Pelko nimeltä repsahtamisen vaara

Elämässäni on läsnä päivästä toiseen pelko repsahtamisesta. Ja onhan elämäni jokapäiväistä taistelua repsahtamista vastaan. Minulla on kaksi riippuvaisuutta, toinen on alkoholismi ja toinen rahapeliriippuvaisuus. Koen itse että eniten sinnikkyyttä minulta vaatii olla pelaamatta rahapelejä.

Sellaisen lääkkeen käyttö kuin antabus tuo minulle kuitenkin hyvin turvaa pärjätä alkoholismin kanssa. Minä pelkään sen verran paljon antabuksen ja alkoholin samanaikaisesta käyttämisestä mahdollisesti seurautuvaa reaktiota että en uskalla juoda alkoholia nyt kun käytän antabusta. Kaikille antabus ei kai luo samanlaista ja yhtä tehokasta turvaa alkoholia vastaan mutta minulle se luo kyllä hyvän turvan. Vielä kun pystyn ottamaan antabusta oma-alotteisesti ja päivittäin.

Tämän vuoksi en pelkääkään sortumista taas juopottelemaan läheskään niin paljon kuin sortumista pelaamaan. Ei alkoholismi ole aiheuttanut minulle pelkoa jota pelkäisin päivästä toiseen. Lisäksi koen että pelaamalla voi saada huomattavasti nopeammin elämän palasiksi ja rahaa uppoamaan isoja summia peleihin, toisin kuin juomalla alkoholia. Alkoholin liikajuomisellakin voi saada toki elämän repaleiseksi mutta ei ehkä niin nopeasti.

Rahapeliriippuvaisuus on mielessäni päivästä toiseen. Joudun tekemään pääni sisällä töitä päivittäin taistelussa rahapeliongelmaa vastaan. Rahapeliongelma oli minulle kuitenkin iso ongelma, etenkin kun suhteuttaa pelaamiseen vaikka kuukausittain menneet rahat tulotasooni nähden. Ja onhan tietenkin rohkeata paljastaa summia joita olen pelannut mutta teen sen siksi että saan tekstini näyttämään siltä että tiedän mistä puhun ja että osoitan että minulle rahapeliongelma oli oikeasti iso ongelma. Viimeksi kun pelasin rahapelejä viime vuoden marraskuussa niin meni peleihin jo kuukauden aikana jopa 1000 euroa!

Taistelu tosiaan rahapeliongelmaa vastaan on päivittäistä sinnittelyä ja työn tekoa. Tiedän mitä paskaa isoista peliongelmista elämään voi seurata. Se on aika iso paketti ongelmia mitä pahimmillaan voi kuitenkin pelaamisesta aiheutua. Tulee ensinnäkin rahahuolia, rahaongelmia ja sitä että ei tulekaan tehtyä enää edes tarpeellisia ruokaostoksia vaan rahat menee uhkapeleihin tärkeiden rahan käyttökohteiden sijaan. 

Lisäksi uhkapelaamisella voi olla vakavia seurauksia mielelle. Tulee stressiä ja huolta, taistelua ja rimpuilua siitä miten saa taas pelikierteen poikki ja paljon huonoa fiilistä. Siksi minullakin on tullut jopa pelkoa repsahtamismahdollisuudesta. Pelaamisesta seuraa usein niin paljon huonoja seurauksia että pelkää oikein mahdollista seuraavaa repsahtamista. Ja kun elämä ja rahatilanne lähtee menemään mahdollisesti nopeastikin päin prinkkalaa. 

Uskon kuitenkin että mitä pidempään pystyn olemaan pelaamatta ja aikaa kuluu niin luotto itseeni kasvaa. Kohtaan mahdollisesti hetkiä ja tilanteita jolloin tekisi mieli pelata mutta pystyn sanomaan ei, mieli vahvistuu ja luotto kasvaa. Ehkä se pelkokin vähitellen pienenee ajankin myötä. Näkee että pärjään taistelussa rahapeliriippuvaisuutta vastaan, voin luottaa itseeni ja ei tarvitse pelätä. 

Ehkä elämä olisi vielä onnellisempaa ilman taistelua rahapeliongelmaa vastaan ja ilman pelkoa rahapelaamisesta. Mutta pystyn elämään tällä hetkellä kuitenkin hyvää elämää ja tosiaan, elämä on pitkään ollut jo hallinnassa myös riippuvaisuuksien suhteen. Mutta elämä on osoittanut sen että se voi olla todella haurastakin. Ei tarvitse välttämättä kuin pieni alkusysäys ja kohta on taas elämässä pohjakin vastassa. Uhkapelitkin tuppaa olemaan sellainen helposti pahentuva ongelma, että ei tarvitse kuin pienen kokeilun ja kohta on taas kierre päällä ja tonni mennyt peleihin. 

Olen todennut lähinnä itse itselläni olevan rahapeliongelman. Olenhan aiemminkin elämässäni jonkin verran pelannut rahapelejä, nettikasinopelejä ja harrastanut vedonlyöntiä mutta joskus vuonna 2017 havahduin ensimmäisen kerran siihen että pelaamiseni ei pysynyt enää hallinnassa. Aluksi peleihin meni ihan pieniäkin summia mutta koko ajan ongelma on sen akuuttina ollessa kasvanut ja viime vuoden marraskuussa peleihin menikin jo se tuhat euroa. Ja se on jo kyllä sitten minullekin järkyttävän iso summa.

Nyt on kuitenkin pitkään näyttänyt jo hyvältä ja elämä pysynyt hallinnassa. Olen pystynyt hienosti olemaan jo edelliset 9 kuukautta pelaamatta rahapelejä. Ehkä se vaati sen totaalisen kaiken menemisen päin helvettiä ja sen tonnin uppoamisen peleihin, samalla sitä kokee kuitenkin kovan herätyksen. Viime vuoden marraskuun jälkeen en olekaan sitten rahapelejä pelannut.

Vaikka en ole pelejä pelannut niin ei ne pelit ole silti minullakaan unholassa vaan joudun tosiaan päivittäin tekemään töitä sitä peliongelmaa vastaan. Minulle tulee mielihaluja pelata yhä nykyään ja tilanteita jolloin tekisi mieli kaivaa kuvetta taskun pohjalta ja mennä pelaamaan. Tällaisia tilanteita kohtaan vaikka ravintolassa ja kaupassa peliautomaatin ohi kävellessäni. 

Yhdeksän kuukautta pelaamatta on hieno ja pitkä aika jo sekin ja toivottavasti se vain jatkuu. Liian isoa palaa en kerralla kuitenkaan haukkaa nytkään ja lupaa olla pelaamatta koko loppuikääni vaan päivä kerrallaan menen eteenpäin. 

Minua auttaa ja tukee yhä tänäpäivänäkin ne tiedot ja kokemukset mitä sain viime syksynä kun olin vertaistukipuhelinpalvelussa. Minulle soitti viikottain pelaamisen myös katkaistua saanut peliongelmainen joka oli myös koulutettu, hän antoi minulle tukea ja ymmärrystä. Lisäksi minua auttaa yhä kun muistelen sitä parin vuoden takaista vertaistukiryhmää täällä Hämeenlinnassa.

Tulee fiilis että ei ole yksin vaan ymmärtäjiä, mahdollisesti samaa kokeneitakin on ympärillä ja lisäksi on muuta tukiverkostoa. Heikkoina hetkinä voin saada turvaa just siitä ajatuksesta että en ole yksin.