Silmät auki elämälle?

Kaverini lausui minulle taannoin viisaat sanat. Hän varoitti minua näillä sanoilla: "Älä liian sokeasti juokse tavoitteittesi perässä, pidä silmät auki elämälle."

Olen viime aikoina vasta ruvennut oivaltamaan kuinka viisaita nuo sanat ovat. Aloin myös tänään miettimään olenko jo liiankin tiukasti tavoitellut pelkästään työhön liittyviä tavoitteita.

Minusta tulee isona toimittaja... Tämä on ammatillinen tavoitteeni ja sitä olen paljon ajatellut parina viime vuotena. Mutta olenko ajatellut päämäärääni jo liiankin paljon?

Voisiko 28-vuotiaalla miehellä, jos sitä nyt mieheksi voi edes kutsua, olla elämälleen muitakin tavoitteita ja unelmia kuin työhön liittyvä tavoite?

Ja jos tällaisia tavoitteita ei ole, niin voisiko silloin olla vikaa jo pääkopassa?

Mitä tällaisia tavoitteita voisi sitten olla? Saisin ainakin kerran työpaikan valovoimaisimmalta misulta, vetäisin vähintään 100 kertaa perseet, joisin kossupullon tyhjäksi yhdellä kulauksella, vallottaisin Humppilan...

Onhan näitä tavoitteita. Työelämän ulkopuolisiakin tavoitteita. Osa työelämän ulkopuolisista tavoitteista voi olla jopa ammattia tärkeämpiä. Kuten oma perhe.

Siksi ei kannatakaan liian sokeasti juosta tavotteiden perässä. Vaan pitää pitää silmät auki elämälle. Joka päivä. Ikinä ei tiedä, mitä vastaan tulee.

Miksi sitten olen jo liiankin paljon ajatellut ja tehnyt töitä vain ammatillisen tavoitteeni eteen? Kertooko se omaa kieltään siitä suorituskeskeisyydestä, mikä hieman täällä yhteiskunnassa muutenkin vallitsee?

On toki hyvä olla suorituskeskeinen, mutta ei liian kanssa. On hyvä, että on tavoitteita, päämääriä ja unelmia ja vaikka opiskelee niitä varten, mutta pitää elämässä muutakin sisältöä olla.

Suorituskeskeisyys... Vekkuli sana?

Välillä tuntuu, että suorituskeskeisyyttä on täällä jo niin paljon, että ollaksesi hyvä ihminen sinun pitää olla hyvässä virassa tai suorittaa jotain erikoisia tekoja.

Mutta eihän se lopulta niin mene. Ainakaan minun papereissani. Tietenkin saavutukset ovat aina arvostettuja juttuja, mutta on muistettava, että jokainen ihminen on arvokas. Arvokas, Luojan luoma olento.

Jo pohjimmaltaankin. Ilman mitään suorittamisia, korkeita virkoja tai muuta vastaavaa. Ja jokaisella meillä on oikeus hyvään elämään.

Ja jos sitä hyvää elämää ei ole mahdollista saada isolla rahalla, niin sitten sen voi hankkia lämmöllä ja rakkaudella.

Ja mielelläni muistutan nimenomaan siitä lämmöstä ja rakkaudesta. Lopulta elämässä on kaikista tärkeintä hyvinvointi ja lähimmäiset.

Hyvä, onnellinen elämä perustuu hyvinvoinnille. Hyvälle terveydelle.