torstai 29. maaliskuuta 2012

Intohimo tekee onnelliseksi

Rakas harrastus on ihmiselle arvokas. Minulle sellainen on ryyppääminen. Juopottelu on iltojeni ilo, nautin siitä.

Suhtaudun ryyppäämiseeni intohimoisesti. Tahdon jalostua siinä entistä etevämmäksi. Päämääräni on onnistua juomaan yhä suuremman määrän kaljaa ennen sammumistani.

Kirkas pyrkimykseni vahvistaa entisestään intohimoani juomistani kohtaan.

Tavoitteeni saavuttaminen vaatii roimasti tahtoa. Täytyy juoda monta känniä tullakseen päteväksi juopottelijaksi. Ohessa on kärsittävä myös rutkasti krapuloita.

Salattujen elämien Seppo Taalasmaa on idolini. Tahdon hänen kaltaisekseen.

Intohimoisen harrastukseni vuoksi olen vireä ja onnellinen.

Huomenna teen taas sitä, minkä parhaiten taidan. Ryypiskelen.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kevään jännittävin!

Ilves ja Sport ryhtyvät illalla taistelemaan elämästä ja kuolemasta, painajaisesta ja unelmasta.

Puolueettomalle sällille liigakarsinnat ovat kevään kiihkein pudotuspelisarja. Jännitettävää piisaa.

Vaikka järjellä pohdittuna jännitettävää ei pitäisi olla tippaakaan. Tupsukorvat ovat pelaajamateriaaliltaan valtavasti vaasalaisia edellä, Ilveksen pitäisi murskata hakkelukseksi Sport.

Kaikki ei aina mene kuitenkaan kuin Strömsössä. Sportilla on henkinen etulyöntiasema, joukkue on voittanut Mestiksen, Ilves kontannut liigassa ja jäänyt jumboksi.

Vaasalaisryhmässä vallitsee parempi itseluottamus ja ilmapiiri. Mikäli ovat käsitelleet Mestis-mestaruutensa oikein. Masut eivät ole täyttyneet liikaa, nöyryyttä riittää todellisen riemun metsästykseen.

Tamperelaiset puolestaan kannattelevat hartioillaan hurjaa painetta. Suomen perinteikkäimmälle lätkäkaupungille olisi katastrofi, mikäli Ilves -SM-liigan kautta aikain menestyksekkäin seura- valahtaisi ulos sarjasta.

Hikoiltavaa riittää siinäkin, tuleeko Ilveksestä ensimmäinen liigajoukkue sitten kauden 1998-1998, mikä tipahtaa liigasta. Keväällä 1999 KalPa lähti hakemaan vauhtia kuudeksi kaudeksi Mestiksestä.

Entä toteutuuko Sportin unelma vihdoin? Keväinä 2009 ja 2011 vaasalaisilla oli siihen jo mahdollisuus, sanooko kolmas kerta toden?

Faniensa tuesta se ei ainakaan kiinni jää. Perjantaina Tampereella ulvovat liki 3000 vaasalaista! Se mykistää jokaisen.

Tämä pojankoltiainen ainakin virittäytyy illalla Mestis-tv:n äärelle vahtaamaan kevään jännittävintä spektaakkelia. Ja suomalaiseen tapaan on altavastaajien puolella.

Keväällä 2009 vaasalaisten liigaan nousu kariutui tolppavetoon kuudennen karsintaottelun jatkoajalla. Tällä kertaa se ei toivottavasti kariudu mihinkään.

SM-liiga tarvitsee uutta väriä, Sportista.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

"Intohimoni on kasvanut"

Ville Heinon toinen kausi toimittajana on päättymässä. Kausi syvensi Heinon toimittajahommia, sillä Jatkoaika.comin tehtävien rinnalle tuli apupojan pesti Ilta-Sanomissa. Vaikka Kerhon kausi sujui surkeasti, niin silti Heino nautti joka päivä toimittajan hommistaan.


- Mitä enemmän olen näitä hommia tehnyt, niin sitä enemmän intohimoni toimittajan työhöni on kasvanut. Tää on selkeästi mun juttu ja jatkossa teen entistä ahkerammin duunia, että saisin tästä hommasta vielä itselleni palkkatyön.

- Hiljattain aloitin opiskelemaan tiedotusoppia avoimessa yliopistossa. Siinä piisaa duunia seuraaville kuukausille, sillä lukumateriaalia ja tehtäviä on paljon. Hain myös muutamaan ammattikorkeakouluun, missä koulutetaan medianomeja. Ykköshakupaikakseni sijoitin Kouvolan amk:n.

