lauantai 25. toukokuuta 2024

Olen velaton mies

Nyt on aika hyvä fiilis. Sain tässä kuukaudessa maksettua viimeisen erän jostain netistä ottamastani lainasta. Joskus vuonna 2015 kun kärsin alkoholiongelmasta niin otin useampia pikalainoja ja rahoitin niillä juomistani. Eihän se järkevää puuhaa ollut ja ei minulla lopulta ollut maksaa niitä takaisin eräpäiviin mennessä. Syntyi velkakierre, jossa otin uuden lainan maksaakseni edellisen lainan pois. Lopulta lainoja alkoi kertymään ulosottoon asti ja samalla minulla jäi myös laskuja maksamatta ja myös näitä laskuja meni ulosottoon. Ulosotossa oli lopulta noin kymmenen tuhannen euron velka maksettavana.

Nyt olen saanut vuosien aikana maksettua ulosottovelat pois mutta sorruin ottamaan pari vuotta sitten noin parin tonnin pikalainan netistä sellaisesta palvelusta kuin Monefit. Vaikka lupasin itsellenikin että enää en pikalainoja ota niin silti, pari vuotta sitten ennen joulua niin otin yhden pikalainan kun joulu uhkasi jäädä juhlimatta kun ei ollut rahaa. Tyhmäähän tuo lainan otto oli, niissä on niin korkeat korot että lainaa saa maksaa takaisin isojen menoerien kanssa. Tällä kertaa kyllä selvisin lainani kanssa, sitä ei mennyt ulosottoon ja sain lainani lopulta maksettua mutta en silti suosittele kenellekään näitä pikalainoja, niissä on niin korkeat korot. 

Eikä tuo koko pari tonnia mitä lainaa silloin otin mennyt joulun viettoon mutta parin tonnin lainan silloin sain. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis, tällä hetkellä minulla ei enää ole onneksi velkaa mihinkään suuntaan. Ja nyt koitan tosissani pärjätä niin että en joudu uusia lainoja myöskään ottamaan. Etten joutuisi ainakaan pikalainoja netistä ottamaan. 

Ja tällä hetkellä rahatilanteeni näyttääkin melko hyvältä. Pidän nykyään tarkkaa kirjaa tuloistani ja menoistani ja se auttaa pysymään hyvin kärryllä siitä millainen rahatilanteeni on ja mihin sitä rahaa menee. Pysyy koko ajan selkeä kuva joka kuukauden menoistani ja tuloistani. Ja nykyään olenkin tyytyväinen tosiaan rahatilanteeseeni. Pärjään hyvin nykyisillä tuloillani vaikka ne koostuvatkin kuntoutustuesta, kansaneläkkeestä ja asumistuesta. Tähtään myös siihen että saan joka kuukausi säästöön noin 200 euroa ja että kahden vuoden päästä olen saanut säästettyä sellaiset 2000 euroa. Isoimmat menoeräni vuoden aikana on kesällä tekemä viikon reissu johon menee rahaa noin 800 euroa ja joulun vietto johon uppoaa rahaa noin 400 euroa. 

Saan joka kuukausi tällä hetkellä silti säästettyä tuon 200 euroa vaikka tuloistani noin 200 euroa koitan kuluttaa joka kuukausi myös viihteeseen, kuten musakeikkoihin, teatterilippuihin ja sun muuhun. Nyt olenkin tyytyväinen talouteeni. Vaikka tiedän olevan varovainenkin, minulla kun on aikoinaan ollut myös rahapeliongelmaa. Jos rahapeliongelma uusiutuisi niin sitten rahatilanteeni olisi taas epävarmemmassa tilanteessa. Nyt on kuitenkin kiva huomata että kun peliongelmaa ei ole niin rahaa jää säästöön. 

Ja nykyään koitan elää niin että pärjään tuloillani. Kulutan vain sen verran mihin minulla on varaa. Pikalainoja ei ole tosiaan järkevä ottaa. Ja nythän on hyvä tilanne kun joka kuukausi jää säästöönkin sen 200 euron verran. Kahden vuoden päästä voisi säästössä olla yhteensä jo 4000 euroa.    

maanantai 25. maaliskuuta 2024

Suuri seikkailu teki paluun 19 vuoden tauon jälkeen

Aloin sunnuntaina katselemaan nyt monen vuoden jälkeen paluun ruutuun tehnyttä Suurta Seikkailu kilpailuohjelmaa. En tiedä miten sitä on tullut jo Neloselta mutta maksullisessa Ruutu+- palvelussa ohjelmaa oli ainakin viikonloppuna katsottavissa jo kaksi noin tunnin mittaista jaksoa. Suuri seikkailu tuli aikoinaan vuosina 2001-2005 Suomen televisiossa ja nyt sarja teki paluun 19 vuoden tauon jälkeen. Olin kyllä ensin aika ennakkoluuloinen sarjan paluuta kohtaan. Sarjan edellisimmät tuotantokaudet olivat aikoinaan jo niin huonoja että miltei jo ensin toivoin että sarjan annettaisiin levätä rauhassa ja ei yritettäisi tehdä siihen uusia tuotantokausia. Vuonna 2005 esitetty kilpailuohjelman edellisin tuotantokausi joka tehtiin täällä Hämeessä ja missä seikkailtiin ritari- ja linnatunnelmissa oli suorastaan surkea, siksi en kovin suuria odotuksia etukäteen asettanut tälle uusimmalle tämän vuoden tuotantokaudelle. 

Annoin sarjalle silti reilun mahdollisuuden. Ja otin katseluun Suuren seikkailun uuden tuotantokauden kaksi noin tunnin mittaista avausjaksoa. Sarjassa seikkaillaan tänä vuonna Muoniossa, Lapissa ja ainakin maisemat ja luontokuvat sarjassa ovat kyllä komeita. Sarjaa katsellessa alkaa melkein tekemään mieli lähteä itsekin reissuun Lappiin. Yksi ystäväni asuukin nykyään Lapissa ja on houkutellut käymään luonaan. Ehkä se Lapin reissu tätä Suurta seikkailua katsellessa on taas hitusen lähempänä. 

No, se itse ohjelma Suuri seikkailu oli kyllä kahden avausjaksonsa perusteella hyvä. Vaikkakin vaikka kyseinen tuotantokausi on julkkiskausi niin silti en etukäteen tunnista kuin harvan ohjelmassa seikkailevan julkkiksen. Mutta itse sarja on siis mielestäni hyvä, mielenkiintoinen. Avausjaksoissa oli mielenkiintoisia kilpailuja ja sarjan palkinnot ovat jännityksiä lisäävät. Joukkuekilpailussa on palkintona mökkimajoitus saunalla kun taas häviävä joukkue joutuu yöpymään teltoissa. Ja kaksintaistelussa on palkintona kapteenius ja sarjassa pysyminen. Kaksintaistelun hävinnyt lähtee kotimatkalle. Kyllä tätä tämän vuotista Suurta seikkailua katselee ja seuraa mielellään. Alkujaksojen perusteella paluu vuosien jälkeen on hyvä. 

Mutta onhan ohjelmassa jotain muutoksia entisaikoihin verraten. Sarjaa esitetään vain kai yksi jakso viikossa tahdissa kun ennen sarjaa esitettiin muistaakseni joskus kesällä jakso päivässä tahdilla. Ja tätä uusinta tuotantokautta tulee vain kymmenen jakson verran. Tämä voi olla hyväkin juttu, ehkä sarja pysyy nopeatahtisena ja ei ehdi tulla väkisin pitkitetyn sarjan leimaa. Se minulle ei ole vielä selvinnyt mistä kilpailijat saavat tällä uusimmalla tuotantokaudella ravintonsa. 

Suuri seikkailu on yksi ohjelma jota tällä hetkellä siis seuraan. Muita seuraamiani sarjoja ovat kestosuosikit MTV3:n sarjat Emmerdale ja Salatut elämät. Perjantain olen ristinyt Salkkarit-päiväksi ja se on odotettu päivä, kun uusimmat neljä jaksoa eli seuraavan viikon jaksot ilmestyvät maksullisessa Katsomo-palvelussa jo etukäteiskatseluun. Katselen tällä hetkellä myös Yle Areenasta menneiden vuosien yhtä lempparisarjaani eli Taivaan tulia. Sarja on minulle melkein kuin uusi sillä en ole muistaakseni nähnyt sarjaa uusintana sen jälkeen kun sarjaa ensi kerran televisiossa esitettiin. 

