Pystyyn kuollut idea ja opintotaktiikkaa

Pistin eilen pystyyn uuden blogin. Blogin nimi oli ja on Onnen kulma ja tarkoituksenani oli sinne kirjoittaa aatoksia onnellisuudesta. Tänään aamulla kuitenkin tajusin, että idea oli pystyyn kuollut jo syntyessään.

Tai ei se huono idea ollut, mutta ei minulla ole aikaa sen pyörittämiseen tällä hetkellä. Minun on kuitenkin taas huomisesta lähtien käytävä töissä päivisin ja opiskeltava iltaisin. Tuossa tahdissa voi muuten omakin onneni olla taas koetuksella. =)

Ehkä palaan kirjoittamaan Onnen kulma-blogiani jossain vaiheessa, mutta Viltsun nurkkaus riittää tällä erää.

Hyviä asioita minä mielestäni kyllä niin tänne kuin sinne Onnen kulma-blogiinikin kirjoitin onnellisuudesta. Kiitollisuudesta, olemalla rohkeasti oma itsensä ja tekemällä rohkeasti niitä asioita, joista tykkää ja elämisestä hetkessä. Näistä asioista se onnellisuus ja hyvä mieli jo pitkälle rakentuu.

Ja kiitollisuus on yksi tärkeimmistä asioista. Usein minäkin vertaan elämääni muiden ihmisten elämiin, mutta oikeastaan sellainen vertaaminen on turhaa. Olisi enemmän oltava kiitollinen omasta elämästään, tajuttava että siinäkin riittää hyviä asioita ja keskityttävä tekemään omasta elämästään yhä ruusuisempaa.

Mutta kuinka tehdä omasta elämästään ruusuinen lähitulevaisuudessa? Kun aikataulut täyttyvät töistä ja opinnoista?

Kenties ainakin sillä, että laatii selkeät aikataulut opinnoilleenkin eikä vaadi itseltään liikaa. Opiskelee yhden päivän aikana 2-4 tuntia riippuen siitä kuinka pitkä työpäivä on. 

Kaksi seuraavaa (huomenna ja ylihuomenna) työpäivääni kestävät aina 17 asti, joten voisin kirjoitella kouluesseitäni päivän aikana vain kahden tunnin ajan. Jää aikaa vielä sen lisäksi muullekin elämälle.

Eli huomisen aikatauluni olisi: 8.45-17 töitä, 18-19 Emmerdale eli sitä rentoutumista =) ja 19-21 opiskelua, 21-22,23 rentoutumista ja sitten nukkumaan. =)

Ja olen ajatellut käydä töissä taas pari seuraavaa päivää kävellen. Saa päivän liikuntatarpeet samassa, kun kävelymatka töihin on noin 3,5 kilsaa. Ei tarvitse liikunnasta enää töiden jälkeen huolehtia.

Käyn tänään myös kaupassa ja ostan ison kasan ruokaa, niin on monelle päivälle syötävää. Ei tarvitse kaupassakaan käydä työpäivinään.

Niin laskemallista! Mutta olen huomannut, että aikataulut ja laskelmallisuus usein helpottavat etenkin kiireistä elämää.

Ja voinhan opiskelunikin ottaa enemmän harrastuksenani. Saanhan samassa kirjoittaa ihan kiinnostavasta aiheesta. Journalismin etiikasta. =)

Helppoahan se minun on muuten sinkkumiehenä suunnitella elämääni ja elää. Saan olla ja mennä miten lystää. Ja se se sinkkuna elämisen hyvä puoli onkin. Vielä kun asun kerrostaloasunnossa, missä ei järin paljon ole edes mitään huushollihommia tehtävänä.

Tuskinpa olisi elämiseni yhtä vaivatonta ja mutkatonta, jos kanssani asuisi muija ja pari kakaraa. =)

Tänään minulla on vielä vapaapäivä. Kohta lähden käymään kaupassa, mutta muuten olen kuin Ellun kana. Nautin olostani ja kenties heitän jossain välissä fillarilenkin. =)

ps. Ensi viikolla päättyy tipaton kuukauteni. Pääsen vetään lärvit. =) Viime viikolla selkärankani ja tahtoni olivat muuten koetuksella tuon tipattoman kuukauden kanssa!

Minulla oli torstai ja perjantaikin vapaana. Keskiviikkona pääsin viideltä töistä, oli aikas aurinkoinen ilma ja menin vielä Tomaatteja, tomaatteja- festareiden näytökseen.

Monen ravintolan terassit näyttivät luonnollisesti houkuttelevilta sellaisella kelillä ja festareillakin olisi ollut mukava ottaa parit...

Oli mainiot puitteet ryyppäämiseen. Ensin jonnekin terdelle, sieltä festareille ja sieltä taas vaikka terdekiertueelle ja tämä olisi ollut mahdollista, kun torstaina oli vapaa. Mutta se tipaton, se tipaton!

Kyllä siinä vaadittiin itsekuria, kun kurkku huusi kaljaa ja sielu hiljaa. Muistuttelin itseäni tipattomasta toukokuusta.

No, toivottavasti ensi viikollakin on hyvät, aurinkoiset kelit.

Tämäkö se Viltsun mielessä on?