Virkeää elämää

Minä se en liian usein nykyään päivitä tätä blogiani. Edellisen kerran olen tainnut blogiin kirjoittaa joskus kesäkuussa ja nyt ajattelin taas kaivaa blogini netin syövereistä ja kirjoittaa sinne tekstiä. Jotain mielessäni olevia päällimmäisiä asioita ajattelin tällä kertaa kirjoittaa blogiini ja käydä läpi vähän kuulumisiani. 

Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää. Elämäni on tasaista ja aktiivista. En tappele tällä hetkellä kovin suurien ongelmien kanssa vaikka yhä olenkin mielenterveyskuntoutuja. Aktiivisena minut pitää tällä hetkellä klubitalotoiminta ja se että käyn välillä lätkäpeleissä, teatterissa ja musiikkikeikoilla sekä konserteissa. Yksi iso asia josta oli puhetta nyt kun tapasin kotikuntoutuksen tukihenkilön oli se taas että minulla olisi riittävästi aikaa levollekin. Nyt tällä kertaa blogiini ajattelin kirjoittaa rahapelaamisesta, klubitalotoiminnasta ja töihin paluusta. 

Nyt sunnuntaina kävin Suvi Teräsniskan konsertissa.

Marraskuun alussa tulee täyteen jo kaksi vuotta ilman rahapelejä. Se on minulle iso saavutus kun olen pystynyt olemaan kaksi vuotta pelaamatta uhkapelejä. Ennen rahapelaaminen oli minulle kuitenkin isokin ongelma, pahimmillaan kuukaudessa meni rahapeleihin rahaa noin tuhat euroa. Nyt olenkin hienosti pystynyt pistämään rahapelaamisen kuriin ja olemaan pelaamatta jo kahden vuoden ajan. Mutta vaikka olen ollut pelaamatta pelejä jo kahden vuoden ajan niin silti repsahtamispelko on läsnä ihan arkielämässä. Pelkään sitä vaaraa sortua rahapeleihin. 

Alkoholin juomisen saa tehokkaasti kuriin käyttämällä antabus-lääkettä päivittäin mutta pelaamisen estoon ei lääkettä oikein ole olemassa. Paljon on sitäkin että pitää löytyä selkärankaa sanoa ei peleille. Tietenkin pelaamista voi vaikeuttaa monin eri keinoin. Voi esimerkiksi tehdä niin kuin minä tein sitten lopulta eli suljin yhden isoimman tavan siirtää rahaa nettikasinoille. Kun suurimmaksi osaksi siirsin rahaa nettikasinoille aina Trustlyn avulla niin suljin tämän kanavan ja en enää pysty siirtämään rahaa sitä kautta. 

Mutta kyllä pelaamiseen varmasti keinot olisi edelleen olemassa. Jos haluaisi pelata niin kyllä se silti varmaan jollain tavalla mahdollista olisi. Siksi onkin tärkeää että itseltä löytyy selkärankaa ja itsekuria sanoa peleille ei. Niin kuin olen nyt pystynyt hienosti tekemäänkin jo kahden vuoden ajan. 

Olen miettinyt välillä että ryhtyisin näissä asioissa kokemusasiantuntijaksi, auttamaan muita peliongelmaisia. Olen pystynyt kuitenkin olemaan jo hienon ajan pelaamatta. Ja minulle itsellenikin voisi tehdä hyvää pyörittää jotain rahapeliongelmaisten tukiryhmää. Tällaista toimintaa kuitenkin on olemassa. Esimerkiksi minä pari vuotta sitten kävin peliongelmaisten ryhmässä ja sitä pyöritti peliriippuvaisuuksista myös itse aikoinaan kärsinyt henkilö. 

Elämääni sisältöä tuo tällä hetkellä käyminen täällä Hämeenlinnassa Walonkulman klubitalolla. Nyt syksyllä olen ruvennut käymään Klubitalolla vielä kaiken lisäksi kolmena arkipäivänä viikossa, entisen kahden päivän sijaan. Teen Klubitalolla kolme toiminnallista päivää viikossa ja lisäksi Klubitalolla on myös vapaa-ajan toimintaa kuten Waloiltoja joihin myös osallistun aktiivisesti. Klubitalotoiminta tuokin elämääni hyvin sisältöä. 

Ja klubitalolla käyminen on minulle tärkeää. Se tuo elämääni kaivattua sosiaalisuutta, on mukava kuulua johonkin porukkaan ja on mukava päästä turisemaan niitä, näitä sekä vaihtamaan ajatuksia ja sekä vaihtamaan kuulumisia. Klubitalolla arkeen tulee myös merkitystä kun pääsee tekemään isoja ja pienempiä työaskareita. Työtehtävillä on myös merkityksensä kun esimerkiksi teemme siivoustehtäviä ja valmistamme kunkin päivän lounaan yhdessä. 

Klubitalo tarjoaa runsaasti vapaa-ajan toimintaa. Viime keskiviikkona kävimme Klubitalolla porukalla keilaamassa. 

Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien talo, yhteisö joka tarjoaa erilaista toimintaa. Niin työpainotteisia päiviä kuin vapaa-ajan ohjelmaakin. Klubitalossa on kaksi eri osastoa, on Kajastus jossa huolehditaan Klubitalon tilasto-, viestintä- ja toimistotehtävistä sekä Loisto, jossa hoidetaan talon keittiö- ja kahvilatehtäviä.

Mutta on siitä mahdollisesta töihin paluustakin jo keskusteltu ja uskon että se on nyt taas muutaman askeleen lähempänä. Töihin paluusta on ollut puhetta muun muassa kotikuntoutuksen tukihenkilön sekä kuntoutuspolin sairaanhoitajan kanssa. Töihin paluu voisi olla mahdollinen niin että suorittaisin ensin muutaman kuukauden ajan työkokeilua. Marraskuun lopussa minulla onkin lääkärin tapaaminen ja lääkäri enemmänkin arvioi sitä onko minusta töihin palaajaksi. 

Toivon itse sitä paljon että voisin palata vaikka jo ensi vuoden puolella töihin. Olen kuitenkin suht nuori vielä ja työvuosia minulla voisi olla jäljellä sellaiset vähän yli 20 vuotta. Kuntoni on lisäksi nyt pidemmän aikaa ollut jo tasainen jonka vuoksi uskon että töihin paluuni voisi olla ihan mahdollinen. Työelämä kuitenkin muuttaisi taas elämän sisältöä aika paljonkin ja toisi suuremmassa mittakaavassa niitä samoja asioita elämään palkan lisäksi mitä klubitalotoimintakin tuo. 

Mitä kuuluu kesään?

On pitkä aika siitä kun olen viimeksi blogiani päivittänyt. Kun olen tänne kuulumisiani kirjoitellut. Olen jopa saanut toivomuksen että kirjoittaisin kuulumisiani tänne blogiin ja nyt päätin tuon toivomuksen toteuttaa.

Minulla ei ole mitään suurempaa syytä siihen miksi bloggaaminen on minulta jäänyt näinkin pitkäksi aikaa. Viimeksi olen joskus maaliskuussa päivittänyt blogiani. Oikein pelästyin äsken kun huomasin edellisestä blogikirjoituksestani olevan noinkin pitkä aika. Ehkä tämä bloggaaminen jää minulta vähitellen pois? Kenties minulla ei ole riittävällä tahdilla kirjoitettavaa että minun olisi mielekästä blogia ylläpitää? 

Kyllähän minä muuten melko aktiivinen olen sosiaalisessa mediassa, päivitän ainakin Facebookia ja Instagramia. Kenties nämä muut sosiaalisen median sovellukset syrjättäyttävät nyt sitten tämän blogin. Toisaalta, olisihan se hienoa jos pystyisin ylläpitämään kirjoitustaitoani ja kirjoittaisin tekstiä yhä jatkossakin myös tänne blogiin tasaisin väliajoin.

No, oli miten oli niin huolestunut ei pidä olla. Vaikka en ole blogia päivittänytkään. Mitään isoa dramatiikkaa ei ole siihen syynä etten ole blogiani päivittänyt. Vaan minulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Yhä edelleen vietän tuolla Walonkulman Klubitalolla aikaa viikottain. Teen siellä toiminnallisia päiviä kahtena päivänä viikossa. Olen joskus muistaakseni kirjoittanut siitä millainen paikka tämä Klubitalo on ja mitä siellä teen, myös tänne blogiini.

Tekeminenhän minulla on vähissä tällä hetkellä elämässä. Olen mielenterveys kuntotuja ja en käy tällä hetkellä missään töissä. Klubitalolla teen kahtena päivänä viikossa työntäytteisiä päiviä, teen siellä sellaisia 5-7 tunnin pituisia päiviä ja siinä minun aktiviteettini. Välillä elämä on tylsää, tyhjää kun muuta toimintaa ei Klubitalon lisäksi minulla oikein ole. Iso tavoite kyllä on palata jonain päivänä taas työelämään ja ikävöin sinne, ehkä paluu työelämään on ajankohtaisempaa taas ensi vuonna? 