Seurattavia sarjoja minulla on myös Ruutu palvelussa esitettävä Syke-sarja. Sykkeestä julkaistaan uudet jaksot aina torstaisin ja perjantaisin. Ja Viaplaysta katselen sellaista sairaalasarjaa kuin Chicago Med. Uusia sarjojakin voisin katseluun ottaa mutta kyllä jo edellä luettelemieni sarjojen parissa saan aikani kulumaan. Tykkään katsella televisiosta sekä erilaisia sarjoja että myös nykyäänkin urheilua.   

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Tänään kävimme tutustumassa Tampereen klubitaloon

Tänään kävimme Walonkulman klubitalolta tutustumassa Tampereen isosisarklubitaloon Näsinkulmaan. Meitä oli mukana kaksi Walonkulman harjoittelijaa ja kaksi talon jäsentä. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan Näsinkulman työpainotteiseen päivään, Suomessahan on yhteensä 23 klubitaloa ympäri maata. Tampereen klubitalo Näsinkulma on huomattavasti isompi klubitalo kuin meidän Hämeenlinnan klubitalo Walonkulma. Ja Tampereen Näsinkulma on perustettu jo vuonna 1995 kun taas Hämeenlinnan Walonkulma on paljon nuorempi klubitalo ja se on perustettu vasta vuonna 2017. 

Tampereen klubitaloa Näsinkulmaa kutsutaan selkeästi isompana ja vanhempana klubitalona Hämeenlinnan Walonkulman isosisartaloksi. Tampereella klubitalon keskimääräinen kävijämäärä per päivä on muistaakseni 40 klubitalon jäsentä kun meillä Hämeenlinnassa vastaava luku on vain 16. Toiminta oli kyllä Näsinkulmassa vastaavankaltaista kuin Hämeenlinnan Walonkulmassakin mutta kaikki siellä on vain isompaa ja jäseniä on siis enemmän. Esmerkkinä voi todeta kun Näsinkulmassa on respan eli vastaanottitiskin vastuuroolissa niin saa paljon tiheämpään tahtiin avata ovea ja vastata puhelimeen kuin Hämeenlinnnan klubitalolla. 

Tänään oli jo aurinkolaseillekin tarvetta. 


Yksi iso ero Tampereen ja Hämeenlinnan klubitalon välillä on myös siinä että Tampereella valmistetaan ruokaa isommalle määrälle per päivä, tänäänkin valmistettiin kolmellekymmenelle ihmiselle ruokaa siellä kun Walonkulmassa valmistetaan ruokaa vain noin kymmenelle päivittäin. Tampereella pitää ollakin isompi keittiö ja keittiö on myös enemmän laitoskeittiön näköisempi isoine keittopatoineen. 

Oli kyllä mielenkiintoinen päivä tänään ja oli hienoa päästä näkemään millainen työpainotteinen päivä on Tampereen klubitalossa Näsinkulmassa. Me mennään Walonkulmasta isommalla porukalla kai keväällä myös tutustumaan Tuusulanjärvenkin klubitaloon. 

Ja oli myös kiva päästä vaihteeksi käymään Tampereella. Tänään oli oikein aurinkoinen ja keväinen päivä. Tampereella lunta ei ole katukuvassa nähtävillä enää niinkään paljoa kuin täällä Hämeenlinnassa. Minä tykkään kyllä keväästä ja kevään aurinkoisista päivistä. Keväällä kun on taas valoa niin paljon ja luonto heräilee hiljalleen eloon taas pitkän talven jälkeen. 

Kevään ja kesän pitäisi tuoda mukanaan minunkin elämääni mukavia muutoksia. Tällä hetkellä suunnitellaan minulle alkavaksi työkokeilua ja viime viikon perjantaina sain työeläkevakuutusyhtiö Varmalta päätöksen että olen oikeutettu ammatilliseen kuntoutukseen heidän kautta. Nyt vain pitää miettiä onko minusta jo työkokeiluun ja missä määrin. Varma kun edellyttää että työkokeilua pitäisi heti alkuunkin olla vähintään 20 tuntia viikossa. Ja täällä kuntoutuspolin sairaanhoitaja on sanonut että voisin aloittaa työkokeilun vain päivällä per viikko. Nämä ei täysin kohtaakaan keskenään ja huomenna minulla on jälleen aika kuntoutuspolilla, mietitään lisää tuota työkokeiluakin. 

Maanantaina olin Walonkulmassa ja valmistimme keittiöllä kalarisottoa.


Kevät ja kesä tuovat varmaan muitakin mukavia uusia juttuja elämääni. Tällä hetkellä rahatilanteeni on sen verran valoisa että voisin kesällä jonkin reissunkin tehdä. Viime vuonna tällainen reissu jäi minulta tekemättä. Tekisin reissun varmaan kotimaassa ja kohteena voisi olla vaikka keski-Suomi ja Jyväskylä.   

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Elän hyvää elämää

On paljon sanottu jos sanoo elävänsä hyvää elämää. Mistä hyvä elämä edes rakentuu? Minä mielestäni elän tällä hetkellä hyvää elämää joka sisältää myös toivon paremmasta. Olen tällä hetkellä yhä mielenterveyskuntoutuja mutta olen silti tyytyväinen elämääni. Terveystilanteeni on tällä hetkellä hyvä, vakaa. Ja vaikka olen kuntoutuja niin silti rahatilanteeni on myös hyvä, saan erilaisia tukia sen verran että elämä on turvattu, rahat riittävät pakollisiin menoihin ja rahaa jää kuukausittain myös säästöön hyvä määrä. 

Klubitalolla vietetään välillä myös vapaa-aikaa yhdessä. Viime sunnuntaina vietettiin Waloiltaa ja kävimme porukalla Aulangon kylpylässä. 



Elämässäni on myös sisältöä kun käyn kolmena päivänä viikossa mielenterveyskuntoutujille tarkoitetulla Walonkulman klubitalolla täällä Hämeenlinnassa. Olen Klubitalolla pitkiä päiviä, menen sinne usein jo aamulla ennen aamuyhdeksää ja lähden sieltä pois iltapäiväkahvin jälkeen eli joskus puoli neljältä iltapäivällä. Elämäni rytmittyy hyvin klubitalotoiminnan mukaan. Teen Klubitalolla erilaisia askareita niin keittiöllä kuin välillä myös toimiston puolella ja täten saan elämääni merkityksellisyyttäkin. 

Minulla menee vaan sen verran hyvin taas että jo työkokeiluakin jälleen suunnitellaan minulle. Työkokeilusta on puhuttu ja olen tehnyt jo kuntoutushakemuksenkin työeläkeyhtiö Varmalle. Siksi voikin sanoa että elämäni sisältää tällä hetkellä myös toivoa paremmasta. Minulla on myös ihan hyvät kokemukset työkokeilusta. Esimerkiksi edellinen palkallinen pestini Ilveskodissa avautui minulle suoritettuani siellä ensin hyvin työkokeilun. 

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni.



Minulla on myös harrastuksia jonkin verran, kuten lenkkeilyä, lätkäpeleissä käymistä ja katselen suoratoistoista joitakin sarjoja ja elokuvia. Joskus käyn myös musiikkikeikoilla, konserteissa ja teattereissa.

Rahatilanteeni on myös hyvä ja sen varaan voi hienosti rakentaa omaa elämäänsä. Kuukausittaiset tuloni koostuvat erilaisista tuista, kuten työeläkeyhtiöltä Varmasta saamastani kuntoutustuesta ja Kelasta saamistani eläkkeensaajan asumistuesta ja kansaneläkkeestä. Yhteensä saan tukia kuukaudessa noin 1535 euroa, mitä pidän ihan hyvänä määränä. Se riittää minulla hyvin pakollisiin menoihin, kuten laskuihin, ruokaan ja vuokraan sekä säästöönkin jää sellaiset 200 euroa per kuukausi. Lisäksi viihteeseenkin kuten konsertteihin ja teatteriin jää kuukaudessa noin 100-200 euroa. 

Haaveilen tällä hetkellä taas myös reissusta. Kahteen vuoteen en olekaan reissuja edes kotimaassa tehnyt mutta nyt voisi olla paikallaan. Olen saanut säästettyä kivan summan rahaa ja siitä voisi osan pistää reissukassaan. Lomakohteeksi olen miettinyt tällä kertaa keski-Suomea, Jyväskylän seutua.  

