Pysähdys

Äitini kuolema pysäytti minut. Se oli elämäni rajuin vastoinkäyminen. Suunnaton menetys sai pohtimaan asioita. Julmuudensa vuoksi takaisku oli varsin opettavainen. Pisti tarkastelemaan käyttäytymistäni ja ajatusmaailmaani. Jalostamaan itseäni.

Sain äidiltäni valtavasti. Hän teki poikkeuksellisen paljon eteeni. Huolehti minusta ja holhosi minua. Olin perheen kuopus ja ikuinen pikkupoika äidilleni. Lisäksi hän jäi varhain eläkkeelle sairautensa vuoksi. Hoitaen asioitani hän sai sisältöä omaan elämäänsä. Tiedostin sen, enkä halunnut kieltää häntä.

Äitini kuoltua minulla ei enää ole samanlaista tukipilaria elämässäni. On lopullisesti aikuistuttava. On oltava itse vastuussa omasta elämästään. Isäni on elossa vielä, mutta äidin kuolema oli kovempi isku hänelle. Minun on pikemminkin oltava hänelle tukena. Onneksi kyvytön en ole hoitamaan omia asioitani. Äitinikin tiedosti sen. Yksin pärjääminen ei tule olemaan ongelma. Asian sisäistäminen vie vain aikansa.

Äitini kuolema pisti tajuamaan myös elämän rajallisuuden. Jokainen päivä voi olla minulle tai rakkaalleni viimeinen. Tämän tajusin jo pari vuotta sitten Kauhajoella. Nyt sain siitä vielä koskettavamman näytön. On elettävä sen mukaisesti. Nautittava elämästään. Uurastettava tavoitteidensa eteen. Ennen kaikkea osoitettava välittämisensä lähimmäisilleen.

Onneksi tiemme äitini kanssa päättyi hyvissä väleissä. Riitelimme harvoin. Hän tiesi, että välitin hänestä. Hänen viimeisinä elinaikoinaankin koimme iloisia yhteisiä hetkiä sairaalassa. Järjestin hänelle juhlatkin Suomen voitettua maailmanmestaruuden. Vein hänelle kukkapuskan, täytekakun ja kaksi lasten kuohujuomapulloa. Äitini piristyi roimasti, mikä oli tarkoituskin. Onkin elettävä siten, että kaikkien muidenkin rakkaiden ihmisten kanssa taival päättyisi yhtä lämpimissä väleissä.

Äidiltäni sain esimerkillisen kasvatuksen. Parhaiten kunnioitan sitä elämällä niin, että hänen työnsä hedelmät näkyvät minussa. On käyttäydyttävä hyvin. Oltava ahkera ja toimelias. Oltava säästeliäs ja nöyrä. Nöyristellä ei silti saa ketään. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. On elettävä siten, että pärjää elämässään. On puolustettava omia oikeuksiaan. Autettava toisia. Alkoholikäyttäytymistäkin on parannettava.

Äidin kuolema on pahinta, mitä voin kokea. Tulen silti selviämään siitä. Tämän jälkeen selviän hyvin monesta muustakin takaiskusta. Opin arvostamaan elämää. Henkinen kovuus lisääntyy. Enää elämäänsä ei osaa suhtautua yhtä kriittisesti. Tietää, mikä oikeasti on tärkeää.