Menen tänään taas töihin. Töissä käyn ihan mielelläni, työni ei ole liian raskasta, työtehtävät ovat kiinnostavia ja saan duunissa viettää aikaa useiden mukavien ihmisten kanssa.
Mutta mitä tämä työ minulle sitten merkitsee?
Minun on sanottava, että työni merkitsee minulle ennen kaikkea tapaa elättää itseni. Jostain ne hilut elämiseen on hankittava. Ja kai ne mielummin käy töistä noutamassa kuin sossusta.
Tarjoaa työ välillä ihan mielekästä sisältöäkin elämääni ja pyrin työni aina ahertamaan hyvin.
Mutta minun on silti todettava, että jostain syystä suhtautumiseni työhön on "väljähtämässä". Vaikka pyrinkin olemaan mahdollisimman hyvä työntekijä, niin silti en osaa töitä pitää enää niin tärkeänä osana elämää.
Olen viime aikoina nimittäin tajunnut tämän elämäni ainutkertaisuuden. Kirkkomaalle mutkin jonain päivänä saatellaan ja tuntuis aika karulta, jos mut saateltais sinne pelkkänä työnarkomaanina.
Eli elämä ei kannatakaan olla pelkkää työn tekoa ja suorittamista. Vaan pitää pyrkiä ottamaan ilo ja nautinto irti omasta ainutlaatuisesta elämästään.
Eli voisiko työn teon merkityksen sittenkin kiteyttää siihen, että saa eurot elämiseen? Töitä tehdään se mitä on pakko ja työajan ulkopuolella nautitaan elämisestä, siten miten voidaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!