittanut päiväkirjaani vain tavalliselle tietokoneen tiedostolle tai pöytälaatikkoon? Ehkä se on kuitenkin mukava ollut saada jonnin verran julkisuutta teksteillään ja julkisuutta omille ajatuksilleen. Kovin suuret eivät Viltsun nurkkauksen lukijamäärät ole yleensä koskaan olleet vaan keskiverto blogipostaus on tavoittanut ja tavoittaa sellaiset parikymmentä lukijaa.

Tietenkin poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi vuonna 2011 julkaisin blogissani julkaisun "Vastaukseni työhaastatteluun" ja se on historian aikana tavoittanut yhteensä jo peräti reilusti yli 3000 lukijaa tai ainakin reilusti yli 3000 klikkausta! Se on luetuin blogipostaukseni.

Urani bloggaajana aloittelin kuitenkin jo ennen Viltsun nurkkauksen syntymistä. Kesällä 2010 kirjoitin sellaista kuin Degerby-elämysten kesä nimistä blogia. Olin tuolloin viikon verran töissä Ahvenanmaalla, Föglö-nimisellä pikkusaarella ja kirjoittelin kuulumisistani blogia. Ehkä Viltsun nurkkaus oli sitten luontainen jatke tälle blogille?

En tiedä kuinka monta blogipostausta Viltsun nurkkaus sisältää. Joskus kirjoittamistahtini on ollut jopa teksti kerran päivässä ja nyt se tahti on pitkään ollut yksi teksti joka toinen viikko. Blogini historia on kuitenkin vähintäänkin kirjava. Koska blogia ei ole rajattu käsittelemään vain tiettyä aihealuetta niin pitää blogini sisällään tekstiä jos mistäkin aiheesta.

Blogini on ollut silloin minulle tärkeä päiväkirja kun äitini ja veljeni menehtyivät. Blogissani olen kertonut paljon erilaisista huijauksista ja jonkin verran tekstiä löytyy siltäkin ajalta kun harrastin toimittajan töitä. Blogini aihepiiri on laaja ja en tiedä edes osaisinko pitää blogia vain yhdestä tietystä aiheesta. Tällainen päiväkirjamainen blogi lienee paras valinta minun blogikseni.

Viltsun nurkkaus on aina ollut aika pelkistetty. Kuvat ja muut tehokeinor ovat harvassa ja Viltsun nurkkauksen tärkein sisältö onkin kirjoitukset. Onko se myöskään mikään ihme? Minun oma vahvuuteni ja yksi lempiasioitani on kirjoittaminen ja onhan Viltsun nurkkaus toiminut myös harjoittelualustana minun kirjoittelulleni.

Bloggaaminen on yleensä kivaa. Joskus bloggaaminen on kyllä teettänyt päänvaivaakin. Etenkin silloin kun on ollut vaikea keksiä aihetta mistä kirjoittaa blogipostaus mutta on silti halunnut päivittää blogia. Itse kirjoittaminen ei ole kuitenkaan minulle hankaluuksia teettänyt vaan tekstiä syntyy helposti. Onhan kirjoittaminen kivaa puuhaa.

Olen varmasti kehittynytkin bloggaajana ja kirjoittajana vuosien varrella. Onhan Viltsun nurkkauksen  yksi tavoite ollut toimia harjoittelualustana kirjoittamiselle ja ei olekaan varmaan mikään ihme silloin jos bloggaaminenkin on kehittänyt minua kirjoittajana.

Jos tätä Viltsun nurkkausta jotenkin kehittäisin niin lisäisin tänne kuvia, kenties hyödyntäisin muitakin tehokeinoja että Viltsun nurkkauksesta tulisi entistä visuaalisempi kokonaisuus. Ja toivoisin että lukijat kommentoisivat enemmän blogipostauksiani. Oletko juuri sinä Viltsun nurkkauksen aktiivisimpia lukijoita? Kuinka pitkään olet lukenut Viltsun nurkkausta? Miten löysit tänne ensi kerran? Ja mitä olet mieltä Viltsun nurkkauksesta?

Aika vierii nopeasti ja niin on äkkiä kasvanut Viltsun nurkkauksestakin reilusti yli kuusi-vuotias. Toivottavasti Viltsun nurkkauksen historia jatkuu vielä pitkään. Melko pitkään Viltsun nurkkaus on jo mukana elämässäni ollutkin ja nykyään olisi vaikea kuvitella elämää ilman rakasta blogiani.

Loppuun olen listannut vielä blogini luetuimmat postaukset ja muita sinua mahdollisesti kiinnostavia blogipostauksiani vuosien varrelta.