Muuten pyrin aikaani kuluttamaan erilaisten harrastusten parissa mitä minulla on. Tykkään katsella suoratoistopalvelimista TV-sarjoja, tällä hetkellä katselen Cmoresta Rantabaaria ja Ruudusta Sykettä. Sitten harrastan liikuntaa säännöllisesti, lähinnä kävelyä tulee harrastettua. Ja urheilua tulee myös seurattua.

Näin kesäksi vaan se heitti melkein tyhjiön tuohon urheilun seuraamiseenkin. Toukokuussa sieltä tuli vielä katseltua tosi aktiivisesti parin viikon ajan jääkiekon MM-kisoja, mutta sitten ne kisat loppuivat. Iski vähän sellaisen tyhjiön sitten, että mitäs nyt? Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa urheilun seuraamisessa kun moni laji ja sarja on tauolla. No, yritän tätä aukkoa täyttää oppimalla seuraamaan kotimaista jalkapallosarjaa eli Veikkausliigaa ja Superpesistä.

Aikomuksenani on nyt kesällä mennä jopa katselemaan paikan päälle joko Veikkausliigamatsia tai Superpesistä, mutta saa nyt nähdä.

No ei nyt niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Käyn tasaisin väliajoin labrassa, etenkin kun antabuksen käytön takia seurataan maksa-arvoa. Maksa-arvo on itse asiassa ollut jo melko pitkään vähän koholla ja nyt joudun myös sen takia ylävatsan ultraääneen. Vähän se jännittää, vaikka lääkäri onkin sanonut ettei se satu. 

Viimeksi oli koholla myös sokeriarvot ja kolesteroli. Sokeritautia varten syömääni lääkkeen määrää tuplattiin ja joudun myös jatkossa syömään kolesterolilääkettä. Jep, lisää lääkkeitä vaan. Kyllähän kohonneet arvot ja siitä seuranneet lääkelisäykset hieman pysäytti ajattelemaan ja seuraamaan ruokavaliotaankin.

Kuulumisia

Olen 9. marraskuuta kirjoittanut edellisen kerran päivityksen tänne blogiini. Siitä on siis melko pitkä aika kun minusta on jotain kuulunut täällä. Muilla sosiaalisen median alustoilla olen kyllä ollut paljon aktiivisempi. Päätin nyt vihdoin kirjoittaa tännekin kuulumisiani.

Minulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Siitä kun olin mielenterveysosastolla sairaalassa on kohta jo vuosi aikaa. Kuntoutumiseni on edennyt hienosti ja nyt ollaan taas kevättä kohti menossa. Nautin siitä kun päivä pitenee, valoa on enemmän ja kevät lähestyy. Olen jostain helmikuusta lähtien kiinnittänyt erityistä huomiota siihen mihin asti sisätiloissa pärjää luonnon valolla, niin että ei tarvitse sähkövaloja laittaa päälle ja olen mielissäni ollut siitä kun koko ajan päivä pitenee. Nyt luonnon valolla pärjää sisätiloissa jo johonkin puoli seitsemään asti illalla.

Kuntoutumiseni on siis edennyt hyvin. Ja elättelen jo toiveita siitäkin että pääsisin palaamaan työelämäänkin vaikka taas työkokeilun kautta ensi vuoden puolella. Nyt on aika toiveikas, odottavainen fiilis ja varmaan tällä hetkellä eniten odottaa just sitä kevättä. Aurinkoisia kelejä ja lumen sulamista.

Kaipaan jossain määrin työtä. En tiedä onko sitten aika kullannut muistojakin mutta kaipaan tällä hetkellä niin opiskelijaelämää kuin työtäkin. Yksi yhdistävä tekijä näille kaipuille on se että sekä opiskelut että työt toisivat elämään sisältöä ja rytmittäisivät elämää, elämä pyörisi jonkin ympärillä. Ja töissä ollessa saisi tietenkin myös palkkaa. 

Mutta fiilis on aika toiveikas. Melko varmasti työelämään vielä joskus palaan, mutta onko ensi vuosi paluulle vielä liian aikaista niin sen näkee sitten.

Tällä hetkellä koitan elää aika rauhallista elämää. Sisältöä elämässä on jonkin verran mutta ei läheskään niin paljoa kuin mitä silloin olisi jos vaikka töissä kävisin. Yhä käyn Klubitalolla kahtena päivänä viikossa tekemässä toiminnallisen päivän ja siellä on itse asiassa nyt viime viikkoina päivät venyneetkin jo aina 6-8 tunnin mittaisiksi. Lisäksi osallistun aktiivisesti Klubitalon järjestämiin vapaa-ajan tapahtumiin ja koitan itsekin käydä muissakin vapaa-ajan tapahtumissa, urheilumatseissa, teattereissa, konserteissa jne.

Nyt tämän viikon perjantaina olinkin itse asiassa Uniklubin keikalla Suisto klubilla. Uniklubi on ollut jonkin sortin suosikkejani jo niistä ajoista lähtien kun yhtye löi läpi Rakkautta ja piikkilankaa kappaleellaan vuonna 2004. Olin tuolloin armeijassa ja siellä tuota kyseistä kappaletta soitettiin paljon. 

Viime kesänä näin keikalla toisen suosikkini eli Viikatteen ja nyt Uniklubin. Onhan se mukavaa nähdä varsinkin näitä omia musasuosikkejaan. Varsinkin bändien soittamat hittikappaleet saavat niin minut kuin monen muunkin yleisön joukossa fiiliksiin. Uniklubi soitti näitä vanhempia hittikappaleitaan kuin myös uudempaakin tuotantoa. Kyllä tykkäsin vanhempien biisien lisäksi myös tästä ihan uudemmastakin tuotannosta.

Tykkään kyllä käydä musiikkikeikoilla. Lähes aina livemusiikki on varsin hyvän kuulloista ja usein keikoilla on hyvä tunnelma. Suistolla on tulossa tässä keväällä myös muutama muukin keikka joka saattaisi kiinnostaa. Esimerkiksi Timo Rautiainenkin on siellä esiintymässä kai joskus toukokuussa.

Nyt mennään siis kohti kevättä. Enää ei ole kuin pari viikkoa eduskuntavaaleihinkaan. Vaalit kiinnostavat jonkin verran vaikka vielä en ole täysin varma mitä tulen itse äänestämään. Katselen televisiosta tulevia vaalitenttejä ja luen jonkin verran myös vaaleja käsitteleviä keskusteluja. Toinen asia mikä tietenkin tällä hetkellä kovasti kiinnostaa on erityisesti jääkiekon playoffsit. Oli kyllä kova pettymys kun HPK ei playoffseihin nyt yltänyt mutta kyllä pleijareita tulee silti seurattua.

Pirun pimeä marraskuu

Ai kamala kuinka nopeasti aika kuluu. Tämä on tietenkin iän ikuinen ja loppuun kulutettu fraasi että kylläpä aika kuluu nopeasti. Mutta silti niin paikkansa pitävä. Just äsken oli lämmin ja valoisa kesä ja nyt on kohta sitten jo marraskuukin puolivälissä. Marraskuu on niin ankeaa aikaa, on niin pimeää kun ei ole vielä luntakaan valoa tuomassa. 

Kyllä minullekin on tämä marraskuu koville ottanut. Vaikuttaa siltä että välillä väsyttää niin hirveän paljon. Kai se tuo pimeys lisää sitä väsymystä. Valoisaa aikaa näin marraskuussa on päivällä todella vähän tai ei jopa sitten lainkaan. Kyllähän sitä sitten väsynyt on. Pitäisi kai alkaa nauttimaan jotain vitamiinivalmisteita, poretabletteja että pysyisi näin pimeänä aikanakin virkeämpänä.

Elämäni on muuttunut jonkin verran kesän valoisten aikojen muuttuessa näin marraskuun harmaisiin päiviin. Luulen että kesä innostutti minutkin enemmän osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, reissaamaan ja käymään vaikka kahviloissa. Kesällä sitä oli niin pirteä ja innostunut. Ja taloudellisestikin ajateltuna satsasin kesään enemmän. 

Nyt marraskuussa on erilaiset menot ja meiningit vaihtunut aika suurelta osin rauhallisempaan kotielämään ja harrastuksiin. Minun harrastuksia on muun muassa lentopallo- ja jääkiekkomatseissa käyminen ja jo kesällä ostin kausikortit sekä naisten Lentopallokerhon että miesten jääkiekkojoukkue HPK:n peleihin. On ollut ehkä tietoinenkin päätös että rauhoitan menemisiäni nyt syksyllä, oman mieleni vuoksi ja ihan puhtaasti sen vuoksi ettei kaikki säästöt kuluisi loppuun tuossa tuokiossa. Ei minulla kuitenkaan mielenterveyskuntoutujana ole järin kaksinen rahatilanne.

Olen tälläkin hetkellä kuitenkin tyytyväinen elämääni ja sen elämän sisältöön. Minut pitää aktiivisena harrastuksieni lisäksi Klubitalo jossa pyrin käymään kahtena päivänä viikossa. Pidän tärkeänä sitä seikkaa että on mielenkiinnon kohteita jotka pitävät mielen virkeänä. Tykkään esimerkiksi seurata urheilua ja kausikorttien lisäksi minulla on käytössä myös muutama suoratoistokanava jolta urheilua näen.

