Olen välillä ollut mielestäni typerys. Olen kirjoitellut tänne blogiini joskus tekstejä, joita ei välttämättä olisi kannattanut edes kirjoittaa. Näin jälkikäteen ajateltuna asia tuntuu ainakin siltä, että joitakin tekstejä olisin tänne voinut jättää kirjoittamattakin.
Opin tiellä tässä kuitenkin vielä ollaan ja ihmisenä voi kasvaa koko ajan paremmaksi ja fiksummaksi. Ennen kautta virheiden avulla. Toisaalta on ihan hyväkin tehdä itsensä kannalta virheitä, jos niistä tajuaa vain ottaa sitten opikseen. Virheethän ne taitavat ihmistä eniten ainakin opettaa.
Ja toisaalta voin ajatella niinkin, että ei minun kannata olla itseäni kohtaan liiankaan raadollinen. Olisi sitä tänne blogiin voinut rustailla vieläkin pahempia viestejä. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurmaajan Matti Saaren blogi saattoi näyttää vielä muutamaa astetta rumemmalta kuin minun blogini.
Mutta virheiden kautta eteenpäin ja nyt oikeasti jatkossa katson kaikki tekstit lävitse ja mietin, mitä täällä kannattaa julkaista ja mitä kannattaa vaikka tallentaa vain omaksi ilokseen tietokoneensa muistille.
Alan ensimmäistä kertaa kuitenkin olemaan tilanteessa, jossa kaikki ihmiset eivät välttämättä suhtaudu minuun enää kovin suopeasti. Minua on toistaiseksi vienyt hyvin eteenpäin se elämän ohje, että kaikkien ihmisten kanssa on hyvä tulla tarvittaessa toimeen, mutta et voi olla kaikkien paras kaveri ja siihen ei kannata edes pyrkiä. On vain itse pyrittävä käyttäytymään paikassa kuin paikassa mahdollisimman fiksusti ja asiallisesti.
Ja toinen hyvä ohjenuora, jonka avulla olen toistaiseksi hyvin mennyt elämässäni eteenpäin on ollut se, että olen tehnyt asiat, jotka on pitänyt tehdä. Ja näitä asioita tehdessäni, kuten työt ja muut aktiviteetit olen tarvittaessa ollut kaikenlaisten ihmisten parissa.
Mutta sitten, kun nämä tällaiset pakolliset asiat on hoidettu, niin olen mennyt seuraan, jossa voin olla ennen kaikkea oma itseni. Ihmisten seuraan, joista minä oikeasti pidän ja jotka välittävät minusta.
Kolmas ohjenuora ja elämän viisaus joka myös auttaa elämässä eteenpäin on se, että töihin ei kannata jäädä liikaa kiinni. Kun työpaikan ovi sulkeutuu perässä kunkin työpäivän jälkeen, niin se sitten oikeasti sulkeutuu. Ja sitten otetaan loppupäivä rennosti.
Ja sama se on muissakin jutuissa. Kun työt on tehty, ne on tehty. Ja sitten otetaan rennosti. Töissä ei saa roikkua kiinni liian kanssa.
Mutta tyhmä olen välillä ollut. Mutta nyt vain kurssi ja käyttäytyminen blogissa vieläkin paremmaksi, niin kyllä se kai siitä.
Ja neljäs hyvä elämän viisaus on sekin, että itselleen kannattaa osata nauraa. Sillä taidolla mennään yli vaikeuksien kuin vaikeuksien. Ja onneksi minä osaan nauraa itselleni. Olenkohan koskaan vielä ottanut itseäni vakavasti vai pitänyt itseäni lähinnä vain tällaisena pellen kuvatuksena?
Huumori on minulle tärkeä elämän arvo. Jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Elämä ei olisi mitään ilman naurua, huumoria ja hauskan pitoa. Nämä ovat tärkeitä juttuja minulle ja siksi itsekin mielelläni työpaikallakin heitän läppää.
Teen työni kovalla asenteella paikassa kuin paikassa, mutta olen loppuen lopuksi ainakin omasta mielestäni hauskempi ja rennompi tyyppi kuin voisi varmaan edes kuvitella. Jos on työn teko minulle tärkeää ja töissä pärjääminen, niin sitten on aina tärkeää ollut myös rentoutuminen ja hauskan pitäminen.
Elämän ilo on sellainen asia, jota ei koskaan kannata kadottaa. On hyvä elellä pilke silmäkulmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!