Täällä yhteiskunnassamme kun tuppaa olemaan odotuksia ja asetuksia siitä millainen ihminen on hyvä ja millainen ihmisen pitää olla. Ja millaista on vaikka ihanne-elämä.
Ja sitten voi olla ihmisiä, jotka sanovat millainen ihmisen pitää olla ja osoittelevat sormella. "Ei tollainen pidä olla..."
Kuinka paljon näistä kaikista on välitettävä? Onko ihmisen muututtava?
Minun mielestäni meidän ihmisten ei ole muututtava. Siis olettaen, että et satu olemaan gangsteri, massamurhaaja tai rappioalkoholisti. Tai edusta jotain muuta "ääriryhmää" ihmisenä.
Jos olet ihan "normi-ihminen", niin silloin sinun ei ole muututtava. Yksinkertaisesti siitä syystä, että tuo sana on niin hemmetin pakollistava.
Ei meidän ihmisten ole pakko muuttua. Mutta me voimme muuttua. Ja meidän kenties jopa kannattaakin muuttua.
Minun mielestäni on hiukan jopa typerää mennä ajattelemaan siten, että olisi täydellinen. Elämä on ainainen oppikoulu.
Harva meistä on niin täydellinen etteikö itseään voisi kehittää vieläkin paremmaksi. Paremmaksi (mitä se sitten kullekin tarkoittaakaan) voi kehittyä vaikka ihan vain elämällä, kokemalla, virheitä tekemällä ja muita kuuntelemalla.
Muita kuuntelemalla... Kyllähän täällä kritiikkiä ja palautetta saat kuulla. Ainakin minä olen saanut kuulla, kohdistuen etenkin tekemisiini. Vaikkapa esimerkiksi töissä tai harrastusteni parissa.
Ei palautteesta kannata nokkiinsa ottaa, mutta sitä on hyvä ottaa vastaan. Kuunneltava huolella. Mitä sulle sanotaan ja mahdollisesti kehittyä sen mukaisesti. Jos palaute kuulostaa ihan järkevältä.
Miten sitten kuuluu elää?
Mun oma vastaus tähän kuuluu siten, että on elettävä siten, mikä itselleen tuntuu parhaimmalta tavalta elää. Ihmisen kannattaa olla aidosti oma itsensä.
Mitään kovin tarkkoja ohjeita en itse halua ruveta jakelemaan, mutta on mulla yksi toive kaikille ihmisille. Koitettaisiin karsia pois mielestämme itsekkyys ja ruvetaan välittämään toisistamme. Aidosti.
Siten me saisimme tästä mestasta jokaiselle paremman paikan elää ja tallustaa.
Muistettaisiin oma vaikutusvaltamme siihen omaan hyvinvointiimme ja niiden ihmisten hyvinvointiin, joiden kanssa olemme tekemisissä.
Ja koitettaisiin antaa kaikkien kukkien kukkia. Mielestäni on typerää mennä lokeroimaankin ihmisiä joidenkin kykyjen, luonteen piirteiden, älykkyyden, statusten tai ties minkä perusteella.
Siis lokeroimaan siten, että joku ihminen olisi toista ihmistä parempi. Vaikka, että "toi on tyhmä, mä "syljen" sen päälle."
Kaikkia ihmisiä on hyvä pyrkiä arvostamaan ihmisinä. Ja on hyvä pyrkiä olemaan suht suvaitsevainen.
Kaikki me ei voida tietenkään toisistamme tykätä. Eikä meidän siihen tarvitse pyrkiäkään. Mutta toimeen meidän on hyvä toistemme kanssa tulla.
Siis sellain asiallisen fiksusti, vaikka ei sitten jostain ihmisestä diggaakaan. Sillekin ihmiselle on hyvä antaa kuitenkin arvonsa ihmisenä, josta ei tykkää. Jokainen meistä on laulun arvoinen.
Ja sitten, jos oikeasti on joku ihminen josta et tykkää vaikka kuinka yrittäisit, niin anna hänen elää omaa elämäänsä ja jätä hänet omaan rauhaansa. Jos se on vain mahdollista. Näin minäkin olen joutunut tekemään.
Ja loppuun vielä yks juttu... Siitä suvaitsevaisuudesta.
Mun mielestä on vähän typerää mennä lokeroimaan ihmisiä paremmiksi joidenkin kykyjen, osaamisten ja tietojen johdosta.
Siis sanotaan, että mäkin osaan hyvin kirjoittaa ja tiedän jotain jääkiekostakin, mutta en mä niiden perusteella aseta itseäni muiden ihmisten yläpuolelle.
On hyvä muistaa, että kirjoitustaito ja lätkätieto ovat kuitenkin vain yksi osa elämää. Jonkin tietyn alankin liika ihannoiminen on mielestäni hassua.
Täällä maailmassa on muitakin aloja kuin kirjoitusala tai journalismi, jossa on intohimoisia tekijöitä, oman alansa taitajia ja vaikka mitä.
Ja paljon aloja, joissa voit kehittyä alasi mestariksi. Jos vain haluat. Se tapahtuu ennen kaikkea töitä tekemällä.
Hyvää lauantaita teille.
 |
| Kukkia on erilaisia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!