Työ

Mä oon kuunnellut tänään Kaija Koon Vapaa-biisiä. Varmaan siksi, että siinä on niin osuvat ja paljon puhuvat sanat. Mun on helppo samaistua niihin.

Mä oon kans elänyt pari vuotta sellaisessa, sanoisinko suorittamista ja saavuttamista ihannoivassa maailmassa.

Mulla varsinkin pitäis kai olla kirjoitustaitoni vuoksi mahdollisuus edetä mihin tahansa, mutta vielä en ole saavuttanut mitään. Täytyy pysyä nöyränä... Onni koittaa, kun olen siellä mihin voisin yltää...

Mun täytyy sanoa, että nyt mä olen yltänyt. Mä voin olla tyhmän rohkea kun kirjoitan tästä, mutta kai mun on vain pakko kirjoittaa. Ja purkaa samalla ajatuksiani johonkin. Toivottavasti kukaan ei ainakaan liikaa pilaa päiväänsä mun tekstini vuoksi.

Siis, nyt mä olen yltänyt siihen mitä haluan. Nimittäin siihen Kaija Koonkin sanomaan vapauteen. Mä elin aikani siinä saavuttamista tavoittelevassa ympäristössä kunnes yks kaks vaan tajusin että eihän tää oo nyt kyllä yhtään sellaista elämää jota haluan elää.

Enhän mä nimittäin itse halua niinkään saavuttaa jotain... Vaan mä haluan elää. Nauttia elämästäni. Tietenkin saavutukset voi olla hienoja juttuja, mutta ei niiden perässä kannata juosta.

Tärkeämpää on eläminen. Mahdolliset meriitit tulee sitten sivutuotteena. Lisämausteena, jos on tullakseen.

Mä oon tällä hetkellä keittiötyöntekijä. Hieno ja arvonsa ansaitseva työ. Ei siinä mitään. Mutta eihän se niin korea ammatti toki ole kuin monella muulla täällä, mutta onko sillä edes väliä?

Kuinka iso merkitys sillä työllä, mitä sä teet edes on? Eiks se ole tärkeintä, että saa rahaa elämiseen? Työ on kuitenkin vain yksi osa elämää.

Tietenkin, jos mulla olis isompi palkka niin mulla olis varaa enempi nauttia elämästäni. Mutta onko tie onneen sittenkin se kohtuullisuus?

Tuntuisko nää Rauman reissutkaan enää niin hienoilta, jos mulla olis täällä varaa joka viikko rampata?

Meillä ihmisillä on vaan sellainen hassu ajatusmaailma. Ajatellaan, että jos mä olisin tota ja tota niin mä olisin onnellinen. Ei osata olla kiitollisia siitä mitä siinä elämässä jo nyt on.

Mun mielestä tie onneen on a) hetkessä eläminen ja b) oikea asenne. Se, että arvostaa sitä omaa elämäänsä ja pyrkii niillä palikoilla rakentamaan onnen, jotka käytössä ovat.

Mä en ole itse järin rikas, mutta onko silläkään merkitystä? Mun mielestä sellainen kohtuullisuus kaikessa on kans nimittäin tie onneen. Ei tarvi jatkuvasti ollakaan varaa kaikkeen. Vaan kun kohtuullisesti nauttii Rauman reissuistakin niin niitä osaa enempi arvostaakin.

Ja onneksi täällä on paljon asioita joista voit nauttia ilmaiseksikin. Kuten luonto, toiset ihmiset, rauha ja kiireettömyys.

Ja olisko se parempi, isompi virka sittenkään tie onneen? Moni on kateellinen pomoillekin. Ja varmaan haaveilee sellaisessa virassa toimimisesta. Olis iso liksa, vapautta ja määräysvaltaa. Sais pomottaa ja näyttäis itte vielä virkansa vuoksi hyvältä ulospäinkin.

Mutta onks se niin helppoa? A) Pomo on varsin jsein itsekin jonkun alainen ja B) pomolla on myös paljon vastuuta.

Mun ei tartte duunarina mennä kuin tekemään parhaani työpaikalle. Aina välillä,