Ulkona on jokseenkin syksyinen ilma. On harmaata ja pilvistä, osin jopa märkää. Keli näyttää tylsältä ja kurjalta. Ilma ei varmaan muuten haittaisi, mutta nyt on jouluaatto. Maassa pitäisi olla lunta, pakkasen olisi paukuttava ja kylmän tuulen puhallettava. Nyt ulkona vallitseva sää on kaukana jouluisesta kelistä.
Onneksi Joulupukki lienee sen verran äveriäs mies, että hänellä on varmasti ollut varaa hankkia itselleen urheiluauto tai moottoripyörä, jolla pääsee paketit tänään jakamaan. Reki, kun ei lumettomassa maassa kulje.
Vietämme isämme kanssa joulua kaksin Parolassa synnyinkodissani. Joulumme tulee luultavammin sujumaan rauhallisessa ja hiljaisessa tunnelmassa. Ilmassa leijuu varmasti ripaus haikeuttakin. Vielä ei ole oikein tottunut siihen totuuteen, että vietämme isäni kanssa joulua kahdestaan. Äitini ja veljeni ovat pois keskuudestamme.
Laskimme äsken, että tämä olisi jo neljäs peräkkäinen joulu ilman äidin läsnäoloa. Äitini menehtyi kesällä 2011, mutta jo vuoden 2010 joulun äitini joutui viettämään sairaalassa. Veljeni poistui puolestaan täältä maan puoleisesta paratiisista kesällä 2012.
Joulumme tulee sujumaan melko perinteisissä merkeissä. Niin kuin luultavammin monella muullakin suomalaisella. Tosin riisipuurot jätimme tämän vuoden jouluaattona keittämättä. Siinä, missä olemme varmaan jokaisena aiempana jouluna lusikoineet riisipuuroa kitusiimme samaan aikaan, kun olemme katselleet joulurauhan julistusta televisiosta, niin nyt tänään joulurauhan julistuksen aikaan tyydyimme keittämään vain kahvit ja syömään piimälimpun viipaleita.
Aamulla minä myös keittiöalan mestarina pistin imelletyn perunalaatikon valmistumaan ja paistoin joulutortut. Tai perunalaatikon valmistamista minun pitää vielä kohta jatkaa. Olen sen tehnyt vasta siihen pisteeseen, että olen saanut perunat kuorittua, keitettyä ja soseutettua. Sekä tuo sose höystettynä fariinisokerilla ja vehnäjauhoilla on ollut nyt parin tunnin ajan imeltymässä. Kohta jatkan perunalaatikon valmistamista ja saan pistää loorat myös uuniin.
Joulu on iso juhla. Meillä joulun viettoon kuuluu saunominen, jouluruokien syöminen, lahjapakettien avaaminen ja sitten ihan vain juhlallinen hengailu. Tarkoittaen perushengailua, mutta koska se tapahtuu jouluna, niin on kyseessä tietenkin juhlallinen hengailu.
Nappaan suklaakonvehdin suuhuni ja totean, että joulu on varmasti ennen kaikkea rauhoittumisen aikaa. Joulu on rauhoittumisen aikaa myös kirjoittamisen osalta, vaikka piti sitä tänäänkin silti jotain päästä naputtelemaan.
Jouluna on hienoa myös kuunnella joululauluja ja iltaisin ihailla pimeää tähtitaivasta. Suosikkijoululauluni on Näin sydämeni joulun teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!