Tällä hetkellä menee hyvin myös siinä mielessä että olen saanut pidettyä aisoissa riippuvaisuutenikin jo pidemmän aikaa. En ole pelannut rahapelejä noin kahteen vuoteen ja kolmeen kuukauteen ja alkoholia en ole myöskään juonut yhtään nyt kahteen vuoteen. Raittiilla tiellä pysyn hyvin kun käytän antabusta mutta pelaamattomalla tiellä pysyminen vaatii tiukempaa itsekuria. Pelko repsahtamisesta onkin usein läsnä kyllä elämässä.     

Nyt menee elämässä hyvin ja olen pystynyt selättämään vaikeammat ajat elämässä. Joskus kivikkoisetkin hetket kuuluvat elämään, mutta niistä selviytyy. Minäkin olen päässyt vaikeiden aikojen yli. Olen ollut muun muassa elämässäni kahteen kertaan mielenterveysoastolla sairaalassa mutta nyt taas elämäni on hyvää ja toivottavasti ajat sairaalassa eivät tulisi leimaamaan minua. Täytyy vain toivoa että enää en elämässäni joutuisi tuonne sairaalaan.

tiistai 31. lokakuuta 2023

Virkeää elämää

Minä se en liian usein nykyään päivitä tätä blogiani. Edellisen kerran olen tainnut blogiin kirjoittaa joskus kesäkuussa ja nyt ajattelin taas kaivaa blogini netin syövereistä ja kirjoittaa sinne tekstiä. Jotain mielessäni olevia päällimmäisiä asioita ajattelin tällä kertaa kirjoittaa blogiini ja käydä läpi vähän kuulumisiani. 

Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää. Elämäni on tasaista ja aktiivista. En tappele tällä hetkellä kovin suurien ongelmien kanssa vaikka yhä olenkin mielenterveyskuntoutuja. Aktiivisena minut pitää tällä hetkellä klubitalotoiminta ja se että käyn välillä lätkäpeleissä, teatterissa ja musiikkikeikoilla sekä konserteissa. Yksi iso asia josta oli puhetta nyt kun tapasin kotikuntoutuksen tukihenkilön oli se taas että minulla olisi riittävästi aikaa levollekin. Nyt tällä kertaa blogiini ajattelin kirjoittaa rahapelaamisesta, klubitalotoiminnasta ja töihin paluusta. 

Nyt sunnuntaina kävin Suvi Teräsniskan konsertissa.



Marraskuun alussa tulee täyteen jo kaksi vuotta ilman rahapelejä. Se on minulle iso saavutus kun olen pystynyt olemaan kaksi vuotta pelaamatta uhkapelejä. Ennen rahapelaaminen oli minulle kuitenkin isokin ongelma, pahimmillaan kuukaudessa meni rahapeleihin rahaa noin tuhat euroa. Nyt olenkin hienosti pystynyt pistämään rahapelaamisen kuriin ja olemaan pelaamatta jo kahden vuoden ajan. Mutta vaikka olen ollut pelaamatta pelejä jo kahden vuoden ajan niin silti repsahtamispelko on läsnä ihan arkielämässä. Pelkään sitä vaaraa sortua rahapeleihin. 

Alkoholin juomisen saa tehokkaasti kuriin käyttämällä antabus-lääkettä päivittäin mutta pelaamisen estoon ei lääkettä oikein ole olemassa. Paljon on sitäkin että pitää löytyä selkärankaa sanoa ei peleille. Tietenkin pelaamista voi vaikeuttaa monin eri keinoin. Voi esimerkiksi tehdä niin kuin minä tein sitten lopulta eli suljin yhden isoimman tavan siirtää rahaa nettikasinoille. Kun suurimmaksi osaksi siirsin rahaa nettikasinoille aina Trustlyn avulla niin suljin tämän kanavan ja en enää pysty siirtämään rahaa sitä kautta. 

Mutta kyllä pelaamiseen varmasti keinot olisi edelleen olemassa. Jos haluaisi pelata niin kyllä se silti varmaan jollain tavalla mahdollista olisi. Siksi onkin tärkeää että itseltä löytyy selkärankaa ja itsekuria sanoa peleille ei. Niin kuin olen nyt pystynyt hienosti tekemäänkin jo kahden vuoden ajan. 

Olen miettinyt välillä että ryhtyisin näissä asioissa kokemusasiantuntijaksi, auttamaan muita peliongelmaisia. Olen pystynyt kuitenkin olemaan jo hienon ajan pelaamatta. Ja minulle itsellenikin voisi tehdä hyvää pyörittää jotain rahapeliongelmaisten tukiryhmää. Tällaista toimintaa kuitenkin on olemassa. Esimerkiksi minä pari vuotta sitten kävin peliongelmaisten ryhmässä ja sitä pyöritti peliriippuvaisuuksista myös itse aikoinaan kärsinyt henkilö. 

Elämääni sisältöä tuo tällä hetkellä käyminen täällä Hämeenlinnassa Walonkulman klubitalolla. Nyt syksyllä olen ruvennut käymään Klubitalolla vielä kaiken lisäksi kolmena arkipäivänä viikossa, entisen kahden päivän sijaan. Teen Klubitalolla kolme toiminnallista päivää viikossa ja lisäksi Klubitalolla on myös vapaa-ajan toimintaa kuten Waloiltoja joihin myös osallistun aktiivisesti. Klubitalotoiminta tuokin elämääni hyvin sisältöä. 

Ja klubitalolla käyminen on minulle tärkeää. Se tuo elämääni kaivattua sosiaalisuutta, on mukava kuulua johonkin porukkaan ja on mukava päästä turisemaan niitä, näitä sekä vaihtamaan ajatuksia ja sekä vaihtamaan kuulumisia. Klubitalolla arkeen tulee myös merkitystä kun pääsee tekemään isoja ja pienempiä työaskareita. Työtehtävillä on myös merkityksensä kun esimerkiksi teemme siivoustehtäviä ja valmistamme kunkin päivän lounaan yhdessä. 

Klubitalo tarjoaa runsaasti vapaa-ajan toimintaa. Viime keskiviikkona kävimme Klubitalolla porukalla keilaamassa. 



Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien talo, yhteisö joka tarjoaa erilaista toimintaa. Niin työpainotteisia päiviä kuin vapaa-ajan ohjelmaakin. Klubitalossa on kaksi eri osastoa, on Kajastus jossa huolehditaan Klubitalon tilasto-, viestintä- ja toimistotehtävistä sekä Loisto, jossa hoidetaan talon keittiö- ja kahvilatehtäviä.

Mutta on siitä mahdollisesta töihin paluustakin jo keskusteltu ja uskon että se on nyt taas muutaman askeleen lähempänä. Töihin paluusta on ollut puhetta muun muassa kotikuntoutuksen tukihenkilön sekä kuntoutuspolin sairaanhoitajan kanssa. Töihin paluu voisi olla mahdollinen niin että suorittaisin ensin muutaman kuukauden ajan työkokeilua. Marraskuun lopussa minulla onkin lääkärin tapaaminen ja lääkäri enemmänkin arvioi sitä onko minusta töihin palaajaksi. 

Toivon itse sitä paljon että voisin palata vaikka jo ensi vuoden puolella töihin. Olen kuitenkin suht nuori vielä ja työvuosia minulla voisi olla jäljellä sellaiset vähän yli 20 vuotta. Kuntoni on lisäksi nyt pidemmän aikaa ollut jo tasainen jonka vuoksi uskon että töihin paluuni voisi olla ihan mahdollinen. Työelämä kuitenkin muuttaisi taas elämän sisältöä aika paljonkin ja toisi suuremmassa mittakaavassa niitä samoja asioita elämään palkan lisäksi mitä klubitalotoimintakin tuo. 

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Mitä kuuluu kesään?

On pitkä aika siitä kun olen viimeksi blogiani päivittänyt. Kun olen tänne kuulumisiani kirjoitellut. Olen jopa saanut toivomuksen että kirjoittaisin kuulumisiani tänne blogiin ja nyt päätin tuon toivomuksen toteuttaa.

Minulla ei ole mitään suurempaa syytä siihen miksi bloggaaminen on minulta jäänyt näinkin pitkäksi aikaa. Viimeksi olen joskus maaliskuussa päivittänyt blogiani. Oikein pelästyin äsken kun huomasin edellisestä blogikirjoituksestani olevan noinkin pitkä aika. Ehkä tämä bloggaaminen jää minulta vähitellen pois? Kenties minulla ei ole riittävällä tahdilla kirjoitettavaa että minun olisi mielekästä blogia ylläpitää? 

