Mä oon tänä suvena elänyt poikkeuksellisen (miten sen nyt sitten sanoisi) kuluttavaa elämää. Olen ruvennut törsäämään minulle itselleni poikkeuksellisen paljon rahaa. Ja etenkin elämyksiin, kokemuksiin. Olen rampannut baareissa, terdeillä ja tehnyt/teen reissuja. Olen elänyt huoletonta laiffia. Olen vaan tajunnut sen, että tällaiset kokemukset tuovat samalla sitä hyvää oloa.
Mutta on se samalla herättänyt pähkäilyn aihetta. Euromerkit ovat pyörineet simmuissa ja olen alkanut miettimään onko mulla tähän kaikkeen oikeesti varaa?
On mulla varaa. Ei välttämättä siihen ole varaa, että alan pysyvästi elämään näin kuluttavaa elämää, mutta on mulla väliaikaisesti mahdollista elää hiukan holtittomammin.
Sanotaanko vaikka, että ens viikonlopun Rauman reissun jälkeen vois ruveta hidastamaan tahtia. Elään taas kohtuullisemmin.
Ja olen alkanut samalla myös säästämään. Kulutan tällä hetkellä kokemuksiin, mutta säästän muusta. Esimerkiksi ruokaostoksistani.
Olen alkanut syömään edullisemmin. Tai ainakin pyrin syömään edullisemmin. Tällaiselle kaikkiruokaiselle ja ruoanlaittotaitoiselle sinkkumiehellehän se on melko simppeliä.
Minun ei tarvitse miettiä kuin sitä, mitä itse söisin ja mullehan kelpaa aika moni ruoka. Halpakin. Kunhan maha tulee täyteen.
Mun täytyy vaan seurata enemmän kauppojen tarjouksia ja tehdä ostoksiani niiden mukaan. Tehdä paljon itse ruokaa. Ja vielä sellaista ruokaa, joka ei paljoa maksa. Kuten nyt viikolla tein mansikkavispipuuroa.
Siihen ei tarvinnut ostaa kuin mannaryynejä ja maitoa. Mansikat olivat valmiina pakkasessa. Ja nyt kun mulla on vieläkin sitä mannaryyniä niin voin tehdä vielä siitä paketista parit puurot iltapalaksi.
Kun syö halvemmin, niin on varaa enempi muuhun. Ja työtä tekemällä, ajattelemalla, tarjouksia seuraamalla ja itse ruokia paljon valmistamalla syömisestä voi saada edullisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!