Aamulla tulin kirjoittaakseni tänne blogiin siitä, kuinka elämään saa elämän iloa. Jos oikein ymmärsin ajatuksiani ja ymmärrän oikein asioita, niin siinä taisi olla paljon mukana tätä hyvinvointiyhteiskunnan ideologiaa.
On kuitenkin ymmärrettävä, että asiat eivät ole ihan näin yksioikoiset. Ei ainakaan jokaisessa tapauksessa ja jokaisella ihmisellä. Ja eikö meillä muuten ole juuri tämänkin takia politiikkaa, että saisimme näitä yhteiskuntamme epäkohtia parannettua ja kehitettyä yhteiskuntaa eteenpäin. Tavoitteena saada hyvät elinolot kaikille ihmisille yhteiskuntaamme.
Nyt kyllä myöntää, että kovin vahvat tiedot minulla ei ole kerättynä, kun tätä tekstiäni kirjoitan ja voin olla että jossain asiassa olen väärässä ja jokin tärkeäkin kohta jää minulta huomioimatta. Ydinajatuksenani on kuitenkin ruveta toimittajaksi opiskelemisen ohessa ja viestintäalan hommien etsimisen lisäksi alkaa opiskelemaan myös politiikkaa.
En usko, että nämä asiat ovat toistensa poissulkevia vaihtoehtoja. Kun käyttää aikansa tehokkaasti, niin on aikaa sekä toimittajan hommiin että myös politiikan harrastamiseen.
Rohkeana tavoitteenani on vain rohkeasti ruveta kokeilemaan siipieni kantoa politiikan parissa ja tähdätä siihen, että joskus hamassa tulevaisuudessa voisi olla mahdollista heittää lätkäasiat sivuun ja alkaa käsittelemään yhteiskunnallisesti tärkeämpiä asioita. Ja se, että jonain päivänä voisin jopa yltää oikein isoihin, isoihin ympyröihin.
Nyt kuitenkin takaisin siihen asiaani, josta tätä blogitekstiäni aloin kirjoittaa. Minulla oli jo kyllä täällä julkaistuna kyseisestä aiheesta blogiteksti, mutta menin sen poistamaan ja nyt kirjoitan kyseisestä aiheesta uuden postauksen.
Hyvinvointiyhteiskunnan ongelmat ja epäkohdat. Ainakin yksi ajankohtaisimmista ongelmista on viime vuosina paljon kasvanut työttömyys. Ja miettisin, että tämä työttömyys nakertaa myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa, koska työttömille on maksettava sosiaalitukia ja se taas kaiketi nakertaa valtiomme kassaa muista menoista, kuten näistä julkisista palveluista.
Työttömät ovat tietenkin yksi hyvinvointiyhteiskunnan ongelmaryhmä. Ja työttömyyden lisääntyminen. Heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta elää kovin hyvää elämää ja huoli työttömyydestä nakertaa mieltä.
Raha on tietenkin ongelma, mutta minä heittäisin mutuna sellaisen ajatuksen, että tyhjiön vuoksi työttömyyttä ei kannata nähdä ongelmana. Sen ajan, minkä käyttäisi työn tekoon kannattaa mielestäni kuluttaa esimerkiksi opiskelemiseen. Opiskeleminen ja itsensä kehittäminen on työttömänä kuin pistäisi rahaa pankkiin. Niillä rakennetaan ainakin tulevaisuudesta valoisampaa. Tiedän tämän omastakin kokemuksestani, näinhän minäkin olen toiminut edellisen neljän vuoden ajan.
Ja tietenkin työttömänä kannattaa paljon myös harrastaa ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Panostaa sosiaalisiin suhteisiin. Tietenkään työttömänä ei ole ihan kaikkeen varaa, mutta on paljon myös ilmaisia harrastuksia ja voihan sitä työttömänä tehdä myös vapaaehtoistöitä. Siitä saa myös sellaista tärkeyden tunnetta. Kokee itsensä ihmisen tärkeäksi kun tekee vapaaehtoistyötä. Tämänkin tiedän myös omasta kokemuksestani.
Työttömyyteen näkisin taas lääkkeenä sellaisia asioita, joita Jyrki Katainenkin nosti muistaakseni esiin YLE:n Aamu TV:n haastattelussa kesällä. Yrittäjyys on nyt tietenkin tärkeää ja yrittäjiä on maassamme kannustettava ja tuettava. Kun on yrittäjyyttä, niin on myös työpaikkoja.
Ja jotta yrittäjyyttä voi olla, niin tarvitaan myös luovuutta. Ideoita yrittämiseen. Ja toinen asia, jota kaivataan on positiivisuus. Positiivisille ja luoville ihmisille kannattaa antaa elintilaa tässä maassa, heissäkin voi olla osa yhteiskuntamme hyvää tulevaisuutta. Tarvitsemme kuitenkin yrityksiä ja ideoita uusiin yrityksiin.
Toinen hyvinvointiyhteiskunnan ongelmaryhmä voivat olla lapset ja nuoret. Heille pitää turvata hyvä ja turvallinen lapsuus ja nuoruus, etteivät he syrjäydy hyvinvointiyhteiskunnasta. Ihmisiä on heti jo lapsesta lähtien kannustettava koulun käyntiin ja kannustettava menemistä mukaan myös esimerkiksi koulun kaveripiireihin. Jo lapsille olisi jo tärkeää saada sosiaalisia suhteita. Ja kaikenlainen kiusaaminen olisi kytkettävä pois.
Lapsissa ja nuorissa on kuitenkin yhteiskuntamme tulevaisuus.
Kolmas hyvinvointiyhteiskuntamme ongelmaryhmä voivat olla etenkin pitkäaikaissairaat ihmiset. Heillä ei elämä tietenkään ole kovin helppoa. Mutta heille olisi ainakin turvattava mahdollisimman hyvät terveyspalvelut.
Ja yksi hyvinvointiyhteiskuntamme haaste taitaa olla myös väestömme ikääntyminen. Ja väestömme varttuneemmassakin päässä saattaa olla yksinäisiäkin, syrjäytyneitä ihmisiä. Maamme pitäisi osaltaan pyrkiä turvaamaan eläkeikäisille onnellinen vanhuus.
Siinä kai niitä hyvinvointiyhteiskunnan ongelmakohtia tai mitä ne nyt sitten ovatkaan. Voi olla, että tekstistä jäi paljon asiaa pois, mutta on muistettava, että tässä ollaan kuitenkin poliittisen uran alkumetreillä. Kenties sekin ura lähtee tästä vielä kunnolla urkenemaan, kun vauhtiin pääsee.
Ja elämään on hyvä suhtautua siten, että koskaan ei ole ihmisenä valmis vaan joka päivä voi oppia uusia asioita ja kasvaa ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!