Uutta työtä oppimassa

Tavoitteenani on kirjoittaa fiiliksiäni ja kokemuksiani tänne blogiini jokaisen työkokeiluviikon jälkeen. Nythän tällä viikolla uurastin työkokeilussa jo kolmannen viikon. Arkipäivät olin jälleen töissä puoli kahdeksasta puoli kahteen ja illat sekä viikonlopun olen vapaalla.

Sitä on varmaan tottunut työntekoon jo sen verran paljon että en enää tällä viikolla ollut niin uupunut kunkin työpäivän jälkeen vaan jaksoin paremmin myös vapaa-ajallani. Jalkanikin tuntuvat olleen jo tottuneita työelämään sillä jalkapohjani eivät enää kipeytyneet niin paljoa, töissäkin pystyi vielä reippaammin kulkemaan kun ei tarvinnutkaan tuntea enää pienintäkään kipua jalkapohjissa.

Olenkin hyvin jaksanut olla töissä ja tällä viikolla tosiaan jaksoin vain entistä paremmin ahertaa viikon kaikki 30 työtuntia. Jos viime viikolla vielä alkoi puhti loppumaan perjantaina niin tällä viikolla jaksoin hyvin loppuun saakka. Sain kuulla tällä viikolla myös ensimmäiset palautteet työn teostani, kaksi työntekijää totesivat keskenään että Ville on reipasotteinen. Sehän tietenkin piristi mieltäni ja ehkä jopa lisäsi itseluottamusta, sain siitä taas ripauksen rohkeutta lisää ahertaa töitäni. 

Paljoa en muuten vielä ole kuullut minkäänlaista palautetta työnteostani, mutta mitä olen koittanut tulkita muita työntekijöitä niin he ovat aina niin ystävällisiä minuakin kohtaan että tuskin nyt ihan huonostikaan on työkokeilu alkanut. Luulisin.

Tällä ja ensi viikolla olen salipuolella/jakelussa hommissa. Vastaan kahden muun työntekijän kanssa siitä että salipuolella riittää neljässä linjastossa kunakin päivänä tarjolla olevaa pääruokaa ja salaatteja sekä että sali pysyy siistissä kunnossa. Työpäiväni aluksi vastaan aamun tiskeistä. Tavastialla on puuro tarjolla aina arkiaamuisin ja minun kontollani on tiskata aamiaistiskit ja aamulla ruoanvalmistuksesta tulevat tiskit. Tavastialla on iso suurkeittiöön tarkoitettu tiskikone ja patatiskikone jolla pestään gn-vuoat että ihan pienillä laitteilla ei tarvitse tiskejä hoitaa. 

Minulla ei juurikaan ole aiempaa kokemusta vastaavista hommista jakelusta/salipuolelta. Joten olenkin tällä viikolla koittanut parhaani mukaan oppia itselleni liki pitäen täysin uuden työn. Olenhan minä tietenkin esimerkiksi Ilonpisarassa joutunut aina välillä vaihtamaan gn-vuokia ja laittamaan gn-vuokia tarjolle lämpohauteeseen mutta se on ollut aika pientä verrattuna siihen missä mittaluokassa niitä tuolla Tavastialla vaihdetaan. 

Maanantaina minulla oli kyllä sellainen fiilis että opinkohan minä koskaan näitä salihommia tekemään. Opittavaa ja muistettavaa tuntui olevan paljon mutta olen minä vähitellen näitä salihommiakin oppinut tekemään. Ja on tullut sellaista toivoa lisää että ehkä tämä tästä? 

Tavastialla on ruoka tarjolla maanantaista perjantaihin siten että ruokalaan tulevat ensimmäiset syöjät siinä kello 10.45 ja ruokalan ovet suljetaan kello 13. Tällä aikavälillä töitä kyllä piisaa salin puolella. Salihommiin kuuluu aina vastata siitä että ruokaa on siis pakeissa tarjolla riittävästi. Jos sitä ei ole riittävästi tarjolla niin sitten vuoka pitää vaihtaa uuteen täysinäiseen vuokaan. Vaihdettavia vuokia riittää sillä pitää huolehtia sekä itse pääruokapuolesta että myös tarjolla olevista salaateista. Ja aina siis vaihtaa jokin vuoka tai astia jos ruoka alkaa loppumaan. Siinä se ydinajatus näistä salipuolen hommista on. Ja sitten tietenkin silloin kun ehditään ja linjastot sitä vaativat eli ovat likaisessa kunnossa niin linjastoja myös pyyhitään, ensin paperilla ja jos tarve vaatii niin sitten oikein kostealla rätilläkin.

