sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne?

Tuoreessa muistissani on vieläkin ne jo edesmenneen veljeni tuimat sanat kun kerroin että otan eräästä jääkiekkoilijasta mallia myös omaan työelämääni. Ilmoitin kantani saunassa ja veli tähän tiuskasi, että ei jääkiekkoilija voi olla kenenkään esikuva työelämässä.

Mutta voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne? Voiko jääkiekkoilijasta ottaa mallia vaikkapa sinne työelämään? Olin jo tuolloin eri mieltä veljeni kanssa ja olen sitä yhä. Mielestäni jääkiekkoilija voi olla ihmisihanne tiettyyn rajaan asti. Voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne? Törmäsin tähän kysymykseen myös eräässä YLEn nettiartikkelissa kun yritin googlettaa hakusanoilla fanittaminen, jääkiekkoilijan ihannointi sun muuta. YLEllä tähän kysymykseen oli vastaamassa etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen, joka ihmetteli myös sitä kuinka jääkiekkoilija voi olla kenenkään ihmisihanne. Hän ihmetteli asiaa lajin väkivaltaisuuden takia.

Olen elämäni aikana fanaattisesti, intohimoisesti fanittanut vain yhtä ihmistä, urheilijaa ja jääkiekkoilijaa. Tämä jääkiekkoilija teki minuun lähtemättömän vaikutuksen työn teon määrällään, sisukkuudellaan, loppuun asti yrittämisellään ja sillä että hän taisi myös ainakin parhaimpina pelivuosinaan myös pisteiden ja maalien teon. Ihmiset jotka hyvin minut tuntevat tietävät myös kenestä nyt on puhe. Olen koittanut ottaa mallia omaan työntekoonkin näistä edellä mainituista asioista, kuten työn teon määrästä, sisukkuudesta ja loppuun asti yrittämisestä.

Puhun nyt pelaajasta jonka pelipaita on myös jäädytetty Rinkelinmäen jäähallin kattoon. Pelipaidassa on numero 13 ja tämä ex-kiekkoilija tottelee nimeä Marko "Kyy" Palo. Mielestäni Kyyllä oli sellaisia ominaisuuksia joista pystyi ottamaan mallia myös siihen kaukalon ja jäähallin ulkopuoliseen elämään.

On totta että jääkiekko on fyysinen peli jossa ei myöskään väkivaltaa kaihdeta. Eihän tällaisista asioista kukaan voikaan ottaa mallia omaan elämäänsä. Mutta tapahtuu siellä jääkiekossa myös hyviä, arvostettavia juttuja joista voi sitä esimerkkiä ottaakin. Täytyy vain osata nähdä erikseen nämä hyvät asiat ja ottaa niistä esimerkkiä. Ja tajuta ettei jääkiekkoilun väkivaltaisuudesta voi mallia ottaakaan.

Kyllähän Marko Palokin osasi fyysisen pelin. Youtubessa taitaa vieläkin olla videon pätkä jossa Kyy tappelee yhdessä Kevin Wortmanin kanssa. Väkivaltaisuuskin ja fyysisyyskin kuuluvat myös jääkiekkoiluun ja voivat olla merkkejä siitä taistelemisesta ja työn teosta, mutta se täytyy vain jääkiekkoilijaa ihannoidessaan tajuta ettei niitä nyrkkejään voi kaukalon ulkopuolisessa maailmassa heiluttaa niin ärhäkkäästi. 

Minä olen siitä erilainen ihmisyksilö ettei minulla ole ollut isoja suosikkeja elämäni aikana kuin muutamia. Monilla kai tällaisia idoleita ja suosikkeja on paljonkin ja ne voi vaihtua tiuhaankin etenkin nuoruudessa mutta minun suurimpia suosikkejani ovat olleet elämässäni jääkiekkoilija Marko Palo ja hänen pitkään edustamansa joukkue HPK.

Miksi sitten olen fanittanut Marko Paloa? Olen pitkään halunnut kirjoittaa blogitekstin tänne blogiini Marko Palosta, fanittamisesta ja entisajoista. Mutta en ole oikein tiennyt millä sanoilla kirjoittaisin näistä asioista. Tosin en välttämättä sitä vieläkään tiedä, mutta koitan kirjoittaa jotain ajatuksiani tänne nyt.

Marko Palo tuli jääkiekkoilijana tunnetuksi niistä asioista mitä nyt olen jo kirjoittanutkin tänne. Ja ne sattuvat olemaan niitä asioita mitä arvostan niin jääkiekossa kuin jääkiekon ulkopuolisessakin elämässä. Arvostan työn tekoa, tahtoa, sisukkuuta ja yrittämistä. Palo tietenkin muistetaan myös kaikkien aikojen HPK-maalin tekijänä. Kyy ratkaisi jatkoaikamaalillaan HPK:lle ikimuistoisen finaalipaikan keväällä 1993.

Kyyn ominaisuudet olivat sellaisia joista otin mallia jo pikkuisena, nuorempana. Silloin kun minulla oli koulukiusattuna vaikeaa, päätin etten kuitenkaan luovuta vaan taistelen ja yritän loppuun asti. Niin kuin teki jääkiekkokaukaloissa myös Marko Palo. Palo muistetaan toki myös muun muassa olympiamitalistina ja olihan hän mukana voittamassa myös ikimuistoista Suomen ensimmäistä maailmanmestaruutta vuonna 1995.

