Syksyllä 2010 aloitin uuden harrastuksen, toimittajan työni Jatkoaika.comissa.
Toimittajan urani alkutaipaleella olin varsin epävarma, en tiennyt juuri mitään Jatkoajasta ennestään, olin lukenut kyseistä verkkolehteä hävettävän vähän.
Päätin lähteä mukaan toimintaan, koska halusin testata kirjoittajan taitoni. Niistä, kun oli sadellut minulle kehuja monelta ihmiseltä.
Nyt olen uurastanut toimittajana pari vuotta ja on kiistaton fakta, että päätökseni oli elämäni viisain.
Syksyllä 2010 syttyi intohimo, rakkaus, joka päivä päivemmältä roihuaa yhä punaisempana.
Jatkoaika.com on antanut jo kahdessa kaudessa minulle valtavasti, ennen kaikkea se on näyttänyt suunnan elämälleni.
Harrastukseni on muokannut minua persoonanakin roimasti parempaan suuntaan. Ennen sosiaalisia tilanteita pelänneestä pojasta on kasvanut keskustelemisesta nauttiva mies.
Lukuisten toisinaan pidempienkin haastattelujeni myötä olen oppinut puhumaan ihmisille.
Jatkoaika.com on tehnyt minulle myös selväksi, miksi tahdon isona.
Aiemmin tuskailin välillä työttömänä ja välillä sen vuoksi, etten ole kiinnostunut keittiöalan hommistani, vaikka restonomiksi valmistuinkin keväällä 2009.
Nyt minulla loistaa kirkkaana mielessäni päämääräni tulevaisuudelleni, jonain päivänä haluan ammatin, jossa voin kirjoittaa paljon.
Selkeä tavoite auttaa arkielämässänikin valtavasti. Ennen sen täyttymistä jaksan uurastaa nöyrästi keittiöalan töitäni. Vaikka motivaation herättäminen johonkin muuhun kuin toimittajan rooliini on toisinaan hankalaa.
Unelmani eteen olen urakoinut parin viime vuoden aikana lukemattoman tunnin ajan töitä.
Aluksi omatoimisesti lukemalla kirjoittamisoppaita ja ratkomalla ristikoita, nyt opiskelemalla jo avoimessa yliopistossa tiedotusoppia.
Lisäksi olen ehtinyt rustaamaan Jatkoaika.comille jo monia juttuja. Juttuja, joiden työstäminen vaatii paljon.
Lukijoiden muutaman minuutin luku-urakka vaatii minulta välillä useammankin tunnin puuhailun.
Ideoinnista haastattelemiseen ja haastattelunauhan purkamisesta kirjoittamiseen.
Juttujen tekeminen on silti antoisaa. Kertaakaan en ole joutunut kiroamaan, luovalle persoonalle kiehtovinta on reitti mökille.
Jatkoaika.comin kautta olen päässyt myös tutustumaan moneen hienoon persoonaan. Niin jääkiekkoilijaan kuin harrastustovereihinikin.
Olen saanut monia arvokkaita tuttavuussuhteita ja kokenut ikimuistoisia hetkiä muiden Jatkoaikalaisten kanssa yhteisissä tapaamisissamme.
Jatkoaika.com on saanut herätettyä minussa myös sisälläni piilleen kirjoitusvimmani. Vimman, joka on kuin sairaus. Sen iskiessä sitä on vaikea laimentaa.
Tahtoo vain naputella tekstiä. Siksi olen nytkin (keskellä yötä) ylhäällä kirjoittamassa blogikirjoitustani, vaikka raapustin päivällä jo kaksi otteluraporttia.
Edustamaani verkkolehteä en voi kuin kunnioittaa. Ilman Jatkoaika.comia olisin pirun köyhä ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!