Ruokaa tuodaan sellaisilla lämpövaunuilla tai sitten kylmävaunuilla salaattipuolelta aina tietyn verran keittiöstä salipuolelle ja sitten sieltä niitä uusia pakkeja otetaan ja niitä laitetaan siis tarjolle. Aluksi oli jännittävää että miten minulta hoituu pakkien vaihto ja poltanko itseni sekä mistä minä aina sitä ruokaa lisää saan laitettavaksi tarjolle. Mutta on näitä systeemejä vähitellen oppinut. Jokaiselle ruoalle on omat lämpövaununsa missä niitä säilytetään. Eli esimerkiksi pääruoalle on omat vaununsa ja sitten on omat vaununsa myös kasvisruoalle. Tavastiallahan on linjastoja joissa ruoka on tarjolla niin neljä ja niistä kahdessa ensimmäisessä on tarjolla myös kasvisruoka. 

Kun lounasaika on ohi eli joskus siinä varttia vaille yhden aikaan alkaa linjastojen putsaaminen. Eli viimeiset rippeet työvuoroistani aina kulutan siihen että pyyhin linjastot siisteiksi.

Ensimmäinen viikkoni sali/jakelupuolen hommissa kului ihan mukavasti. Niin kuin jo totesinkin niin näissä hommissa opittavaa ja muistettavaa riittää paljon mutta kun rohkeasti ja reippaalla mielellä vaan tekee niin uskon että se siitä vielä iloksi muuttuu ja näitä hommia oppii tekemään. Jotkut asiat on vain tietenkin opittava kantapäänkin kautta mutta työ tekijäänsä kiittää ja opettaa.

On toisaalta ihan mielenkiintoistakin että on mahdollisuus kokeilla ja oppia uusia hommia. Ja ensimmäisten kolmen viikon perusteella olen kyllä ollut tyytyväinen työkokeilupaikkaani. Olen päässyt paljon tekemään erilaisia työtehtäviä, on perehdytetty ja neuvottu hyvin sekä ei ole tullut sellaista fiilistä että olen vain pelkkä ilmainen työntekijä vaan olen päässyt kyllä tekemään muitakin kuin vain hanttihommia. Vaikka tietenkin keittiömaailmassa on tarpeen niin vaatiessa oltava valmis likaamaan kätensäkin.

       

Työkokeilu on tervetullut muutos elämääni

Nyt on kaksi viikkoa työkokeilua koulutuskeskus Tavastian keittiöllä ohitse. Työkokeilu on alkanut ihan hyvissä tunnelmissa, minusta on alun perusteella ainakin taas työntekijäksi. Jaksan raataa hiki hatussa töitä sen viisi päivää viikossa ja osaan vähintään ihan hyvin tehdä myös keittiöalan työtehtäviä. Ne on myös niitä juttuja joita tämän työkokeilun avulla piti testatakin.

Puutteitakin tosin on ilmaantunut, mutta ehkä työkin tekijäänsä opettaa? Joka tapauksessa voidaan tiivistetysti varmasti todeta, että työkokeilu on hyvä, iso ja ennen kaikkea tervetullut muutos elämääni.

Suoritan siis työkokeiluani koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä. Se jäi tuosta edellisestäkin blogitekstistäni muistaakseni mainitsematta. Pidin sitä itsestäänselvyytenä että kaikkihan sen jo tietää kun olen siitä sosiaalisessa mediassa (esimerkiksi Facebookissa) kertonut, mutta täällähän voi toki olla sellaisiakin lukijoita jotka eivät silti tiedä missä suoritan työkokeiluani ja mikä se sellainen Tavastia edes on. Tämä johtuu siitä että on lukijoita jotka eivät ole Facebookissa kaverilistallani.

Koulutuskeskus Tavastia on lyhyesti todettuna siis ammattioppilaitos, joka sijaitsee Hämeenlinnassa. Käsittääkseni koulutuskeskus Tavastialla on toimipisteitä eri puolilla Hämeenlinnaa ja minäkään en nyt niin perillä ole Hämeenlinnan kaupunginosista, mutta olen töissä siellä Poltinahon suunnalla poliisilaitoksen vieressä ja Poltinahon liikenneympyrän lähellä isossa koulukeskuksessa ja sen koulukeskuksen suurkeittiöllä. Ruokailijamäärä tuolla on sellaiset 800-900 syöjää per päivä, tosin perjantait on hiljaisempia päiviä ruokailijamääriltään.

