lauantai 3. toukokuuta 2014

Sydän tykitti kuin ferrari

Nyt se sitten vasta myrkyn tiskiin pistikin. Vierumäellä ollut pienimuotoinen sydämen kova tykytys uusiutui tänään ja sen todettiin olevan ”pientä” sydämen rytmihäiriötä. Sydän lähti äsken tykittämään taas kuin ferrari, soitin ambulanssin. Ne totesi vaivan ja lääkitsi. Tykytys meni ohi, mutta jos tulee takaisin niin käskivät soittamaan uudelleen paikalle ambulanssin.

Rytmihäiriön ei pitäisi olla mitään ”sen” vakavampaa, onneksi. Ei näkynyt merkkejä, jonka mukaan tykytys voisi johtaa vaikka sydänkohtaukseen. Seurauksena pitäisi olla ”vain” se, että sydän lyö tuhatta ja sataa aina välillä.

Tai, ainahan se kai vakavaa on jos vikaa pumpussa on. En tiedä sitten onko tuo keuhkokuumeen jälkitauteja. Onneksi ei pitäisi kai ihan heti kuitenkaan hengen lähteä, vaan apua pitäisi ehtiä soittamaan paikalle.

Elämän kokemukset ovat varmaankin kasvattaneet minusta vahvemman persoonan sekä opettaneet minua. Ainakin elämä on pirun arvaamatonta ja rajallista. Minullakin oli vielä kuukausi sitten hienot tavoitteet, mutta nuo tavoitteet putosi ainakin hetkeksi aikaa maahan ja tilalle on tullut taistelu terveyden kanssa.

Ja onhan se terveys tietenkin sellainen pirun tärkeä asia, josta kannattaa huolta pitääkin. Elämän kokemukset ovat luultavammin minusta itsestänikin tehneet sellaisen henkilön, joka on tarkka ja huolellinen terveydensä kanssa. Etenkin näinä aikoina.

Vähän minua vanhempi serkkuni menehtyi muutama vuosi sitten äkilliseen sydänkohtaukseen ollessaan yksin asunnolla. Ja pari kesää sitten veljeni kuoli yllättäen ja äkillisesti sairauskohtaukseen, ehkä osin senkin takia ettei hakenut tarpeeksi nopeasti apua.

Nämä kokemukset ovat varmaan muokanneet minusta jopa hieman ylihuolellisenkin tällaisten sairauksien kanssa, omaa tilaansa tulee tarkkailtua tosi tarkasti. Ettei minulle nyt vain kävisi samalla tavoin kuin serkulleni ja veljelleni.

Mennyt tämä minun bloginikin tässä viime aikoina pelkäksi sairauteni kanssa tilitykseksi, mutta tämä kirjoittaminen toisaalta on samalla hyvää sellaista terapiaa ja auttaa käymään läpi asioita.

Mutta minä ainakin tietenkin toivon, että tämä tästä vielä iloksi kääntyy ja Viltsukin saadaan nyt ainakin takaisin taas ihmisten ja terveiden kirjoihin. On se keuhkokuume ainakin alkanut helpottamaan, voimatkin ovat ruvenneet palaamaan takaisin.

Juu, hyvät yöt. Saa nähdä pystynkö itse nukkumaan tällaisten iltojen jälkeen lainkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!