Kyllähän minä muuten melko aktiivinen olen sosiaalisessa mediassa, päivitän ainakin Facebookia ja Instagramia. Kenties nämä muut sosiaalisen median sovellukset syrjättäyttävät nyt sitten tämän blogin. Toisaalta, olisihan se hienoa jos pystyisin ylläpitämään kirjoitustaitoani ja kirjoittaisin tekstiä yhä jatkossakin myös tänne blogiin tasaisin väliajoin.

No, oli miten oli niin huolestunut ei pidä olla. Vaikka en ole blogia päivittänytkään. Mitään isoa dramatiikkaa ei ole siihen syynä etten ole blogiani päivittänyt. Vaan minulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Yhä edelleen vietän tuolla Walonkulman Klubitalolla aikaa viikottain. Teen siellä toiminnallisia päiviä kahtena päivänä viikossa. Olen joskus muistaakseni kirjoittanut siitä millainen paikka tämä Klubitalo on ja mitä siellä teen, myös tänne blogiini.

Tekeminenhän minulla on vähissä tällä hetkellä elämässä. Olen mielenterveys kuntotuja ja en käy tällä hetkellä missään töissä. Klubitalolla teen kahtena päivänä viikossa työntäytteisiä päiviä, teen siellä sellaisia 5-7 tunnin pituisia päiviä ja siinä minun aktiviteettini. Välillä elämä on tylsää, tyhjää kun muuta toimintaa ei Klubitalon lisäksi minulla oikein ole. Iso tavoite kyllä on palata jonain päivänä taas työelämään ja ikävöin sinne, ehkä paluu työelämään on ajankohtaisempaa taas ensi vuonna? 

Muuten pyrin aikaani kuluttamaan erilaisten harrastusten parissa mitä minulla on. Tykkään katsella suoratoistopalvelimista TV-sarjoja, tällä hetkellä katselen Cmoresta Rantabaaria ja Ruudusta Sykettä. Sitten harrastan liikuntaa säännöllisesti, lähinnä kävelyä tulee harrastettua. Ja urheilua tulee myös seurattua.

Näin kesäksi vaan se heitti melkein tyhjiön tuohon urheilun seuraamiseenkin. Toukokuussa sieltä tuli vielä katseltua tosi aktiivisesti parin viikon ajan jääkiekon MM-kisoja, mutta sitten ne kisat loppuivat. Iski vähän sellaisen tyhjiön sitten, että mitäs nyt? Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa urheilun seuraamisessa kun moni laji ja sarja on tauolla. No, yritän tätä aukkoa täyttää oppimalla seuraamaan kotimaista jalkapallosarjaa eli Veikkausliigaa ja Superpesistä.

Aikomuksenani on nyt kesällä mennä jopa katselemaan paikan päälle joko Veikkausliigamatsia tai Superpesistä, mutta saa nyt nähdä.

No ei nyt niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Käyn tasaisin väliajoin labrassa, etenkin kun antabuksen käytön takia seurataan maksa-arvoa. Maksa-arvo on itse asiassa ollut jo melko pitkään vähän koholla ja nyt joudun myös sen takia ylävatsan ultraääneen. Vähän se jännittää, vaikka lääkäri onkin sanonut ettei se satu. 

Viimeksi oli koholla myös sokeriarvot ja kolesteroli. Sokeritautia varten syömääni lääkkeen määrää tuplattiin ja joudun myös jatkossa syömään kolesterolilääkettä. Jep, lisää lääkkeitä vaan. Kyllähän kohonneet arvot ja siitä seuranneet lääkelisäykset hieman pysäytti ajattelemaan ja seuraamaan ruokavaliotaankin.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2023

Kuulumisia

Olen 9. marraskuuta kirjoittanut edellisen kerran päivityksen tänne blogiini. Siitä on siis melko pitkä aika kun minusta on jotain kuulunut täällä. Muilla sosiaalisen median alustoilla olen kyllä ollut paljon aktiivisempi. Päätin nyt vihdoin kirjoittaa tännekin kuulumisiani.

Minulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Siitä kun olin mielenterveysosastolla sairaalassa on kohta jo vuosi aikaa. Kuntoutumiseni on edennyt hienosti ja nyt ollaan taas kevättä kohti menossa. Nautin siitä kun päivä pitenee, valoa on enemmän ja kevät lähestyy. Olen jostain helmikuusta lähtien kiinnittänyt erityistä huomiota siihen mihin asti sisätiloissa pärjää luonnon valolla, niin että ei tarvitse sähkövaloja laittaa päälle ja olen mielissäni ollut siitä kun koko ajan päivä pitenee. Nyt luonnon valolla pärjää sisätiloissa jo johonkin puoli seitsemään asti illalla.

Kuntoutumiseni on siis edennyt hyvin. Ja elättelen jo toiveita siitäkin että pääsisin palaamaan työelämäänkin vaikka taas työkokeilun kautta ensi vuoden puolella. Nyt on aika toiveikas, odottavainen fiilis ja varmaan tällä hetkellä eniten odottaa just sitä kevättä. Aurinkoisia kelejä ja lumen sulamista.

Kaipaan jossain määrin työtä. En tiedä onko sitten aika kullannut muistojakin mutta kaipaan tällä hetkellä niin opiskelijaelämää kuin työtäkin. Yksi yhdistävä tekijä näille kaipuille on se että sekä opiskelut että työt toisivat elämään sisältöä ja rytmittäisivät elämää, elämä pyörisi jonkin ympärillä. Ja töissä ollessa saisi tietenkin myös palkkaa. 

Mutta fiilis on aika toiveikas. Melko varmasti työelämään vielä joskus palaan, mutta onko ensi vuosi paluulle vielä liian aikaista niin sen näkee sitten.

Tällä hetkellä koitan elää aika rauhallista elämää. Sisältöä elämässä on jonkin verran mutta ei läheskään niin paljoa kuin mitä silloin olisi jos vaikka töissä kävisin. Yhä käyn Klubitalolla kahtena päivänä viikossa tekemässä toiminnallisen päivän ja siellä on itse asiassa nyt viime viikkoina päivät venyneetkin jo aina 6-8 tunnin mittaisiksi. Lisäksi osallistun aktiivisesti Klubitalon järjestämiin vapaa-ajan tapahtumiin ja koitan itsekin käydä muissakin vapaa-ajan tapahtumissa, urheilumatseissa, teattereissa, konserteissa jne.

Nyt tämän viikon perjantaina olinkin itse asiassa Uniklubin keikalla Suisto klubilla. Uniklubi on ollut jonkin sortin suosikkejani jo niistä ajoista lähtien kun yhtye löi läpi Rakkautta ja piikkilankaa kappaleellaan vuonna 2004. Olin tuolloin armeijassa ja siellä tuota kyseistä kappaletta soitettiin paljon. 

Viime kesänä näin keikalla toisen suosikkini eli Viikatteen ja nyt Uniklubin. Onhan se mukavaa nähdä varsinkin näitä omia musasuosikkejaan. Varsinkin bändien soittamat hittikappaleet saavat niin minut kuin monen muunkin yleisön joukossa fiiliksiin. Uniklubi soitti näitä vanhempia hittikappaleitaan kuin myös uudempaakin tuotantoa. Kyllä tykkäsin vanhempien biisien lisäksi myös tästä ihan uudemmastakin tuotannosta.

Tykkään kyllä käydä musiikkikeikoilla. Lähes aina livemusiikki on varsin hyvän kuulloista ja usein keikoilla on hyvä tunnelma. Suistolla on tulossa tässä keväällä myös muutama muukin keikka joka saattaisi kiinnostaa. Esimerkiksi Timo Rautiainenkin on siellä esiintymässä kai joskus toukokuussa.

Nyt mennään siis kohti kevättä. Enää ei ole kuin pari viikkoa eduskuntavaaleihinkaan. Vaalit kiinnostavat jonkin verran vaikka vielä en ole täysin varma mitä tulen itse äänestämään. Katselen televisiosta tulevia vaalitenttejä ja luen jonkin verran myös vaaleja käsitteleviä keskusteluja. Toinen asia mikä tietenkin tällä hetkellä kovasti kiinnostaa on erityisesti jääkiekon playoffsit. Oli kyllä kova pettymys kun HPK ei playoffseihin nyt yltänyt mutta kyllä pleijareita tulee silti seurattua.