Olen nyt ollut työkokeilussa tuolla suurkeittiöllä kahden viikon ajan. Ensimmäiset viikot olen ollut töissä tuon suurkeittiön salaattipuolella. Tuo keittiö on jo niin iso kooltaan että siellä on eri työpisteitä, on minun ymmärrykseni mukaan ainakin salaattipuoli, jossa minä olen nyt ollut siis ensimmäiset kaksi viikkoa, sitten on dieettikokki, sitten on pääruoka, sitten on kaksi pomoa, sitten on salityöntekijät ja myös tiskissä on omat työntekijänsä. Ja ei sovi myöskään unohtaa että myös varastossa on myös erikseen työntekijät. Ja on tarkoitus että minä olen työkokeilussa jokaisessa pisteessä aina kaksi viikkoa kerrallaan.

Salaattipuolelta minulla on nyt parhaimmat tiedot tietenkin kartutettuna kun olen siellä ollut kaksi ensimmäistä viikkoa töissä. Sen voi ainakin todeta, että salaattia tehdään paljon, mutta iso osa salaatista tulee valmistuotteina. Esimerkiksi salaatti on valmiiksi silputtua, tomaatit ja kurkut valmiiksi kuutioituja tai viipaloituja ja porkkana valmiiksi raastettua. Ja myös säilykkeitä käytetään melko paljon sekä majoneesipohjaiset salaatit kuten perunasalaatti ja coleslaw-salaatti tulevat valmistuotteina, niitäkään ei itse tehdä.

Olenkin päässyt melko vähän tekemään varsinaisesti ruokaa tuolla keittiöllä vielä. Suurin osa työtehtävistäni on ollut sitä, että olen saanut laittaa salaattia isoihin tarjoiluastioihin laatikoista ja yhdistää eri aineita. Sitten olen paljon tehnyt myös puhtaanapitotehtäviä kuten pitänyt salaattiosastoa siistinä ja kun dieettikokilla ja salaattipisteellä on oma tiskinsä niin hoitanut tuota tiskiä.

Ensimmäisten kahden viikon perusteella voi siis todeta työkokeilun olleen hyvä, iso ja etenkin tervetullut muutos elämääni. Työtä on ollut ihan kiinnostavaa, mielekästä ja mukavaa tehdä. Työvuorot ovat selkeästi pidempiä kuin mitä ne olivat Majakassa mutta silti viihdyn Tavastialla enemmän kuin Majakassa. Työpäivät eivät ole niin puuduttavia ja tylsiä vaan ne menevät vauhdilla ja ovat liki poikkeuksetta kiinnostavia.

Kun työ kuuluu taas pitkästä aikaa kunnolla elämään, niin olen pitänyt sitä henkisestikin jo isona juttuna. Minullahan oli melkein neljän vuoden tauko kun työt eivät kuuluneet elämääni muuta kuin Majakan kautta ja sielläkin tein töitä vain sellaiset 6-9 tuntia viikossa. Nyt työt ovat taas ihan erilailla osa elämääni ja minusta se on hyväkin asia. Tietenkin se on myös välillä raskastakin, mutta sitten kuitenkin se on ihan positiivista suurimmaksi osaksi.

Jotenkin se vahvistaa itsetuntoa, on henkisesti positiivista ja jollain tavalla pitää taas itseään tärkeänä (ei liikaa tärkeänä vaan sellain hyvällä tavalla) kun on työ jota on sekä mielekästä tehdä ja työ jolla on tarkoituksensa. Sitä on taas osa ihmiskuntaa ihan eri tavalla kuin aiempina vuosina. Työ antaa myös parhaimmillaan onnistumisen tunteita ja tuottaa sitä kautta mielihyvää. 

No mutta ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Myös puutteita minun työskentelyssä on ilmaantunut. Voisin olla ripauksen rohkeampi, luottaa enemmän joissakin tilanteissa itseeni ja kykyihini, olla yhä vain sosiaalisempi ja olla huolellisempi ja tarkempi laadunvalvontatehtävissä. Esimerkiksi jos on jotain huonoa salaattia niin huomioisen sen, ilmoittaisin siitä ja en laittaisi sitä tarjolle. Tosin kerran olikin jo sellainenkin tilanne että pistin merkille että tämä salaatti on kyllä huonolaatuista ja ilmoitin siitä suoraan salaattipisteen työntekijälle joka käskikin pistämään salaatin pois.

