Olenko minä köyhä?

Suomessa on köyhiä noin 440 000, olenko minä yksi heistä?

Varsin usein blogit koittavat olla kaunisteltuja tositarinoita, tämä blogikertomus on puolestaan tositarina elämän nyrjemmältä puolelta. Tässä blogipäivityksessä pohditaan köyhyyttä ja sitä kuinka köyhä ihminen määritellään. Entä täytänkö minä köyhän ihmisen kriteerit. Olenko minä köyhä?


Myönnän, yhdessä vaiheessa olin kovaa vauhtia puuhaamassa ja puhumassa rahallisesti isosta läpimurrosta, senhän piti tehdä minut liki pitäen rikkaaksi. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin kuin niiden olisi pitänyt mennä ja sairastuin. Sairastuin syksyllä 2015 psykoosi-nimiseen sairauteen ja olen vähintään siitä asti ollut pois työelämästä, vähän kauemminkin.

Nyt olen kuntoutustuella ja kuukausittaiset tuloni ovat noin 1380 euroa. Tuloni koostuvat työeläkevakuutusyhtiö Varmalta saamastani kuntoutustuesta, Kelalta saamastani asumistuesta ja Kelalta saamastani pienemmästä eläkkeestä ja työvalmennussäätiö Luotsista/ Majakasta saamastani pienestä palkasta.

Kuukausittaiset menoni minulla ovat 1290 euron luokkaa. Tililtäni menee kuukausittain noin 550 euroa asunnon vuokraan, 300 euroa ulosottolainojen lyhennykseen, 200 euroa ruokaan ja noin 45 euroa opintolainan lyhennykseen sekä muihin laskuihin 165 euroa ja kännykkälaskuun 30 euroa. Totta tosiaan, minulta jää säästöön kuukausittain rahaa noin 90 euroa, joista 50 euroa laitan kuukausittain erilliselle säästötilille ja 40 euroa minulla on sitten joka kuukausi käytettävissä johonkin muuhun.

Mutta olenko minä näillä tuloilla ja menoilla köyhä ihminen? Asian pohdinta pitää varmaan aloittaa siitä että miettii mitkä ovat köyhän ihmisen kriteerit?Ilta-Sanomissa oli viime vuoden heinäkuussa juttua jossa tuotiin hyvin ensinnäkin esille pienituloisuuden rajat Suomessa. Jutun mukaan yksin elävä suomalainen ihminen on silloin köyhäksi luokiltetava, jos hänen kuukausittaiset nettotulonsa ovat korkeintaan 1185 euroa.

Periaatteessa minun kuukausittaiset nettotuloni ylittävät tuon pienituloisuuden rajat. Kuukausittainen nettotuloni on 1380 euroa, mutta tuloista voidaan heti vähentää joka kuukausi ulosottoon menevä rahamäärä 299 euroa. Ulosottovähennyksen jälkeen kuukausittainen tuloni ei ylitä pienituloisuusrajaa, jolloin minutkin voidaan luokitella pienituloiseksi aikuiseksi ihmiseksi eli köyhäksi.

Asiaa voidaan toisaalta pohtia siltäkin kannalta mihin rahani riittävät. Tuloni riittävät välttämättömiin asioihin melko hyvin, jolloin voidaan sanoa ainakin että en ainakaan ihan niin köyhä ole etteikö rahani riittäisi elämiseen. Minulla on varaa kustantaa itselleni suht laadukas elämä, minulla on hyvä ja viihtyisä asunto josta maksan noin 550 euroa vuokraa joka kuukausi.

Blogin mahdollinen köyhä asuu tällaisessa asunnossa.

Ruokaan minulla on rahaa laitettavana joka kuukausi noin 200 euroa. Pärjään ainakin suurimmaksi osaksi muidenkin laskujeni kanssa ja minulla on varaa ostaa itselleni muun muassa jonkin verran uusia vaatteita. Tosin ylimääräiseen kuluttamiseen minulla ei ole varaa joka kuukausi kuin noin 40 euron verran. Mutta vaikka minulla ei olekaan ylenpalttisesti varaa "ylimääräiseen" kuluttamiseen niin olenko silti köyhä? Pystyn kuitenkin suht hyvin täyttämään elämisen perustarpeet, pystyn maksamaan vuokran, syömään suht hyvin ja terveellisesti, maksamaan kännykkälaskun ja muut laskut sekä minulta jää vielä joka kuukausi 50 euroa säästöönkin?

