maanantai 19. helmikuuta 2018

Olympiakisat kova rupeama myös innokkaalle penkkiurheilijalle

Talviolympialaiset vuosimallia 2018 ovat käynnissä paraikaa Etelä-Korean Pyeongchangissa. Jos olympiakisat ovat kova rupeama kisoihin osallistuville urheilijoille on kisat kova rupeama myös kisoja seuraaville innokkaille penkkiurheilijoille.

Kisapäivät ovat pitkiä rupeamia. Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa ja tilastoida sitä paljonko urheilua on olympialaisten aikaan tullut katsottua ja mihin kellon aikaan. Joka tapauksessa, jokaisena kisapäivänä on tullut urheilua katseltua kyllä paljon. Keskimäärin urheilua on varmaan tullut jokaisena kisapäivänä katsottua sellaiset 6-8 tuntia. Saattoi olla, että eilen tein pohjat tässä asiassa ja katselin olympiakisoja kaikkiaan sellaiset rapiat 10 tuntia!


Henkilön Ville Heino kuva.
Ilonkin hetkiä on näissä kisoissa nähty.

Kisapäivät ja urheilun katsomiset käyvät siis tuntimääriensä johdosta ihan työpäivistä. Istumalihaksethan siinä ovat toisinaan koetuksella ja pitää malttaa istua television ääressä pitkiä aikoja. Sehän saattaa olla välillä puuduttavaakin tekemistä. No, olympiakisojen katselemista ei voi oikein verrata onneksi työntekoon muuta kuin ajan käytön suhteen. Olympiakisoja tulee ajallisesti katsottua noin yhden työvuoron verran per kisapäivä mutta muuten olympiakisojen katseleminen on paljon mielekkäämpää puuhaa kuin työn teko.

Olympialaisten seuraaminen on onneksi suurelta osin kiinnostavaa ja mielekästä puuhaa. Yksi kisapäivä hurahtaa silmien ohi yhdessä hujauksessa, eikä katseleminen käy missään vaiheessa puuduttavaksi. Eilen jaksoin seurata jopa miesten freestylen slopestylen karsinnat ja finaalin aamuyöstä ja aamulla vaikkei suomalainen siinä lajissa edes menestynyt!

Olympialaiset käydään tosiaan tällä kertaa Etelä-Koreassa ja se tarkoittaa aika-erojen vuoksi sitä, että iso osa kisoista käydään Suomen aikaa joko aamuyöstä tai aamuvarhaisella. Sitä joutuu valvomaan monena yönä monia tunteja ja heräämään aikaisin. Elimistö joutuu koetukselle kun joutuu valvomaan niin paljon ja heräilemään aikaisin ja päivärytmi voi mennä sekaisin.

Minä olen esimerkiksi valvonut kahtena viime yönä jonkin aikaa. Olen tosin koittanut mennä ajoissa maatekin illalla, mutta silti yöunet ovat jäänneet kyllä vähäiksi parina edellisenä yönä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aikatauluni meni muistaakseni näin:

20.00-03.00 nukuin noin 7 tuntia
3.00- noin kello 5.00 miesten freestyle, slopestylen karsinta, olin hereillä
5.00-6.00 nukuin noin tunnin
6.00 herätys, aamulla oli ensin miesten freestylen slopestylen finaali ja heti perään alkoi miesten viestihiihto.

Eli kyllähän siinä toki yön aikana tuli nukuttua yhteensä sellaiset mukavat 8 tuntia, mutta sitä en muista varmaksi mihin aikaan lauantai-iltana nukahdin.

Viime yöni sujui puolestaan tässä aikataulussa:

21.00-02.30 nukuin noin 5 tuntia ja 30 minuuttia
02.30-04.15 olin hereillä tämän ajan välin naisten big airin karsinnan takia. Tosin heräsin liian aikaisin kun luulin ensin että lähetys kisoista olisi alkanut jo 02.30 mutta alkoikin vasta 02.50.
04.15-05.30 nukuin reilun tunnin
05.30 heräsin tähän aikaan ja kuudelta alkoi naisten välieräpeli USAta vastaan.

Eli viime yönä nukuin vain noin 6 tuntia ja 30 minuuttia. Kyllähän siinä periaatteessa nukkumaan ehtii ihan hyvinkin kun pystyy menemään ajoissa maatekin. Ja loppuen lopuksi, vaikka olenkin kahtena viime yönä valvonut niin en tällä hetkellä silmät ristissäkään ole ja koita taistella nukahtamista vastaan vaan olen yllättävänkin pirteä. Olenhan valvomisista huolimatta nukkunutkin kuitenkin ihan hyviä tuntimääriä per yö. 