Luetuimmat jutut TOP 10:

1. Vastaukset työhaastatteluun 3976 lukukertaa
2. Vahvuuteni työntekijänä on asenteeni 539 lukukertaa
3. Näin kirjoittaa Ville Heino! 172 lukukertaa
4. Kiitoskirje 128 lukukertaa
5. Käsittämätön kohtalo 95 lukukertaa
6. Kuuntelutaito on aarre 89 lukukertaa
7. Viltsu kertoo vaikeista ajoistaan: "Olen täysin valmis unohtamaan menneet!"
8. Miksi ei ryyppäisi? 70 lukukertaa
9. Pysähdys 65 lukukertaa
10. Huikee homma hei: Tee se itse ura! 62 lukukertaa

Sinua saattaisi myös kiinnostaa...

Muutos 
Armoton kohtalo
Elämäni rajuin kolaus
Näin syntyi Jyrki Louhen jäähyväispaketti!
Miksi virheitä pelätään?
Rakas äitini, 
Rakas veljeni, 
Matkalla absolutismiin
Ihmisiä on kuin muurahaisia
Mitä järkeä on bloggaamisessa? 
Pitkä sairausloma ja vähän muuta
Jääkiekko ei ole vain jääkiekkoa
Ilari Johansson on paras
Viihtyisä Vierumäki

Muutos, joka ei pitänyt

Olen kokenut jojomaisen liikkeen. Ensin laihdutin itsestäni pois 25 kiloa. Sittemmin kilot ovat tulleet takaisin korkojen kera. Koin hetken hurman. Sain tuntea, miltä tuntuu olla 25 kiloa laihempi. Mutta olen lihonut jälleen.

Ihminen voi muuttua mikäli niin haluaa, olen eräänlainen todiste siitä. Vai olenko todiste sittenkin siitä, että pohjimmiltaan ihminen on se samanlainen yksilö, joksi Luoja on hänet luonut. Vuonna 2010 olin vielä läski, sohvaperuna ja arkajalka. Sen jälkeen muutuin, olin lähes 30 kiloa laihempi, urheiluhullu ja sosiaalisestikin lahjakkaampi.

Olin pari vuotta melkein 30 kiloa laihempi, urheiluhullu ja sosiaalisestikin lahjakkaampi kunnes muutuin taas. Palasinkohan taas siksi samanlaiseksi yksilöksi kuin olin aiemminkin ollut? Sain nimittäin läskini takaisin ja laiskistuin, urheiluhulluuskin karisi hieman minusta.

Ihminen voi muuttua, ihminen voi laihtua. Nämä vaativat ainakin rutkasti itsekuria, päättäväisyyttä ja lujaa tahtoa. Mutta että muutoksesta ja laihtumisesta tulisi pysyvää, sekin vaatisi tahtoa ja tarkkaavaisutta.

Onnistuin laihduttamisessa hyvin, erinomaisesti. Sain itsestäni karistettua läskiä pois melkein 30 kilon verran. Se onnistui siten, että aloin seuraamaan syömisiäni. Pidin ruokailuistani ruokapäiväkirjaa ja laskin päivittäin saamieni kalorien määrät. Sekä lisäksi lisäsin liikunnan määrää.

Mutta siinä en onnistunutkaan sitten niin hyvin että muutoksistani kehossani olisi tullut pysyvää. Olen joutunut nimittäin todistamaan sen, että kilot tulevat helposti takaisinkin korkojen kera. Tosin tätä edesauttoi se, että sorruin juopotteluun ja alkoholinkin voimalla kilot olivat äkkiä palanneet takaisin. Lisäksi en enää välittänyt niin paljoa mitä söin ja lopetin ruokapäiväkirjankin pidon ja tämä oli virhe. Olin jälleen pulskistunut.

Haluaisin olla laihempi ja ehkä jonain päivänä sitä taas olen. Onhan minulla hyvät näytöt siitä että laihduttaminen on mahdollista ja tiedän, miten se on mahdollista ja mitä se vaatii. Ehkä jonain päivänä toteutan laihduttamisprojektini uudelleen ja tällä kertaa olen tarkkana myös siinä, että kilot myös pysyvät poissa.

Painon pudottamisen lisäksi olen onnistunut vuosien varrella muuttamaan myös luonnettani. Kehittämään luonnettani. Ennen oli melkoinen arkajalka, ujo ihminen. Minulla oli aikoinaan kuitenkin mahdollisuus harrastaa toimittajan töitä harrastuksenani ja silloin tein paljon haastatteluita. Se kehitti minusta rohkeamman ja sosiaalisesti taitavamman ihmisen.

