Korona on vaikuttanut elämääni yllättävänkin paljon

Minä en ole yksi niistä jotka pääsevät julistamaan sitä kuinka maailmalla leviävä virus korona ei ole vaikuttanut elämääni yhtään millään tavalla. Päinvastoin, korona on vaikuttanut elämääni tähän mennessä jo melko paljon. Yllättävänkin paljon. Tämä siitä huolimatta vaikka minä itse en ole onnekseni koronaa ainakaan vielä sairastanut. Kerran olen kuitenkin minäkin koronatestissä joutunut käymään ja kerran ei voitu aluksi todeta varmuudella ettenkö minäkin olisi koronaan altistuneiden joukossa. 

Sairaudesta kuin sairaudesta tulee heti monta askelta vakavampi kun se osuu omalle kohdalle. Tai edes tulee lähelle sinua. Viime viikon keskiviikkona tämä korona tuli valitettavasti sitten työpaikalleni. Olen aiemmin kirjoittanut blogissani kuinka työskentelen sellaisen paikan kuin Ilveskodin keittiöllä täällä Hämeenlinnassa. Ja tarkkaan uutisia seuraavat ovatkin saattaneet huomata uutisen siitä kuinka Ilveskodin työntekijällä on todettu koronatartunta. 

Työpaikkani on sellainen sitten jo jossa korona voi aikaansaada pelkoa, huolta ja jopa kauhua. Ja jossa koronaa ei soisi ainakaan esiintyvän. Ilveskotihan on siis tällainen ikä-ihmisten hoivakoti, ja virallisemmin sanottuna sotaveteraanien kuntoutuslaitos. Ainakin varmasti suuri osa talon asukkaista on siis ainakin ikänsä ja epäilen että monen muunkin syyn takia koronan riskiryhmää. 

Täällä Ilveskodissa sitä koronaa sitten just havaittiin viime viikolla olevan. Uskallan minäkin tästä nyt avoimemmin kirjoittaa koska asiasta on jo uutisoitu melko laajasti tiedotusvälineissä. Ilveskodin yhdellä työntekijällä on todettu olevan koronatartunta. 

Ei kannattaisi murehtia etukäteen asioilla mitä ei ole vielä tapahtunut. Ainakaan vielä korona ei ole luojan kiitos levinnyt Ilveskodissa joten vaikka mieleen hiipiikin jo pelkoa asioiden pahenemisesta työpaikallani niin kannattaa varmasti vielä olla liikaa murehtimatta. 

Olen siis töissä tuon Ilveskodin keittiöllä. Ja keittiöllekin koronalla oli sitten heti melko isot vaikutukset. Ilveskodin kaikki asukkaathan joutuivat kahdeksi viikoksi karanteeniin heti eli he joutuvat olemaan vain huoneissaan kahden viikon ajan. Tämä muutti keittiönkin työtä jonkin verran. Ruokasalissa aterioi tällä hetkellä vain muutama henkilökunnan jäsen, ei lainkaan talon asukkaita. 

Ruokia viedään nyt yhä selkeästi enemmän talon kakkoskerrokseen ja tämä aiheuttaa jonkin verran lisätyötä kun on kova setviminen kärryjen ja niiden sisältöjen kanssa. Ja tiskejä ei tällä hetkellä tule pestäväksi vähän kerrallaan vaan lähes kaikki tiskit tulevat tiskattavaksi samalla kertaa.  

Vähitellen kun minäkin opin tekemään uusia vuoroja ja uusia työtehtäviä niin menivät näiden sisällöt joltain osin uusiksi ja se on tosi harmillista. Mutta kaikkea oppii tekemään ajankin kanssa varmasti ja vaikeaa tämä on nyt kuulemma muillekin keittiön työntekijöille. 

Asuin sitten myös vuosina 2016-2019 mielenterveyskuntoutujien asuin- ja toimintakeskuksessa Länsituulessa. Muutin sieltä pois viime syksynä itsenäisempään asumismuotoon eli normikerrostaloasuntoon mutta yhä senkin jälkeen Länsituuli toimi jonkin sortin tukipilarina elämässäni. Kävin siellä hyvin aktiivisesti osallistumassa ryhmiin, pelaamassa biljardia ja tapaamassa talon tuttuja hoitajia ja asukkaita. 

Keväällä taloon asetettiin kuitenkin vierailukielto joka taitaa olla yhä voimassa ja kielto koskee myös meitä kotikuntotujia. Kesällä tuolla pääsi sentään käymään ulkona järjestettävissä ryhmissä kuten pääsi osallistumaan talossa lauantaisin järjestettäviin grillausryhmiin ja pääsi osallistumaan myös ulkoliikuntaryhmään. Nyt en tiedä mikä tilanne tällä hetkellä on, mutta nyt kun on syksy niin ei ole tietenkään enää grillausryhmää ja ulkoliikuntaryhmäänkin pääsisiin hyvin harvoin osallistumaan töidenkin takia.

Vierailuni Länsituulesa onkin vähentynyt paljon nyt taas syksyllä ja tähän onvaikuttanut siis ainakin jonkin verran myös korona. Taloon ei pääse koronan takia enää niin vapaasti vierailemaan. Ja onhan tässä ikävä sekä tuttuja, noita ryhmiä ja varsinkin biljardin pelaamista. En ole kohta vuoteen pelannut minulle niin rakasta lajia eli biljardia. Kun en käy sitä muuallakaan pelaamassa.

Vapaa-ajan elämää pyrin pitämään myös muutenkin nyt hyvin rajoitettuna. En niinkään itseni takia mutta koen olevani omalta osaltani vastuussa myös siitä etten veisi koronaa lisää työpaikalleni. Normioloissa en paljoa välittäisi mitä työpaikallani tuumattaisiin vapaa-ajan menoistani mutta nyt pyrin karttamaan tällaisia paikkoja joissa on enemmänkin ihmisiä paikalla niin työpaikkanikin vuoksi. 

Eli tämä tarkoittaa muun muassa sitä että Hämeenlinnan Pallokerhon peleissä en ainakaan pitkään aikaan tule käymään. Sydän kyllä itkee kun näin sanon sillä HPK on minulle tärkeä ja tässä tilanteessa kun seuran peleissä yleisömäärät ovat muutenkin jo erittäin alhaiset ja seura kyntää myös pelillisesti niin olisi iso juttu olla tukemassa seuraa mutta koen nyt viisaimmaksi kuitenkin kartella myös HPK:n pelejä. 

Lisäksi välttelen myös tapaamisia tällä hetkellä. Muuten koitan pitää varsinkin lähimmäisiini aktiivisesti yhteyttä tekstiviestein ja sosiaalisen median avulla mutta tällä hetkellä en tapaa livenä juuri ketään. 

Ja viime viikolla kun tieto työpaikkani työntekijän koronatartunnasta tuli niin aiheutti se minunkin elämääni pienempiä vaikutuksia heti. Kun en ensin ollut varma siitä olinko myös minä koronaan altistuneiden joukossa niin jouduin perumaan viime viikon torstaille varatut laboratorio- ja fysioterapia-ajat ja jättämään väliin myös tämän peliongelmaisten sen kertaisen terapiaryhmän. 

Koronatestissä kävin viime perjantaina niin kuin kävi myös koko muu Ilveskodin väki asukkaineen ja henkilökuntineen.Testi tuntui minulle muuten melko iljettävältä. Sellaisen pitkän puikon testaaja tunki nenääni. Testin tulosta odottelen yhä.