Klubitalolla on myös mukavan paljon erilaista arkisen toiminnan ohella tapahtuvaa retkeä ja toimintaa jotka tuovat minunkin elämääni piristystä ja sisältöä. Nyt hiljattain on ollut muun muassa lautapeli-iltaa, walopyhää jossa olemme paistaneet vohveleita ja grillanneet makkaraa ja katselleet leffaa. Sekä nyt eilen olimme katselemassa porukalla tämän Kikka-leffan iltapäivänäytöksessä.

Näissä Klubitalon tapahtumissa on varsin usein kivan pieni omavastuuhinta. Tuosta leffateatteriretkestäkään ei tarvinnut maksaa kuin kolme euroa. Ja olipahan muuten hyvä tuo Kikka-leffa, toki myös varsin surullinen. Mutta tykkäsin kyllä tuosta elokuvasta ja onhan näitä leffoja ihan erilaista katsella leffateatterin varsin mukavasti pehmustetulla nojatuolilla kuin kotona.

Kyllä sitä silti näin marraskuussakin kaipaa välillä toimintaa. Ja onkin ollut ilahduttavaa huomata että teatterinäytöksiä ja musiikkikeikkoja on alkanut kyllä jo olemaan taas. Ei enää koronan pelko niin paljoa vaikuta ja rajoita. Pitäisi vain saada taas itsestään irti sen verran että osallistuisi näihin tapahtumiin. Tietenkin se rahatilanne huomioiden.

Kai se marraskuun pimeyskin on nujerrettavissa ja sitä jaksaa jotenkin harmaankin ajan yli taas. Kohta voisi jälleen kaivella joulukoristeitakin esille, se toisi valoa ja tunnelmaa.

Arki luistaa

Flunssia ja köhiä ei ole varmaan paljoa nyt ollut näiden korona-vuosien aikana. Minullekin iski nuha nyt viikko-pari sitten ja edellisen kerran olin ollut köhässä noin peräti pari vuotta sitten. Kyllähän minullakin on tuossa välissä ollut korona hyvin lievin oirein mutta edellisestä ja erillisestä nuhasta oli jo vierähtänyt aikaa pitkäkin tovi. 

Noin puolitoista viikkoa olin tuossa kipeänä. Nuha alkoi pienin oirein mutta sitten tuli kova yskä ja yskä vaivasi etenkin öisin. Sain kyllä nukuttua hyvin mutta tunsin kuinka paljon ja kovaa yskin öisin. Kuumetta en kuitenkaan nähnyt edes tarpeelliseksi mitata tämän nyt olleen nuhan aikana, ei ollut olo niin huono kuitenkaan.

Tämä nuha piti minut kyllä lähes koko ajan kotona. Mitä nyt kaupassa kävin välillä. Mutta ei se helppoa ole olla kotonakaan yksin niin pitkiä aikoja, sitä alkaa väkisinkin kaipaamaan seuraa. No tällä viikolla oli tosi hyvä kun pääsi taas ihmisten ilmoille, olin kahtena päivänä tällä viikolla myös Klubitalolla. Kyllä piristi mieltä päivät Klubitalolla, siellä sitä sai taas seuraa ja sai myös muuta ajateltavaa omien murheidensakin tilalle.

Arki rullaa ihan hyvin tällä hetkellä. Minua on ilahduttanut muun muassa se että olen onnistunut vähän viivästyttämään vuorokausirytmiäni. Näin ongelmaksi tuossa kesällä oman vuorokausirytmini. Olin niin iltatorkku ja aamuvirkku. Menin nukkumaan yhdessä vaiheessa jopa illalla seitsemän aikaan ja heräsin sitten jo jopa jossain vaiheessa kolmelta aamuyöllä, enkä saanut uudelleen sitten enää unta. Tämä oli liian aikaista, oli niin kurjan tuntuistakin herätä niin aikaisin kun koko maa nukkuu vielä siihen aikaan monet tunnit. Oli paha rasti olla yksin hereillä niin monta tuntia.

No nyt olen onnistunut korjaamaan vuorokausirytmiäni jo jonkin verran. Menen yleensä siinä iltaysin aikaan maate ja herään joskus seitsemän-kahdeksan aikaan aamulla. Alkaa rytmi olemaan lähempänä jo sanoisin jopa tervettä rytmiä, vaikka voisi sitä nukkumaan menoa koittaa viivyttää vielä vaikka tunnilla. 

Olen saanut rytmiä korjattua siten että vähitellen viivästytin sitä. Ensin viikon verran menee nukkumaan vaikka puoli tuntia myöhemmin kun aiemmin on tottunut, sitten taas viikon verran puoli tuntia myöhemmin ja niin edelleen. Heti kerralla vuorokausirytmiä ei välttämättä saa haluamansa kaltaiseksi koska sitä on ensin niin väsynyt jo siihen aikaan mitä on tottunut olemaan. Minulla tämä aika oli yhdessä vaiheessa jopa jo seitsemän aikaan illalla.

Eihän kaikilla ole tällaisia ongelmia vuorokausirytmin kanssa. Mutta minulla mahdolliset ongelmat ovat olleet ihan todellisia. Kenties opin silloin kun olin työelämässä niin aikaisempaan vuorokausirytmiin. Silloin oli hyväkin mennä ajoissa maate että heräsi sitten pirteänä ja hyvin nukkuneena joskus muistaakseni viiden aikaan aamulla. Enkä ollut sitten tuota rytmiä korjannut vielä kuin vasta viime kuukausina. 

Nyt tällä hetkellä muuten arki sujuu ihan hyvin. Joitakin murheita kyllä on mutta niidenkään ei kannata antaa liikaakaan ohjata elämää. Minulle on tärkeää että elän aika itsenäisesti, elän omien tärkeinä pitämieni arvojen mukaan ja elän oman näköistä elämää. Minulle tärkeää on esimerkiksi urheilun seuraaminen ja itse harrastama liikunta. Joskus ennen seurasin urheilua paljonkin, viikonloppuisin ja etenkin lauantaisin oli varsin tuttua minulle sellaiset maratonputket urheilun parissa. Tuli lauantaisin monesti katsottua urheilua sellaiset jopa 11-12 tuntia lähes putkeen. 

Nuo "maratonit" penkkiurheilussa oli ihan viihdyttäviäkin. Sitä tuli ensin aamulla katseltua vaikka tallenteelta NHL- tai NBA-peli, sitten hiihtolajien maailmancupia, sen jälkeen hetki Valioliigaa, sitten Liigaa ja illan lopuksi taas NHL-matsia. Lauantait meni niin mukavasti urheilua seuratessa. Mutta joskus olen jopa tullut miettineeksi että annanko urheilun liikaakin ohjata omaa elämääni ja onko se jo jopa pakkomielteistä tai riippuvaisuuteen viittaavaa se into millä haalin aina näitä urheilut sisältäviä suoratoistopaketteja. Olen joskus muistaakseni ottanut asian puheeksi jo jossain näissä terapeuttisissa keskusteluissa mitä käyn A-klinikilla, kuntoutuspolilla tai diakoniassa. Ei siitä ole kuitenkaan mitään seurannut, ja olemme todenneet että hyvähän se on että elämässä on asioita jotka kiinnostaa niin paljon. 

Nyt viime viikkoina olen kyllä seurannut urheilua vähemmän. Enemmänkin voisi seurata taas. Tai kyllä minä urheilua seuraan yhä melko paljon urheilu-uutisia lukemalla ja tuloksia seuraamalla mutta livenäkin urheilua voisi katsella taas enemmän. 

Mutta kyllä arki tällä hetkellä sujuu. Minulle on tärkeää myös se että olisi onnellinen. Onnellisuutta saa ja saisi elämään lisää vaikka erilaisia mukaviakin asioita kokemalla. Käytän itse rahaakin tavaroiden sijasta elämyksiin ja kokemuksiin. Onnellisuus on sellainen asia mihin tähtään ihan päivittäisilläkin valinnoilla. 

Miten ajattelu toimii?

Olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ajatteluun ja siihen mitä itsekin ajattelen. Nyt mennään kyllä niin varmaan laajaankin aihepiiriin että ei sitä yhdessä blogitekstissä vain käsitellä ja ei minulla ole itselläni edes paljoa tietoa ajattelusta. Jotain olen nyt viime päivinä lukenut netistä.

Ajattelen että ajattelu on sellaista mihin pystyy joskus itse vaikuttamaan mutta kyllä osa ajattelua on vain tyhmääkin päähän pälkähdystä, ja tahdosta riippumatonta ajattelua. Pakko olla, kun miettii omaakin ajattelua, niin osa on ihan selkeästi tahdosta riippumatonta. Sellaista mikä vain tulee mieleen tahtomatta. 

Perjantainakin mielessäni kävi psykiatrisen hoitajan luota lähtiessä ja oven sulkiessa että h***Ra kun et antanut minulle haluamaani vastausta. En minä tiedä oikein miksi noin ajattelin mutta en noin olisi kyllä ääneen sanonut, se oli vain päähän pälkähdys. Ensimmäiset sanat mitkä tuli mieleen. Ja tuottihan se pahaa mieltä koska tykkään tosi paljon tästä hoitajasta ja meillä on ollut hyviä terapeuttisia keskustelujakin.

