Matkalla elämässä?

Kirjoitin eilen blogiini, että elämä on yksi suuri seikkailu. Ja niin se kai onkin. Elämä on yksi iso matka, jota voi varmasti seikkailuksikin kutsua.

Elämä alkaa syntymästä ja loppuu kuolemaan. Tai niin kuin pappi lopuksi lausuu ”maasta sinä olet tullut ja maahan sinun on taas mentävä.”

Tämän matkansa kukin voi ainakin yrittää käyttää niin kuin haluaa. Vaikka tietenkin muilla ihmisillä ja kohtalollakin on näppinsä pelissä.

Minä haluan elämältäni ennen kaikkea nautintoja ja kokemuksia. Tietenkin hyvinvoinnillakin on iso merkitys. Sillä, että terveys on kunnossa ja on ainakin melko vakaa toimeentulo.

Hyvä elämä oikeastaan perustuu hyvinvoinnille.

Olen tottunut siihen, että elän elämää itselleni. En toki ole mielestäni silti itsekäs vaan koitan ottaa arkipäiväisessä elämässäni toiset ihmiset huomioon. Tarkoitan elämisellä itselleen sitä, että elää sen näköistä elämää, jota haluaa. En ole juuri koskaan ajatellut miltä näytän ulospäin. Tärkeintä minulle on se, että sisälläni tuntuu hyvältä. Olen onnellinen.

Minun on kaiken lisäksi helppoa elää tällä hetkellä vain itselleni. Sillä minulla ei ole vielä sellaista ”käkätintä” seuranani murjussani.

Tällä hetkellä vaikuttaa vain siltä, että haluan elämältäni kokemuksia ja nautintoja. Haluan kokeilla asioita ja nähdä maailmaa. Sitä kaikkea, mitä täällä on.

Ja kokemusten lisäksi tahdon, että elämäni on nauttimista. Niin paljon kuin se vain on mahdollista. Ja onneksi täällä maailmassa on paljon asioita ja juttuja, joista voit nauttia. Tärkeintä on oma asenteesi. Tärkeintä on se, että haluat ja päätät yksinkertaisesti vain nauttia jostain asiasta.

Niin kuin minä äsken. Menin pötkölleni sohvalleni ja nautin vain olostani. Olin siinä hetkessä kaikessa hiljaisuudessani ja vain loikoilin. Nautin elämästä.

Nauttiminen kun ei tarvitse välttämättä mitään sen ihmeempää asiaa. Esimerkiksi luxusristeilyä. Ainakaan minä en välttämättä tarvitse sellaista nauttimiseen.

Minulla elämästä nauttiminen lähtee ennen kaikkea just siitä asenteestani. Olen tai teen vain jotain ja nautin. Simppeliä. Ja tärkeintä on myös se, että on oikeasti läsnä siinä hetkessä. Ajatuksillaankin.

En ole tietenkään työn tekoakaan unohtanut. Tai opiskelujani. Mutta ne opiskelunikin voisivat mennä siitä nauttimisesta. Opiskelemani aihe on kuitenkin sen verran kiinnostava. Ja opintoni sisältävät paljon kirjoittamista.

Elämän on kai osittain oltava nautinto.

Lisäksi kasvaminen ihmisenä on minulle tärkeää. En osaa esimerkiksi virheisiini suhtautua niin vakavasti, sillä ne lopulta vain kehittävät minua.

Mielestäni sitä voi jatkuvasti kehittyä ja kasvaa ihmisenä eteenpäin. Kun vain pitää silmänsä avoimena elämälle.

Koen myös, että tätä matkaa on hyvä reissata mahdollisimman positiivisella ja rohkealla mielellä. Siten voi päästä elämässään vauhdikkaammin eteenpäin. Ja yltää tavoitteisiinsa.