Henkilön Ville Heino kuva.
Curlingilla ne kisat muistaakseni alkoivat.
                                         

Joka tapauksessa valvomisen kanssa voi joutua välillä kisojen aikaan koville ja päivärytmi, mikä on tärkeä voi välillä kärsiä. Mutta törmäsin kyllä äsken netissä onneksi artikkeliin, jossa yksi lääkäri kertoi että perusterve ihminen selviää kyllä mahdollisesta tilapäisestä unirytmin häiriintymisestä. Tässä linkki tuohon artikkeliin.

Ja onneksi kisoissa on myös päiviä jolloin ei tule suomalaisittain ainakaan mitään kiinnostavaa aamuyöstä ja voi nukkua kunnon yöunet. Ja kuitata siinä samalla mahdollisesti valvomisesta kerääntyneitä univelkoja.

Minä olen tietenkin siinä mielessä hyvässä asemassa olympiakisojen suhteen, että en käy kuin välillä töissä ja en opiskele jolloin minulla on hyvin aikaa katsella kisoja. Ainoa asia tietenkin se, että minunkin kannattaa pitää huolta siitä että myös nukun öisin ja ei päivärytmi nyt liikaa kärsisi.

No, ehkä se on sittenkin onni että kisat ovat vielä kesken ja kisapäiviä on vielä jäljellä. Ehkä sitä jaksaa vielä katsella kisoja muutaman päivän ajan.

Tämä päivä lähti käyntiin suomalaisittain huonolla tavalla. Enni Rukajärvi karsiutui Big Airin finaalista ja Suomen naarasleijonat hävisi odotetusti USAlle jääkiekon välieräpelissä. Ehkä Mika Poutala tai Pekka Koskela kohta kirkastaa suomalaisten urheilupäivää. Ei välttämättä sillä kirkkaimmalla mitalilla mutta muuten ehkä hyvillä suorituksilla.

Toivossa on ainakin hyvä elää. Ja mitä tulee Suomen mitalisaaliiseen näistä olympiakisoista niin odotan että Suomi saisi vielä kaksi mitalia näistä kisoista ja päätyisi lopulta samaan mitalimäärään kuin 2014 Sotshissa ja 2010 Vancouverissa. Se olisi mielestäni jo hyvä kokonaissuoritus.

Onkohan muita innokkaita penkkiurheilijoita, jotka taistelee valvomisten kanssa? Ja kuinkakohan paljon muut katselevat kisoja?

Moni laji on muuten sellainen mitä en seuraa muuta kuin olympialaisissa ja moni olympialaisten laji on sellainen, jota en itse uskaltaisi edes kokeilla.


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Hintakisa alkakoon

Kerroin lauantaina, että alan pyörittämään uutta projektia jonka etenemistä seurataan täällä Viltsun nurkkauksessa. Olen projektistani jossain määrin innoissani, mielestäni projekti vaikuttaa kiinnostavalta ja hyödylliseltäkin. Projektiahan voi periaatteessa nimittää hintakisaksi, tai miksei jopa hintasodaksi. 
Jo alkaneessa projektissa kerätään aktiivisesti ostoskuitit talteen.

                                           
Projektissahan siis seurataan eri kauppojen elintarvikkeiden hintoja noin kuukauden ajan. Kaupat jotka ovat hintavertailussa mukana ovat lähikauppani K-Market Manu, Tiiriön Citymarket ja Tavastilan Lidl. 

Ostan ensin ruokani kuukauden ajan eli helmikuun ajan K-Market Manusta, sitten maaliskuun ajan tai tarkemmin sanottuna päivinä 1.-28.3. (koska helmikuussakin on vain 28 päivää, niin saadaan saman mittaiset kuukaudet)  ostan ruokaostokset Tiiriön Citymarketista ja sitten huhtikuun 1.-28.päivänä teen päivittäiset ruokaostokset Tavastilan Lidlistä. Kerään jokaisesta ostoskerrastani kauppakuitit talteen ja lasken yhteen paljonko kulutan rahaa kuukausittain kuhunkin kauppaan. Se kauppa johon kulutan rahaa vähiten voittaa luonnollisesti hintavertailukisan. 

Lähikauppani K-Market Manu on yksi hintavertailun kaupoista.

Olennaistahan tässä on se, että pidän syömisistäni tarkkaan ruokapäiväkirjaa ja elän ruoiltani kolme täysin identtistä kuukautta. Eli se ruokalista mikä minulla toteutuu helmikuussa pitää toteutua samalla tavoin myös maalis- ja huhtikuussa. Ja ostan joka kuukausi myös samat tuotteet kaupasta, näin hintavertailun tulos ei väärenny. 