Suupaltti en silti ole edelleenkään. Enkä sellaiseksi halua. Keskustelujen avaaja minusta on liki pitäen tulut. Sekin on jo huima ero entiseen. Aiemmin vastasin lähinnä jonnin joutaviin kysymyksiin joolla.

Ihmisen muuttuminen on mahdollista ja me kaikkihan käymme jatkuvasti elämän koulua. Ihminen voi kehittyä koko ajan paremmaksi yksilöksi. Jos vain haluaa.

Veljeytemme oli vahvaa laatua

Piti tänään kirjoittaa veljestäni, kun veljeni menehtymisestä on kulunut tasan viisi vuotta. Mutta minkä takia mennä keksimään pyörää uudelleen? Kirjoitin mielestäni ihan kauniisti veljestäni ja veljeydestämme veljeni hautajaispäivänä viisi vuotta sitten ja kopionkin sen tekstin uudelleen tähän. Muistojen virkistämiseksi.

"Rakas veljeni,

Elämäsi oli kuin toimintaelokuva, jonka tv-lähetys katkesi teknisten syiden vuoksi jo ensimmäiseen mainoskatkoon. Se jäi kesken liian varhain. Jo ennen sitä vaihetta, kun vauhti rainassa olisi kiihtynyt, kliimaksi  lähestynyt ja leffan sankari löytänyt naisen. Arvaat varmasti kuinka murtunut olen, mielelläni olisin vahdannut tuota elokuvaa pidempäänkin. 

On käsittämätöntä, miksi elämäsi täytyi päättyä näin aikaisin. Hädin tuskinhan se ehti kunnolla edes alkamaan.

Olen ylpeä siitä, kuinka vahva side meillä veljeksillä oli. Olimme kuin vastakkaisilla rannoilla seisovat paalut, jotka kannattelivat välissään betonista siltaa. Veljeytemme oli sellaista minkälaista sen pitää ollakin. 

Olit nimittäin minulle veljeyden lisäksi paras ystäväni, vietimme paljon aikaa yhdessä. Kai siksi, että olit niin pirun hyvää seuraa. Olit hyvätahtoinen, rento, luotettava ja auttavainen. Olit meistä se järkevämpi, neuvoit ja rauhoittelit usein minua.  

Pidin sinua itsestäänselvänä valintanani tulevaksi bestmanikseni.

Minun on oltava kiitollinen edes siitä ajasta, jonka sain viettää kanssasi. Etenkin lapsuuteni olisi ollut huomattavasti tylsempi ilman lähes samanikäistä veljeäni.

Poismenosi jälkeen mieleeni on virrannut kultaisia muistoja lapsuusajoiltamme, kuinka laskettelimme pikkuautoja parkkitalosta alas, pelasimme pihapalloa kotitalomme lumisella takapihalla ja leikimme järvivesissä useilla karavaanialueilla. Nuo hetket, kun saisin nauttia uudelleen.

Edes kerran olisin halunnut haastaa sinut vielä pihapallomatsiin.

Sinua vastaan kilpaileminen oli parasta, mitä olen koskaan elämässäni kokenut. Niissä kisoissa oli aina mukana erityistä tunnetta, kuin Suomi-Ruotsi- maaotteluissa. Sen vuoksi niin paljon toisiamme vastaan varmaan kilpailimmekin. Onnekseni minä kuittasin lähes aina Stanley cup-voitot joukkueelleni.

Viimeisinä yhteisinä vuosinamme mukaan illanviettoihimme astui alkoholi, olit hauskaa känniseuraa. Niin kuin nyt juhannuksenakin, jussibileet kaverisi kotona on elämäni yksi parhaimmista juhannuksistani. Ne olivat niin loistavat, että arvoltaan sopivat liki täydellisesti läheisten veljesten viimeiseksi yhteiseksi kokemukseksi.

Tuntuu kuin menehtyessäsi minustakin olisi revitty puolet pois. Elämäni on sortunut kuin se vertauskuvassani mainitsemani silta poistettaessa vastakkaisen rannan paalun.

Tänään tulen laskemaan kukkalaitteen arkkusi vierelle, valitsin laitteeseen paljon sinisen väristä kukkaa, sillä se oli sinun lempivärisi.

Ajatuksiani kuvaa hyvin lainaus Raaka-aine yhtyeen Suru-kappaleesta:

"Ei ole enää ystävää, kuinka pystyisin sen ymmärtää.
Sinä jäit muistoihin tänään, en ole koskaan yksinään."

