Rakas joulupukki,
Eikö sinunkin olisi aika ruveta jo laihduttamaan? Olet nimittäin jälleen lihonnut viime näkemästä. Ja silloinkin olit jo aika pulskea, kun viimeksi tavattiin.
Muistatko edes edellistä kohtaamistamme? Olihan se viime jouluna, mutta tulit tänne minun asunnolleni aikamoisessa tuiskeessa jo. Mahdatko edes muistaa? Viimeisiään vedellyt keittiön kelloni osoitti aikaa 23.50, kun asuntoni oveeni koputettiin. Koputus oli niin helvetin kovaääninen, että luulin jo jonkin poliisivartion tekevän huumeratsiaa poikamiesboksiini.
Menin avaamaan ja siellä sinä seisoit. Tai tarkennetaan sen verran, että hädin tuskin seisoit. Sinulla oli nimittäin vaikeuksia pysyä pystyssä ja siksi kaiketi nojasitkin kerrostalon aulan seinäänkin.
Minä tietenkin tervehdin ja sinä tervehdit takaisin. Luulin sinun seuraavaksi kysyvän, onko täällä kilttejä lapsia, niin kuin sinulla on tapana kysyä ihmisten taloissa vieraillessasi. Mutta kattia kanssa!
”Oiskoh sul lisää viinaah... multa pääs jo loppumaa...”, oli kysymyksesi. Ja se sinun hengityksesi, voin kertoa että se oli alkanut jo haisemaan vanhalta viinalta.
No, onneksi tai ainakin sinun onneksesi minulla on vodkaa monta laatikkoa vaatevarastossani. Hain yhden pullon vodkaa varastostani ja käskin sinut menemään istumaan nojatuolilleni olohuoneeseen. Toimit niin kuin kehotin, hoipertelit yksiöni olohuoneeseen ja istahdit pehmeälle, vaalean ruskealle nojatuolille. Jäit aika nojatuolin reunalle istumaan ja löit kätesi kovaäänisesti polvillesi.
Minä puolestaan tulin varastoltani vodkapulloni kanssa, hain pari lasia keittiöstä ja otin mukaani myös kokispullon. Astelin tämän jälkeen luoksesi olohuoneeseen ja löin keittiöstäni ottamani lasit olohuoneen sohvapöydälle ja aloin sekoittelemaan niihin vodkapaukkuja.
Ojensin toisen vodkapaukun sinulle ja otin itse puolestani toisen.
”Tuossa, ota”, totesin sinulle ja ojensin vodkapaukun.
”Kiitosh Viltsu, et osaa edes arvata kuinka paljon tämä lämmittää vanhan pukin mieltä...”, kiittelit.
”Mä taida olla selvitykseh velkaaaa...”, sait seuraavaksi kakistettua suustasi ulos.
”No, miten sen nyt ottaa.” Totesisn ironisesti ja tein sinulle selväksi, että ilman muuta olet selvityksen velkaa. Olinhan odottanut sinua koko helvetin aattopäivän ja jännittänyt, mitä tulen saamaan sinulta joululahjaksi. Ja sitten, kun viimein tulit! Sitten, kun viimein tulit luokseni, niin olit jo tuossa kunnossa. Miksi? Eihän joulupukin pitäisi käyttää alkoholia. Ei olla ainakaan jouluaattona kännissä!
”Noh, tuota Viltsu...”, sanoit.
”Sähän tiedät, että on ihan vitunmoinen reissu jakaa kaikkiin maailman taloihin joululahjat yhden päivän aikana...”, jatkoit seuraavaksi ja minä kuuntelin kiinnostuneena, mutta samalla myös ymmärtäväisen näköisenä.
”Ei tätä helvetin duunia jaksais, jos ei ottais välissä huikkaa...”, jatkoit selvitystäsi.
”Siks mulla on tää taskumattikin tässä rintataskussani. Otan aina tuimat hörpyt konjamiinia, kun olen yhteen huusholliin saanut lahjat jaettua...”, kerroit.
Minä jo hieman naurahdinkin, mutta näytin edelleen ymmärtäväiseltä. On helppoa tietenkin ymmärtää se, että sinun reissusi on melkoisen pitkä näin jouluaattona ja jotain piristystähän sellainen matka väliajoin tarvitsee, että jaksat reissusi porhaltaa.
Näytit tosin vieläkin siltä, että haluat jatkaa kertomustasi. En tiedä oliko roima humalatilasi vaikuttanut sinuun niin, että olit kovin suulaalla päällä. Noh, minä olin yksin asunnossani, joten eipä mulla ollut syytä sinun puhumistasi estelläkään. Ja olihan tämä hieno tilaisuus päästä kuulemaan tarkempaa tietoa sinun jouluaaton töistäsi.
”Ne helvetin kakarat...”, sanoit seuraavaksi.
”Niihin mulla tuppaa välillä menemään hermot. Helvetinmoista kirjuntaa ja kiljuntaa silloin, kun tulen sisälle huusholliin. Sitten pitäis hoilata niitä pirun tylsiä joulurenkutuksia, leikkiä piirileikkejä, puhella nättejä. Ja onhan niissä huusholleissa niitä oikein näsäviisaitakin, joiden on vuosi toisensa perään vedettävä parrastani ja testattava olenko aito!”, aloit puhumaan jo osin aika suuttuneellakin äänensävyllä.
”Totta helvetissä olen aito!” Ja sitä paitsi en mäkään muiden partoja vetele ja neniä vetele ja kerro testaavani, oletko sä aito!”, huudahdit.
Minä puolestani nyökyttelin päätäni ja koitin ymmärtää sinua. Samalla hörppäsin pari kulausta vodkalasistani. Sinä se puolestasi jatkoit purkautumistasi.
”Kyllähän minä niille talon emännille mielelläni lirkuttelisin ja hymyilisin, mutta ei hemmetti, että niille pirun vekaroillekin pitää keikistellä!”, huudahdit ja kulautit vodkaa kurkkuusi.
”Tiedätkö, tätä hommaa ei kestäis, jos ei välistä ottais huikkaa”, sanoit. Kerroit myös viinan juomisen olevan just se syy, jonka vuoksi jaksat vuosi toisensa perään tuota kaikkien talojen kiertämisreissua tehdä jouluaattoisin.
”Ei varmastikaan...”, vastasin sinulle takaisin. Sitten löin vodkalasini olohuoneen sohvapöydälle ja ehdotin sinulle, että lähtisimme seuraavaksi lähipubiini Pikku-Eeroon. Teimme näin ja lähdimme ulos asunnostani.
Herätithän sinä siellä Pikku-Eerossakin hämmästystä, mutta hyvin sinä sinne muiden känniläisten joukkoon lopun viimein sulauduit. Ja kyllä sinulla pukki näytti olevan melkoinen ja kadehtimisen arvoinen vetovoima naisiin. Etenkin aattoiltana. Luultavammin jokainen pubissa ollut nainen halusi istahtaa polvellesi.
Näin se edellinen kohtaamisemme meni rakas joulupukki. Toivottavasti vierailet luonani tänäkin jouluna. Ja muistat antaa tällä kertaa minullekin lahjoja.
Kiitos myös siitä, että sain tietää salaisuutesi.
Ryyppykaverisi,
Viltsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!