Kai tähän liittyy jollain tavalla sekin kun sanotaan että älä nyt kaikkea sano mitä päähän pälkähtää tai mitä ajattelet. Ne on vain ajatuksia mutta en aina ymmärrä että miten ajattelu toimii ja mistä ne kaikki ajatukset päähän tulee.

Kiinnostaisi kyllä tietää enemmän ajattelusta. Mutta olen huomannut kyllä sen että osa ajattelua on kyllä sellaista mihin ei itse pysty oikein vaikuttamaan. Minä itse kyllä olen kova pohdiskelija ja siksikin kai tällaisiakin asioita nyt mietin.

Minulla on myös pakko-ajatuksia. Ollut jo teini-iästä lähtien. Olen minä niitä jo pitkään yksin miettinyt että mitä tämä sitten oikein on. Kun joskus tulee vaan tahdostani riippumattomasti mieleen että jotain pahaa pitäisi tehdä tai pitää katsoa jotain kohdetta tietyn monta kertaa tai jotain pahaa tapahtuu. 

Vasta kesällä sitten kun tarkemmin tutustuin netistä löytyvään tietoon ja artikkeleihin niin tajusin mitä ne voivat olla. Ja hain niihin heti myös apua, mutta ei kai niihin lääkityksen lisäksi oikein muu auta kuin että just on ajattelematta sen enempää asioita. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Pitkään minulla on näitäkin jo ollut. Kyse ei ole mistään tämän vakavammasta. En vaan voi mitään että näitä välillä tulee mieleen, ne on myös tahdosta riippumattomia. Mutta mieli ja alitajunta kai siinä tekee kepposet. Yleensä nämä ajatukset on aika pahoja, jotain mitä ei nyt missään nimessä haluaisi tehdä ja lähinnä tuottaa minullekin vain pelkoa, ahdistusta ja katumusta. 

Olen vain kiinnittänyt huomiota että viime päivinä nämä pakko-ajatukset ovat lisääntyneet. Ehkä siihen on syynä sekin että mieli on ollut rauhattomampi ja stressaantuneempi.

Mutta olen hyvin pärjännyt kaikki nämä vuodet pakko-ajatuksieni kanssa. Vähän ihmetellyt että mitä nämä oikein ovat ja joskus pahaa mieltä tuottanut. Mutta ei se oikein elämässä ole näkynyt. Olen vain yrittänyt olla niihin sen enempää reagoimatta. Ei minua koskaan ole hulluksi näiden pakko-ajatusten takia leimattu kun muut eivät ole niistä olleet edes tietoisia. Vasta nyt kesällä nämä nostin poliklinikalla esille. 

Aamuvirkku kirjoittaa

Minä täällä taas kykin jo tähän aikaan hereillä. Heräsin itse asiassa jo neljältä. Ei minulla töitä ole tai muutakaan minkä vuoksi pitäisi herätä aikaisin mutta olen tällä hetkellä vain tosi aamuvirkku tyyppi. Se on varmaan minunkin ikäisteni keskuudessa aika poikkeuksellista. Olen vaan ollut jo aika pitkään illan torkku ja aamun virkku. Olen usein herännyt neljän-viiden aikaan. Sitä kun herää neljän jälkeen ensimmäisen kerran niin sitten ei saa enää välttämättä uudelleen unta. 

En aina ole minäkään ollut aamuvirkku. Joskus oli täysin erilailla. Menin myöhään nukkumaan ja heräsin joskus yhdeksän-kymmenen maissa. Mutta ehkä työelämässä olleena opin tämän nykyisen vuorokausirytmin. Joskus se rassaa minua, etenkin kun kesällä heräsin jo välillä jopa kahden-kolmen aikaan. Aamut voi olla pitkiä kun herää aikaisin ja muu Suomi ei oikein ole samassa vuorokausirytmissä. Eikä toki tarvitse ollakaan. 

Se on kuitenkin pääasia että saa nukuttua. Minäkin nukuin silti tänä yönä sellaiset 8 tuntia mikä on jo ihan hyvin sekä ihan riittävä määrä unta. Kyllähän minä nukun vaikka nukunkin hieman poikkeavalla rytmillä.

Minulla on elämässäni myös tiettyjä tapoja. Niin kuin varmaan monella muullakin. Tapoja mitkä saattaa vain toistua, ehkä jopa ilman sen suurempaa merkitystä. Saatan olla jopa hieman riippuvainen persoona. Se peliriippuvaisuushan minulla esimerkiksi on vaikka nyt olen ollut jo jotain kymmenen kuukautta pelaamatta. No peliriippuvaisuus voi olla niin monenlaisilla eri tyypeillä, ei se ole välttämättä mikään merkki ihmisen luonteesta tai elämän muuten retuperällä olemisesta. Varsinkaan kun pelaamaan pääsee niin helpolla tänä päivänä vaikka netissä. 

Mutta on minulla tapoja joita toistan ehkä jopa päivästä toiseen. Minulla ei välttämättä ole edes mitään niin syvällistä merkitystä jollakin tavalla, toistan sitä vaan usein. Yksi tapa on olla tiiviisti yhteydessä isäni kanssa. Toisaalta tämän taustalla on kyllä syynsäkin, välitän lähimmäistäni tosi paljon ja pidän tärkeänä olla yhteydessä heihin. Eihän minulla enää ole kuin isäni ja siskoni perheineen mutta ehkä sitä jopa tärkeämpää on olla yhteydessä heihin keitä vielä hengissä on.

Luulen että isäni on myös hieman yksinäinen ikäihminen joten on hyvä pitää yhteyttä häneen. Sellaista juttelua se yleensä on, viestien avulla. Pitää sitä läheissuhdetta yllä vaan, kun vähän jotain juttua heittää. Isäni ei oikein tykkää puheluista, luulen myös niin ja hän on itse sanonut niin. Siksi lähinnä vain viestittelen. Ja siskoni kanssa olen yhteydessä Whats apilla. 

Meillä on ehkä poikkeuksellisenkin läheiset välit isäni kanssa mutta se merkitsee minulle paljon. Olen oppinut läheisten merkityksen kun olen äitini ja veljeni menettänyt menehtymisten vuoksi. Olen itse tuumannut että se merkitsee eniten elämässä minkä menetys tekee eniten kipeää, minua ei ole satuttanut mikään niin paljoa täällä maailmassa sitten kuitenkaan kuin äidin ja veljen kuolemat ja oman terveyden reistailu. 

Mutta olen tyyppi jolla sitten kuitenkaan ei ole aina niin tarkoin mietittyä merkitystä jollekin tekemiselle tai asialle. Sitä vain tulee tehtyä jotain ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Osaan tarvittaessa olla aika rentokin tyyppi.

Olen vain viime viikkoina käynyt raskaita aikoja läpi. Ja ollut ehkä liian yksinkin. Toivottavasti saisin joskus edes apua ja neuvoja minäkin. Ihminenhän minäkin olen joka ei välttämättä handlaa ihan kaikkea kokemattomuudenkin ja puhtaan tietämättömyyden takia. En nyt sen tarkemmin ala ainakaan vielä kirjoittamaan mitä olen kokenut mutta ei nämä viime viikot ihan helpoimpia ole ollut. No, nyt näyttää siltä että aurinko alkaa taas vähitellen paistamaan. Myrskyn jälkeen on ehkä sittenkin poutasää.

Mieli virkeänä lempilajien ansiosta

Koen itseni onnen pojaksi siinä mielessä että olen löytänyt elämääni niitä mielenkiinnon kohteita. Asioita jotka minua kiinnostavat ja tykkään viettää tällaisien asioiden parissa paljon aikaa, toisinaan jopa päivästä toiseen. Monella meistä on omat juttunsa ja erilaisuutta on tässäkin valossa hyvä ymmärtää. Jollain toisella voi olla erilaisia kiinnostuksen kohteita ja lempiaktiviteetteja mutta eivät ne ole välttämättä yhtään sen huonompia kuin omat jutut, vaikka ne voisi erilaisia ollakin.

Koen kuitenkin tärkeäksi että me löytäisimme elämään niitä omia lempilajeja ja asioita jotka kiinnostaa ja joiden parissa tykkää viettää vapaa-ajallakin aikaa. Ilman tällaisia asioita elämä voisi jopa masentaa, voisi masentaa se jos mikään ei kiinnostaisi ja voisi olla vaikeaa innostua. Elämä silloin on uskoakseni ankeampaa jos mikään ei oikein kiinnosta kuin silloin kun elämässä on jopa intohimon kohteita.

Minä olen onnellinen ainakin sen asian suhteen että olen löytänyt elämääni asioita joita tykkään tehdä ja joiden parissa tykkään viettää aikaa ja asioita joita tykkään seurata. Se on mielellekin niin antoisaa, se on mukava tunne kun joku asia jaksaa vielä tässäkin iässä oikein innostuttaa ja jota tekee tai seuraa oikein mielellään. 