Ja työelämässä minä olen omasta mielestäni kova tekemään ainakin töitä. Ahkera, reipas ja nopea. Nämä ovat niitä ominaisuuksia millainen pyrin olemaan ainakin työmaailmassa. Aina se ei kyllä ole helppoa, mutta pyrin siihen ettei ainakaan asenteestani tehdä töitä tulisi valituksia. Asenteeseeni ovat vaikuttaneet se kaikkien aikojen lempikiekkoilijani ja myös tietenkin äiti-vainaani joka opetti minut tekemään töitä.

Olin Pekolan koululla siivoamassa parina kesänä äidin apulaisena ja nuo kesät olivat minulle oppivuosia työelämässä. Olin silloin vielä välillä laiskakin tekemään töitä ja sain kuulla siitä monesti kovaa palautetta äidiltäni. Äiti taisi sanoakin ennen töiden alkua, että nyt sinä poika opit töitä tekemään ja niin opinkin.

Varmaan sekin kun näki mitä siitä huonosta asenteesta ja laiskuudesta työn tekoa kohtaan seuraa niin oppi tekemään töitä sen verran hyvällä asenteella ettei samanlaista oppikoulua ja saarnaa tarvitsisi enää kokea.

Marko "Kyy" Palo ei ollut tietenkään ainoa joka vaikutti siihen että minusta tuli ainakin omasta mielestäni ahkera työntekijä ja olen saanut tästä myönteistä palautetta ainakin edellisissä työpaikoissanikin jossa ahkeruuttani on kiitelty. Tähän on vaikuttanut myös minulle oppivuodet työmaailmassa pitänyt äiti ja luonne sekä oma tahto.

Mutta olen minä elämäni aikana fanittanut kyllä muitakin asioita kuin vain Marko Paloa ja HPK:ta. En läheskään yhtä fanaattisesti, intohimoisesti ja antaumuksellisesti mutta sellain vähän olen fanittanut myös jääkiekkoilijoista Marian Hossaa, Tomas Kapustaa, Teemu Selännettä ja näistä nuoremmista pelaajista Mikko Rantasta ja Sebastian Ahoa. Sekä muista urheilijoista Mika Myllylää, Iivo Niskasta ja Samppa Lajusta. Muista ihmisistä olen puolestaan fanittanut ainakin Apulantaa ja tv-sarja Metsoloita sekä erityisesti Erkki Metsolaa.   

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Mikä vituttaa?

Se on taas viikonloppu loppusuorallaan ja uusi työkokeiluviikko alkaa huomenna. Nyt on siis hyvä hetki miettiä niitä asioita mitkä kaikki aiheuttavat vitutusta tällä hetkellä. Voi olla että jotain jää listasta uupumaan mutta kirjoitan ainakin mieleen tulevia edes vähän vitutusta aiheuttavia asioita.

Törmäsin tällaiseen samanlaiseen blogitekstiin jossain blogissa kun eri blogeja tällä viikolla selailin ja siitä ideani sainkin. Antaa hetkeksi vitutukselle valtaa ja kirjoittaa niitä asioita tänne blogiin mitkä aiheuttavat sitä vitutusta.

Vaikka kirjoitan tämän viimeisenä asiana ennen kuin menen nukkumaan ja lopettelen viikonlopun vieton ja olisi hyvä sauma mainita vitutusta aiheuttaviksi asioiksi muun muassa viikonlopun lyhyyden ja työn niin sitä en kuitenkaan tee. No olen siinä mielessä hyvässä asemassa että en koe työtäni kovin suureksi vitutuksen aiheuttajaksi vaan töissä on ihan mukavaa käydä. En nyt ihan heti muutenkaan viitsi alkaa listaamaan työtä vitutuksen aiheuttajien joukkoon sillä justiinhan minä muutaman vuoden tauon jälkeen varsinaiseen työelämään palasin.

Tässä niitä vitutuksen aiheuttajia:

Ei ole aikaa tai ei jaksa katsella NHL-pelejä.  

Hommasin syksyllä sen Telian All star-passin ja nyt minulla olisi mahdollisuus seurata sekä kotimaisen Liigan, KHL:n että NHL:n pelejä mutta NHL-pelien katselu on jäänyt sitten kuitenkin valitettavan vähälle. NHL-pelit tulevat suomalaisittain huonoon aikaan eli joko myöhään illalla tai yöllä eikä niitä oikein jaksa katsella etenkään nyt kun pitää käydä työkokeilussa arkisin. Eikä oikein tunnu olevan aikaa seurata NHL-pelejä jälkilähetyksinäkään päivällä, työvuoron jälkeen.

Viikonloppuisin olisi ehkä paras sauma katsella NHL-pelejä suorina lähetyksinä mutta eilenkin kun tuli NHL-peli joka oli vielä yhden suosikkijoukkueeni eli Coloradon peli niin jouduin senkin pelin katsomisen lopettaa kesken. En jaksanut katsella peliä loppuun saakka vaan menin siinä iltaysin aikaan maate.

Tämä ottaa päähän, sillä olisi ihan mielenkiintoista seurata NHL:ää enemmän kuin koskaan aiemmin. Nyt kun siihen olisi kyllä mahdollisuus, mutta kun ei ole aikaa tai voimavaroja eli ei jaksa katsella pelejä.

Collegehousujen materiaali on heiveröistä 

Tykkään pitää jalassa collegehousuja ja pidänkin näitä housuja paljon, mutta koska pidän niitä paljon jalassa niin se näkyy. Collegehousujen materiaali on usein aika heikkolaatuista ja housuihin tulee jo muutaman kuukauden käytön jälkeen reikiä. Enkä osaa ommella housuja takaisin ehjiksi. Collegehousujen heikkolaatuisuus ottaakin päähän, sillä onhan sekin aina menoerä rahallisesti kun joutuu uudet housut ostamaan tilalle. En tiedä pitäisikö ostaa välillä verkkahousut, ehkä niiden materiaali olisi kestävämpää?

