Repaleinen huhtikuu

Tänä vuonna ei varmaan sitten ollut huhtikuuta ollenkaan, tai sovitaan ettei ollut? Minun osaltani se kuukausi sujui ainakin niin surkeasti ettei sitä kuukautta kannata juuri muistella. Nyt kuitenkin toukokuu on juuri alkanut, linnut visertävät ja kevätaurinko paistaa kauniisti sekä lätkän MM-skabatkin alkavat kohta, toivotaan että tästä toukokuusta tulisi jo hitusen parempi kuukausi.

Minulle huhtikuu oli vaikea. Podin keuhkokuumetta ja ensimmäiset kolme viikkoa sujuivat lähes kotonaan yksin asunnollani petipotilaana ja vielä neljäskin viikko meni toipilaana. Keuhkokuume oli hemmetin kova tauti, onneksi olen nyt kuitenkin hiljalleen selviämässä siitä.

Tai siltähän se näytti jo nyt viikonloppuna, että selviäisin taudin kourista ja olisin hiljalleen parantumassa, mutta sitten lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuyönä se pisti vielä pystyyn rumban, joka johti sairaalareissuun asti. Ensin minulla oli muutaman kerran sydämen rytmihäiriötä, soitin ambulanssin paikalle ja lanssimiehet lääkitsivät mut kuntoon. Sovittiin sairaalan lääkärinkin kanssa, että teemme näin uudelleenkin jos minulle tulee vielä saman yön aikana rytmihäiriöitä.

No niitähän tuli ja sitten neljännellä kerralla, noin viiden aikaan sunnuntain aamuyöstä soittelin lanssimiehet taas Ojoisille. Ne hoitivat rytmihäiriön kuntoon, mutta sitten kävi niin että ekan häiriön alta paljastui toinen rytmihäiriö, joku flimmeri ja mut vietiinkin sen jälkeen sairaalaan. Siellä mut parannettiin kuntoon sunnuntain aamupäivän aikana sähköhoidolla ja pääsin lähtemään pois sairaalasta sunnuntaina iltapäivällä.

Nyt asioiden pitäisi olla ok, mutta vielä äsken kävin lääkärissä ja pääsin tutkimuksiin. Parempihan se on tutkia ettei ole mitään isompia vikoja. Jotain häikkää kilpirauhasissa tms.

Olen itse ollut aika horroksessa koko huhtikuun ajan ja pudonnut varmaan jokaisen sellaisen kelkan kyydistä, jossa ennen tuota kuukautta ja sairauttani olin. Tärkeintä on ollut saada itsensä taas kuntoon ja palailla sitten vaikka sen jälkeen niihin sceneihin, joihin on mahdollista palata.

Sen verran iso liuta (niin vanhempaa kuin nuorempaakin) väkeä on suvustani viime vuosina lähtenyt että olen ajatellut että oli muut asiat kuinka tahansa, niin en ainakaan tuon listan jatkoksi vielä halua.

Ja kai nuo aiemmat kokemukset ovat minusta vähän ylitarkankin näiden asioiden ja sairauksien kanssa tehnyt. Ainakin kannattaa itseään tarkkailla tietenkin huolella sairauksien aikana ja käydä päivystyksessä tarvittaessa näyttäytymässä, jos ilmenee jotain huolestuttavaa. Ja toisaalta sitten kun iskee tuollaisia sydänvikoja, mahdollisesti pienempiäkin, niin on kannattavaa tutkituttaa itsensä tarkemmin. Niin kuin minäkin nyt olen tekemässä.

Terveydestä kannattaa pitää huolta ja pari suvussanikin tapahtuneista menehtymistapauksista olisi voinut olla estettävissä sillä, että teveyttä olisi tarkkailtu paremmin.

Tällä hetkellä minua itseäni ei taida pahemmin kiinnostaa kuin se, että saan itseni jälleen jonain päivänä terveeksi. Toivon, että minusta ei löydy enää isompia vikoja. Ainakin keuhkot ja sydän oli lääkärin tutkimuksissa kunnossa. Huomenna menen kuitenkin vielä tarkempiin tutkimuksiin.

Tällaista tämä elämä välillä on, jopa jo nuoremmallakin ihmisellä. Mutta kai tää laiffi voi tästä vielä joskus alkaa rullaamaankin. Jollain tavoin.