Ilta-Sanomissa on tuotu esille myös muita köyhyyden kriteerejä kuin vain tietyt kuukausittaiset nettoansiot. Jo vuonna 2010 Ilta-Sanomissa julkaistiin juttu jossa tuotiin esille köyhyyden merkkejäkin. Olenko minä köyhä- kysymystä voidaan siis miettiä siltäkin kannalta, kuinka täytän nämä köyhyyden merkit.

Näistä Ilta-Sanomissa esille tuoduista köyhyyden merkeistä minulla ilmenee maksuhäiriöitä. Minä olen aiemmassa elämässäni onnistunut sössimään raha-asioideni kanssa ja saamaan ulosottoon velkaa vähän yli 9000 euron verran. Minulla on myös maksuhäiriömerkintä ja luottotietoni ovat menneet. Tältä osin siis täytän köyhyyden merkit. Tosin tämän hetkisten laskujeni kanssa tulen hyvin toimeen ja pystyn maksamaan ne.

Yhdeksi köyhyyden merkiksi lasketaan Ilta-Sanomien jutun mukaan myös kylmä asunto. Se, ettei ole varaa lämmittää asuntoaan. Tätä ongelmaa minulla ei kuitenkaan ole.

Kolmas köyhyyden merkki on se, että ei pysty selviämään yllättävistä, eteen tulevista ongelmista. Kuten kodinkoneiden hajoamisista tai yllättävistä sairaalalaskuista. Minä en pysty tällaisista ongelmista toden totta selviämään, joten täytän tältä osin köyhyyden tunnusmerkit. Esimerkiksi polkupyöräni hajosi viime keväänä, mutta minulla ei vaikuta olevan varaa reagoida siihen millään tavalla. Esimerkiksi ostamalla uutta polkupyörää vanhan tilalle.

Myös ruoan laatu on yksi köyhyyden tunnusmerkki. Jos ei ole vähintään joka toinen päivä varaa lihaan tai kalaan niin on Ilta-Sanomien jutun mukaan köyhä. Minä en mielestäni ole kuitenkaan vielä joutunut ruoan laadusta tinkimään kuin ehkä pari kertaa kun on ollut aivan pakko.

Köyhyyden tunnusmerkki voi olla myös se, että onko varaa lomareissuihin. Minulla ei ole varaa lomareissuihin. Paitsi jos oikein pystyn säästämään niin heinäkuussa saatan pystyä tekemään yhden yön reissun jonnekin päin Suomea.

Asiaa monelta eri kantilta tarkasteltuna olen siinä hilkulla määrittelenkö itseni köyhäksi ihmiseksi vai en. Toisaalta minulla on varaa ylläpitää riittävää hyvää elämisen tasoa, toisaalta taas täytän jotkut köyhyyden tunnusmerkit ja minulla ei ole kuitenkaan esimerkiksi ruokaankaan kuluttaa kuin kuukausittain 200 euroa, mikä ei loppupeleissä ole hirveän iso summa. Ja muuhun kuluttamiseen minulla ei ole varaa paljoakaan panostaa per kuukausi.

Mutta jos ajattelee asioita positiivisesti, niin elämäni ei rahatilanteen takia pitäisi olla kuin väliaikaisesti tällaista. Noin kolme vuotta niin minulla ei ole enää ulosotossa velkaa rasitteena vaan olen ehtinyt maksamaan velat pois. Ja olen vain väliaikaisesti kuntoutustuella, muutaman vuoden päästä saatan olla taas työelämässä ja tuloni voivat olla nykyistä isommat.

Eli vaikka nyt olisinkin köyhä niin tunnelin päässä sarastaa jo valoa.