Nämä puutteet voivat olla kyllä sellaisiakin jotka korjaantuvat ajan myötä kokemuksen karttuessa. Sitä tulee rohkeammaksi kun saa vähän vielä lisää kokemusta tuolta ja sitä myötä myös sosiaalisemmaksi. Tuo sosiaalisuus on sellainen asia mikä minua on paljon vaivannut joka paikassa missä olen töissä ollut. Ehkä olen hitusen rohkeampi kuin ennen mutta vieläkin kaipaisin itseltäni sosiaalisuutta lisää.

Ja töissähän silti parasta on kuitenkin vapaa-aika. Sitä arvostaa viikonloppujakin nyt taas ihan eri tavalla kun on arkipäivät töissä. Viikonloppuisin jaksaa tehdä muutakin kuin vain levätä. Ja nyt jatkankin vapaasta viikonlopustani nauttimista, virittämällä HPK:n pelin näkymään televisiossani ja alkamalla valmistamaan pannukakkua.

Hyvät viikonlopun jatkot kaikille!


     

Miten sujui ensimmäinen viikko työkokeilua?

Nyt on ensimmäinen viikko työkokeilua takana. Päällimmäiset fiilikset työkokeilusta ovat se oli ihan kivaa, vähän raskasta, olihan minusta tekemään näinkin paljon työtunteja viikossa ja siellä on mukavat työkaverit. Eli kaikki sujui ihan hyvin, illalla olin sitten aina työpäivieni jälkeen väsynyt ja jalat olivat kipeät kun en ole taas pitkiin aikoihin tehnytkään seisomatyötä.

Työkokeilu on melko iso muutos aiempaan elämääni. Majakka-aikoinani olin tehnyt töitä kolmena päivänä viikossa ja yhteensä sellaiset 9 työtuntia viikossa. Nyt uurastin ja uurastan 30 työtunnin viikkoja, teen töitä kaikkina arkipäivinä viikossa. Ja onhan työkokeilu muutenkin melkoinen muutos elämääni,

Majakka-aikoina tein istumatyötä. Minulla oli mahdollisuus hyvin usein istua aina silloin kun tein Majakassa työhommia. Nyt työkokeilussa joudun tai pääsen tekemään seisomatyötä. Se on iso muutos ja voi olla ettei kroppa ole täysin siihen ihan tottunut ja senkin takia kroppa reagoi muutokseen normaalia isompana kipuna. Työkokeilua aiemmin seisomatyötä tein viimeksi vuoden 2015 keväällä eli lähes neljä vuotta sitten. 

No, työt Tavastialla hakkaa kyllä kevyesti työt Majakassa. Siitäkin huolimatta vaikka uurastan Tavastialla selkeästi pitempiä työpäiviä ja työtuntimääriä viikossa. Se kertoo jo paljon etten olisi varmaan edes kyennyt tekemään Majakan hommia saman verran viikossa kuin töitä Tavastialla. Hulluksihan minä olisin ennen pitkään tullut, sillä Majakan hommat olivat tylsiä, mielenkiinnottomia. Tavastian hommat on paljon kiinnostavampia, niitä tekee ihan mielellään ja työvuorot menevät paljon jouhevammin kuin akoinaan Majakassa.

Olin nyt tämän arkiviikon Tavastialla töissä salaattipisteessä enimmäkseen. Autoin salaatteja tekevää työntekijää hommissaan. Vaikka olenkin Tavastialle periaatteessa ilmainen työntekijä, tai no tarjoaahan ne minulle kyllä lounaan aina päivittäin mutta muuten en saa palkkaa heidän kauttaan, niin tämä ilmaisuus ei mielestäni näkynyt missään muualla kuin palkkatositteessa ja varsinkin sen puuttumisessa.

Sain hyvää kohtelua muilta työntekijöiltä. Hyvää perehdyttämistä ja neuvontaa, hyvin otettiin vastaan henkilökuntaan ja minulla oli samanlaiset tauot kuin muillakin vaikka minulle ei välttämättä edes kuuluisi enää puoli kahden kahvitaukoa kuuden tunnin työntekijänä. No sain silti sellaisenkin aina pitää. Ja istuin tauoillani aina samassa pöydässä kuin muukin henkilökunta. Ja se tekemäni työ ei ollut mitään hanttityötä pelkästään, tai tietenkin pitää olla tarvittaessa aina valmis kädetkin likaamaan keittiömaailmassa mutta sain uurastaa salaattipuolella samankaltaisia hommia kuin varsinainen työntekijäkin.