Lisäintoa toimittajana kehittymiseen Heino paljastaa saaneensa perjantaina Iskelmäbaarissa. Silloin hän pääsi keskustelemaan hetken Urheilulehden kriitikon Petteri Sihvosen kanssa.

- Juttelimme tovin Jatkoaika.comista lähinnä minun näkökulmastani. Sihvosen mielestä minulla on hyvä mahdollisuus tehdä samanlainen läpimurto Jatkoajan kautta kuin mitä hänen aisaparinsa Esko Seppänen teki aikoinaan. Sihvonen piti minun kannaltani tärkeänä, että olen jo päässyt pieneen rooliin Ilta-Sanomiin, sillä sitä kautta minulla on mahdollisuus kiinnostuttaa isomman urheilumedian toimituksen päällikkö. Hän kehui myös Jyrki Louhesta kesällä tekemääni juttuani loistavaksi.

Kehuja Heinolle on matkansa varrella kertoneet muutkin kuin Sihvonen, niin Louhen jutusta kuin muistakin jutuista. Heino painottaa, että kehut täytyy käsitellä oikealla tavalla, niistä täytyy ammentaa intoa jalostumiseen.

- Saamani kehut vankentavat uskoani siihen, että minusta voisi olla toimittajaksi ja sitä kautta ne lisäävät tahtoa kehittymiseeni. Olennaista on kuitenkin, miten kehut käsittelee. Ei saa tippaakaan tulla ylimieliseksi. Täytyy käsittää mitä menestyminen ja jalostuminen vaativat. Ne vaativat nöyryyttä ja lujaa duunia. Sitä olen valmis tekemään. Finlandian soitan vasta sitten, kun olen päämäärässäni.

Kehujen ohella Heino painottaa myös kritiikin merkitystä.

- On hyvä huomioida, että vaikka positiivinen palaute maistuu paremmalta kuin korjaava palaute, niin hetken vitutuksen jälkeen siitä kritiikistä tulee kultaakin arvokkaampaa. Syksyllä jouduin negatiivisen arvosteluryöpyn kohteeksi, mutta selvisin siitä. Ja tulin sitä myötä vahvemmaksi ja osaavammaksi toimittajaksi.

Toimittajan hommista etenkin haastatteleminen on tullut Heinolle tutuksi. Hän on parin edellisen vuoden aikana päässyt lyhyesti juttelemaan monen kiekkoilijan ja valmentajan kanssa. Noiden juttutuokioiden lisäksi Heino on intoutunut tekemään pitempiäkin, noin tunnin mittaisia haastatteluita. Haastatteleminen onkin Heinon mielestä mielekkäintä toimittajan tehtävistä.

- Haastatteleminen on toimittajan hommissani parasta. En koe tärkeäksi päästä itse kommentoimaan asioita esimerkiksi kolumnilla vaan on kiehtovaa kirjoittaa muiden ihmisten kommentit tarinan muotoon. Sitä vaan intoutuu aina vain uudestaan haastattelemisesta oivaltaessaan mainion juttuidean.

Heino kertoo myös kehittyneensä haastattelijana parin vuoden aikana.

- Verratessamme suoraan ensimmäistä ja edellistä tunnin pituista haastattelutuokiotani, niin kehittymiseni näkyy selkeästi. Ensimmäinen pelaaja, josta tein isomman jutun oli Marko Tuulola, silloin lähinnä kysyin etukäteen keksimäni kysymyset pötkössä. Edellisen juttuni tein Kari Sihvosesta, silloin haastatteleminen eteni keskustelumuodossa. Niin kuin pitää edetäkin. Silloin lopputulos on parempi, haastattelemisessa pääsee yhä syvemmälle.

- Haastattelemisessa olen kehittynyt lisäksi luonteeltani. Tiedän, mitä haastattelijalta vaaditaan. Siltä vasta nöyryyttä vaaditaankin. Täytyy oikeasti kuunnella, mitä toinen ihminen puhuu ja kunnioittaa häntä. Ei saa kuitenkaan silti nöyristellä. Täytyy olla myös kiinnostunut asioista. Mielummin vaikka lähtee sillä asenteella haastattelemaan, ettei tiedä asioista niin paljoa vaan on kiinnostunut tietämään lisää niistä. Täytyy kehdata kysyä myös tyhmiä kysymyksiä, sillä sitäkin kautta voi saada arvokasta lisätietoa.