Idea tästä projektista syntyi varmaan siitä, että olen paljon asioinut nimenomaan lähikaupassani K-Market Manussa ja miettinyt samalla kuinka kallis tai edullinen kauppa on kyseessä. Hintavertailu johonkin toiseen hämeenlinnalaiseen kauppaan on täten alkanut kiinnostamaan.

Projektin lopputuloshan on varmasti minulle hyödyllinen jatkossa, sillä saan vähän vertailua siitä mikä näistä kolmesta kaupasta on edullisin ja mistä näistä kaupoista hintansa vuoksi kannattaa asioida.

Luulen, että tämä projekti on suht helppoa toteuttaa. Mitään sen ihmeellisyksiä projektin suorittaminen ei tarvitse. Tarvitsee vain syödä ja asioida kaupoissa sekä kerätä ostoskuitit visusti talteen. Sitten kun osaa käyttää vähän laskukonetta, niin projektin pyörittäminen varmasti jo luonnistuu. Tietenkin hiukan vaivaa täytyy nähdä tämän projektin eteen, esimerkiksi ruokapäiväkirja ei täydenny itsestään. Ja sitten jos hiukan laajempaa ja tarkempaa hintatilastointia haluaa tehdä, esimerkiksi tutkia myytävien vihannesten hintoja niin täytyy nähdä lisävaivaa.

Projektin ongelmakohdaksi voi osoittautua se, että vertailussa mukana oleva Tiiriön Citymarket ja Tavastilan Lidl ei sijaitse aivan kotini naapurissa eli matkaa niihin on jonkin verran eli viitsinkö ja jaksanko aina lähteä niin kauaksi kauppaan? Mutta onhan niinkin kaukana kaupassa käyminen samalla hyvää liikuntaa.

Toinen ongelmakohta on se, että hintavertailussa on mukana vain kolme kauppaa. Eli aika iso määrä jo yksin Hämeenlinnankin kaupoista jää vertailun ulkopuolelle. Siksi tämän projektin avulla ei voikaan tehdä sen suurempaa johtopäätöstä koko Hämeenlinnan kauppavalikoimasta mutta kertoo tämä projekti halvimman kaupan ainakin näiden kolmen kaupan osalta. Ja nämä kolme kauppaa ovat ehkä sitten kuitenkin ne kaupat joita itse käytän Hämeenlinnassa useimmin.

Miksi sitten just nämä kolme kauppaa valikoituivat hintavertailuprojektin kaupoiksi? Ehkä siksi, että ne tulivat ensin mieleeni. Sitten toisekseen ne ovat just niitä kauppoja joissa useimmiten Hämeenlinnassa asioin ja kolmannekseen hintavertailussa on hyvä olla mukana lähikauppani ja kauppani jossa olen asioinut ylivoimaisesti eniten eli Manu, isoista kaupoista Tiiriön Citymarket ja Lidl, näkee vähän kuinka halpa kauppa se Lidl onkaan?

Itse luulen, että näistä kolmesta kaupasta halvin on Lidl ja hintavertailun kolmanneksi jää lähikauppani K-Market Manu. Se on sitten kysymys erikseen, häviääkö Manu jopa niin paljon muille kaupoille että muualla kannattaa käydä kaupassa siitä huolimatta, vaikka muihin kauppoihin olisi pitempikin matka kuljettavana.

Ja niin juu, mikään kovin lyhyt projekti tämä projekti ei ole eli jonkin verran vaatii pitkäjänteisyyttä että tämän projektin jaksaa suorittaa alusta loppuun asti. Mutta kait se tästä. Hintakisa alkakoon! 



        

lauantai 3. helmikuuta 2018

Viltsun nurkkauksessa käynnistyy uusi projekti

Sain tuossa päivällä idean yhteen ainakin itseäni kiinnostavaan projektiin. Projektissa nimittäin vertailtaisiin eri hämeenlinnalaisten kauppojen hintoja. Projekti olisi hiukan pitempikestoisempi sillä yhden kaupan hintoja seurattaisiin kuukauden ajan ja yhteensä kauppoja hintavertailussa olisi mukana kolme, lähikauppani K-market Manu, Tiiriön Citymarket ja Hämeenlinnan jompi kumpi Lidl.