Ujouteni 

Minua jo pitkään ja monia vuosia vaivannut asia on ujouteni ja vähäpuheisuuteni. Olisi hienoa jos minäkin uskaltaisin olla entistä sosiaalisempi työpaikallakin mutta en tunnu uskaltavan. Ok, olen ehkä nykyään puheliaampi kuin ennen ja uskallan esimerkiksi kysyä mieltä askarruttavia asioita työkavereiltani ja käytän vähemmän joo-sanaa kuin ennen mutta vieläkin sosiaalisempi voisin olla. Tämä epäsosiaalisuuteni vaivaa minua ja suoraan sanottuna välillä myös vituttaa.

Kun en sitä pelaamista kuriin saa!

En tunnu saavan rahapelaamistani kuriin ja se huolestuttaa sekä pännii minua. Tammikuussa meni rahaa pelaamiseen 32 euroa ja tässä kuussa on mennyt pelaamiseen rahaa jo 35 euroa. Rahat on uponnut lähinnä vain peliautomaatteihin vaikka minun piti sitä pitkävetoa välillä kokeillakin. Ja se raha vieläpä menee nopeasti siihen pelaamiseen. Tässäkin kuussa on kuitenkin mennyt rahaa automaatteihin jo 35 euroa vaikkei kuukausi ole edes puolivälissään. Koitan kuitenkin nyt parhaani mukaan jättää tuon pelaamiseen kuluneen rahamäärän tuohon. Vituttaa kun pelaamiseen menee rahat niin nopeasti ja todennäköisyys millä voittoa tulee on niin pieni mutta silti sitä tulee vain pelattua. Just näin mainoksen missä mainostettiin että Forssassa alkaa peliriippuvaisille tarkoitettu tukiryhmä, kunpa alkaisi täällä Hämeenlinnassakin!

Facebook-käyttäytymiseni 
Minua vituttaa myös se tapa, kuinka käytän tätä Facebookkia. Päivitän liikaa asioita, välillä vähän turhanpäiväisyyksiäkin. Päivittelen aika paljon sinne kaikenlaista mitä elämässäni tapahtuu. Välillä into päivittää Facebookkia voisi olla kyllä selkeästi laimeampaa. Mutta olen ajatellut että en ota niin suurta pulttia tästä Facebookista, kun on sitä suurempiakin vitutuksen ja murheen aiheita.

Talven monet keliolosuhteet

Minua näin talvella vituttaa myös se kun talvella on harvoin sellainen neutraali, hyvä keli. Ei, vaan joko sataa lunta niin pirusti ja etenkin aamuisin kävelyteitä on harvemmin vielä aurattu kun menen töihin ja saakin melkein lumihangessa tarpoa töihin. Tai sitten on liukasta, loskaa ja kuraa tai jotain muuta. Tai sitten on pirun kylmä.

Onneksi näistä suurin osa on voitettavissa hyvällä vaatetuksella ja varustuksella. Päätin nyt lauantaina senkin että se oli viimeinen kerta kun tuskailin liukkaiden kelien vuoksi ja ostin nastakengät eli nastikset. Kylmyyttä vastaan taas näemmä auttaa kun laittaa pirusti vaatetta ylle. Kun laittaa kahdet vaatekerrastot ylle niin alkaa olemaan hyvin varustautunut kylmyyttä vastaan.

Siinä niitä vitutuksen aiheuttajia. Voi olla että jotain jäi listasta uupumaan ja nyt kirjoittelin lähinnä tällaisia omassa elämässäni tällaisia konkreettisia vitutuksen aiheuttajia. Tietenkin on sellaisia ihmistyyppejä kuten ylimieliset ihmiset jotka vituttavat. Tai käyttäytymisiä jotka vituttavat kuten epäoikeudenmukainen ihmisten tai eläinten kohtelu. Ja tietenkin varmasti esimerkiksi politiikassakin olisi paljon vitutusta aiheuttavaa asiaa mutta nyt tosiaan tarkastelin lähinnä vain omaa elämää.

Mutta sen pitemmittä puheitta, hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Se on taas viisi työpäivää aherrettavana ja sitten on edessä jälleen viikonloppuvapaa!

lauantai 9. helmikuuta 2019

Viikkoni patatiskikoneen käyttäjänä

Jälleen on yksi viikko työkokeilua takana. Sehän alkaa sujumaan jo kuin rutiinilla. Työkaverit ovat tulleet tutuiksi ja voi olla vähän rennommin mielin, ei ainakaan tarvitse jännittää enää niin paljoa kuin alkuaikoina. Edelleenkään en ole saanut paljoa palautetta työstäni joten vielä vähän jännittää että miten ovat työni muiden mielestä sujuneet. 

Mutta joitakin kehuja olen kyllä saanut, reippaaksi on kehuttu ja antoihan keittiön apupomokin palautetta että toimiani on kehuttu. Ja tällä viikolla keittiön pomot ainakin vitsailivat ja luulen että hiukan tosissaankin olivat kun sanoivat että Villelle pitää antaa kuntoisuuslomapäiviä. Niitähän annettiin armeijassa ainakin erinomaisesti palvelustaan suorittaneille sotureille. 

