Yön selkään

Oloni on karmea tällä hetkellä. Oloni on varmaan samanlainen kuin auton littaamaksi jääneellä nudistilla.

Karsea oloni johtuu kamalasta väsymyksestä. Ja asian laitaa vain pahentaa entisestään tieto siitä, ettei tähän ongelmaan tule ratkaisua hetkeen, sillä minun on valvottava ensi yö töiden vuoksi. Pääsen vasta huomisaamuna nukkumaan. Voi pyhät kalsarit sentään.

Mutta eipä tässä mitään. Ei ongelmien kanssa kannata liian paljon voivotella. Sen kuin vain menee sisulla eteenpäin. Liika voivottelu pahentaa vain ilman laatua.

Hyvä asenne on tärkeä asia, asenne ratkaisee.

Väsymys on kyllä huono juttu ja sellainen juttu, jonka kanssa eläminen on melkoista kitkuttelua. Kitkuttelua ja katkuttelua sen takia, että joutuu pysyttelemään hereillä.

Tämä se on tullut tutuiksi monien yövuorojen aikana. Ja yleensä väsymys vain pahentuu aamuisin, noin viiden-seitsemän aikaan. Silloin sitä yövuoroissa rupeaa odottelemaan nukkumaan pääsemistä ja aamuvuoroon saapuvia työntekijöitä. Ja sitten sitä väsyttämään vasta alkaakin.

Väsymys on kyllä sellainen oikein epämiellyttävä juide. Mutta olen kyllä ollut välillä yövuorojenkin aikaan vielä väsyneempi. Joskus on tullut puskettua kolmen yövuoron putken läpi jopa siten, että on tullut nukuttua yhteensä vain vaivaiset pari tuntia.

Nyt ei oikein viitsi pahemmin väsymyksestä edes valittaa, kun en tee tällä erää kuin yhden yövuoron. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka joutuvat painamaan useammankin yövuoron läpi ja se on jo kovempi juttu se.

Tuppaan sanoa, että yhden yön nyt valvoo vaikka aitaan seipäälläkin seisoessa. Toivottavasti tälläkin kertaa käy niin, että yön valvominen on vaivaton juttu.

Eikä sitä kannata jäädä elämässään liikaa paikoilleen seisomaan. Katse eteenpäin! Ja ei kuin tsemppiä pursuavalla asenteella kohta töihin.