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Pirun pimeä marraskuu

Ai kamala kuinka nopeasti aika kuluu. Tämä on tietenkin iän ikuinen ja loppuun kulutettu fraasi että kylläpä aika kuluu nopeasti. Mutta silti niin paikkansa pitävä. Just äsken oli lämmin ja valoisa kesä ja nyt on kohta sitten jo marraskuukin puolivälissä. Marraskuu on niin ankeaa aikaa, on niin pimeää kun ei ole vielä luntakaan valoa tuomassa. 

Kyllä minullekin on tämä marraskuu koville ottanut. Vaikuttaa siltä että välillä väsyttää niin hirveän paljon. Kai se tuo pimeys lisää sitä väsymystä. Valoisaa aikaa näin marraskuussa on päivällä todella vähän tai ei jopa sitten lainkaan. Kyllähän sitä sitten väsynyt on. Pitäisi kai alkaa nauttimaan jotain vitamiinivalmisteita, poretabletteja että pysyisi näin pimeänä aikanakin virkeämpänä.

Elämäni on muuttunut jonkin verran kesän valoisten aikojen muuttuessa näin marraskuun harmaisiin päiviin. Luulen että kesä innostutti minutkin enemmän osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, reissaamaan ja käymään vaikka kahviloissa. Kesällä sitä oli niin pirteä ja innostunut. Ja taloudellisestikin ajateltuna satsasin kesään enemmän. 

Nyt marraskuussa on erilaiset menot ja meiningit vaihtunut aika suurelta osin rauhallisempaan kotielämään ja harrastuksiin. Minun harrastuksia on muun muassa lentopallo- ja jääkiekkomatseissa käyminen ja jo kesällä ostin kausikortit sekä naisten Lentopallokerhon että miesten jääkiekkojoukkue HPK:n peleihin. On ollut ehkä tietoinenkin päätös että rauhoitan menemisiäni nyt syksyllä, oman mieleni vuoksi ja ihan puhtaasti sen vuoksi ettei kaikki säästöt kuluisi loppuun tuossa tuokiossa. Ei minulla kuitenkaan mielenterveyskuntoutujana ole järin kaksinen rahatilanne.

Olen tälläkin hetkellä kuitenkin tyytyväinen elämääni ja sen elämän sisältöön. Minut pitää aktiivisena harrastuksieni lisäksi Klubitalo jossa pyrin käymään kahtena päivänä viikossa. Pidän tärkeänä sitä seikkaa että on mielenkiinnon kohteita jotka pitävät mielen virkeänä. Tykkään esimerkiksi seurata urheilua ja kausikorttien lisäksi minulla on käytössä myös muutama suoratoistokanava jolta urheilua näen.

Klubitalolla on myös mukavan paljon erilaista arkisen toiminnan ohella tapahtuvaa retkeä ja toimintaa jotka tuovat minunkin elämääni piristystä ja sisältöä. Nyt hiljattain on ollut muun muassa lautapeli-iltaa, walopyhää jossa olemme paistaneet vohveleita ja grillanneet makkaraa ja katselleet leffaa. Sekä nyt eilen olimme katselemassa porukalla tämän Kikka-leffan iltapäivänäytöksessä.

Näissä Klubitalon tapahtumissa on varsin usein kivan pieni omavastuuhinta. Tuosta leffateatteriretkestäkään ei tarvinnut maksaa kuin kolme euroa. Ja olipahan muuten hyvä tuo Kikka-leffa, toki myös varsin surullinen. Mutta tykkäsin kyllä tuosta elokuvasta ja onhan näitä leffoja ihan erilaista katsella leffateatterin varsin mukavasti pehmustetulla nojatuolilla kuin kotona.

Kyllä sitä silti näin marraskuussakin kaipaa välillä toimintaa. Ja onkin ollut ilahduttavaa huomata että teatterinäytöksiä ja musiikkikeikkoja on alkanut kyllä jo olemaan taas. Ei enää koronan pelko niin paljoa vaikuta ja rajoita. Pitäisi vain saada taas itsestään irti sen verran että osallistuisi näihin tapahtumiin. Tietenkin se rahatilanne huomioiden.

Kai se marraskuun pimeyskin on nujerrettavissa ja sitä jaksaa jotenkin harmaankin ajan yli taas. Kohta voisi jälleen kaivella joulukoristeitakin esille, se toisi valoa ja tunnelmaa.

lauantai 15. lokakuuta 2022

Arki luistaa

Flunssia ja köhiä ei ole varmaan paljoa nyt ollut näiden korona-vuosien aikana. Minullekin iski nuha nyt viikko-pari sitten ja edellisen kerran olin ollut köhässä noin peräti pari vuotta sitten. Kyllähän minullakin on tuossa välissä ollut korona hyvin lievin oirein mutta edellisestä ja erillisestä nuhasta oli jo vierähtänyt aikaa pitkäkin tovi. 

Noin puolitoista viikkoa olin tuossa kipeänä. Nuha alkoi pienin oirein mutta sitten tuli kova yskä ja yskä vaivasi etenkin öisin. Sain kyllä nukuttua hyvin mutta tunsin kuinka paljon ja kovaa yskin öisin. Kuumetta en kuitenkaan nähnyt edes tarpeelliseksi mitata tämän nyt olleen nuhan aikana, ei ollut olo niin huono kuitenkaan.

Tämä nuha piti minut kyllä lähes koko ajan kotona. Mitä nyt kaupassa kävin välillä. Mutta ei se helppoa ole olla kotonakaan yksin niin pitkiä aikoja, sitä alkaa väkisinkin kaipaamaan seuraa. No tällä viikolla oli tosi hyvä kun pääsi taas ihmisten ilmoille, olin kahtena päivänä tällä viikolla myös Klubitalolla. Kyllä piristi mieltä päivät Klubitalolla, siellä sitä sai taas seuraa ja sai myös muuta ajateltavaa omien murheidensakin tilalle.

Arki rullaa ihan hyvin tällä hetkellä. Minua on ilahduttanut muun muassa se että olen onnistunut vähän viivästyttämään vuorokausirytmiäni. Näin ongelmaksi tuossa kesällä oman vuorokausirytmini. Olin niin iltatorkku ja aamuvirkku. Menin nukkumaan yhdessä vaiheessa jopa illalla seitsemän aikaan ja heräsin sitten jo jopa jossain vaiheessa kolmelta aamuyöllä, enkä saanut uudelleen sitten enää unta. Tämä oli liian aikaista, oli niin kurjan tuntuistakin herätä niin aikaisin kun koko maa nukkuu vielä siihen aikaan monet tunnit. Oli paha rasti olla yksin hereillä niin monta tuntia.

No nyt olen onnistunut korjaamaan vuorokausirytmiäni jo jonkin verran. Menen yleensä siinä iltaysin aikaan maate ja herään joskus seitsemän-kahdeksan aikaan aamulla. Alkaa rytmi olemaan lähempänä jo sanoisin jopa tervettä rytmiä, vaikka voisi sitä nukkumaan menoa koittaa viivyttää vielä vaikka tunnilla. 

Olen saanut rytmiä korjattua siten että vähitellen viivästytin sitä. Ensin viikon verran menee nukkumaan vaikka puoli tuntia myöhemmin kun aiemmin on tottunut, sitten taas viikon verran puoli tuntia myöhemmin ja niin edelleen. Heti kerralla vuorokausirytmiä ei välttämättä saa haluamansa kaltaiseksi koska sitä on ensin niin väsynyt jo siihen aikaan mitä on tottunut olemaan. Minulla tämä aika oli yhdessä vaiheessa jopa jo seitsemän aikaan illalla.

Eihän kaikilla ole tällaisia ongelmia vuorokausirytmin kanssa. Mutta minulla mahdolliset ongelmat ovat olleet ihan todellisia. Kenties opin silloin kun olin työelämässä niin aikaisempaan vuorokausirytmiin. Silloin oli hyväkin mennä ajoissa maate että heräsi sitten pirteänä ja hyvin nukkuneena joskus muistaakseni viiden aikaan aamulla. Enkä ollut sitten tuota rytmiä korjannut vielä kuin vasta viime kuukausina. 

Nyt tällä hetkellä muuten arki sujuu ihan hyvin. Joitakin murheita kyllä on mutta niidenkään ei kannata antaa liikaakaan ohjata elämää. Minulle on tärkeää että elän aika itsenäisesti, elän omien tärkeinä pitämieni arvojen mukaan ja elän oman näköistä elämää. Minulle tärkeää on esimerkiksi urheilun seuraaminen ja itse harrastama liikunta. Joskus ennen seurasin urheilua paljonkin, viikonloppuisin ja etenkin lauantaisin oli varsin tuttua minulle sellaiset maratonputket urheilun parissa. Tuli lauantaisin monesti katsottua urheilua sellaiset jopa 11-12 tuntia lähes putkeen. 

