Nyt se sitten vasta myrkyn tiskiin pistikin. Vierumäellä ollut
pienimuotoinen sydämen kova tykytys uusiutui tänään ja sen
todettiin olevan ”pientä” sydämen rytmihäiriötä. Sydän
lähti äsken tykittämään taas kuin ferrari, soitin ambulanssin.
Ne totesi vaivan ja lääkitsi. Tykytys meni ohi, mutta jos tulee
takaisin niin käskivät soittamaan uudelleen paikalle ambulanssin.
Rytmihäiriön ei pitäisi olla mitään ”sen” vakavampaa,
onneksi. Ei näkynyt merkkejä, jonka mukaan tykytys voisi johtaa
vaikka sydänkohtaukseen. Seurauksena pitäisi olla ”vain” se,
että sydän lyö tuhatta ja sataa aina välillä.
Tai, ainahan se kai vakavaa on jos vikaa pumpussa on. En tiedä
sitten onko tuo keuhkokuumeen jälkitauteja. Onneksi ei pitäisi kai
ihan heti kuitenkaan hengen lähteä, vaan apua pitäisi ehtiä
soittamaan paikalle.
Elämän kokemukset ovat varmaankin kasvattaneet minusta vahvemman
persoonan sekä opettaneet minua. Ainakin elämä on pirun
arvaamatonta ja rajallista. Minullakin oli vielä kuukausi sitten
hienot tavoitteet, mutta nuo tavoitteet putosi ainakin hetkeksi aikaa
maahan ja tilalle on tullut taistelu terveyden kanssa.
Ja onhan se terveys tietenkin sellainen pirun tärkeä asia, josta
kannattaa huolta pitääkin. Elämän kokemukset ovat luultavammin
minusta itsestänikin tehneet sellaisen henkilön, joka on tarkka ja
huolellinen terveydensä kanssa. Etenkin näinä aikoina.
Vähän minua vanhempi serkkuni menehtyi muutama vuosi sitten
äkilliseen sydänkohtaukseen ollessaan yksin asunnolla. Ja pari
kesää sitten veljeni kuoli yllättäen ja äkillisesti
sairauskohtaukseen, ehkä osin senkin takia ettei hakenut tarpeeksi
nopeasti apua.
Nämä kokemukset ovat varmaan muokanneet minusta jopa hieman
ylihuolellisenkin tällaisten sairauksien kanssa, omaa tilaansa tulee
tarkkailtua tosi tarkasti. Ettei minulle nyt vain kävisi samalla
tavoin kuin serkulleni ja veljelleni.
Mennyt tämä minun bloginikin tässä viime aikoina pelkäksi
sairauteni kanssa tilitykseksi, mutta tämä kirjoittaminen toisaalta
on samalla hyvää sellaista terapiaa ja auttaa käymään läpi
asioita.
Mutta minä ainakin tietenkin toivon, että tämä tästä vielä
iloksi kääntyy ja Viltsukin saadaan nyt ainakin takaisin taas
ihmisten ja terveiden kirjoihin. On se keuhkokuume ainakin alkanut
helpottamaan, voimatkin ovat ruvenneet palaamaan takaisin.
Juu, hyvät yöt. Saa nähdä pystynkö itse nukkumaan tällaisten
iltojen jälkeen lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!