Siellä oli paljon sellaista hommaa että pistä pusseista salaattia, tomaatteja, kurkkuja, porkkanaraastetta tai muuta sellaista niin isoihin tarjoiluastioihin. Lähes kaikki kun tuli sinne Tavastialle valmiiksi jo käsiteltyinä niin niitä ei tarvinnut kuin tarjolle pistää. Sitten niitä laitettiin tarjolle ja seuraavaksi ne tarjoiluastiat laitettiin sellaisiin kärryihin joilla ne kiikutettiin linjastoihin sitten kymmenen aikoihin tarjoilua ja asiakkaita odottamaan.

Sitten oli paljon luonnollisesti puhtaanapitotehtäviä ja tiskaamista sekä sitten sain aika paljon myös pakittaa erilaisia ruokia. Olin siis pääruokapisteelläkin auttamassa ruokien pakittamisessa, eli laittamasssa ruokia isoihin gn-vuokiin. Niitä pääsivät kokit sitten paistelemaan.

Paljon tuli salaattipuolelle siis salaattiaineksia valmiiksi käsiteltyinä mutta eilen oli jonkin virheen takia tullut kokonaisia tomaatteja salaattia varten. Ne jouduinkin sitten lohkoamaan. Mutta se homma luonnistui ihan hyvin minulta, kun löysin lopulta tavan jolla pystyi lohkoamaan jo kaksikin tomaattia kerralla niin hommat kävivät jouhevasti.

Mutta siis siitä plussaa että pääsen ainakin salaattipisteellä olemaan kunnolla mukana siinä varsinaisessa työnteossa. Että en joudu vain tiskaamaan vaan näen kunnolla mitä se työ siellä salaattipisteellä on. Minuahan kierrätetään tuolla Tavastian keittiöllä, että olen joka työpisteellä aina kaksi viikkoa kerrallaan. Minusta se on hirveän hyvä asia, saan kokemusta monesta työpisteestä ja saan kunnolla kokeilla sitä työntekoa monessa eri keittiöalan työtehtävässä.

Tavastiahan on iso paikka. Siellä on ruokailijamäärä sellaiset 800-900 päivittäin. Mutta on Tavastian keittiössä toki sitten paljon työntekijöitäkin, ihan erilailla kuin pienessä Ilonpisarassa. Tavastialla on samaan aikaan töissä sellaiset kymmenkunta työntekijää. En vielä edes kunnolla tiedä mitä kaikkia eri työpisteitä siellä Tavastian keittiöllä onkaan, mutta eiköhän se tässä ajan saatossa selviä.

Omaan työpanokseeni tällä viikolla voin olla mielestäni ihan tyytyväinen. Olin mielestäni taas ahkera ja reipas. Pyrin olemaan myös jonkin verran oma-aloitteinenkin vaikkei se aina niin helppoa olekaan periaatteessa uudessa työpaikassa.

Ja nyt on sitten työnteon paras osuus menossa eli vapaat ja vieläpä viikonloppuvapaa. Viikonloputhan minulla on aina vapaina ja olen arkipäivät töissä. Kyllä nyt tuntuu viikonloputkin ihan erilaisilta kun on tehnyt töitä viikon. Tuli ihan tarpeeseen tämä viikonloppuvapaa. Nyt vain huvin ja levon kannalta otettava tämä vapaa.

Elämässäni edessä iso edistysaskel

Vuosi 2019 alkaa täällä toiveikkaissa tunnelmissa. Melko pitkässä kuntoutumisprosessisani on seuraavan edistysaskeleen vuoro. Ja tämä seuraava edistysaskel on iso, sillä aloitan maanantaina työkokeilun. Olen edellisen kerran ollut todellisessa työelämässä keväällä vuonna 2015 eli lähes jo neljä vuotta sitten. Toki olen töitä tässä parin vuoden ajan tehnyt työtoiminta Majakassa, mutta varsinaisesti työelämässä olen viimeksi ollut melkein neljä vuotta sitten. Ja nyt huomenna aloitan työkokeilun, kokeillaan onko minusta jo palaajaksi työelämään.

Olen tosiaan melko toiveikkaissa tunnelmissa. Nyt pääsen työkokeilun avulla testaamaan missä vaiheessa kuntoutumista olen menossa ja onko minusta jo nyt taas työntekijäksi. Siitä on tosiaan jo aikaa melkein neljä vuotta kun olen ollut työelämässä eli melko pitkä aika. Voikin ainakin alkuun tuntua raskaalta paluu työelämään.