Nuo "maratonit" penkkiurheilussa oli ihan viihdyttäviäkin. Sitä tuli ensin aamulla katseltua vaikka tallenteelta NHL- tai NBA-peli, sitten hiihtolajien maailmancupia, sen jälkeen hetki Valioliigaa, sitten Liigaa ja illan lopuksi taas NHL-matsia. Lauantait meni niin mukavasti urheilua seuratessa. Mutta joskus olen jopa tullut miettineeksi että annanko urheilun liikaakin ohjata omaa elämääni ja onko se jo jopa pakkomielteistä tai riippuvaisuuteen viittaavaa se into millä haalin aina näitä urheilut sisältäviä suoratoistopaketteja. Olen joskus muistaakseni ottanut asian puheeksi jo jossain näissä terapeuttisissa keskusteluissa mitä käyn A-klinikilla, kuntoutuspolilla tai diakoniassa. Ei siitä ole kuitenkaan mitään seurannut, ja olemme todenneet että hyvähän se on että elämässä on asioita jotka kiinnostaa niin paljon. 

Nyt viime viikkoina olen kyllä seurannut urheilua vähemmän. Enemmänkin voisi seurata taas. Tai kyllä minä urheilua seuraan yhä melko paljon urheilu-uutisia lukemalla ja tuloksia seuraamalla mutta livenäkin urheilua voisi katsella taas enemmän. 

Mutta kyllä arki tällä hetkellä sujuu. Minulle on tärkeää myös se että olisi onnellinen. Onnellisuutta saa ja saisi elämään lisää vaikka erilaisia mukaviakin asioita kokemalla. Käytän itse rahaakin tavaroiden sijasta elämyksiin ja kokemuksiin. Onnellisuus on sellainen asia mihin tähtään ihan päivittäisilläkin valinnoilla. 






tiistai 4. lokakuuta 2022

Miten ajattelu toimii?

Olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ajatteluun ja siihen mitä itsekin ajattelen. Nyt mennään kyllä niin varmaan laajaankin aihepiiriin että ei sitä yhdessä blogitekstissä vain käsitellä ja ei minulla ole itselläni edes paljoa tietoa ajattelusta. Jotain olen nyt viime päivinä lukenut netistä.

Ajattelen että ajattelu on sellaista mihin pystyy joskus itse vaikuttamaan mutta kyllä osa ajattelua on vain tyhmääkin päähän pälkähdystä, ja tahdosta riippumatonta ajattelua. Pakko olla, kun miettii omaakin ajattelua, niin osa on ihan selkeästi tahdosta riippumatonta. Sellaista mikä vain tulee mieleen tahtomatta. 

Perjantainakin mielessäni kävi psykiatrisen hoitajan luota lähtiessä ja oven sulkiessa että h***Ra kun et antanut minulle haluamaani vastausta. En minä tiedä oikein miksi noin ajattelin mutta en noin olisi kyllä ääneen sanonut, se oli vain päähän pälkähdys. Ensimmäiset sanat mitkä tuli mieleen. Ja tuottihan se pahaa mieltä koska tykkään tosi paljon tästä hoitajasta ja meillä on ollut hyviä terapeuttisia keskustelujakin.

Kai tähän liittyy jollain tavalla sekin kun sanotaan että älä nyt kaikkea sano mitä päähän pälkähtää tai mitä ajattelet. Ne on vain ajatuksia mutta en aina ymmärrä että miten ajattelu toimii ja mistä ne kaikki ajatukset päähän tulee.

Kiinnostaisi kyllä tietää enemmän ajattelusta. Mutta olen huomannut kyllä sen että osa ajattelua on kyllä sellaista mihin ei itse pysty oikein vaikuttamaan. Minä itse kyllä olen kova pohdiskelija ja siksikin kai tällaisiakin asioita nyt mietin.

Minulla on myös pakko-ajatuksia. Ollut jo teini-iästä lähtien. Olen minä niitä jo pitkään yksin miettinyt että mitä tämä sitten oikein on. Kun joskus tulee vaan tahdostani riippumattomasti mieleen että jotain pahaa pitäisi tehdä tai pitää katsoa jotain kohdetta tietyn monta kertaa tai jotain pahaa tapahtuu. 

Vasta kesällä sitten kun tarkemmin tutustuin netistä löytyvään tietoon ja artikkeleihin niin tajusin mitä ne voivat olla. Ja hain niihin heti myös apua, mutta ei kai niihin lääkityksen lisäksi oikein muu auta kuin että just on ajattelematta sen enempää asioita. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Pitkään minulla on näitäkin jo ollut. Kyse ei ole mistään tämän vakavammasta. En vaan voi mitään että näitä välillä tulee mieleen, ne on myös tahdosta riippumattomia. Mutta mieli ja alitajunta kai siinä tekee kepposet. Yleensä nämä ajatukset on aika pahoja, jotain mitä ei nyt missään nimessä haluaisi tehdä ja lähinnä tuottaa minullekin vain pelkoa, ahdistusta ja katumusta. 

Olen vain kiinnittänyt huomiota että viime päivinä nämä pakko-ajatukset ovat lisääntyneet. Ehkä siihen on syynä sekin että mieli on ollut rauhattomampi ja stressaantuneempi.

Mutta olen hyvin pärjännyt kaikki nämä vuodet pakko-ajatuksieni kanssa. Vähän ihmetellyt että mitä nämä oikein ovat ja joskus pahaa mieltä tuottanut. Mutta ei se oikein elämässä ole näkynyt. Olen vain yrittänyt olla niihin sen enempää reagoimatta. Ei minua koskaan ole hulluksi näiden pakko-ajatusten takia leimattu kun muut eivät ole niistä olleet edes tietoisia. Vasta nyt kesällä nämä nostin poliklinikalla esille. 

torstai 29. syyskuuta 2022

Aamuvirkku kirjoittaa

Minä täällä taas kykin jo tähän aikaan hereillä. Heräsin itse asiassa jo neljältä. Ei minulla töitä ole tai muutakaan minkä vuoksi pitäisi herätä aikaisin mutta olen tällä hetkellä vain tosi aamuvirkku tyyppi. Se on varmaan minunkin ikäisteni keskuudessa aika poikkeuksellista. Olen vaan ollut jo aika pitkään illan torkku ja aamun virkku. Olen usein herännyt neljän-viiden aikaan. Sitä kun herää neljän jälkeen ensimmäisen kerran niin sitten ei saa enää välttämättä uudelleen unta. 

En aina ole minäkään ollut aamuvirkku. Joskus oli täysin erilailla. Menin myöhään nukkumaan ja heräsin joskus yhdeksän-kymmenen maissa. Mutta ehkä työelämässä olleena opin tämän nykyisen vuorokausirytmin. Joskus se rassaa minua, etenkin kun kesällä heräsin jo välillä jopa kahden-kolmen aikaan. Aamut voi olla pitkiä kun herää aikaisin ja muu Suomi ei oikein ole samassa vuorokausirytmissä. Eikä toki tarvitse ollakaan. 

Se on kuitenkin pääasia että saa nukuttua. Minäkin nukuin silti tänä yönä sellaiset 8 tuntia mikä on jo ihan hyvin sekä ihan riittävä määrä unta. Kyllähän minä nukun vaikka nukunkin hieman poikkeavalla rytmillä.

Minulla on elämässäni myös tiettyjä tapoja. Niin kuin varmaan monella muullakin. Tapoja mitkä saattaa vain toistua, ehkä jopa ilman sen suurempaa merkitystä. Saatan olla jopa hieman riippuvainen persoona. Se peliriippuvaisuushan minulla esimerkiksi on vaikka nyt olen ollut jo jotain kymmenen kuukautta pelaamatta. No peliriippuvaisuus voi olla niin monenlaisilla eri tyypeillä, ei se ole välttämättä mikään merkki ihmisen luonteesta tai elämän muuten retuperällä olemisesta. Varsinkaan kun pelaamaan pääsee niin helpolla tänä päivänä vaikka netissä. 