Isompi palautekeskustelu on kuitenkin kohta edessä. Paikan varsinainen päällikkö kysyi minulta että miten olisi välipalautekeskustelun laita kun työkokeilu on edennyt suunnilleen puoliväliinsä. Täytyy kysellä vähän tuolta työeläkevakuutusyhtiö Varmaltakin miten toimia. Tuskin niilläkään mitään palautekeskustelua vastaan on. Eikö se ole hyvä asia vain saada kunnolla palautetta työstään? Hiukan vain jännittää minkälaista palautetta saan, mutta tuon palautekeskustelun jälkeen kaikki on avoimempaa. Ei tarvitse ainakaan spekuloida palautteen kanssa. Miettiä mitä se ja se tarkoitti kun se sanoi tuota ja tuota ja niin pois päin. 

Ja vaikka en kuntoisuuslomapäiviä sitten lopulta saisikaan niin ainakin hiihtoloma minulla muuten on. Hiihtoloma on viikolla yhdeksän. Koulu on silloin kiinni, koulun keittiö on kiinni ja minullakaan ei silloin hommia olisi joten minullakin on hiihtoloma. Täytyy vain siitäkin kysyä vielä Varmastakin että miten tämä hiihtoloma nyt sitten käytännössä menee. Onko niillä jotain sitä vastaan? Niiden sivuilla kun luki että työkokeilun aikana ei mielellään tulisi olla lomapäiviä sillä tarkoitus on nimenomaan testata sitä miten työkokeilija sopeutuu työelämään. Ja kuinka jaksaa työelämässä.

Tämä viikko alkoi työkokeilussa suunnilleen sillä että kävin tältä keittiön apupomolta kysymässä mikä on työpisteeni tällä viikolla. Olinhan ollut jo kaksi viikkoa salaattipisteellä, kaksi viikkoa jakelussa ja tarkoituksena oli että olen jokaisella työpisteellä kaksi viikkoa kerrallaan. No tämä tarkoitus ei kuitenkaan toteutunut sillä salaattipisteellä oli yksi harjoittelija, pääruokapisteellä oli yksi harjoittelija joten en päässyt niihin työpisteisiin. Sainkin olla vielä tämän viikon jakelussa/ salin puolella. 

Ainakin tämän piti olla tarkoitus, mutta tämäkään tarkoitus ei kuitenkaan toteutunut. Sillä työpäivän aikana selvisi että tiskausosastolla oli sairastapauksen vuoksi työvoimavajetta joten sainkin olla sen ajan kun koulun ruokalassa oli lounasta tarjolla niin patatiskissä. Keittiöllä on oikeastaan kolme tiskikonetta, on yksi iso tiskikone, sellainen tunnelitiskikone. "Tunnelin" läpi menevät etenkin astiatiskit ja sekalaiset ruoanlaittovälinetiskit. Sitten on pienempi tiskikone ja sitten on patatiskikone jolla pestään esimerkiksi gn-vuoat ja muut pakit. Minä sain käyttää tätä viimeksi sanottua patatiskikonetta tuon lounaan ajan siis ja pestä likaisia gn-vuokia ja muita pakkeja. Tämä oli työni koko tämän viikon ajan, sillä tämä tiskausosaston sairaustapaus ja sairausloma kesti koko tämän viikon. 

Aamulla huolehdin viime viikon tapaan jälleen yksinäni koko tiskausosastolle tulleista tiskeistä. Käytin sitä tunnelitiskikonettakin jolla pesin näitä ruoanvalmistuksesta tulleita tiskejä joita ei voinut patatiskikoneeseen laittaa ja pesin myös aamupalalta ja etenkin aamupuurolta tulleita tiskejä. Sitten päivällä siitä yhdestätoista lähtien aina siihen asti kun pääsin puoli kahdelta töistä niin käytin vain tuota patatiskikonetta ja pesin patatiskiä eli näitä likaisia gn-vuokia sun muuta rompetta. Siinä samalla koitin parhaani mukaan auttaa myös isoa tiskikonetta käyttänyttä työntekijää ja tiskausosaston puhtaassa päässä ollutta työntekijää. Vein esimerkiksi puhdasta tiskiä paikoilleen saliin ja keittiöön.

Eli pääosin tiskaushommia sisälsi tämä viikko työkokeilussa. Mutta tykkäsin kyllä näistäkin hommista. Työvuorot ainakin sujuivat vauhdikkaasti kun hommia riitti, ei todellakaan tarvinnut pyörittää peukaloitaan. Opin myös viikon varrella ottamaan huomioon tuon että tiskausosastolla oli vain kaksi työntekijää töissä ja kysymään tarvitsevatko he apua. Vastaus oli aina myönteinen ja löysin itseni sen jälkeen patatiskistä tiskaamasta näitä pakkeja. 

Olikohan se keskiviikko kun ensin olin jakelussa/salissa. Tämä jakelun vakituinen työntekijä kun luuli ensin että minua tuskin tarvitaan nyt tiskausosastolla kun siellä on varmaan riittävästi tällä kertaa työntekijöitä. No aloin sitten ihmettelemään jonkin ajan kuluttua kun salin puolella kerätään näitä gn-vuokia yhdelle tiskikärrylle ja se kasa ei yhtään vähene että mikäköhän on homman nimi. Kävin sitten tiskausosastolla ja minulle selvisi että sielläkin oli hiukan kaaosta patatiskissä ja että patatiskistä puuttui työntekijä. Minä tähän sitten tartuin ja kysyin tarvitaanko minua siellä ja vastaus oli jälleen myönteinen, kyllä tarvittiin. No siirryin sitten jakelusta käyttämään jälleen patatiskikonetta.