Toki olen ollut nyt parin viime vuoden ajan töissä työtoiminta Majakassa sellaiset 2-3 päivänä viikossa ja tehnyt siellä kolmen tunnin pituisia työvuoroja. Mutta nyt tuntimääräni töissä tulee kasvamaan sillä teen työkokeilussa töitä viitenä päivänä viikossa maanantaista perjantaihin ja teen viiden tunnin pituisia työvuoroja ainakin alkuun. Eli siinä missä Majakassa tein yhteensä yhdeksän tunnin pituisia työviikkoja niin nyt työkokeilussa työviikkoni sisältää yhteensä 25 tuntia.

Työkokeilun suoritan koulutuskeskus Tavastian keittiöllä ja työkokeilu kestää kolme kuukautta. Tavoitteinaani minulla on työkokeilunkin avulla tosiaan selvittää missä vaiheessa kuntoutumistani olen menossa ja onko minusta jo palaajaksi työelämään. Jaksanko noin isoa muutosta työmäärään per viikko?

Useinhan työkokeilussa testataan myös työkokeilijan soveltuvuutta alalle ja sitä kiinnostaako työkokeilijaa kyseinen ala, mutta tästä ei suoranaisesti minun kohdallani ole kyse. Vaan minun tapauksessani työkokeilu on osa kuntoutustani minulle tutulla alalla eli keittiöalalla josta minulla on jo esimiestason koulutus. Nyt vain testataan kuinka hyvin olen jo kuntoutunut.

Toki tässä on nyt hyvä mahdollisuuus testata myös se onko minusta vielä keittiöalalle työntekijäksi. Olenhan ollut pois keittiöalan hommista jo melkein neljän vuoden ajan. Ja minä saan mahdollisuuden tutustua uudelleen siihen keittiöalaan ja sen eri työtehtäviin. Toivon pääseväni vielä laajalla kirjolla tekemään erilaisia keittiöalan hommia työkokeiluni aikana.

Nyt rupeaa olemaan jännittynyt olo. Aloitan työkokeilun siis huomenna maanantaina heti seitsemältä aamulla. Suoritan työkokeilun siis koulutuskeskus Tavastian keittiöllä. Ainakin aluksi työpäiväni ovat viiden tunnin pituisia mutta voi olla että jatkossa työpäivieni pituudet tulevat kasvamaan mikäli pärjään hyvin työssäni ja työn teko ei ole minulle liian raskasta. Alkuun on hyvä aloittaa rauhallisemmin sillä siitä on kuitenkin jo pitkä aika kun olen viimeksi tehnyt töitä pitkän päivän verran ja olenhan ollut kuntoutujana jo muutaman vuoden.

Toisaalta lähden työkokeiluun myös kiinnostavalla ja uteliaalla ilmeellä. Onhan se mukavaa pitkästä aikaa päästä katsomaan millaista se työnteko siellä keittiömaailmassa olikaan ja mihin minun omat rahkeeni jo riittävät. 

Toiveena olisi ollut että työkokeilupaikka olisi tarjonnut kaiken mennessä hyvin niin myös jatkotyöllistymismahdollisuuden. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan Tavastian keittiö voi tarjota. Se on tietenkin ikävä juttu, mutta olen päättänyt silti suorittaa työkokeilun Tavastian keittiöllä. Keittiön sijainti on suht hyvä, minulle ei tule liian pitkää työmatkaa, keittiöllä saa aiempien kokemuksienikin perusteella hyvää perehdytystä ja ohjausta. Eli juuri sitä mitä työkokeilija varmasti kaipaakin. Ja eiköhän Tavastian keittiöllä pääse myös tekemään vaihtelevasti erilaisia keittiöalan hommia.    

Mutta jos työkokeilu menee hyvin, niin siitä seuraava askel on varmasti sitten paluu työmarkkinoille...Tulen jatkossa varmasti kirjoittamaan tännekin työkokeilukuulumisiani.