Mutta on minulla tapoja joita toistan ehkä jopa päivästä toiseen. Minulla ei välttämättä ole edes mitään niin syvällistä merkitystä jollakin tavalla, toistan sitä vaan usein. Yksi tapa on olla tiiviisti yhteydessä isäni kanssa. Toisaalta tämän taustalla on kyllä syynsäkin, välitän lähimmäistäni tosi paljon ja pidän tärkeänä olla yhteydessä heihin. Eihän minulla enää ole kuin isäni ja siskoni perheineen mutta ehkä sitä jopa tärkeämpää on olla yhteydessä heihin keitä vielä hengissä on.

Luulen että isäni on myös hieman yksinäinen ikäihminen joten on hyvä pitää yhteyttä häneen. Sellaista juttelua se yleensä on, viestien avulla. Pitää sitä läheissuhdetta yllä vaan, kun vähän jotain juttua heittää. Isäni ei oikein tykkää puheluista, luulen myös niin ja hän on itse sanonut niin. Siksi lähinnä vain viestittelen. Ja siskoni kanssa olen yhteydessä Whats apilla. 

Meillä on ehkä poikkeuksellisenkin läheiset välit isäni kanssa mutta se merkitsee minulle paljon. Olen oppinut läheisten merkityksen kun olen äitini ja veljeni menettänyt menehtymisten vuoksi. Olen itse tuumannut että se merkitsee eniten elämässä minkä menetys tekee eniten kipeää, minua ei ole satuttanut mikään niin paljoa täällä maailmassa sitten kuitenkaan kuin äidin ja veljen kuolemat ja oman terveyden reistailu. 

Mutta olen tyyppi jolla sitten kuitenkaan ei ole aina niin tarkoin mietittyä merkitystä jollekin tekemiselle tai asialle. Sitä vain tulee tehtyä jotain ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Osaan tarvittaessa olla aika rentokin tyyppi.

Olen vain viime viikkoina käynyt raskaita aikoja läpi. Ja ollut ehkä liian yksinkin. Toivottavasti saisin joskus edes apua ja neuvoja minäkin. Ihminenhän minäkin olen joka ei välttämättä handlaa ihan kaikkea kokemattomuudenkin ja puhtaan tietämättömyyden takia. En nyt sen tarkemmin ala ainakaan vielä kirjoittamaan mitä olen kokenut mutta ei nämä viime viikot ihan helpoimpia ole ollut. No, nyt näyttää siltä että aurinko alkaa taas vähitellen paistamaan. Myrskyn jälkeen on ehkä sittenkin poutasää.

lauantai 10. syyskuuta 2022

Mieli virkeänä lempilajien ansiosta

Koen itseni onnen pojaksi siinä mielessä että olen löytänyt elämääni niitä mielenkiinnon kohteita. Asioita jotka minua kiinnostavat ja tykkään viettää tällaisien asioiden parissa paljon aikaa, toisinaan jopa päivästä toiseen. Monella meistä on omat juttunsa ja erilaisuutta on tässäkin valossa hyvä ymmärtää. Jollain toisella voi olla erilaisia kiinnostuksen kohteita ja lempiaktiviteetteja mutta eivät ne ole välttämättä yhtään sen huonompia kuin omat jutut, vaikka ne voisi erilaisia ollakin.

Koen kuitenkin tärkeäksi että me löytäisimme elämään niitä omia lempilajeja ja asioita jotka kiinnostaa ja joiden parissa tykkää viettää vapaa-ajallakin aikaa. Ilman tällaisia asioita elämä voisi jopa masentaa, voisi masentaa se jos mikään ei kiinnostaisi ja voisi olla vaikeaa innostua. Elämä silloin on uskoakseni ankeampaa jos mikään ei oikein kiinnosta kuin silloin kun elämässä on jopa intohimon kohteita.

Minä olen onnellinen ainakin sen asian suhteen että olen löytänyt elämääni asioita joita tykkään tehdä ja joiden parissa tykkään viettää aikaa ja asioita joita tykkään seurata. Se on mielellekin niin antoisaa, se on mukava tunne kun joku asia jaksaa vielä tässäkin iässä oikein innostuttaa ja jota tekee tai seuraa oikein mielellään. 

Minulle urheilun seuraaminen on sellainen asia mitä tykkään todella paljon tehdä. Urheilun seuraaminen vie elämästäni ison osan, tykkään katsella urheilua televisiosta paljon, minulla on muutamakin eri suoratoistokanava jolta urheilua katselen ja minulla on myös paikallisten urheiluseurojen HPK:n ja naisten Lentopallokerhon kausikortit nykyään. Asun lähellä jäähallia ja Loimua-areenaa jossa lentispelit pelataan ja tykkään käydä matseja katselemassa usein. Voi leikkisästi minunkin tapauksessa kutsua peli"areenoita" kuin toisiksi olohuoneiksi, kun ne ovat niin lähelläkin asuntoani. Peleihin ei tule lähdettyä ainakaan sen takia että pitkä matka matseihin vituttaisi ja ei jaksaisi lähteä, kummallekin peli"areenalle" on asunnoltani matkaa korkeintaan vain kymmenen minuuttia.

Ja onhan minulla muitakin asioita joita tykkään seurata. Itseasiassa pidän itseäni ihmisenä joka on kiinnostunut monesta aihealueesta, musiikista, teatterista, urheilusta... Tykkään seurata paljon kulttuuria ja käydä katselemassa erilaisia näytöksiä. Nykyään tykkään katsella myös Big Brotheria, minulla on 24/7 ja olen jossain määrin tuohon jopa koukussa. En ole vuosiin BB:tä katsellut mutta nyt katselen.

Se on hieno juttu että meillä olisi asioita joiden parissa tykkää viettää aikaa. Tällaisia lempilajeja. Osa tällaisista lajeista on noussut elämään jopa harrastuksiksi. Minulla itselläni on positiivisin tilanne harrastusten suhteen kuin mitä on vuosiin ollut. Usein olen saanut nimettyä harrastuksieni joukkoon vaivalla vain yhden harrastuksen mutta nyt tänä syksynä tilanne on paljon valoisampi ja olen ilahtunut tästä.

Hyödynnän Klubitalon liikuntavuoroja. Tiistaisin käyn Klubitalon uintivuorolla uimassa uimahallissa. Jäsenetuna pääsee tuolloin uimaan vain 3 eurolla ja tykkään paljon uimisesta ja käyn nykyään uimassa lähes joka tiistai. Torstaina on taas Klubitalon liikuntasalivuoro, liikuntasali on myös uimahallin liikuntasali. Tuolloin pelataan usein erilaisia pallo- ja mailapelejä, ollaan pelattu muun muassa salibandyä ja sulkapalloa. 

Tykkään todella paljon kun olen löytänyt elämääni muitakin liikunnallisia harrastuksia kuin vain kävelyn. Pelkkään kävelyyn usein jopa kyllästyin vaikka jaksoinkin silti liikkua aktiivisesti. Mutta nyt kun on muitakin liikuntalajeja mitä harrastan niin ei liikuntaan enää niin kyllästy ja saa liikuntaa monipuolisemmin. Liikun itse melko aktiivisesti ja arvostan hyvää kuntoa ja liikkumista.

Oman kuntoilun lisäksi tykkään tosiaan harrastuksenakin seurata urheilua paljon. Minulla on myös nykyään paikallisten urheiluseurojen jääkiekkojoukkue HPK:n ja naisten lentopallojoukkue Lentopallokerhon kausikortit. Tavoitteenani on tästä syksystä alkaen käydä paljon lätkäpeleissä, kausikortilla pääsee maksullisiin miesten ja naisten peleihin täällä Hämeenlinnassa sekä A-nuorten peleihin pääsee ilmaiseksi, pyrin monipuolisesti tällä kaudella käydä niin nuorten, naisten kuin miestenkin peleissä. En ole aiemmin käynyt lätkää katselemassa kuin lähinnä miesten pelejä, mutta nyt olen ainakin naistenkin peleistä innostunut kai etenkin tuon kausikortin vuoksi kun sillä "kausarilla" pääsee myös naisten peleihin.

Tänä viikonloppuna naisten jääkiekkokausi avataan täällä Hämeenlinnassa. On tällainen "turnaus" täällä. Naisten pääsarjan jokainen kymmenen joukkuetta pelaa viikonlopun aikana täällä Hämeenlinnassa kaksi peliä. Pelejä on yhteensä tänä viikonloppuna kymmenen ja jos pelejä seuraa monipuolisesti niin saa hallilla viettää nyt paljon aikaa. Tänäänkin ensimmäinen peli alkaa jo kello 11 ja päivän viimeinen peli loppuu joskus 19 jälkeen, minä ajattelin seurata tänä viikonloppuna kattavasti pelejä.