Minulle urheilun seuraaminen on sellainen asia mitä tykkään todella paljon tehdä. Urheilun seuraaminen vie elämästäni ison osan, tykkään katsella urheilua televisiosta paljon, minulla on muutamakin eri suoratoistokanava jolta urheilua katselen ja minulla on myös paikallisten urheiluseurojen HPK:n ja naisten Lentopallokerhon kausikortit nykyään. Asun lähellä jäähallia ja Loimua-areenaa jossa lentispelit pelataan ja tykkään käydä matseja katselemassa usein. Voi leikkisästi minunkin tapauksessa kutsua peli"areenoita" kuin toisiksi olohuoneiksi, kun ne ovat niin lähelläkin asuntoani. Peleihin ei tule lähdettyä ainakaan sen takia että pitkä matka matseihin vituttaisi ja ei jaksaisi lähteä, kummallekin peli"areenalle" on asunnoltani matkaa korkeintaan vain kymmenen minuuttia.

Ja onhan minulla muitakin asioita joita tykkään seurata. Itseasiassa pidän itseäni ihmisenä joka on kiinnostunut monesta aihealueesta, musiikista, teatterista, urheilusta... Tykkään seurata paljon kulttuuria ja käydä katselemassa erilaisia näytöksiä. Nykyään tykkään katsella myös Big Brotheria, minulla on 24/7 ja olen jossain määrin tuohon jopa koukussa. En ole vuosiin BB:tä katsellut mutta nyt katselen.

Se on hieno juttu että meillä olisi asioita joiden parissa tykkää viettää aikaa. Tällaisia lempilajeja. Osa tällaisista lajeista on noussut elämään jopa harrastuksiksi. Minulla itselläni on positiivisin tilanne harrastusten suhteen kuin mitä on vuosiin ollut. Usein olen saanut nimettyä harrastuksieni joukkoon vaivalla vain yhden harrastuksen mutta nyt tänä syksynä tilanne on paljon valoisampi ja olen ilahtunut tästä.

Hyödynnän Klubitalon liikuntavuoroja. Tiistaisin käyn Klubitalon uintivuorolla uimassa uimahallissa. Jäsenetuna pääsee tuolloin uimaan vain 3 eurolla ja tykkään paljon uimisesta ja käyn nykyään uimassa lähes joka tiistai. Torstaina on taas Klubitalon liikuntasalivuoro, liikuntasali on myös uimahallin liikuntasali. Tuolloin pelataan usein erilaisia pallo- ja mailapelejä, ollaan pelattu muun muassa salibandyä ja sulkapalloa. 

Tykkään todella paljon kun olen löytänyt elämääni muitakin liikunnallisia harrastuksia kuin vain kävelyn. Pelkkään kävelyyn usein jopa kyllästyin vaikka jaksoinkin silti liikkua aktiivisesti. Mutta nyt kun on muitakin liikuntalajeja mitä harrastan niin ei liikuntaan enää niin kyllästy ja saa liikuntaa monipuolisemmin. Liikun itse melko aktiivisesti ja arvostan hyvää kuntoa ja liikkumista.

Oman kuntoilun lisäksi tykkään tosiaan harrastuksenakin seurata urheilua paljon. Minulla on myös nykyään paikallisten urheiluseurojen jääkiekkojoukkue HPK:n ja naisten lentopallojoukkue Lentopallokerhon kausikortit. Tavoitteenani on tästä syksystä alkaen käydä paljon lätkäpeleissä, kausikortilla pääsee maksullisiin miesten ja naisten peleihin täällä Hämeenlinnassa sekä A-nuorten peleihin pääsee ilmaiseksi, pyrin monipuolisesti tällä kaudella käydä niin nuorten, naisten kuin miestenkin peleissä. En ole aiemmin käynyt lätkää katselemassa kuin lähinnä miesten pelejä, mutta nyt olen ainakin naistenkin peleistä innostunut kai etenkin tuon kausikortin vuoksi kun sillä "kausarilla" pääsee myös naisten peleihin.

Tänä viikonloppuna naisten jääkiekkokausi avataan täällä Hämeenlinnassa. On tällainen "turnaus" täällä. Naisten pääsarjan jokainen kymmenen joukkuetta pelaa viikonlopun aikana täällä Hämeenlinnassa kaksi peliä. Pelejä on yhteensä tänä viikonloppuna kymmenen ja jos pelejä seuraa monipuolisesti niin saa hallilla viettää nyt paljon aikaa. Tänäänkin ensimmäinen peli alkaa jo kello 11 ja päivän viimeinen peli loppuu joskus 19 jälkeen, minä ajattelin seurata tänä viikonloppuna kattavasti pelejä.

Lätkäkausikortin lisäksi minulta löytyy nykyään myös lentopallokausikortti. Kävin elokuussa katselemassa kaksi harjoitusmaaottelua Suomen ja Sveitsin välillä, kiinnostuin ja tykkäsin lentiksestä ja innostuin niin paljon että hommasin tosiaan paikallisen seuraylpeyden Lentopallokerhon peleihin kausikortin. Lentopallo on oikein mukava laji seurata.

Minulla on nyt monia eri harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Olen käynyt myös tutustumassa paikallisen Sydänyhdistyksen toimintaan ja olen aikeissa lähteä myös heidän toimintaan, Sydänkahviloihin ja liikuntatoimintaan mukaan ainakin jossain määrin. 

Hyvää viikonloppua kaikille. Harrastetaan ja liikutaan taas tänäkin viikonloppuna ja pidetään mielet virkeänä.

Pelko nimeltä repsahtamisen vaara

Elämässäni on läsnä päivästä toiseen pelko repsahtamisesta. Ja onhan elämäni jokapäiväistä taistelua repsahtamista vastaan. Minulla on kaksi riippuvaisuutta, toinen on alkoholismi ja toinen rahapeliriippuvaisuus. Koen itse että eniten sinnikkyyttä minulta vaatii olla pelaamatta rahapelejä.

Sellaisen lääkkeen käyttö kuin antabus tuo minulle kuitenkin hyvin turvaa pärjätä alkoholismin kanssa. Minä pelkään sen verran paljon antabuksen ja alkoholin samanaikaisesta käyttämisestä mahdollisesti seurautuvaa reaktiota että en uskalla juoda alkoholia nyt kun käytän antabusta. Kaikille antabus ei kai luo samanlaista ja yhtä tehokasta turvaa alkoholia vastaan mutta minulle se luo kyllä hyvän turvan. Vielä kun pystyn ottamaan antabusta oma-alotteisesti ja päivittäin.

Tämän vuoksi en pelkääkään sortumista taas juopottelemaan läheskään niin paljon kuin sortumista pelaamaan. Ei alkoholismi ole aiheuttanut minulle pelkoa jota pelkäisin päivästä toiseen. Lisäksi koen että pelaamalla voi saada huomattavasti nopeammin elämän palasiksi ja rahaa uppoamaan isoja summia peleihin, toisin kuin juomalla alkoholia. Alkoholin liikajuomisellakin voi saada toki elämän repaleiseksi mutta ei ehkä niin nopeasti.

Rahapeliriippuvaisuus on mielessäni päivästä toiseen. Joudun tekemään pääni sisällä töitä päivittäin taistelussa rahapeliongelmaa vastaan. Rahapeliongelma oli minulle kuitenkin iso ongelma, etenkin kun suhteuttaa pelaamiseen vaikka kuukausittain menneet rahat tulotasooni nähden. Ja onhan tietenkin rohkeata paljastaa summia joita olen pelannut mutta teen sen siksi että saan tekstini näyttämään siltä että tiedän mistä puhun ja että osoitan että minulle rahapeliongelma oli oikeasti iso ongelma. Viimeksi kun pelasin rahapelejä viime vuoden marraskuussa niin meni peleihin jo kuukauden aikana jopa 1000 euroa!

Taistelu tosiaan rahapeliongelmaa vastaan on päivittäistä sinnittelyä ja työn tekoa. Tiedän mitä paskaa isoista peliongelmista elämään voi seurata. Se on aika iso paketti ongelmia mitä pahimmillaan voi kuitenkin pelaamisesta aiheutua. Tulee ensinnäkin rahahuolia, rahaongelmia ja sitä että ei tulekaan tehtyä enää edes tarpeellisia ruokaostoksia vaan rahat menee uhkapeleihin tärkeiden rahan käyttökohteiden sijaan. 

Lisäksi uhkapelaamisella voi olla vakavia seurauksia mielelle. Tulee stressiä ja huolta, taistelua ja rimpuilua siitä miten saa taas pelikierteen poikki ja paljon huonoa fiilistä. Siksi minullakin on tullut jopa pelkoa repsahtamismahdollisuudesta. Pelaamisesta seuraa usein niin paljon huonoja seurauksia että pelkää oikein mahdollista seuraavaa repsahtamista. Ja kun elämä ja rahatilanne lähtee menemään mahdollisesti nopeastikin päin prinkkalaa. 

Uskon kuitenkin että mitä pidempään pystyn olemaan pelaamatta ja aikaa kuluu niin luotto itseeni kasvaa. Kohtaan mahdollisesti hetkiä ja tilanteita jolloin tekisi mieli pelata mutta pystyn sanomaan ei, mieli vahvistuu ja luotto kasvaa. Ehkä se pelkokin vähitellen pienenee ajankin myötä. Näkee että pärjään taistelussa rahapeliriippuvaisuutta vastaan, voin luottaa itseeni ja ei tarvitse pelätä. 