Alkaneen vuoden lupaukset

• Lupaan yrittää nostaa minun liikkumisen määrää. Viime vuonna liikuin noin 3,5 kertaa viikossa ja tähän otettiin mukaan vain ne kerrat jotka olivat kestoltaan vähintään puolen tunnin mittaisia. Tänä vuonna koitan nostaa tuon määrän vähintään neljään kertaan viikossa. 
• Lupaan yrittää pitää uudesta älypuhelimestani paljon parempaa huolta kuin edellisestä. Edellinen älypuhelimeni meni lopulta hirveään kuntoon kun se esimerkiksi putosi asuntoni hattuhyllyltä. No enää en pidä kännykkääni noin korkeissa paikoissa jos ei aivan pakko ole. Ja muutenkin hommaan kaikki tarpeelliset turvavermeet älypuhelimeeni. Suojakotelon, toivottavasti hyvän vakuutuksen ja panssarilasin. Ne ehkä edesauttavat siihen että tämä uusi älypuhelimeni pysyy paremmassa kunnossa. Tai jos ei pysy, niin on ainakin vakuutus mikä korvaa.
• Lupaan olla vähemmän aktiivisempi Facebookissa tänä vuonna. Kaikki turhanpäiväiset asiat koitan olla sinne päivittelemättä. Tosin alku ei hyvää lupaa, mutta vielä on aikaa parantaa tapansa. 
• Lupaan yrittää hillitä uhkapelihimojani. Sellaista 30-40 euroa menee rahaa pelikoneisiin per kuukausi. Tämän summan yritän nyt vakaasti saada ainakin puolitettua siihen 20 euroon per kuukausi. 
• Lupaan pitää asuntoni jatkossakin hyvässä ja siistissä kunnossa. Syksyllä petrasin jo tapani tässä asiassa ja aloin siivoamaan asuntoni esimerkiksi kerran viikossa ja vakaasti ainakin yritän pysyä tässä tahdissa. 
• Lupaan yrittää parhaani ensi viikolla alkavassa työkokeilussa. Lupaan ettei pärjääminen työkokeilussa jää ainakaan yrityksen puutteesta kiinni.

Vuoden 2018 luetuimmat jutut

Vuosi 2018 on vaihtunut vuodeksi 2019 ja on aika käydä läpi hieman mennyttä vuotta. Käydä läpi mennyttä vuotta sen kannalta millainen vuosi 2018 täällä blogissani oli. Mitkä olivat blogini luetuimmat, noh... tai ainakin klikatuimmat jutut vuonna 2018.

Blogini klikatuimmat jutut vuonna 2018 (suluissa klikkausmäärä). Nostan viisi eniten klikattua juttua esille oikein kuvailemalla mitä blogipostaus sisältää ja sijoilla 6-10 olevat tekstit nostan esille ilman kuvailuja.

1. Kirje äidille (144 klikkausta)

- Se on hyvä ilokseni ensin huomioida että ainakin kymmenen klikatuinta juttuani keräsivät viime vuonnakin hyvät klikkausmäärät. TOP10-listalle ei ollut mitään asiaa alle 40 klikkauksen määrällä ja se on mielestäni hyvä juttu se. Ainakin osa jutuistani on tavoittanut lukijansa ja sitä tervehdin aina ilolla.

- Klikatuin kirjoitukseni viime vuonna eli vuonna 2018 oli Kirjeeni äidille. Tämä blogipostaus keräsi yhteensä niinkin hyvän klikkausmäärän kuin 144 klikkausta. Tätä voi pitää osin yllätyksenä sillä jutun otsikko nyt ei mikään huomiota herättävä ollut vaan se oli ihan pelkistetysti otsikoitu vain "kirje äidille".

- Blogipostauksessa olen kirjoittanut otsikon mukaisesti kirjeen äidille enkelten maahan. Kerron kirjeessä muun muassa kuulumisiani ja siten miten olen pärjännyt elämässäni äitini kuoleman jälkeen. Kerron myös avoimesti niistä vaikeuksista joihin olen elämässäni äidin menehtyisen jälkeen "törmännyt".


     
2. Olenko minä köyhä? (127 klikkausta)

- Tässä tekstissä pohdiskelen sitä voidaanko minut määritellä köyhäksi? Tämän blogipostauksen keräämä klikkausmäärä ei minua yllätä, sillä aihe tuntuu olevan ajankohtainen ja kiinnostava aina ja juttu on otsikoitu kiinnostavalla tavalla. Otsikoksi laitettu suoraan se jutun polttavin kysymys, olenko minä köyhä?

- Tulen blogipostauksessa siihen tulokseen pohdittuani kysymystä monelta eri kantilta että on siinä ja siinä voidaanko minutkin luokitella köyhäksi. Toisaalta minulla on varaa ylläpitää riittävää hyvää elämisen tasoa, toisaalta taas täytän jotkut köyhyyden tunnusmerkit ja minulla ei ole kuitenkaan esimerkiksi ruokaankaan kuluttaa kuin kuukausittain 200 euroa, mikä ei loppupeleissä ole hirveän iso summa. Ja muuhun kuluttamiseen minulla ei ole varaa paljoakaan panostaa per kuukausi.