Tykkäsin kyllä hommistani. Patatiskikonetta on suht yksinkertaista käyttää, likaisia gn-vuokia ei kovin paljoa yleensä tarvitse esipestä kun kone on suht hyvä. Pakit asetellaan niille kuuluville paikoille tiskikoneeseen, kerrallaan koneeseen mahtuu joko kahdeksan isompi kokoista gn-vuokaa tai sitten peräti 16 pienempi kokoista vuokaa eli koneeseen mahtuu aika hyvä määrä pestäviä vuokia. Tämä on kyllä hyvä juttu sillä gn-vuokia tuolla Tavastialla likaantuu melkoinen määrä päivän aikana kun syöjiä on siis paljon. Sitten kone käynnistetään, pesuohjelma pyörii muutaman minuutin ja puhdistaa vuoat ja sitten kone tyhjennetään ja tilalle laitetaan mahdollisesti uusia vuokia. Pesukoneessa on sisällä pieniä rakeita jotka puhdistavat vuoat.

Minulle näytettiin myös viikon aikana miten patatiskikone ja isompikin tiskikone käynnistetään mutta en ole ihan varma muistanko enää miten nämä asiat tapahtuivat. Patatiskikone nyt on vielä yksinkertainen käynnistää mutta isommassa tiskikoneessa on niin paljon erilaisia osia mitkä pitää laittaa paikoilleen että voi olla vaikeampi osata kasata tuo kone. Päivän päätteeksi opin myös laittamaan patatiskikoneen pois päältä ja keräämään sen sisällä olevat rakeet isoihin gn-vuokiin.

Töissä jaksoin hyvin tämän viikon ja jalatkaan eivät olleet enää kipeät. Kotona sitten välillä väsymys vaivasi. Etenkin torstaina olin jo aika poikki, puhki ja väsynyt. Mutta en tiedä oikein päivänokostenkaan ottamisesta arkipäivinä työvuorojen jälkeen. Toisaalta nukkuminen piristäisi ja nukkuminen on aina kivaa mutta toisaalta sekin on pois siitä vapaa-ajasta jonka olen hereillä arkipäivinä ja se vapaa-aika on muutenkin jo aika vähäistä.

Mutta sellainen oli se työviikko. Sitten vielä nauttimaan lauantai-illasta ja sunnuntaista jonka jälkeen uuden työviikon kimppuun.    



sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Elämä joka pyörii työkokeilun ympärillä

Olen kirjoitellut tänne blogiini tämän vuoden puolella lähinnä juttuja vain tuosta työkokeilusta. Tavoitteenani on kirjoittaa joka työkokeiluviikon jälkeen mietteitäni menneestä viikosta, mutta saa nähdä miten minun käy tavoitteeni kanssa. Riittääkö sitä kirjoitettavaa joka viikko? Onko tullut asetettua liian kova tavoite ja lupaus? No sen nyt näkee tässä alkuvuoden aikana.

Onko se kuitenkaan mikään ihmekään ettei tänne ole päivittynyt tekstiä viime aikoina kuin työkokeilusta? Sen ympärillä elämäni tässä nyt kuitenkin maaliskuun loppuun asti tiiviisti pyörii. Työkokeiluni kestää siis kolme kuukautta ja se kestää aina maaliskuun loppuun saakka. Sitä työkokeilua elämäni nyt tällä hetkellä tiiviisti on.

Täällä Länsituulessa on joka lauantai fiiliskahvilakin, jossa jokainen paikalla oleva Länsituulen asukas kertoo omat viikon fiilikset ja kuulumisensa. Tuntuu ettei sielläkään minulla ole ollut nyt viimeisen kuukauden aikana muuta kerrottavaa kuin työkokeiluun liittyviä asioita. Eilen sitten yritin sanoa jo vitsilläkin että minulla on taas kerrottavana niitä työkokeiluasioita. Mutta onko tuo siis mikään ihme?

Elämäni on nyt viimeisen kuukauden ajan pyörinyt ehkä surullisenkin paljon tuon työkokeilun ympärillä. Arkipäivisin olen nyt aina töissä tai työkokeilussa tarkemmin sanottuna, illat minulla on vapaina mutta en ainakaan alussa ole vielä jaksanut tehdä juuri muuta arki-iltaisin kuin levätä. Viikonloput ovat sitten taas kivoja, kotonakin jaksaa tehdä muutakin kuin vain ottaa levon kannalta. Mitään ihmeempää en ole vielä työkokeilun aikana tehnyt viikonloppuisinkaan mutta onpahan kotona enemmän virtaa ja energiaa silloin ottaa ilo irti vapaista.

Sitä arvostaa taas viikonloppuvapaitakin ihan eri lailla kuin tässä parina viime vuonna. Kun arkipäivät pyörivät työn ympärillä niin on ihanaa että on viikonloppuja jolloin olen töistä vapaalla. Viikonloppuisin sitten jaksaa tehdä kotonakin tosiaan muutakin kuin vain levätä eikä ole niin pirun väsynyt.

Viikonloppuisin kivaa on esimerkiksi pitkät ja hitaat aamut. Kun saa rauhassa lekotella yöasussaan pitkälle aamupäivään asti, eikä ole kiire mihinkään, ei ainakaan töihin. Arkipäivisin aamut on kuitenkin suht pikaisia, sitä herää kuudelta, hörppii aamukahvit nopeasti, siistiytyy ja lähtee töihin. Viikonloppuisin sitä on sitten aikaa enemmän nauttia aamuistakin.