Ehkä elämä olisi vielä onnellisempaa ilman taistelua rahapeliongelmaa vastaan ja ilman pelkoa rahapelaamisesta. Mutta pystyn elämään tällä hetkellä kuitenkin hyvää elämää ja tosiaan, elämä on pitkään ollut jo hallinnassa myös riippuvaisuuksien suhteen. Mutta elämä on osoittanut sen että se voi olla todella haurastakin. Ei tarvitse välttämättä kuin pieni alkusysäys ja kohta on taas elämässä pohjakin vastassa. Uhkapelitkin tuppaa olemaan sellainen helposti pahentuva ongelma, että ei tarvitse kuin pienen kokeilun ja kohta on taas kierre päällä ja tonni mennyt peleihin. 

Olen todennut lähinnä itse itselläni olevan rahapeliongelman. Olenhan aiemminkin elämässäni jonkin verran pelannut rahapelejä, nettikasinopelejä ja harrastanut vedonlyöntiä mutta joskus vuonna 2017 havahduin ensimmäisen kerran siihen että pelaamiseni ei pysynyt enää hallinnassa. Aluksi peleihin meni ihan pieniäkin summia mutta koko ajan ongelma on sen akuuttina ollessa kasvanut ja viime vuoden marraskuussa peleihin menikin jo se tuhat euroa. Ja se on jo kyllä sitten minullekin järkyttävän iso summa.

Nyt on kuitenkin pitkään näyttänyt jo hyvältä ja elämä pysynyt hallinnassa. Olen pystynyt hienosti olemaan jo edelliset 9 kuukautta pelaamatta rahapelejä. Ehkä se vaati sen totaalisen kaiken menemisen päin helvettiä ja sen tonnin uppoamisen peleihin, samalla sitä kokee kuitenkin kovan herätyksen. Viime vuoden marraskuun jälkeen en olekaan sitten rahapelejä pelannut.

Vaikka en ole pelejä pelannut niin ei ne pelit ole silti minullakaan unholassa vaan joudun tosiaan päivittäin tekemään töitä sitä peliongelmaa vastaan. Minulle tulee mielihaluja pelata yhä nykyään ja tilanteita jolloin tekisi mieli kaivaa kuvetta taskun pohjalta ja mennä pelaamaan. Tällaisia tilanteita kohtaan vaikka ravintolassa ja kaupassa peliautomaatin ohi kävellessäni. 

Yhdeksän kuukautta pelaamatta on hieno ja pitkä aika jo sekin ja toivottavasti se vain jatkuu. Liian isoa palaa en kerralla kuitenkaan haukkaa nytkään ja lupaa olla pelaamatta koko loppuikääni vaan päivä kerrallaan menen eteenpäin. 

Minua auttaa ja tukee yhä tänäpäivänäkin ne tiedot ja kokemukset mitä sain viime syksynä kun olin vertaistukipuhelinpalvelussa. Minulle soitti viikottain pelaamisen myös katkaistua saanut peliongelmainen joka oli myös koulutettu, hän antoi minulle tukea ja ymmärrystä. Lisäksi minua auttaa yhä kun muistelen sitä parin vuoden takaista vertaistukiryhmää täällä Hämeenlinnassa.

Tulee fiilis että ei ole yksin vaan ymmärtäjiä, mahdollisesti samaa kokeneitakin on ympärillä ja lisäksi on muuta tukiverkostoa. Heikkoina hetkinä voin saada turvaa just siitä ajatuksesta että en ole yksin.

 

Elämäni on mennyt kesän aikana paljon eteenpäin

Tämän vuoden kesä on mennyt taas hurjan nopeasti. Kesän aikana omassa elämässäni on mielestäni tapahtunut paljonkin muutosta parempaa kohti. Kotiuduin sairaalasta kotiin mielenterveysosastolta siinä noin kesän kynnyksellä eli juuri ennen vappua. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen elämäni oli sisällötöntä, ja se näkyi siinä jokapäiväisessä elämässä. 

Elämäni oli sangen tyhjää ja makasin pitkiä aikoja päivisinkin vain sängyssä kuluttamassa aikaa. Olinhan tottunut virikkeettömässä sairaalassa kuluttamaan aikaa vain sängyssä makoilemalla ja samaa tapaa jatkoin kotona jonkin aikaa. Se ei tee mielelle hyvää että elämä on niin virikkeetöntä, sisällötöntä. Sitä oma elämäni kuitenkin sairaalasta kotiuduttuanikin hetken aikaa oli. Eihän minulla enää ollut töitä, ei oikein mitään muutakaan. 

Kesän alussa yksi isoimpia ongelmiani oli vielä tosiaan tuo virikkeetön, sisällötön elämä. Kesän aikana tässä olen päässyt kuitenkin monta askelta eteenpäin. Vaikka en vieläkään työelämässä ole niin iso juttu minulle on ollut että lähdin taas kesäkuun puolivälissä mukaan tuohon klubitalotoimintaan. Olenhan aiemminkin ollut jo jäsen Walonkulman Klubitalolla täällä Hämeenlinnassa ja kesäkuun puolivälistä alkaen aloin käymään siellä taas ja nyt paljon aktiivisemmin kuin aiemmin eli kahtena päivänä viikossa. 

Walonkulman Klubitalo tarjoaa mielenterveyskuntoutujille päivätoimintaa ja minulle on ollut iso hyöty että olen alkanut taas siellä käymään. Alkuun oli vaikeuksia saada itseään liikkeelle mutta sitten kun ensimmäisen kerran kävi klubitalolla ja tykästyin todella paljon talon toimintaan niin aina innokkaasti olen jatkossakin sinne mennyt. Klubitalon toiminta kuitenkin motivoi paljon ja aikaansaa sosiaalisuutta ja sellaista tunnetta että minunkin elämä on arvokas. Kun tekee jotain työtä jolla on tarkoitus niin kyllähän se sitä arvokkaan elämän tunnetta kasvattaa. 

Kesän alussa tämä sisällötön elämä oli kuitenkin iso ongelma minun elämässäni. Ja olen halunnut siihen muutoksen. Työkykyinen en vielä ole mutta olen yrittänyt parhaani mukaan muulla tavoin saada viikkokalenteriani aina täyttymään. Onhan se välillä haasteellista koska työllä on niin iso merkitys meidän elämässä ja minä en ole kuitenkaan vielä työkykyinen. Mutta olen osallistunut kesän aikana aktiivisesti täällä Hämeenlinnassa erilaisiin tapahtumiin ja välillä jopa Hämeenlinnan ulkopuolella.

Olen kesän aikana muun muassa kierrellyt minulle poikkeuksellisen paljon eri musiikkitapahtumissa. Heinäkuun alussa olin parilla ilmaiskeikalla hämeenlinnalaisissa kesäravintoloissa, olin nauttimassa festivaalitunnelmasta Wanaja festivaaleilla, kävin Viikatteen keikalla Helsingissä Sea Pool Altaalla, olin kahdessa varsin musiikkipainotteisessa kesäteatteriesityksessä Hämeenlinnassa ja Hauholla sekä tällä viikolla olin Varusmiessoittokunnan konsertissa.

Koen kuntoni kuitenkin melko hyväksi koska olen kyennyt osallistumaan näinkin hyvin myös erilaisiin tapahtumiin. Olen myös jaksanut käydä tapahtumissa ja nauttinut suuresti niin livemusiikista kuin tunnelmastakin. Musiikkitapahtumien lisäksi olen kesän aikana myös käynyt Elomessuilla täällä Hämeenlinnassa, käynyt Korkeasaaressa Helsingissä ja ollut myös sisävesiristeilyllä Hämeenlinnassa. 

Nyt elämäni on jälleen tapahtumarikasta ja se on iso juttu minulle. Oli kova työ saada itsensä liikkeelle ensimmäisen kerran sillä kärsin hieman myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mutta se liikkeelle lähtö on kannattanut sillä olen nauttinut paljon tästä kesästä ja erilaisista tapahtumista. Olen samalla myös päässyt tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon. Alku oli pahin mutta sitten mieli on vähitellen rohkaistunut. 

Elämäni on tämän kesän aikana mennyt paljon eteenpäin. Ja isoin juttu on tosiaan se että olen löytänyt elämääni melko paljon sisältöä, toimintaa ja virikettä. Se kotona maleksiminen kuitenkin kävi mielen päälle. Nyt on kivaa kun täytyy oikein päivittää taas kalenteria että pysyy perillä siitä mitä tapahtumaa on milloinkin. 

Elän taas hyvää, onnellista elämää. Sellaista voi elää vaikkei ole työelämässä tällä hetkellä mukana. Klubitalotoiminta retkineen ja joskus iltaohjelmineen pitää minut ja mieleni virkeänä ja tarjoaa elämään paljon motivoivaa, inspiroivaa sisältöä ja jo Hämeenlinnassakin on ollut kiitettävän paljon kesän aikana erilaista tapahtumaa niin viikkokalenterini on pysynyt mukavan täytenä. Tästä on hyvä jatkaa!