Lätkäkausikortin lisäksi minulta löytyy nykyään myös lentopallokausikortti. Kävin elokuussa katselemassa kaksi harjoitusmaaottelua Suomen ja Sveitsin välillä, kiinnostuin ja tykkäsin lentiksestä ja innostuin niin paljon että hommasin tosiaan paikallisen seuraylpeyden Lentopallokerhon peleihin kausikortin. Lentopallo on oikein mukava laji seurata.

Minulla on nyt monia eri harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Olen käynyt myös tutustumassa paikallisen Sydänyhdistyksen toimintaan ja olen aikeissa lähteä myös heidän toimintaan, Sydänkahviloihin ja liikuntatoimintaan mukaan ainakin jossain määrin. 

Hyvää viikonloppua kaikille. Harrastetaan ja liikutaan taas tänäkin viikonloppuna ja pidetään mielet virkeänä.






lauantai 27. elokuuta 2022

Pelko nimeltä repsahtamisen vaara

Elämässäni on läsnä päivästä toiseen pelko repsahtamisesta. Ja onhan elämäni jokapäiväistä taistelua repsahtamista vastaan. Minulla on kaksi riippuvaisuutta, toinen on alkoholismi ja toinen rahapeliriippuvaisuus. Koen itse että eniten sinnikkyyttä minulta vaatii olla pelaamatta rahapelejä.

Sellaisen lääkkeen käyttö kuin antabus tuo minulle kuitenkin hyvin turvaa pärjätä alkoholismin kanssa. Minä pelkään sen verran paljon antabuksen ja alkoholin samanaikaisesta käyttämisestä mahdollisesti seurautuvaa reaktiota että en uskalla juoda alkoholia nyt kun käytän antabusta. Kaikille antabus ei kai luo samanlaista ja yhtä tehokasta turvaa alkoholia vastaan mutta minulle se luo kyllä hyvän turvan. Vielä kun pystyn ottamaan antabusta oma-alotteisesti ja päivittäin.

Tämän vuoksi en pelkääkään sortumista taas juopottelemaan läheskään niin paljon kuin sortumista pelaamaan. Ei alkoholismi ole aiheuttanut minulle pelkoa jota pelkäisin päivästä toiseen. Lisäksi koen että pelaamalla voi saada huomattavasti nopeammin elämän palasiksi ja rahaa uppoamaan isoja summia peleihin, toisin kuin juomalla alkoholia. Alkoholin liikajuomisellakin voi saada toki elämän repaleiseksi mutta ei ehkä niin nopeasti.

Rahapeliriippuvaisuus on mielessäni päivästä toiseen. Joudun tekemään pääni sisällä töitä päivittäin taistelussa rahapeliongelmaa vastaan. Rahapeliongelma oli minulle kuitenkin iso ongelma, etenkin kun suhteuttaa pelaamiseen vaikka kuukausittain menneet rahat tulotasooni nähden. Ja onhan tietenkin rohkeata paljastaa summia joita olen pelannut mutta teen sen siksi että saan tekstini näyttämään siltä että tiedän mistä puhun ja että osoitan että minulle rahapeliongelma oli oikeasti iso ongelma. Viimeksi kun pelasin rahapelejä viime vuoden marraskuussa niin meni peleihin jo kuukauden aikana jopa 1000 euroa!

Taistelu tosiaan rahapeliongelmaa vastaan on päivittäistä sinnittelyä ja työn tekoa. Tiedän mitä paskaa isoista peliongelmista elämään voi seurata. Se on aika iso paketti ongelmia mitä pahimmillaan voi kuitenkin pelaamisesta aiheutua. Tulee ensinnäkin rahahuolia, rahaongelmia ja sitä että ei tulekaan tehtyä enää edes tarpeellisia ruokaostoksia vaan rahat menee uhkapeleihin tärkeiden rahan käyttökohteiden sijaan. 

Lisäksi uhkapelaamisella voi olla vakavia seurauksia mielelle. Tulee stressiä ja huolta, taistelua ja rimpuilua siitä miten saa taas pelikierteen poikki ja paljon huonoa fiilistä. Siksi minullakin on tullut jopa pelkoa repsahtamismahdollisuudesta. Pelaamisesta seuraa usein niin paljon huonoja seurauksia että pelkää oikein mahdollista seuraavaa repsahtamista. Ja kun elämä ja rahatilanne lähtee menemään mahdollisesti nopeastikin päin prinkkalaa. 

Uskon kuitenkin että mitä pidempään pystyn olemaan pelaamatta ja aikaa kuluu niin luotto itseeni kasvaa. Kohtaan mahdollisesti hetkiä ja tilanteita jolloin tekisi mieli pelata mutta pystyn sanomaan ei, mieli vahvistuu ja luotto kasvaa. Ehkä se pelkokin vähitellen pienenee ajankin myötä. Näkee että pärjään taistelussa rahapeliriippuvaisuutta vastaan, voin luottaa itseeni ja ei tarvitse pelätä. 

Ehkä elämä olisi vielä onnellisempaa ilman taistelua rahapeliongelmaa vastaan ja ilman pelkoa rahapelaamisesta. Mutta pystyn elämään tällä hetkellä kuitenkin hyvää elämää ja tosiaan, elämä on pitkään ollut jo hallinnassa myös riippuvaisuuksien suhteen. Mutta elämä on osoittanut sen että se voi olla todella haurastakin. Ei tarvitse välttämättä kuin pieni alkusysäys ja kohta on taas elämässä pohjakin vastassa. Uhkapelitkin tuppaa olemaan sellainen helposti pahentuva ongelma, että ei tarvitse kuin pienen kokeilun ja kohta on taas kierre päällä ja tonni mennyt peleihin. 

Olen todennut lähinnä itse itselläni olevan rahapeliongelman. Olenhan aiemminkin elämässäni jonkin verran pelannut rahapelejä, nettikasinopelejä ja harrastanut vedonlyöntiä mutta joskus vuonna 2017 havahduin ensimmäisen kerran siihen että pelaamiseni ei pysynyt enää hallinnassa. Aluksi peleihin meni ihan pieniäkin summia mutta koko ajan ongelma on sen akuuttina ollessa kasvanut ja viime vuoden marraskuussa peleihin menikin jo se tuhat euroa. Ja se on jo kyllä sitten minullekin järkyttävän iso summa.

Nyt on kuitenkin pitkään näyttänyt jo hyvältä ja elämä pysynyt hallinnassa. Olen pystynyt hienosti olemaan jo edelliset 9 kuukautta pelaamatta rahapelejä. Ehkä se vaati sen totaalisen kaiken menemisen päin helvettiä ja sen tonnin uppoamisen peleihin, samalla sitä kokee kuitenkin kovan herätyksen. Viime vuoden marraskuun jälkeen en olekaan sitten rahapelejä pelannut.

Vaikka en ole pelejä pelannut niin ei ne pelit ole silti minullakaan unholassa vaan joudun tosiaan päivittäin tekemään töitä sitä peliongelmaa vastaan. Minulle tulee mielihaluja pelata yhä nykyään ja tilanteita jolloin tekisi mieli kaivaa kuvetta taskun pohjalta ja mennä pelaamaan. Tällaisia tilanteita kohtaan vaikka ravintolassa ja kaupassa peliautomaatin ohi kävellessäni. 

Yhdeksän kuukautta pelaamatta on hieno ja pitkä aika jo sekin ja toivottavasti se vain jatkuu. Liian isoa palaa en kerralla kuitenkaan haukkaa nytkään ja lupaa olla pelaamatta koko loppuikääni vaan päivä kerrallaan menen eteenpäin. 

Minua auttaa ja tukee yhä tänäpäivänäkin ne tiedot ja kokemukset mitä sain viime syksynä kun olin vertaistukipuhelinpalvelussa. Minulle soitti viikottain pelaamisen myös katkaistua saanut peliongelmainen joka oli myös koulutettu, hän antoi minulle tukea ja ymmärrystä. Lisäksi minua auttaa yhä kun muistelen sitä parin vuoden takaista vertaistukiryhmää täällä Hämeenlinnassa.

Tulee fiilis että ei ole yksin vaan ymmärtäjiä, mahdollisesti samaa kokeneitakin on ympärillä ja lisäksi on muuta tukiverkostoa. Heikkoina hetkinä voin saada turvaa just siitä ajatuksesta että en ole yksin.