Projektissa olisi tarkoituksena elää kolme täysin identtistä kuukautta peräkkäin ja pyrkiä ostamaan kustakin kaupasta päivittäin täysin samoja ruokatuotteita. Yksi kuukausi vertailussa sisältäisi oikeasti päivät 1.-28. sillä kolme projektissa mukana olevaa kuukauttahan on kaiketi eri pituiset kestoltaan, helmikuun ollessa lyhin.

Projektin aikana pyrkisin siis syömään joka kuukausi samoja ruokia ja ostamaan kaupasta samoja elintarvikkeita. Se kauppa joka osoittautuu halvimmaksi vertailukuukautensa aikana olisi tietenkin vertailukisan voittaja.

Tietenkin voisin ostoksista tehdä tarkempiakin tilastoja ja vertailuja. Vertailla esimerkiksi mistä kaupasta saa hedelmät ja vihannekset halvimmalla.

Projektia tietenkin seurattaisiin täällä Viltsun nurkkauksessa. Tänne päivittyisi ainakin hintakisan lopputulokset.

Miltä projekti kuullostaa? Kuullen ja luen mielelläni kommentteja ja ideoita vertailuun liittyen.

torstai 1. helmikuuta 2018

Olenko minä köyhä?



Suomessa on köyhiä noin 440 000, olenko minä yksi heistä?

Henkilön Ville Heino kuva.
Varsin usein blogit koittavat olla kaunisteltuja tositarinoita, tämä blogikertomus on puolestaan tositarina elämän nyrjemmältä puolelta. Tässä blogipäivityksessä pohditaan köyhyyttä ja sitä kuinka köyhä ihminen määritellään. Entä täytänkö minä köyhän ihmisen kriteerit. Olenko minä köyhä?


Myönnän, yhdessä vaiheessa olin kovaa vauhtia puuhaamassa ja puhumassa rahallisesti isosta läpimurrosta, senhän piti tehdä minut liki pitäen rikkaaksi. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin kuin niiden olisi pitänyt mennä ja sairastuin. Sairastuin syksyllä 2015 psykoosi-nimiseen sairauteen ja olen vähintään siitä asti ollut pois työelämästä, vähän kauemminkin.

Nyt olen kuntoutustuella ja kuukausittaiset tuloni ovat noin 1380 euroa. Tuloni koostuvat työeläkevakuutusyhtiö Varmalta saamastani kuntoutustuesta, Kelalta saamastani asumistuesta ja Kelalta saamastani pienemmästä eläkkeestä ja työvalmennussäätiö Luotsista/ Majakasta saamastani pienestä palkasta.

Kuukausittaiset menoni minulla ovat 1290 euron luokkaa. Tililtäni menee kuukausittain noin 550 euroa asunnon vuokraan, 300 euroa ulosottolainojen lyhennykseen, 200 euroa ruokaan ja noin 45 euroa opintolainan lyhennykseen sekä muihin laskuihin 165 euroa ja kännykkälaskuun 30 euroa. Totta tosiaan, minulta jää säästöön kuukausittain rahaa noin 90 euroa, joista 50 euroa laitan kuukausittain erilliselle säästötilille ja 40 euroa minulla on sitten joka kuukausi käytettävissä johonkin muuhun.

Mutta olenko minä näillä tuloilla ja menoilla köyhä ihminen? Asian pohdinta pitää varmaan aloittaa siitä että miettii mitkä ovat köyhän ihmisen kriteerit?Ilta-Sanomissa oli viime vuoden heinäkuussa juttua jossa tuotiin hyvin ensinnäkin esille pienituloisuuden rajat Suomessa. Jutun mukaan yksin elävä suomalainen ihminen on silloin köyhäksi luokiltetava, jos hänen kuukausittaiset nettotulonsa ovat korkeintaan 1185 euroa.

Periaatteessa minun kuukausittaiset nettotuloni ylittävät tuon pienituloisuuden rajat. Kuukausittainen nettotuloni on 1380 euroa, mutta tuloista voidaan heti vähentää joka kuukausi ulosottoon menevä rahamäärä 299 euroa. Ulosottovähennyksen jälkeen kuukausittainen tuloni ei ylitä pienituloisuusrajaa, jolloin minutkin voidaan luokitella pienituloiseksi aikuiseksi ihmiseksi eli köyhäksi.

Asiaa voidaan toisaalta pohtia siltäkin kannalta mihin rahani riittävät. Tuloni riittävät välttämättömiin asioihin melko hyvin, jolloin voidaan sanoa ainakin että en ainakaan ihan niin köyhä ole etteikö rahani riittäisi elämiseen. Minulla on varaa kustantaa itselleni suht laadukas elämä, minulla on hyvä ja viihtyisä asunto josta maksan noin 550 euroa vuokraa joka kuukausi.