Sängyn pohjalta takaisin ylös

Siitä on pitkä aika kun olen edellisen kerran kirjoittanut päivityksen blogiini. Kun viimeksi bloggasin niin kotiuttamiseni sairaalasta häämötti jo hyvin lähellä. Tuon jälkeen olen pitänyt bloggaamisesta jostain syystä peräti neljän kuukauden tauon. Olen tuon tauon aikana kuitenkin jo päässyt sairaalasta kotiini hyvän aikaa sitten, saanut elämäni hienosti rullaamaan taas "siviili"elämän puolella ja löytänyt elämääni myös paljon sisältöä. 

Olenhan tuon blogitaukoni aikana elänyt hyvää elämää ja kertonut kuulumisistani kuitenkin muualla sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Mutta bloggaaminen jäi minulta jostain syystä pitkäksi aikaa tauolle ja olenhan miettinyt myös vakavissani koko bloggaamisen lopettamista. 

En halua kuitenkaan lopettaa bloggaamista kokonaan vaan yritän nyt herättää uudelleen henkiin tämän hienon ja tärkeän harrastukseni. Kirjoitustaitoni on ollut kuitenkin erityistaitojani ja olen saanut todella paljon kehuja kirjoitustaidostani. En halua että tuo taito pääsee kokonaan ruostumaankaan vaan pyrin jatkossa taas edes jotenkin ylläpitää tuota taitoani. Ja tämä bloggaaminen on kuitenkin yksi muoto harrastaa kirjoittamista. 

Bloggaaminen on myös siksi hyvä harrastus että senkin avulla voi kertoa ihmisille kuulumisiaan ja fiiliksiään sekä bloggaamisen avulla voi jäsennellä ja käydä ajatuksiaan läpi. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on hyvä lisä työkalu ajattelulle. Nyt tuntuu vain vaikealta jatkaa taas bloggaamista. Olenhan ollut neljän kuukauden tauolla ja tuntuu että nyt olisi paljon kerrottavaa teille.

Mutta vaikka bloggaaminen oli minun osaltani neljän kuukauden tauolla niin elämäni on mennyt melko paljon eteenpäin ja elämä on ollut hyvin raiteillaan. Minulle kuuluu hyvää, voin hyvin. Kesä on ollut minulle upeaa aikaa, olen melko paljon kokenut upeita hetkiä ja vaikeamman sairaalajakson jälkeen elämäni on lähtenyt taas kotioloissa hienosti rullaamaan eteenpäin. 

Päädyin joskus helmikuussa mielenterveydellisten syiden takia sairaalahoitoon mutta kotiuduin sieltä lähellä vappua. Viimeksi kun kirjoitin blogiini noin huhtikuun puolivälissä niin häämötti kotiutumiseni hyvin lähellä jo, siitä parin viikon päästä sitten pääsinkin kotiutumaan. 

Jonkin verran sairaalajakson jälkeen elämässäni oli taas käynnistymisvaikeuksia. Elämäni oli hetken aikaa kovin tyhjää. Enhän ollut enää töissä Ilveskodin keittiöllä vaan olin joutunut lopettamaan työt siellä mielenterveydellisten syiden takia. Jonkin aikaa sairaalasta päästyäni makasinkin vain pitkiä aikoja päivisinkin sängyssäni. Elämässäni ei hetkeen ollut kovinkaan paljon sisältöä tai edes jotain joka olisi pistänyt olemaan virkeänä. 

Mutta siinä joskus kesäkuun alussa sitten vihon viimeistään taas petrasin ja aloin pistämään jälleen elämää järjestykseen. Nyt elämäni onkin taas hyvällä tolalla ja sitä sisältöäkin on löytynyt elämään. Kalenterini on usein yllättävänkin täynnä. Se että elämässä on sisältöä, jotain mikä pitää mielen virkeänä on kuitenkin tärkeää. 

En ole yhä tälläkään hetkellä työelämässä mutta kesäkuun puolivälistä alkaen aloin käymään mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnassa Klubitalolla parina päivänä viikossa. Olen ollut Klubitalon jäsen jostain vuodesta 2017 lähtien mutta käynyt siellä kovin harvakseltaan pitkään, töidenkin vuoksi. Mutta kesäkuun puolivälin jälkeen aloin käymään siellä säännöllisemmin. Ja tämä on ollut minulle iso juttu. Klubitalotoiminta pitää kuitenkin mieleni virkeänä, sen avulla elämässä on myös sisältöä ja sellaista tunnetta että elämä on tärkeää.

Oli iso juttu minulle että sain itsestäni irti sen verran että aloin käymään Klubitalolla taas. Mutta se on kannattanut. Klubitalolla on paljonkin erilaista toimintaa päivisin, on viestintä- ja toimistohommia sekä sitten talon keittiö- ja kahvilahommia tehtävänä ja minullakin on taitoja työskennellä molemmilla puolilla. Klubitalotoiminta tuo elämään myös sosiaalisuutta ja talolla on myös muutakin toimintaa välillä kuin tämä päivätoiminta. Tehdään muun muassa välillä retkiä talolta tai kesällä olemme käyneet taidenäyttelyssä ja minigolfia pelaamassa. Tänään menemme myös Katumalle lavatansseihin. Klubitalotoiminta on tuonut paljon elämääni sisältöä.

Ja olenkin tällä hetkellä taas tyytyväinen elämääni, siihenkin kuinka paljon siinä on taas toimintaa ja sisältöä. Olen saanut itseni liikkeelle sieltä sängyn pohjalta ja se on ollut merkittävä asia. Klubitalotoiminnan lisäksi koitan osallistua paljon myös ainakin Hämeenlinnan seudun tapahtumiin. Täällä Hämeenlinnassa onkin ollut tänä kesänä melko paljon tapahtumaa, olin muun muassa Wanaja festareilla, Linnajazzeilla ja Elomessuillakin. Elomessuilla olin itse asiassa myös töissä kahtena messupäivänä yhteensä noin neljän tunnin ajan Walonkulman Klubitalon teltalla esittelemässä talon toimintaa ja kertomassa omista kokemuksistani taloon liittyen. 

Hyvän elämän kannalta on tärkeää myös se että ei ole yksin. Tai ei koe oloaan yksinäiseksi. Ja minä en koe oloani yksinäiseksi vaikka paljon erilaisissa tapahtumissa liikunkin yksin. Klubitalotoiminnan kautta saan elämääni paljonkin sosiaalisuutta. Ja onhan minulla laaja tukiverkosto ympärilläni. Minulla on läheisiä ihmisiä, kuten isäni ja siskoni perheineen. Sitten on kavereita. Ja lisäksi kuulun kotikuntoutuspalvelun piiriin, sieltä käy luonani tukihenkilö jonka kanssa käymme asioitani läpi, juttelemme ja kotikuntoutuksen tukihenkilö huolehtii että elämässäni on kaikki hyvin ja asuntoni pysyy siistinä. Tapaamme tämän tukihenkilöni kanssa kerran viikossa.

Lisäksi käyn säännöllisesti A-klinikalla keskustelemassa, saan sieltä myös tukea. Elämässäni ei ole tällä hetkellä akuutteja riippuvaisuusongelmia joten saan muunlaista keskusteluapua paljon. Näiden lisäksi minulla on hoitokontakti psykiatrisella kuntoutuspoliklinikalla jossa käyn tapaamassa samaa sairaanhoitajaa kuukauden välein. Saan myös täältä keskustelutukea. Ja nyt uutena tukimuotona alan käymään myös juttelemassa diakoniatyöntekijälle. Tukiverkosto elämässäni onkin melko laaja.

Elämäni onkin taas hyvällä tolalla. Sairaalasta kotiuttamisen jälkeen oli hetken aikaa vaikeaa saada elämää taas jatkumaan mallikkaasti eteenpäin ja kärsin hieman sosiaalisen tilanteiden pelostakin mutta sitten otin itseäni niskasta kiinnikin, tsemppasin ja aloin löytämään elämääni taas sisältöä. Nyt elämäni on välillä melko kiireistäkin ja aika ajoin on vaikeaakin saada kaikki menot mahtumaan samaan viikkokalenteriin. 

Ja olen elänyt ihan hienon kesän tänä vuonna. Olen osallistunut aktiivisesti tosiaan moniin tapahtumiinkin. Ja viime viikon torstaina tein pienen reissun kun kävin Helsingissä. Ensin vietin noin neljä tuntia Korkeasaaressa, sitten olin saunomassa ja uimassa Sea Pool Altaalla ja reissun huipensi Viikatteen keikka myös Sea Pool Altaan ulkopihalla. Viikate on kuitenkin ollut jo vuosikaudet yksi suosikkibändeistäni ja oli niin siistiä nähdä bändi vihdoin itsekin livenä. Jotkut Viikatteen soittamista lauluista kuten Pohjoista viljaa, Viina, terva ja hauta sekä Tervaskanto ovat minullekin hyvinkin rakkaita, niitä on niin ihanaa kuunnella ja olihan se upeaa että näitäkin biisejä pääsi nyt livenä kuulemaan. Olikin upea keikka. 

Kotiuttamiseni häämöttää

Noloa huomata, että en ole kolmeen viikkoon kirjoittanut mitään blogiini. Se on pitkä aika koska minulla on tapana kyllä ollut päivittää blogiani edes kerran viikossa. Pitkästä blogitauostani huolimatta minulla on asiat hyvin. Kuulumiseni ovat varsin aurinkoisia. 