Minulla on vielä aamuista nyt tullut melko pitkiä kun en ole saanut nukuttuakaan kovin pitkään edes viikonloppuisin. Sitä fiilistelee aina sillä että on viikonloppu ja saa nukkua pitkään, mutta en tiedä sitten jääkö sitä arkipäivärytmi päälle vai mikä mutta herään usein viikonloppuisinkin jo siinä puoli kuuden- puoli seitsemän aikavälillä. Niin kuin nyt tänäkin viikonloppuna.

Työkokeilu on ollut melko iso muutos minun elämääni tässä alkuvuoden aikana. Mutta voisi sanoa jopa myös että kaivattukin muutos. Sitä on elämässä sisältöä nyt ihan eri lailla kuin parina viime vuonna. Ei tarvitse murehtia ja kärvistellä sillä ettei elämässä ole sisältöä vaan nyt sitä sisältöä on ollut kyllä ihan riittävästi. Toki viikonloppuisin voisi kyllä välillä tehdä jotain erilaisempaakin kuin vain köllöttää kotona.

Työ on myös henkisesti tärkeää. Sitä saa töissä välillä kokea onnistumisen tunteita, sitä on taas yksi yhteisö lisää johon kokee kuuluvansa ja tuntee tavallaan olevansa tärkeä kun tekee työtä jolla on merkitys. On ikään kuin yhteiskunnan rattaissa nyt taas ihan erilailla kiinni. Kokee taas olevansa osa yhteiskuntaa ihan erilailla kuin parina viime vuonna.

Kyllä minä koen että on ihan hyvä juttu ollut tämän työkokeilun aloittaminen. Se on taas yksi isokin askel eteenpäin myös kuntoutumisessa. Ja työkokeilu on sujunut sen verran hyvin että seuraavana askeleena voisi olla paluu työelämään. Siis oikein palkkatöihin.

Ja kun halajan sitä jotain erilaisempaakin ohjelmaa viikonlopulle niin olen suunnittelemassa yhdelle helmikuun lauantaille päiväreissua Tampereelle. Lähtisin Tampereelle täältä Hämeenlinnasta aamulla ja palaisin illalla takaisin. Kävisin reissuni aikana tutustumassa Muumimuseoon ja jääkiekkomuseoon, syömässä jossain edullisessa paikassa kuten Raxissa ja katselemassa näytelmän Avustettu itserakkaus ja kävisin myös leffateatterissa.

Mutta huomenna pitää palata taas töiden pariin!

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kuinka on ensimmäinen kuukausi työkokeilua sujunut?

Se on kuukausi jo työkokeilua koulutuskeskus Tavastian keittiöllä takanapäin. Kirjoitan blogiini fiiliksiäni kunkin työkokeiluviikon jälkeen. Tässä blogissa voit siis tällä hetkellä seurata Viltsun taivalta työkokeilussa.

Tällä kertaa kun on jo kuukausi työkokeilua takana niin ajattelin hieman yhteenvetomaisesti kirjoittaa koko ajasta minkä olen tähän mennessä viettänyt työkokeilussa. Miten työkokeiluni on alkanut? Mitä olen työkokeilussani siis tähän mennessä ehtinyt tekemään? Ja olenko viihtynyt työkokeilussa? Ainakin näihin kysymyksiin koitan paneutua tässä blogitekstissä.

Jälleen on todettava, että aika on tässäkin tapauksessa mennyt nopeasti. Justiinhan aloitin työkokeilun ja nyt on jo neljä viikkoa työkokeilua takana. Olen ensimmäisten neljän viikon aikana paiskinut hommia sekä salaattiosastolla että jakelussa/salin puolella. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin töissä salaattiosastolla, tekemässä salaatteja ja seuraavat kaksi viikkoa olin töissä jakelussa/salin puolella.

Salaattipuolen hommat olivat minulle jo etukäteen enemmän tuttuja kuin salipuolen hommat. Olihan minun aiempi työkokemus kartutettu enemmänkin ruoanvalmistushommista. Tavastialla vaan sai äkkiä huomata että määrät mitä erilaisia salaatteja tehdään on suuria. Onhan ruokailijamäärät isoja Tavastialla päivästä toiseen, yleensä ruokailijamäärät on jo ruokalassa sellaisen 800-900 hengen luokkaa. Sitten vielä Tavastialta lähtee kuljetuksina ruokaa muutamaan eri paikkaan eli annosmäärä mitä ruokia valmistetaan Tavastialla joka päivä on sellaiset parin tuhannen luokkaa eli todella paljon.

Tavastian salaattiosastolla sai vaan äkkiä huomata senkin että iso annosmäärä otetaan myös huomioon ruoanvalmistuksessa. Ja että ollaan suurkeittiössä. Tehdyt salaatit olivat melko yksinkertaisia, vaikeammin valmistettavat salaatit kuten majoneesipohjaiset salaatit tulivat keittiölle puolestaan valmistuotteina. Tavastialla käytetään paljon myös valmiiksi käsiteltyjä salaattiaineksia, tomaatit ja kurkut ovat valmiiksi kuutioituja tai viipaloituja. Salaatti on valmiiksi jo silputtua ja säilykkeitäkin käytetään melko paljon.

