Milloin viimeksi...?
Ilahduin... Biljardia pelatessa ilahdun useinkin. Biljardia pelatessa saa onnistumisen tunteita, kun voittaa yksittäisen pelin tai sitten onnistuu ihan vain jossain yksittäisessä suorituksessa, lyönnissä. Kun vaikeassakin lyönnissä onnistuu ja saa pallon pussitettua niin sitä ilahtuu paljon. Myös kilpailuhenkisenä ihmisenä ilahdun mikäli satun voittamaan jonkin yksittäisen pelinkin. Onnistumisten tunteiden saaminen on yksi syy, miksi tykkään ylipäätään biljardia pelata.
Toisaalta ilahduin viime maanantaisessa yhteisökokouksessakin. Silloin ehdotukseni joka lauantaisen fiiliskahvilan sisällön muuttamisesta meni "läpi". Ennen fiiliskahvilassa on jokainen Länsituulen asukas kertonut viikon tapahtumansa vuorollaan, nykyään fiiliskahvilassa kerrataan viikon positiiviset asiat. Kukin vuorollaan. Tämä on mielestäni hyvä uudistus, ehdin ainakin jo kyllästymään siihen vanhaan fiiliskahvilan formaattiin, kun ainakin itselläni viikosta toiseen viikon tapahtumat pysyivät samana eikä uutta kerrottavaa ollut.
Ilahduin myös silloin, kun siskon tyttö Vilma piti hänelle kirjoittamastani kirjeestä hänen rippijuhlissaan. Ainakin äitinsä mukaan kirje merkitsi Vilmalle erittäin paljon ja tämä asia taas merkitsi minulle paljon. Ilahduin.
Nauroin... Nauroin viimeksi katsellessani erästä Kummeli-sketsiä. Siinä matkatoimistossa asioivalle miesasukkaalle tämän matkatoimiston virkailijat nauraa räkättivät. Se oli hauska sketsi niin kuin Kummeli muutenkin on hauska komediaohjelma ja saa nauramaan.
Itkin... Siskon tytön Vilman rippijuhlissa oli kyyneleet herkässä. Jos en nyt ihan itkenyt niin olin ainakin pullahtaa itkuun monessa paikassa. Niissä juhlissa oli tunteet pinnassa, varmaan eritoten sen takia että Vilmastakin on kasvanut jo niin iso että pääsi ripille. Justiinhan me Vilman kanssa leikittiin paljon yhdessä. Samalla jotenkin tajusi sen, että me ei olla enää Vilman kanssa ihan niin paljon tekemisissä kuin ennen. Siihen olisi kiva saada muutos. Mutta osaanko minä ollakaan enää niin "isoksi kasvaneen" tytön kanssa. Ennen oli helppoa, kun "vain" leikittiin.
Suutuin... Nyt ei tule mieleen hetkeä, milloin olisin viimeksi suuttunut. Ehkä se tarkoittaa sitä, että suutun niin harvoin.
Harmistuin... Ainakin Porin asuntomessuilla semisti harmistuin, kun en saanutkaan kuvattua kaikkia asuntomessun kohteita. Kännykkäni akku ei olisi tätä kestänyt. No kyllä sieltä silti sain otettua vähän yli 100 kuvaa.
Harmistuin samalla Porin reissullani myös mennessäni käymään Yyterissä. Kävin Yyterissä lauantaina ja silloin siellä ei kulkenutkaan bussivuoroja yhtä usein kuin arkisin. Tämän takia oleskelu aikani Yyterissä jäi paljon vähemmäksi kuin mitä etukäteen olin odottanut. Se pisti hiukan harmistuttamaan.
Harmistuin myös kun eräs tämän Länsituulen asukas hiukan ivaili minun silmissä ilmenevästä pakkoliikkeestä. Minun silmissäni on hiukan sellaista nykimisvaivaa, se näyttäisi siltä että isken silmää alvariinsa. Ja tästä tämä Länsituulen asukas hiukan irvaili, tämä asukas on hieman sairas tosin eikä välttämättä ymmärrä oikein tekojensa ja puheidensa seurauksia. Minä tästä hiukan harmistuin kun en voi näille pakkoliikkeille mitään. Mutta en toki näyttänyt harmistustani ulospäin.
Häkellyin... Häkellyin viimeksi varmaan pelatessani biljardia. Siinä joskus tulee joko itseltä tai joltakin muulta sellaisia suorituksia että suorastaan häkeltyy. Yksi peluri esimerkiksi on onnistunut niinkin harvinaisissa tempuissa kuin saamaan heti aloituslyönnillä mustan kasipallon pussiin ja saamaan kolme saman sarjan palloa pussiin yhdellä lyönnillä. Joskus kyllä häkellyn omistakin suorituksista.
Häkellyin varmaan silloinkin jonkin verran kun sain kuulla että tänne Länsituuleen hankitaan vihdoin uusi biljardipöytä tai kun tämä pöytä tänne Länsituuleen tuotiin. Tapahtuuko tämä oikeasti?
Kokeilin jotain uutta... Nyt tulee mieleen joskus kesäkuussa grillaamani banaanit. Se oli jotain uutta. Aina pikkulapsesta olen kyllä haaveillut banaanien grillaamisesta, mutta vasta nyt sain toteutettua tuonkin haaveen. Tein banaaniin viilloin, laitoin sisään suklaata ja grillasin jonkin aikaa. Ne olivat hyviä vaniljajäätelön kanssa. Tämä oli kyllä uuden kokeilua, sillä ennen en ollut banaania grillannut.
Urheilin... En tiedä onko se kovin viisasta näillä keleillä kun asuntoni on niin kuuma, mutta kuntopyöräilin asunnossani puolen tunnin ajan torstaina. Katselin samalla 80-luvun hittisarjaa Dynastiaa dvd:ltä ja kuntopyöräilin.
Toisaalta olenhan tänäänkin taas pelannut jo kaksi tuntia biljardia? Mutta onko se urheilua?
Luin... Ööh.. Kirjoja olen huono lukemaan. Edellinen kirja, minkä olen alusta loppuun asti lukenut on biljardin käsikirja ja sen luin keväällä. Päivittäin puolestaan luen Jatkoajan keskustelupalstaa ja Facebookkia. Vastasinkin eräässä kyselyssä että kesällä mieluiten luen Jatkoajan keskustelupalstaa. Luen sitä mielelläni niin talvella kuin kesälläkin. Kesällä jääkiekko on tauolla, mutta siellä keskustellaan silloin (-kin) muista asioista.
Söin... Söin äsken spagettia ja kolme jauhelihapihviä. Syömiseni näin kuun lopulla ja kuun alussa on niukkaa ennen kuin uudet tukirahat tulevat. Aamulla söin taas itsetekemääni mustikkarahkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!