lauantai 20. heinäkuuta 2013

Sisäinen seikkailija?

Ja se olisi kai kans sellaista elämän hukkaan heittämistä, jos ei alkaisi (etenkin näin nuorena) tutustumaan paremmin sen elämän "tuotevalikoimaan". Siihen, mitä kaikkea täällä onkaan tarjolla.

Minulla on itse asiassa ruvennut olemaan kiinnostusta nähdä maailmaa, tutustua uusiin paikkoihin ja asioihin. Harrastaa, kenties uusiakin juttuja, matkailla ja rampata vaikka baareissa. Elää sellain täpöllä ja samalla rikastuttaa elämääni.

Ja tietämystäni. Emmekö me voi samalla joka paikassa sivistää ja viisastuttaa itseämme? Kun olemme vain avoimia opille.

Käydessäni vanhainkodissakin töissä, niin samalla pysyn nöyränä elämän rajallisuudelle. Ei mene kuin 50-70 vuotta, kun minäkin olen asukkaana vanhainkodissa enkä työntekijänä.

Vaikka sitä kuinka luulisi olevansa oman elämänsä kurko, niin silti on aina olemassa kovempi kurko, joka voi muuttaa elämän suunnan hetkessäkin. Siksi on kai elettävä mahdollisimman täysillä, sillä koskaan ei voi olla täysin varma, mikä on elämän seuraava käänne.

Tämän sekavan viestini loppuun vielä siis totean, että sellainen näkeminen ja kokeminen, kokemusten ja ehkä tiedonkin kerääminen kiinnostaa. Maailma ja Suomi on kaunis paikka, pitää olla vain mahdollisuutta ja aikaa tutustua siihen.

Ja tietenkin rahaakin. Totta kai tuossa tulee äkkiä rajat vastaan, mutta pitää sellain askeleittain ruveta keräämään kokemusta. Onneksi on yksi elämä aikaa sentään.

Eikä kaiken tarvitse aina olla niin ylellistä. Vaan päinvastoin, sellainen askeettisissakin oloissa eläminen hetken aikaa kiinnostaisi jopa. Ja Lappi kiinnostaa matkakohteena myös.

Olen aina myös ajatellut, että sellaisen armeijan leirin kokeminen uudestaan voisi olla siistiä, mutta ilman niitä halvatun sääntöjä. Ihan vain siis silkkana lomailuna.

Eikä kai siis haittaisi vaikka välillä joutuisi pistämään itsensä oikein kunnollakin koetukselle. Se varmaan vain kasvattaisi. Yleensähän tuollaiset koettelemukset elämässä kasvattavat etenkin henkisesti.

Tulee myös lisää rohkeutta.

Siitä kohti uusia kokemuksia. Täytyy vain pitää järki aina toki mukana, kaikkeen ei vain ole mahdollisuutta. Ainakaan heti.

Mutta onneksi maailma on kaunis paikka elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Mutta kokemuksia arvostan ehdottomasti enemmän kuin materiaa. Kokemuksista tulee parempaa fiilistä ja ne jättävät muistot sydämeen.

Kenties minut on luotu ikuiseksi seikkailijaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!