Voihan jouluähky

Jouluähky on minulle ainakin tuttu oire näin jouluisin.

Mikä ihme siinä onkin, että jouluisin pitää aina ahmia? Ettei sitä osaa koskaan yhtään hallita itseään vaan on vedettävä napansa täyteen ruokaa?

Joulua on nyt kaksi päivää juhlittu ja olen molempina päivinä ahminut itseni ihan täys ruokaa. Olen syönyt itseni jo kahdesti jouluähkyyn asti.

Ei kai jouluähkyssä muuten mitään vikaa olisi, mutta jouluähkyisen olo on ihan karmea. Sitä voi huonosti, hikoiluttaa ja puuskuttaa. Ja närästyttää sekä krööhtäyttää. Vointi on siis jouluähkyssä aivan karmea.

Eikö sitä oppisi koskaan miettimään myös sen ylenpalttisen jouluherkkutelun seurauksia? Herkuttelu on kyllä nautinnollista, mutta sillekin pitäisi osata vetää oikeassa paikassa rajansa. Ahneella tuppaa olemaan ruskeanvärinen loppu.

Jouluähkyllä on myös seurauksia, jotka voivat näkyä vielä viidenkin kuukauden päästä joulusta. Ylensyöminen, kun tuppaa kerryttämään vyötärön seudulle ylenpalttisesti lisäkiloja. Ja niistä onkin sitten vaikea päästä eroon.

Jouluähkyn saavuttaa parissa minuutissa, mutta läskeistä eroon pääseminen voi viedä useamman kuukaudenkin. Voi siinä joululla olla sitten sekä ulkonäköllisiä että rahallisia seurauksia, kun lisäkilot pakottavat ostelemaan isompikokoisempia vaatteita.

Mikä siinä sitten on, että joka joulu pitää se jouluähky itselleen hankkia? Ettei sitä edes opi syömään kohtuullisesti?

Jouluruoat eivät itsessään edes ole niiiiiiiin mahtavia, mutta kai se ylensyöminen aiheutuu siitä kokonaisuudesta. Jouluna sitä on herkkua monenlaista, ruoista leivonnaisiin ja suklaisiin ja niitähän sitä pitää sitten popsia hullun lailla päivästä toiseen.

Sitten sitä ollaankin pikaisella tahdilla jouluähkyssä.