Tavastian keittiöllä muutenkin huomaa helposti sen että todella ollaan suurkeittiöllä. Ruoanvalmistus ja muut työt pyritään pitämään aika yksinkertaisina, ja salaattia tehdään kerralla monia astioita. Esimerkiksi kun tehdään vihersalaattia niin levitetään kaikki muoviastiat joihin salaattia tarjolle laitetaan niin ensin pöydille valmiiksi, sitten sinne kaadetaan pusseista salaattiin tulevat eri ainesosat ja sitten niitä sekoitetaan. Eli työvaiheet salaatin teossa on melko yksinkertaisia, helpohkoja ja aikaa säästäviä. Sellaisia mitä tuollaisessa keittiössä kannattaa ollakin, jossa valmistetaan päivittäin monia satoja annoksia ruokaa.

Ja päivittäin tehtävät salaatit on tarkkaan määriteltyjä etukäteen. Ruokalistassa lukee mitä salaattia on kunakin päivänä tarjolla ja mitä ainesosia niihin tulee. Huomion arvoista on se, että keittiö ei tule kuitenkaan kovin epäsiistiksi vaikka salaatteja tehdäänkin paljon. Tämä ehkä senkin vuoksi että salaatit on justiin useimmin jo valmiiksi esikäsiteltyjä ja niitä kaadetaan "vain" pusseista tarjolle. Tai valmiita salaatteja kuten majoneesipohjaisia salaatteja pistetään tarjolle sellaisinaan. Sotkua syntyykin näiden seikkojen vuoksi vähän. Ja jos sotkua syntyy niin pitää aina jo kussakin työvaiheessa huomioida että sotkua on syntynyt ja siivota jälkensä, sotkua ei täten pääse kertymään.

Ensimmäiset kaksi viikkoa siis olin töissä salaattiosastolla. En kuitenkaan ollut yksinäni töissä salaattiosastolla vaan minun kanssani oli siellä töissä yksi Tavastian keittiön työntekijä. Tavastialla on omat työntekijänsä kullakin työpisteellä, työtehtävät eivät vaihdu vaan ne pysyvät aina samoina.

Viihdyin salaattiosastolla hommissa. Ja omasta mielestäni hommat siellä sujuivat ihan hyvin. Olin reipasotteinen ja työjälki oli kohtuu hyvää. Tosin olisin voinut olla vain yhä tarkempi laadun valvonnassa. Esimerkiksi kun eteen tuli huonolaatuista salaattia niin tarkemmin vain kiinnittää siihen huomiota ja ilmoittaa siitä. Toki välillä hyvin huomioinkin heikkolaatuiset salaatit.

Salaattiosastolla minun oli jokseenkin helpompi olla töissä kuin jakelussa/salipuolen hommissa joissa olin hommissa sitten seuraavat kaksi viikkoa. Onhan aiempi työkokemukseni ja koulutuksenikin enemmänkin suuntautunut ja hankittu ruoanvalmistustehtävistä. Salipuolelta kokemukseni oli ennen tätä kahta viikkoa kuitenkin melko vähäistä.

Salissa/jakelupuolen askareissa hommiini ensin aamusta kuului lähinnä aamun tiskeistä vastaaminen eli siis tiskaaminen. Tavastialla tarjotaan puuroa joka arkiaamu ja puurolla käy yleensä sellaiset 70-90 henkilöä ja sitten käy vielä erikseen aamupuurolla lukiolaiset, joita on noin 50-70. Nämä puuron syönnistä kertyneet tiskit piti aamun aikana hoitaa ja ruoanvalmistuksesta tulleet tiskit. Kovin pienillä koneilla minun ei tarvinnut tiskejä hoitaa vaan suurkeittiöön tarkoitetulla astiapesukoneella ja patatiskikoneella. Patatiskikoneella puhdistetaan kaikki gn-vuoat tuolla ja niitä vuokia on yleensä varsin paljon.

Sitten tiskin hoitamisen ohella korjaan yleensä tarjolla olleen puuron myös pois. Tavastialla on siis ruokalassa neljä eri linjastoa mutta vain yhdessä linjastossa eli ensimmäisessä linjastossa on aamupuuro tarjolla. Se pitää korjata pois ennen kuin lounas laitetaan tarjolle. Yleensä yli jäänyt puuro heitetään kokonaan pois tai sitten jos sitä on jäänyt pakillinen niin se säästetään.

Lounasta ruvetaan laittaa Tavastialla puolestaan tarjolle siinä kymmenen aikaan aamulla. Lounas laitetaan tarjolle neljään eri linjastoon, tosin tämä viikko oli lukiolaisilla koeviikko jolloin käytössä oli vain kolme linjastoa. Jos muuta osaan linjastoista kertoa niin kahdessa ensimmäisessä linjastossa on tarjolla myös kasvisruoka. Ja linjastoissa on ensin tarjolla salaatit muoviastioissa ja sitten on tarjolla lämpimät ruoat. Lämpimissä ruoissa tarkkaan kirjoitetaan mitä ne sisältävät. Sisältävätkö ne esimerkiksi kalaa, kasvista tai naudan lihaa. Ja ovatko ne laktoosittomia, gluteenittomia tai maidottomia, nämä kirjoitetaan tarkkaan asiakkaiden nähtäville. Myös ainakin päivän pääruoista on näkyvillä myös mitä kaikkea muuta ruoat sisältävät.

Sen sain huomata että työ salin puolella oli välillä melko hektistä, kyllä siellä sai töitä tehdä ihan tosissaan ja olla reipastahtinen. Ruokailijamäärä oli tälläkin viikolla päivittäin sellaista 500-600 luokkaa ja asiakkaita tuli välillä isoissakin ryppäissä syömään, pakit tyhjenivät vauhdilla ja niitä sai olla nopeasti vaihtamassa uusiin. Ruokailijamäärä jäi tällä viikolla normaalia vähäisemmäksi kun oli se koeviikko mutta kyllä Tavastian keittiöllä silti töitä piisasi.

Vaihdettavia pakkeja ei haeta juurikaan keittiöltä vaan saliin tuodaan lämpövaunuilla ruokia gn-vuoissa isompia määriä kerralla. Ja kullekin ruoalle on yleensä omat lämpövaununsa ja nekin on tarkkaan merkitty. Tietää mistä vaunusta mitäkin ruokaa on otettavissa. Esimerkiksi kun perjantaina oli tarjolla paistinperunoita, nuggetteja ja kasvisnuggetteja niin nämä kaikki olivat omissa lämpövaunuissaan salin puolella. Sieltä niitä otettiin tarjolle sitä mukaan kun oli tarvetta. Ja sama systeemi oli käytössä myös salaatin puolella. Lämpövaunujen tilalla oli kylmävaunut mutta saliin tuotiin aina kylmävaunu jossa oli salaatteja mitä sai vaihdella aina linjastoista loppuneiden salaattien tilalle.

Siinä hiukan selitettynä sitä systeemiä millä lailla tuo linjastoista huolehtiminen tuolla Tavastian ruokalassa tapahtuu. Siinäkin on jälleen yritetty yksinkertaistaa tuotakin hommaa mikä on ihan fiksua. Lämpö-ja kylmävaunujen käyttäminen tuolla on tarpeellista, sillä kukaan ei ehtisi jatkuvasti hakemaan uusia gn-vuokia vaikka suoraan uunista ja keittiön puolelta.

Ensimmäisen salipuolen työvuoron jälkeen tuntui ajatus minusta salityöntekijänä mahdottomalta. Oppimista ja muistettavaa tuntui olevan paljon ja systeemien sisäistäminen tuntui vaikealta. Mutta kyllä sitä on vähitellen oppinut tekemään noita salipuolenkin hommia. Työ jakelussa/salissa on kyllä välillä tosiaan melko hektistä. Kerrankin oli sellainen tilanne kun jäin syystä ja toisesta vähäksi aikaa yksistään hommiin salipuolelle ja samaan aikaan joka linjastoon tuli iso määrä asiakkaita. Siinä sai sitten sykkiä joka paikkaan reippaasti ja olisi saanut mielellään olla ainakin kahdessa eri paikassa yhtä aikaa. Mutta ehkä hankalatkin tilanteet on hyviä ja opettavaisia hetkiä?

Sellaista se minun työn tekoni siellä Tavastian keittiöllä on tähän mennessä noin niin kuin suurpiirteittäin ollut. Työkokeilu on mielestäni sujunut ja alkanut ihan hyvin. Keittiön apupäällikkökin kertoi tällä viikolla minulle että toimiani keittiöllä on kehuttu ja että olen taitava. Tuota ennen edellisenä päivänä oli yksi työntekijä puolestaan kehunut minulle että olen reipastahtinen ja hyvä.

Positiivinen palaute on etenkin näin alussa kun vielä jännittääkin uutta-vanhaa työpaikkaa niin tärkeää. Se jännittäminen vähenee ja tulee tilalle itsevarmuutta ja itseluottamusta. Minä olen kyllä viihtynyt työkokeilussa Tavastialla tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Työkaverit siellä ovat aina niin ystävällisiä minuakin kohtaan, pääsen tekemään hommia laidasta laitaan ja justiin kokeilemaan ja näkemään taas mitä se työn teko siellä keittiöllä on. Ja minulla on myös mielestäni hyvät edut tuolla työpaikalla. Ylijäänyttä ruokaa saan ostaa päivittäin sellaisella hinnalla että litran rasia jotain ruokaa maksaa euron verran. Tällä viikolla tosin ostin kotiin isommankin määrän kirjolohikiusausta, 2,7 kilogramman vuoan kiusausta ostin 2,7 euron hinnalla.

Sitten saan Tavastialla syödä lounaan arkipäivisin ilmaiseksi. Ja aamupuuron saan viidenkymmenen sentin hinnalla. Jos taas haluan esimerkiksi leipää tai muuta syödä aamulla niin se maksaa euron.

Säästänkin nyt rahaa ruokaostoksissa kun ostan kotiin tuota ylijäämäruokaa yleensä euron hinnalla ja syön arkisin lounaan Tavastialla. Säästän myös työn teossa kun ei tarvitse kotona ruokaa laittaa, ei edes viikonloppuna kun ostaa kotiin siis ruoat Tavastialta. Työvaatteina minulla oli alkuun Tavastialla käytössä mustat collegehousut ja kaksi mustaa t-paitaa, ennen kuin minun varsinaiset työvaatteeni tulivat. Nyt minulla on siellä käytössä mustat housut ja limevärinen t-paita. Nämä aluksi minulla käytössä olleet housut ja t-paidat sainkin pitää itselläni ja ne on sellaisia vaatteita että niitä voi varsin hyvin pitää muuallakin kuin vain keittiötyössä. Siis ihan arkikäytössä ne menevät hyvin, vaatteet ovat väritykseltäänkin neutraaleja ja niissä ei ole esimerkiksi Tavastian logoa.

Mutta se niistä työasioista tällä erää. Nyt on viikonloppuvapaa kuitenkin menossa ja siitä koitan tässä samalla nauttia. Hyvät viikonlopun jatkot kaikille blogini lukijoille!