Henkilön Ville Heino kuva.
Blogin mahdollinen köyhä asuu tällaisessa asunnossa.

Ruokaan minulla on rahaa laitettavana joka kuukausi noin 200 euroa. Pärjään ainakin suurimmaksi osaksi muidenkin laskujeni kanssa ja minulla on varaa ostaa itselleni muun muassa jonkin verran uusia vaatteita. Tosin ylimääräiseen kuluttamiseen minulla ei ole varaa joka kuukausi kuin noin 40 euron verran. Mutta vaikka minulla ei olekaan ylenpalttisesti varaa "ylimääräiseen" kuluttamiseen niin olenko silti köyhä? Pystyn kuitenkin suht hyvin täyttämään elämisen perustarpeet, pystyn maksamaan vuokran, syömään suht hyvin ja terveellisesti, maksamaan kännykkälaskun ja muut laskut sekä minulta jää vielä joka kuukausi 50 euroa säästöönkin?

Ilta-Sanomissa on tuotu esille myös muita köyhyyden kriteerejä kuin vain tietyt kuukausittaiset nettoansiot. Jo vuonna 2010 Ilta-Sanomissa julkaistiin juttu jossa tuotiin esille köyhyyden merkkejäkin. Olenko minä köyhä- kysymystä voidaan siis miettiä siltäkin kannalta, kuinka täytän nämä köyhyyden merkit.

Näistä Ilta-Sanomissa esille tuoduista köyhyyden merkeistä minulla ilmenee maksuhäiriöitä. Minä olen aiemmassa elämässäni onnistunut sössimään raha-asioideni kanssa ja saamaan ulosottoon velkaa vähän yli 9000 euron verran. Minulla on myös maksuhäiriömerkintä ja luottotietoni ovat menneet. Tältä osin siis täytän köyhyyden merkit. Tosin tämän hetkisten laskujeni kanssa tulen hyvin toimeen ja pystyn maksamaan ne.

Yhdeksi köyhyyden merkiksi lasketaan Ilta-Sanomien jutun mukaan myös kylmä asunto. Se, ettei ole varaa lämmittää asuntoaan. Tätä ongelmaa minulla ei kuitenkaan ole.

Kolmas köyhyyden merkki on se, että ei pysty selviämään yllättävistä, eteen tulevista ongelmista. Kuten kodinkoneiden hajoamisista tai yllättävistä sairaalalaskuista. Minä en pysty tällaisista ongelmista toden totta selviämään, joten täytän tältä osin köyhyyden tunnusmerkit. Esimerkiksi polkupyöräni hajosi viime keväänä, mutta minulla ei vaikuta olevan varaa reagoida siihen millään tavalla. Esimerkiksi ostamalla uutta polkupyörää vanhan tilalle.

Myös ruoan laatu on yksi köyhyyden tunnusmerkki. Jos ei ole vähintään joka toinen päivä varaa lihaan tai kalaan niin on Ilta-Sanomien jutun mukaan köyhä. Minä en mielestäni ole kuitenkaan vielä joutunut ruoan laadusta tinkimään kuin ehkä pari kertaa kun on ollut aivan pakko.

Köyhyyden tunnusmerkki voi olla myös se, että onko varaa lomareissuihin. Minulla ei ole varaa lomareissuihin. Paitsi jos oikein pystyn säästämään niin heinäkuussa saatan pystyä tekemään yhden yön reissun jonnekin päin Suomea.

Asiaa monelta eri kantilta tarkasteltuna olen siinä hilkulla määrittelenkö itseni köyhäksi ihmiseksi vai en. Toisaalta minulla on varaa ylläpitää riittävää hyvää elämisen tasoa, toisaalta taas täytän jotkut köyhyyden tunnusmerkit ja minulla ei ole kuitenkaan esimerkiksi ruokaankaan kuluttaa kuin kuukausittain 200 euroa, mikä ei loppupeleissä ole hirveän iso summa. Ja muuhun kuluttamiseen minulla ei ole varaa paljoakaan panostaa per kuukausi.

Mutta jos ajattelee asioita positiivisesti, niin elämäni ei rahatilanteen takia pitäisi olla kuin väliaikaisesti tällaista. Noin kolme vuotta niin minulla ei ole enää ulosotossa velkaa rasitteena vaan olen ehtinyt maksamaan velat pois. Ja olen vain väliaikaisesti kuntoutustuella, muutaman vuoden päästä saatan olla taas työelämässä ja tuloni voivat olla nykyistä isommat.

Eli vaikka nyt olisinkin köyhä niin tunnelin päässä sarastaa jo valoa.