sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Riippuvaisuudet ongelmana

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Sen olen jo tähän ikään mennessä joutunut monet kerrat todistamaan. Joskus elämässä tulee vastaan ikävämpiä asioita ja silloin tekee hyvää kirjoittaa näistä asioista tänne blogiinkin. Tämä blogi on kuitenkin nykyään minulle aivan kuin nettipäiväkirja. Paikka purkaa omia tuntojaan.

Tällä kertaa koitan kirjoittaa niin vakavasta asiasta kuin riippuvaisuudet. Minulla on taipumus sortua erilaisiin riippuvaisuuksiin. Olen varmaan melko riippuvainen luonne. Joskus vuosina 2014-2015 kärsin alkoholiriippuvaisuudesta. Käyttämäni alkoholin annosmäärät viikottain oli isoja, en nyt muista ulkomuisista kuinka isoja mutta suurista määristä kuitenkin puhutaan ja alkoholiriippuvaisuus oli minulla vakava ongelma.

Tuon riippuvaisuuden olen kuitenkin nyt vähitellen selättänyt antabuksen voimalla. Olen ollut juomatta alkoholia jo taas yhteen kyytiin noin puolitoista vuotta. Eikä minulla ole ollut mitään mielihaluja juoa alkoholia pitkiin aikoihin.

Eli alkoholiriippuvaisuuden kanssa asiat on jo pitkään ollut hyvin mutta nyt on ilmaantunut viime kuukausina taas uusi riippuvaisuusongelma. Olen viime kuukausina käyttänyt rahaa aivan liikaa uhkapelaamiseen. Elokuussa käyttämäni rahamäärä pelaamiseen huolestutti minua eniten, silloin pelaamiseen upposi rahaa 45 euroa. Syyskuussa käytin pelaamiseen rahaa 28 euroa ja nyt lokakuussa pelaamiseen on mennyt rahaa jo 31 euroa. 

No ok, käyttämäni rahamäärät uhkapelaamiseen ei varmaan sinänsä ole vielä kovin isoja isommassa mittakaavassa mutta minun rahatilanteessani nekin on jo huolestuttavan isoja. Oikeastaan minulla ei olisi varaa laittaa uhkapeleihin yhtään rahaa. Mutta silti niihin uppoaa rahaa aivan liikaa per kuukausi eli rahapeliongelmasta voidaan jo puhua. 

Toisin kuin alkoholiriippuvaisuuden kanssa niin rahapeliriippuvaisuutta ei käsittääkseni voida edes millään lääkkeellä koittaa parantaa. Vaan se on entistä enemmän tahdon asia. Pitäisi olla lujaa tahtoa olla menemättä pelisivustoille tai lujaa tahtoa olla pelaamatta peliautomaatteja

Mielestäni tiedän ja ymmärrän paljon rahapelimaailman reaaliteetteja, mutta silti on tullut enemmän onneenkin perustuvia rahapelejä hakattua. Ja kun ei kovin isojakaan voittoja ole tullut niin en käsitä miksei hinkuni pelata rahapelejä ole jo laantunut. Voisin ajatella, että ei sieltä kuitenkaan mitään tule ja lopettaa pelaamisen? Ja silti rahapelejä tulee pelattua. Sitä vain jaksaa yrittää ja toivoa että vielä se onni minuakin lykästää.

Kaiken lisäksi, rahapelit vievät rahat kovin nopeasti. Se on vain hetken huuma ja onni kun pääsee pelaamaan. Ja melkein siinä samassa hetkessä on jo rahat hävinnytkin. Miksi minä sitten pelaan? Mitä syitä siihen edes voisi olla?

No tykkään siitä pelaamisesta. Nämä nettikasinolla olevat rahapelit ovat yleensä koukuttavia, mielenkiintoisia ja hauskoja. Sekä kivan yksinkertaisia. Olen myös sen tyylinen ihminen että tykkään riskien ottamisesta ja rahapelaaminen perustuu aina osin myös riskin ottamiseen. Pitää ottaa riskejä, sijoittaa rahaa peleihin sillä uhalla että häviää rahansa. Tämä kaikki siksi että voi myös voittaa jotakin. Ja tietenkin se voittamisen mahdollisuuskin motivoi pelaamaan.

Toisaalta rahapelaaminen voi olla välillä hieman outo tapa koittaa vahvistaa itsetuntoa. Omassa päässäni koen rahapelaamisen muun muassa coolin ja kovan jätkän tavaksi ja nämä tällaiset luonteen piireet ovat toki sellaisia jollaiseksi haluaa itsensäkin miellettävän. 

Pelaamisella voi joskus koitaa myös parantaa omaa fiilistään. Joskus kun tulee masentunut fiilis niin koittaa rahapelaamisella kenties parantaa olotilaansa. Jos voittaisikin rahaa niin piristyisi ja jo kivojen rahapelien pelaaminen piristää fiilistä. Tosin kaikki päättyy useimmiten tappioon ja sehän ei sitä fiilistä kyllä paranna yhtään, päinvastoin. 

Uhkapelaaminen on siis ongelmani ja yksi riippuvaisuuteni ja koitan jatkossa kirjoittaa asiasta lisää täällä blogissanikin. Esimerkiksi siitä näkökulmasta, että miten peliriippuvaisuudesta voisi koittaa päästä eroon? Yksi hyvä asia taistellessa peliriippuvaisuutta vastaan on se, että saan tukea taas tähänkin asiaan Länsituulen hoitajilta. Voin esimerkiksi heille aina kertoa kun minun tekee mieli pelata. 

Muiakin riippuvaisuuksia minulla toki on, mutta niistä en jaksa stressata. Koen olevan riippuvainen esimerkiksi myös Facebookista, päivittelen sinne paljon juttuja mutta en jaksa vaivata päätäni tuolla riippuvaisuudella. Siitä kun ei minulle vaikuta olevan niin suurta haittaa.





 . 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!