Aktiivisimmat blogini lukijat tietävät ja muistavat että jouduin helmikuun alussa psykiatriselle osastolle sairaalaan hoitoon. Asiani ja elämäni oli edennyt siihen pisteeseen että etenkin lähimmäiseni näkivät sen parhaimmaksi ratkaisuksi. Olen sitten siitä asti ollut täällä psykiatrisella osastolla hoidossa. 

Nyt vasta tänään sitten oli taas lähes joka viikkoiseen tapaan minulla lääkärikäynti täällä osastolla ja ilahduin niin paljon kun nyt sitten lääkäri ottikin puheeksi ensimmäistä kertaa kotiuttamiseni. Ja mahdollisena kotiuttamisajankohtana lääkäri piti huhtikuun loppua, taisiko puheissa vilahtaa mahdollisena kotiuttamispäivämääränä 26. päivä huhtikuuta. 

Tuli niin paljon toivoa ja lohtua tästä. Se asia mitä olen odottanut pitkään eli kotiuttaminen alkaa nyt olemaan lähellä. Kyllähän siinä mieli piristyi entisestään. Itse asiassa minulla ei enää olisi välttämättä näitä vuorokausia täällä itse osastolla vietettävänä kovinkaan montaa, sillä lääkärikin toivoisi ja suunnitteli että minulla olisi parikin pidempää lomapätkää ennen kotiuttamista. Nähtäisiin miten pärjään kotioloissa. Ensimmäinen pidempi loma olisi nyt pääsiäisenä. Perjantaina kotiin ja maanantaina takaisin osastolle. 

Elämä täällä osastolla ei ole tietenkään ollut aina niin helppoa. Mutta olen pärjännyt.  Nuo kotivapaat joita minulla on alkanut olemaan niin ovat helpottaneet oloani tämän osastojakson aikana. Se on niin erilaista olla kotona kuin osastolla ja niihin kotivapaisiin asennoituukin ihan eri lailla. Kotioloissa sitä yrittää nauttia siitä ajasta kun taas osastolla se oleminen on lähinnä sellaista ajan tappamista. 

Kai se kodikkuus, tunnelma, vapaus tekee siitä kotona olemisesta niin paljon paremman kuin osastolla vietetystä ajasta. Ja onneksi minulla näitä kotivapaita on nyt tässä alkanutkin olemaan. Vähitellen, ensin oli vain päivävapaa eli lauantaina aamulla kotiin ja illalla takaisin, sitten yhden yön vapaa eli sain olla oikein yön kotona, sitten viime viikonloppuna olin jo kaksi yötä kotona eli olin kotona kokonaisen viikonlopun ja nyt pääsiäisenä olen jo sitten koko pääsiäisen kotona. Ja pääsiäisen jälkeen olisi kai vieläkin pidempi vapaa edessä, jos kaikki vain menee hyvin.

Kyllähän tämä osastolla oleminen on minulle kuitenkin hyvää tehnyt. Mieleni on nyt erittäin paljon rauhoittunut, päässä virtaa taas ajatuksia ihan eri lailla kuin silloin helmikuussa ja osaan taas keskittyä asioihin taas normaalisti. Paljon on vointini mennyt eteenpäin täällä. Ja nyt on sitten kotiuttaminen lähellä, se on hieno juttu!

Merkkejä paremmasta

Iloisuus ja innostuneisuus. Siinä kaksi tärkeää mielialaa kuvaavaa sanaa, ja sanaa joilla ennen on voinut minun omaakin persoonaani normioloissa kuvata. Luonteen vahvuuksinani pidän positiivisuutta ja elämän myönteisyyttä. Innostun herkästi erilaisista asioista. Nyt kun olen ollut jo yli kuukauden ajan sairaalan psykiatrisella osastolla hoitojaksolla niin on vaikeampaa ollut olla iloinen ja innostunut. Jos silti olen kokenut iloisuutta näissäkin olosuhteissa, pitää siitä repiä kaikki mahdollinen irti. 

Nyt parin vuorokauden ajan olen ollut todella hyvällä tuulella. Olen kirjoitellut blogiini viime kuukausina että en oikein ole ollut oma itseni. Olen elänyt niin raskasta vaihetta elämässä että se on muuttanut persoonaanikin, olen ollut melko alakuloinen. Nyt kuntoni on mennyt kyllä kuitenkin selkeästi eteenpäin ja hoidossanikin tapahtunut isoja positiivisia asioita. Tunnen oloni taas enemmän omaksi itsekseni, olen alkanut olemaan taas elämänmyönteinen ja iloinen sekä innostuneisuuskin on lisääntynyt.

Mielialani on todella paljon rauhoittunut. Kykenen taas keskittymään ja innostumaankin kaikenlaisista asioista. Ajatukseni eivät ole kiinni enää samoissa, jo vähitellen tunkkaisiksi muuttuneissa ajatuksissa. Blogia taaksepäin saa selville mitä asioita jankkasin pitkään edellisessä elämässäni eikä niitä ole tarvetta enää toistaa. Nyt on jotenkin niin raikkaan tuntuista kun alkaa taas pääkoppa olemaan normaalimpi, siellä on tilaa nyt paljon enemmän erilaisille mietteille eikä tietyt ajatukset pyöri päässä kuin pakkomielteenä.

Hoidossani on tosiaan myös tapahtunut paljonkin muutoksia ja ne muutokset kertovat sitä että olen parantumaan, kuntoutumaan päin. Minua kävi täällä viime viikon perjantaina tapaamassa siskoni kohta 19-vuotias tytär, oli mukava tavata siskoni tytär pitkästä aikaa. Hänestä on kasvanut niin fiksu nuori aikuinen. Ei oltu koronankaan takia pitkiin aikoihin nähty. Ja koko minun tämänkertaisen hoitojakson aikana minua ei ollut kukaan lähiomainenkaan käynyt täällä tapaamassa joten oli vaihteeksi mukava nähdä tuttuja.

Ensimmäisen kuukauden aikana sain myös vapaasti liikkua tämän psykiatrisen hoito-osaston ulkopuolella itsenäisesti vain puolen tunnin verran. Nyt tuotakin vapaan liikkumisen määrää on lisätty yhteensä kolmeen tuntiin saman vuorokauden aikana. Nyt vielä aluksi nämä kolme tuntia on jaettu jaksoihin, saan liikkua vapaasti aikaväleillä 10-11, 14-15 ja 18-19. Mutta onhan tämäkin merkki paremmasta, on varmaan huomattu että pärjään yksikseni ja tätä vapaata liikkumisaikaa voi reilusti lisätä. Minulle on ollut ongelma täällä sairaalassa kun en ole tuon puolen tunnin aikana päässyt oikein kunnolla liikkumaan, nyt tuo asia paranee.

Tämän viikon maanantaina käytiin myös parin hoitajan kanssa kotikäynti asunnolleni. Käytiin samalla reissulla myös isäni luona lapsuuden kodissani Parolassa. Isä oli pessyt pyykkini ja otettiin vaatteeni sieltä mukaani. En ollut koronan takia aikoihin nähnyt isäänikään joten oli mukava tavata hänetkin edes vilaukselta. Reissun lopuksi käytiin asunnollani, pakkasin sieltä osastolle vaatteitani mukaan ja nappasin laskut asuntoni lattialta. 

Jouduin ensimmäisen kuukauden kulkemaan täällä sairaalassa sairaalan melkoisilla rytkyillä, siis vaatteilla. Nyt sain omia vaatteitani tänne napattua mukaani ja kyllähän se tekee olosta entistä kotoisempaa kun voi omia vaatteita käyttää. Ovat nämät omat vaatteet selkeästi mukavamman tuntuisia. 

Ja muutenkin tuo kotikäynti oli aika voimaannuttava. Olin huolestunut siitä mihin kuntooni asuntoni oli mennyt mutta hoitaja sanoi että odotti kyllä puheideni ja varoittelujeni vuoksi pahempaa, nyt asuntoni on vielä helposti siivottavissa kuntoon. Olen niin pahoillani että asuntoni on mennyt edes tuohon kuntoon mutta tulen sen asian korjaamaan ja asunnostani taas huolta pitämään. En ole oikein ollut oma itseni parin viime kuukauden aikana ja toivottavasti armon annetaan nyt käydä oikeudesta.

Kyllähän tuo omassa kodissa käynti mielialaa kohotti. Muisti taas mitä tässä tavoitellaan eli esimerkiksi paluuta itsenäiseen, terveeseen elämään. Tavoitteet ovat isoja ja niistä on hyvä välillä muistuttaa itseään, se auttaa kuntoutumisessa.

Hoitojaksoni on myös edistynyt sen verran hyvin että saan lauantaina pitää ensimmäisen päivävapaani. Lähden asunnollani käymään aamiaisen jälkeen ja palaan ennen iltapalaa osastolle takaisin. Siivoan varmaan joulukoristeet vihdoin pois, keittelen kahvia, käyn saunomassa ja ajattelin myös poiketa jossain ravintolassa syömässä. Koitan viettää tämän viikon lauantaina oikein mukavan vapaapäivän. 

Lauantaita siis odottaen!