Julkisuutta?

Aloin tänään miettimään, mitä julkisuus minulle merkitsee. Haluanko itse julkisuuteen?

Luin tänään myös Maarit Tastulan haastattelun, jossa hän kummasteli hieman sitä, miksi niin moni nuori haluaa julkisuuteen. Hän on itse julkisuudessa ollut monia vuosia ja todennut, että mitäs sitten?

Tastulan sanomisessa voi olla lopulta ihan tolkkua. Onko se julkisuus sittenkään niin ihmeellistä, että sitä tarvitsee varta vasten haluta?

Minä itse olen tilanteessa, jossa harrastetoimittajana saan jonkin verran julkisuutta ja mikäli tavoitteeni päästä toimittajaksi toteutuu, niin pääsen mahdollisesti vielä enemmän julkisuuteen.

Minunkin on siis hyvä miettiä sitä, mitä julkisuus merkitsee. Voi olla mahdollista, että tulen jonain päivänä toteamaan samalla tavoin kuin Tastulakin julkisuudesta.

Toki toimittajan tehtävät keräävät julkisuutta. Teki niitä sitten harrastuksenaan tai työnään. Mutta olen alkanut ajattelemaan siitä yhä enemmän siten, että se tulee työn teon pakollisena sivutuotteena.

Tärkeintä ei ole minulle kuitenkaan julkisuus vaan se, että saa toteuttaa itseään. Tehdä asioita, joista tykkää.

Ja toisaalta elämä itsessään on jo riittävän arvokasta. Ilman julkisuuttakin.