Ikuisesti Sinua kaivaten,

Pikkuveljesi Ville

Kirjoitettu 4.8.2012"

Kuinka säästää 100 euroa?

Olen yksi niistä kurjista, joka on onnistunut sössimään raha-asioidensa kanssa. Kai ne raha-asiat alkoivat mennä pieleen silloin, kun alkoholi astui elämään liiallisessa määrin. Silloin tuli esimerkiksi sorruttua ottamaan pikalainoja ja niitä jäi maksamatta ja lainakierre oli valmis alkamaan.

Nyt on useampi tuhat euroa ulosotossa ja luottotiedot ovat menneet. Kuukausittaiset tulot eivät ole kovin suuret, kun elän kuntoutustuella ja niistäkin tuloista menee jo noin 300 euroa kuukausittain ulosottoon.

No, minä en lannistu. Vaan rahojensa kanssa pitäisi oppia elämään säästeliäämmin että saisi ne edes riittämään kuukausittain pakollisiin menoihin.

Nyt se löikin eteen mielenkiintoisen haasteen. Kuukausittaisista ruokakuluista pitäisi saada 100 euroa säästettyä että rahani riittäisivät joka kuukausi ruokaostoksiin. Kuinka säästää ruokamenoissa joka kuukausi 100 euroa? Konsteja ja vinkkejä on onneksi monia, netti väärällään.

Sitä en tiedä yhtään paljonko minulla on ennen mennyt rahaa ruokaostoksiin per kuukausi, mutta sen tiedän että 100 euroa näistä kuluista pitäisi säästää. Siinä on kuukauden haasteeni. Nyt ruokakulut per kuukausi pitäisi saada sinne noin 250 euron tuntumaan.

Mainittakoon vielä sen verran, että näihin ruokakuluihin lukeutuvat vielä kaikki muutkin pakolliset ostokset, kuten talous- ja vessapaperit sekä pesuaineet. Ja asun yksin taloudessani.

Kuinka voi säästää kuukausittaisissa ruokamenoissa? No ainakin lähikauppojen tarjoustuotteisiin kannattaa tutustua päivittäin. Useat kaupat pistävät pian pilalle meneviin päiväystuotteisiin alennuslappuja ja näitähän kannattaa seurata.

Usein tarjouslaput pistetään tuotteisiin tunti ennen sulkeutumisaikaa. Jos siis kävisi parin-kolmen kaupan tarjoustuotteita seuraamassa päivittäin ja laatisi ruokalistansa näiden tuotteiden pohjalta. Minä onneksi osaan laittaa ruokaa laidasta laitaan ja olenkin myös kaikkiruokainen, jolloin olisi helpompaa elää tarjoustuotteiden pohjalta.

Ruokana kannattaa suosia myös erilaisia keittoja ja laatikoita. Ne ovat edullisia ruokia ja niistä riittää monelle päivälle.

Sitten voisi suunnitella syömiset etukäteen ja käydä kaupassa vain kerran tai pari viikossa ja aina kauppalistan kanssa. Eli ruokalistan voisi suunnitella vaikka yhdeksi viikoksi kerrallaan. Myös kilohintoja kannattaa tarkkailla, aina ei edes tarjoustuote ole se edullisin vaan kilohintoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Myös sesonkien tuotteita kannattaa hyödyntää.

Ruoanlaitossa kannattaa suosia paljon myös kunkin kauden kasviksia ja juureksia ja kukkaron lisäksi myös sydän kiittää. Ruoka kannattaa myös laittaa itse ja vähentää minimiin erilaisten einestuotteiden käyttäminen.

Kauppaan ei kannata mennä myöskään nälkäisenä, jolloin ruokavalinnat ostoskärryyn tekisi vatsa minun itseni sijaan. Kaupassa käynnin ajankohta kannattaakin valita huolella.

Minulla on myös aikaa, jolloin voisin valita huolellisemmin myös sen kaupan missä asioin. Voisin vertailla vaikka eri kauppojen hintoja ja käydä siinä kaupassa mikä vaikuttaa edullisimmalta.

Siinä jo jonkin verran keinoja siihen kuinka ruokamenoissa voi säästää. 100 euroa pitäisi säästää kuukaudessa ruokamenoista. Jo 100 euroakin kuullostaa aika isolta summalta saada säästetyksi, mutta luotan siihen että jo näillä edellä luetelluilla keinoilla 100 euron säästäminen ruokamenoista on mahdollista.

Ruokakassin sisältöön pitäisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota.