Ajatuksia paperille

Minun tekisi mieleni kirjoittaa jotain tänne blogiini taas, mutta minulla ei ole mitään yhtä selkeää asiaa, josta tänne kirjoittaisin. Tarinavarastoni on kaiketi tyhjentynyt, olen vihdoin sanaton.


Joku viisas on todennut, että mikäli haluaa oppia kirjoittamaan, niin on kirjoitettava säännöllisesti ja näin heti aamusta on paras aika kirjoittaa. Silloin, kun opettelee kirjoittamaan, niin ei kannata asettaa rimaa liian korkealle vaan kirjoittelee niitä asioita, jotka mielessä pyörivät. Kynnys kirjoittamiseen pysyy matalana, sitä tulee helpommin kirjoitettua ja sekin silti kehittää sinua kirjoittajana.


Näinhän minä olenkin toiminut jo maaliskuusta lähtien. Olen kirjoitellut tiheään tahtiin asiaa tänne blogiini. Aina en ole tarkemmin miettinyt, mistä olen tänne kirjoittanut vaan olen purkanut vain ajatuksiani sähköiselle paperille. Tämä on vienyt minua kirjoittajana eteenpäin, joka on tavoitteenani ollutkin.


Nyt on kuitenkin sellainen aamu, että mielessäni ei pyöri oikein mitään selkeitä ajatuksia. No, ainakin kehittymistä olen ajatellut. Ja nimenomaan jatkuvaa kehittymistä.


Mielestäni koko elämään kannattaa suhtautua siten, että se on oppikoulu ja aina voi joka asiassa kehittyä paremmaksi, aina voi ihmisenä kehittyä eteenpäin ja aina voi myös esimerkiksi elämänsä sisältöä kehittää paremmaksi.


Jotenkin olen ruvennut näkemään kehittymisen tosi tärkeänä asiana. Kun tarkastelee ajatuksen tasolla aikaa eteenpäin, niin olisi mielestäni hienoa, mikäli voisi aina tapahtua kehittymistä ja aina voisi viedä asioita eteenpäin. Ei tulisi taantumaa ja eikä milloinkaan rupeaisi eläminen kyllästyttämään.


Minä vietin kivan viikonlopun. Perjantaina työpäiväni jälkeen viikonloppu alkoi ja silloin menin heti viettämään parin tunnin verran aikaa siskoni vekaroitten kanssa Katinalaan. Lauantaina sitten taas oli HPK:n lätkämatsi ja illalla kävin Anna Puun keikalla Suisto Klubilla ja tuon keikan jälkeen menin vielä Nightlife-nimiseen yökerhoon.


Mitään kovin pahoja kännejä en vetänyt, vaikka sunnuntaina olinkin aamuyöstä vasta puoli viiden aikaan kotona takaisin. Minun piti tuolta Nightlifesta lähteä jo puoli kahden maissa pois, mutta jostain syystä narikkalappuni oli hukkunut ja en olisi saanut vielä siihen aikaan takkiani mukaan tuolta. Jouduin sitten odottelemaan siihen asti, kun ravintola sulkeutuu, että saisin myös takkinikin mukaani.


No, nyt se pahuksen viikonloppu on sitten taas ohikin. Viikonloppu on liian lyhyt nimittäin. Ja nyt alkaa peräti kuuden työvuoron putki. Tänään menen seitsemäksi töihin, eli lähden ihan just sotkemaan fillarillani kohti työpaikkaani.


Kuusi työvuoroa olisi siis tällä viikolla vielä uurastettavana ja sitten tämän kertainen duunipestini työpaikassani päättyy ja jään taas työttömäksi. Sitten pitäisi jälleen ruveta kehittelemään uusia työkuvioita ja etsimään uutta työtä.


Näistä edessäni olevista kuudesta työvuorosta kolme on lyhyemmän pituisia, kuuden tunnin puristuksia ja kolme puolestaan pitempiä, noin yhdeksän tunnin rypistyksiä. Kyllähän niistä varmasti taas selviänkin.



On hyvä myös huomioida, että työntekijä voi itsekin jonkin verran vaikuttaa omaan työssä jaksamiseensa. Keventämällä työkuormaansa siten, että hieman miettii, miten asiat kannattaa tehdä eikä vain koohota tekemään ja karsii pois vaikka myös sellaista liiallista kiltteyttä.

No, nyt on peseydeyttävä ja lähdettävä töihin. Kovin on väsynyt olo eikä millään jaksaisi mitään tehdä tai ylipäänsä nousta ylös tuoliltaan, mutta pakko se kaiketi on. Luultavammin tämä ulkona vallitseva pimeyskin pistää olon väsyneeksi.