Terve mies?

Onko sydämessäni vikaa? Vai vaivaako minua sittenkin kilpirauhaset? Tai jotain häikkää jossain muualla? Ei, ei sittenkään mitään. Sain eilen vapauttavan tuntuisen puhelun lääkäriltäni, kaikki arvoni ovat kunnossa. Olen terve, terve mies.

On aika huojentavaa saada terveen paperit. Sitä, kun on ensin ehtinyt pelkäämään kaikenlaisten tautien mahdollisuutta, niin helpottaa mieltä saada lääkäriltä lausunto siitä, että on terve.

Ainoastaan valkosoluissa oli vielä jotain häikkää keuhkokuumeen jäljiltä, mutta nuokaan solut eivät olleet onneksi vielä mustaksi muuttuneet.

Keuhkokuume oli yllättävänkin kova ja ärhäkkä tauti, se käytännössä pysäytti kaiken muun elämäni reilun kuukauden ajaksi, mutta nyt tuo keuhkokuume alkaa olemaan selätetty. Voin alkaa palailemaan taas hiljalleen takaisin normielämään, tietenkin saan vielä liian kovaa rasitusta vältellä.

Pumppuviatkaan eivät ole minua enää vaivanneet, estolääkitys on ehkä ruvennut tepsimään tuohon ongelmaan ja hyvä niin. Jos pumppuongelmat uusiutuvat, niin joudun polille tarkempiin tutkimuksiin.

Reilu kuukausi tässä on tullut osin pakon sanelemanakin vedettyä hiljaiseloa, huhtikuuta minulla ei käytännössä ollut. Se tuli vedettyä meko pimennossa. Suurimmat kohokohtani huhtikuun aikana olivat käynnit Siwassa ja sairaalan päivystyksessä. Tuo varmaan kertoo olennaisimman huhtikuustani. Lähinnä tässä on tullut levättyä.

Mitä tässä viikolla tutkin vanhoja artikkeleita netistä, niin olen aika samis suunnistaja Minna Kaupin kanssa. Hänkin poti ensin keuhkokuumeen ja sen jälkeen hänellä oli ongelmia sydämen kanssa. Kaupilla oli ollut sydänlihaksen repeytymä.

Melko kiusallisetkin jälkitaudit ovat kaiketi aika tyypillisiä juttuja keuhkokuumeessa, siksi keuhkokuumeesta kannattaa varmaan parannellakin itsensä kaikessa rauhassa. Vaikka tässä muuten jo kohta kunnossa ollaan, niin kovimpia rasituksia kannattaa yhä vältellä.

Keuhkokuume on melko kova ja vakava sairaus. Kun olin sunnuntaina sairaalassa niin vieresessä sängyssä maanneella jo iäkkäämmällä naisellakin todettiin olevan keuhkokuume. Mietin sitä, kuinka hän tulee siitä edes ylipäänsä selviämään. Vanhempien ihmisten kohdalla kuoleman mahdollisuuskin on varmaan jo melko valitettavan iso.

Takki tässä on kyllä tämän taudin kanssa taistellessa tyhjentynyt aika tehokkaasti. Vaikka muuten voisi jo vähitellen palata taas ”arkeen” niin sitten pitäisi vielä löytää jostain intoa palata siihen hiton arkeen.

Toisaalta, kun olet ollut kuukauden verran pois ihmisten ilmoilta, niin tuon rupeaman jälkeen pienemmätkin asiat saavat isommat mittasuhteet. On helvetin hienoa käydä juomassa kuppi kahveeta jo Hämeenlinnan torilla. Ja todeta samalla, että hemmetti, täältä palataan taas ihmisten riesoiksi.

Ja onhan tässä nyt sentään tullut sen reilun kuukauden ajan osin pakonkin sanelemana levättyä. Luulisi tuollaisen leposession jälkeen paukkuja riittävän.

Niin kuin jo todettua, onhan tämä sairaus hiukan minua myös pysäyttänyt. Jos ja mitä ilmeisemmin kun tästä tulen selviämään niin sen jälkeen tulen varmaan suhtautumaan elämääni rennommalla ja rauhallisemmalla otteella. Koitan ainakin vähentää kaiken maailman asioilla stressaamista ja murehtimista ja ajatella, että kyllä ne asiat siitä lutviutuvat.

Kun on tällaisen taudin selättänyt, niin pienemmät murheet eivät tunnu enää läheskään niin isoilta. Elämään osaa taas suhtautua realistisimmilla mittasuhteilla. Sydämeni pysäyttäminen neljästi oli jo helvetin iso juttu, mutta onneksi pumppuni lähti uudelleen taas käyntiin. Joka pysäytyksen jälkeen.

Ja oikeastaan, eihän minulla varsinaisesti ole tällä hetkellä mitään kummempaa stressattavaa. Odotuksia saattaa olla ja tuntuu olevan, mutta varsinaista vastuuta minulla ei oikeasti ole kannettavana kuin omasta elämästäni, tällä hetkellä. Tässähän voisi elellä vapaana kuin lintu. Ja siitä vapaudesta meitsi nauttii.

Kai se arki muuten alkaa tässä taas maistumaan ihan kivalta. Alkavathan tänään lätkän MM-kisatkin. Suomella on kyllä jalkeilla meko untuvikkolauma, mutta toisaalta tuollaista ”nobody”-ryhmää voi olla ihan kiinnostavakin seurata. Ainakin alkuun, kuinka jätkät onnistuvat ja saavat hommat skulaamaan.

Hmm, bloggaamiseni saattaa tulla tässä taas vähentymään kun tervehdyn entistä enemmän ja voin hankkia itselleni taas elämän.