Tämä on Sinun päiväsi, äitienpäivä.
Antaisin paljon, mikäli olisit keskuudessamme, herkuttelemassa juhlatäytekakullasi.
Sen sijaan joudun vierailemaan haudallasi, kiittämässä Sinua uutterasta työstäsi eteeni.
Onnekseni ehdit antamaan minulle, niin ravitsevat eväät, että pärjään niillä pitkälle elämäni polulla.
Rakkautesi oli voimakas, tunnen sen vieläkin. Ajoittain tuntuu, että olet yhä läsnä, vaikka oleilet siellä pilvikaupungissa.
Viisautesi viittovat minua eteenpäin, läpi vaikeuksienikin.
Aamuisin, kun kurkistan peiliini näen pojan, joka on saanut mainion kasvatuksen.
Rehellisen, hyväkäytöksisen ja nöyrän pojan.
Tai oikeastaan se on jo mies. Vastuullinen ja omillaan toimeen tuleva mies.
Mies, jolla on elämässään tavoitteet korkealla. Ja perustaa elämänsä työn teon ja opiskelun merkityksille. Niin kuin opetit.
Tämä mies opiskelee yhä, mutta tuskin se mistään löytää yhtä pätevää opusta kuin mitä luit minulle lapsuus-ja nuoruusvuosinani.
Kirja sisälsi runsaasti arvokkaita ohjeita, niillä minun on helppo taivaltaa elämääni eteenpäin. Sinua ikävöiden.
Kiitos Äitini,
pikkupoikasi Ville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!