- Mutta blogipostauksessa nähtiin asioita myös positiivisessa valossa. Jos ajattelee asioita positiivisesti, niin elämäni ei rahatilanteen takia pitäisi olla kuin väliaikaisesti tällaista. Noin kolme vuotta niin minulla ei ole enää ulosotossa velkaa rasitteena vaan olen ehtinyt maksamaan velat pois. Ja olen vain väliaikaisesti kuntoutustuella, muutaman vuoden päästä saatan olla taas työelämässä ja tuloni voivat olla nykyistä isommat.

- Eli vaikka nyt olisinkin köyhä niin tunnelin päässä sarastaa jo valoa. Näin blogitekstissä kerrottiin.

3. Minulla on pitkä syntilista. Kaduttaako? (94 klikkausta)

- Tässä blogipostauksessa pohdiskelen niitä virheitä mitä olen elämässäni tehnyt. On asioita ja tekoja joita kadun ja tuon niitä tässä blogitekstissä esille. Toisaalta taas minua kaduttaa myös tekemättä jääneet asiat kuten se etten olekaan uskaltanut lähestyä ihastustani.

- Olen myös pohtinut katumista laajemmin. Kannattaako katuminen vai onko turhaa jäädä vain vellomaan menneisiin kun niitä ei kuitenkaan pysty muuttamaan. Tuon tekstin mukaan kadun muun muassa sitä kun menin avaamaan papereista pois äiti-vainaani saaman arvokkaan suklaamunan tenavana, nostin hulabaloon silloin kun veli-vainaani voitti 500 euroa hänelle lahjaksi ostamastani Veikkauksen joulukalenterista ja kadun myös niitä aikoja kun menin huijaamaan Jatkoajan toimitusta.

4. Kuinka vuodet ovat kohdelleet tätä restonomia? (71 klikkausta)

- Olen julkaissut tämän blogipostauksen silloin kun restonomiksi valmistumisestani oli kulunut tasan yhdeksän vuotta. Kertaan niitä tapahtumia kun juhlin silloin yhdeksän vuotta sitten yksistäni valmistumistani ja kerron ylipäänsä mikä tutkinto se restonomin tutkinto on ja missä tutkintoni suoritin. Sitten kerron myös tekstissä omin sanoin miten vuodet ovat mielestäni kohdelleet tätä restonomia.

- Silloin mieltä polttavia kysymyksiä ovat olleet munu muassa kuinka vuodet ovat kohdelleet tätä restonomia, ovatko vuodet valmistumisen jälkeen vastanneet odotuksiin, olenko saanut tehdä koulutustani vastaavaa työtä ja entäs nyt kun olen olut ja olen pitkäaikaissairaana, onko minusta yhä keittiöalalle ja muutenkin työelämään? Vai ovatko mahdolliset tietoni ja taitoni ehtineet ruostumaan? Tässä tekstissä koitin vastata edellä lueteltuihin kysymyksiin.




5. Kohtuus kaikessa (63 klikkausta)

- Tämä blogipostaus on varsin ajankohtainen minulle. On asioita joissa en ole valitettavasti pysynyt kohtuudessa kuten alkoholin käyttö ja uhkapelaaminen ja tässä tekstissä koitankin pohdiskella mikä on kohtuus ja kuinka paljon on liikaa? Hienoa että tämä teksti on kerännyt jopa yli 60 klikkausta. Tämä on tärkeä teksti minulle.

- Tuon tekstissä esille toki sen että kohtuus on muistettava alkoholin käytössä ja että minä en ole aina muistanut, kerron avoimesti että olen entinen alkoholisti. Mutta olen päässyt onnekseni yli alkoholismista antabuksenkin voimalla.

- Otan kantaa tekstissä kuitenkin myös siihen että myös liikuntaa voi harrastaa liikaa. Liikunnasta voi tulla riippuvaiseksi ja myös liikkuessa on syytä muistaa kohtuus. Tuon esille muun muassa sen että minä itse olen pelannut jo jopa huolestuttavan paljon lajia nimeltä biljardi. Sillä viikolla kun kirjoitin tuonkin blogitekstin niin olin ehtinyt pelaamaan biljardiakin jo jopa 17 tuntia!

6. Veljeytemme oli sellaista, jollaista sen parhaimmillaan pitää ollakin (59 klikkausta)
7. Jäistä menoa (52 klikkausta)
8. Viltsun nurkkauksesas käynnistyy uusi projekti (48 klikkausta)
9. Matkakuume iski taas! Mutta onko rahat järkevää sijoittaa matkustamiseen? (45 klikkausta)
10. Milloin viimeksi...? (44 klikkausta)