On elettävä hetkessä

Olen aiemmin elämässäni ollut tyhmä. Ajatellut typerästi. Olen haaveillut niin paljon jostain toimittajan tai ammattikirjailijan urasta, että olen jopa kuvitellut, että sitten kun minusta tulee sellainen, niin sitten alan nauttimaan elämästäni.

Tuo on melko typerästi ajateltu. Nimittäin vaikka haaveeni ei muutenkaan välttämättä toteudu, niin on muistettava, että myös elämällä voi jonain päivänä olla julmat näppinsä pelissä.

Elämäkin on luultavammin jo opettanut minua, että on pyrittävä elämään hetkessä. Ei liikaa murehtia menneitä eikä haikailla tulevaisuuden perään vaan elettävä hetkessä.

Sitä, kun ei koskaan voi mennä sanomaan varmaksi, mitä huomenna tapahtuu. Milloin elämä päättyy, kädet katkeavat tai sairastuu vakavasti. Siksi ei voi odottaa, että sitten kun joku asia tapahtuu niin sitten alkaa nauttimaan elämästään.

Elämästä on pyrittävä nauttimaan tänään. Niillä asioilla, mitä siinä elämässä tällä hetkellä on.

Ei elämän tarkoitus ole kuitenkaan pelkkä nauttiminen tai onnellisuuden tavoittelu. Elämän tarkoitus on myös kokeminen, eläminen.

On hyvä elää. Kokea ja elää.

Jokaisen ihmisen elämä alkaa syntymästä ja loppuu kuolemaan, mutta meistä itsestämmekin on kiinni kuinka tuon väliosan täytämme.

Minä luulen nykyään, että elämä on kuin täytekakku. Mitä muhkeampi täyte, niin sen parempi lopputulos.

On koettava mahdollisimman paljon. Niitä asioita, joita itse haluaa kokea. On pyrittävä kuuntelemaan sydäntään ja elettävä suunnilleen niin kuin haluaa.

Elämä on kuin jokin laivamatka, jonka kapteeni ollaan me itse.

Tai ainakin se on helppo näin sinkkuna todeta. Yksinelämisen plus-puoli kun on siinä, että saa määrätä omasta elämästään. Ei tarvitse (ainakaan kovin paljoa) välittää muiden sanomisista ja halumisista. =)