Positiivisuus kannattaa

Mä olen koittanut opetella ajattelemaan positiivisesti. Olemaan optimisti. Olen vain älynnyt, että elämä on liian lyhyt kuluttaakseen sitä turhaan negailuun, murjottamiseen, stressailuun ja pessimismiin. 

Tietenkin kritiikki on välillä hyvästä, mutta ei liian kanssa. Turha valittaminen pahentaa vain ilman laatua. 

Olen myös lopettanut haikailun paremman huomisen perään. Asioista voi ja kannattaa unelmoida ja niiden eteen voi mahdollisesti tehdä töitä, mutta on hyvä myös ymmärtää, että onni on tässä ja nyt. Tässä hetkessä. 

Mutta se oivaltaminen ei yksin vielä riitä. Vaan sen eteen täytyy tehdä töitäkin. Kantaa vastuuta siitä hyvinvoinnistaan. Onnen voi rakentaa niistä palikoista, jotka on käytettävissä, jos niin haluaa. Se vaatii vain oikean asenteen ja työtä. 

Sellainen liian sokea paremman huomisen odottelu on myös huono juttu siksi, että silloin ei älyä arvostaa sitä nykyistä elämän vaihetta. 

On hyvä oivaltaa, että jokainen päivä kuuluu siihen omaan elämän tarinaan. Siinä tarinassa kuuluu vain olla niin tyyntä kuin myrskyäkin. Joka päivä, kun on elossa, niin pitää silti elää. 

Yritän vähentää myös kateellisuutta muita kohtaan. Minulla on oma arvokas elämäni ja sen eteen on tehtävä töitä. Ennen kaikkea onnellisuuden eteen on tehtävä töitä. Päivästä toiseen.

Positiivinen ajattelu on kai etenkin sitä, että koittaa ajatella asioita niiden hyvistä näkökulmista. Ei siten, että mulla on paska palkka vaan että se on riittävä palkka elämiseen ja lisäksi sain viidellä eurolla ostettua rasiallisen mansikoita tänään kaupasta. Siitä sitä jo iloa sai.

Ja kohta joudun työttömäksi, mutta onpahan sitten ainakin mahdollisesti aikaa panostaa muihin asioihin kuin työn tekoon. Kuten opiskeluun, rentoiluun ja harrastuksiin. 

"Jospa onkin niin, että elän vain kerran..."