Pelitarinani

Olen aiemmin blogissani kertonut siitä kuinka kärsin rahapeliongelmasta. Nyt olen taas ollut reilun kuukauden kyllä pelaamatta mutta yhä teen töitä rahapeliongelman eteen. Etten enää retkahtaisi pelaamaan. Tässä seuraavaksi hieman tarinaa minun pelaamisestani.

Pelitarinani... 

Peliongelmani alkoi oikeastaan lapsuuden yhden sankarini eli Hugo-peikon nettikasinopeliä pelaamalla. Joskus vuosina 2016-2017 oli hauskaa kokeilla onneaan Nordicbetin nettikasinolla ja pelata tuota Hugo-peliä. Hiukan lapsenmielisenäkin oli kivaa kun pääsi seikkailemaan Hugo-peikon kanssa. Se oli iso juttu silloin kun lapsuuden yksi suosikkeja seikkaili pelissä.

Tätä Hugo-peliä silloin 3-4 vuotta sitten tuli pelattua jonkin verran mutta se oli vielä silloin viatonta hauskan pitoakin. Pelaaminen pysyi hyvin hallinnassakin ja kyllähän silloin pelaamaan houkutteli jo mahdollisuus voittaa edes jonkin verran lisätienestiä. Olinhan tuolloin ainakin melko köyhä mielenterveyskuntoutuja. Ja kun ilot elämässä olivat vähissä niin tuo nettikasinopelaaminen toi edes hetkellisesti vielä lisää jotain mielihyvääkin elämään. Kun silloin aluksi pelaamiseen ei mennyt vielä järjettömiä summia rahaa. Ja joskus tuli voittoakin, silloin vielä ihan 40 euron voittaminenkin tuntui isolta voitolta.

Jo silloin heti alussa isänikin varoitteli minua. Jopa silloin kun iloitsin voitosta jouluna. ”Älä pelaa niitä pelejä, ne vievät ennen pitkään vain rahat mennessään ja niihin jää koukkuun”. Ne olivat ihan järkeviä sanoja ja sanoja joista olisi pitänyt heti ottaa vaari. Ja niinhän siinä sitten kävi, pelaamiseen mennyt rahamäärä kasvoi kasvamistaan ja peleihin jäi lopulta koukkuun.

Ensin pelaaminen pysyi hallinnassa, jäin kuukauden pelisaldossa alussa jopa hieman voitolle kun voitin alussa pieniä summia rahaa. Mutta hetken päästä näitä voittoja ei enää niin vain tullutkaan vaan kone alkoi viemään rahat. No perkele, en luovuttanut silti vaan syötin vain lisää rahaa nettikasinoihin ja peliautomaatteihin. Joskushan se tuuri vielä kääntyykin, pakkohan sen on. Ja rahaa vain upposi lisää ja lisää peleihin ja voittoa ei kuitenkaan kovasta yrityksestäkään huolimatta tullut.

No, varmastikin onneksi varsinainen rahapeliongelmani on vasta kovin nuorta. Olen kuitenkin halunnut pistää stopin heti peliongelmalleni ennen kuin se edes riistäytyy käsistä. Alku peliongelmalleni muodostui varmaan joskus vuosina 2016-2017 tuota Hugo-peliä pelatessa. Ja apua ongelmaani hain varmaan ensimmäisen kerran jo heti vuonna 2018. Aiemmat kokemukseni elämässä vaikuttivat paljon siihen että tähän peliongelmaan hain melkein heti apua.

Vuosina 2014-2015 minulla oli ongelmia alkoholin käytön kanssa ja tuolloin join itselleni kymppitonnin velat ulosottoon. Koin tuolloin elämässäni melkoisen pohjakosketuksen ja se sytytti uhon, tällaista en enää halua. Nyt olenkin hakenut apua hyvin aikaisessa vaiheessa peliongelmaani.

Peliongelmani alkoi varsinaisesti kytemään joskus vuonna 2016. Mutta peliongelmani voi laskea saaneen alkunsa jo periaatteessa paljon aiemminkin. Kaikenlainen pelikonsoleilla ja pelikorteilla pelaaminen, vedonlyönti ja liigapelien tulosten veikkaaminen ovat aina näytelleet melko isoa osaa elämässäni. 

Jo lapsena olin innokas lyömään perheeni kanssa vetoja, silloin tosin pelaaminen pysyi erittäin hyvin vielä hallinnassa. Mutta pelaaminen, kisaaimnen ja veikkaaminen ovat näytelleet aina elämässäni melko isoa osaa ja tuoneet lapsena ja nuorenakin muuten vaikeahkoonkin elämääni lohtua ja iloa. Lapsena ja nuorena elämästäni vaikeaa teki muun muassa koulukiusaaminen jota jouduin kokemaan. Ehkä hain nettikasinopeleillä nyt aikuisena tuota samaa lohtua ja iloa elämääni?

Silloin joskus vuosina 2016-2017 pelaaminen oli vielä ihan viatonta hauskan pitoa. Oli hienoa päästä seikkailemaan kuitenkin lapsuuden yhden sankarini Hugo-peikon kanssa siinä nettikasinopelissä. Aluksi koin pelien äärellä iloa, hauskuutta ja jännitystä. Peli toi minulle mielihyvää paljonkin.

Mutta vähitellen peleihin alkoi menemään selkeästi enemmän rahaa, voittoja ei tullut, ahdistus kasvoi ja pelit alkoivat aiheuttamaan mielipahaa. Minua kismitti köyhänä miehenä paljon ihan alkuun jo sekin että menetin kuukaudessa 50-60 euroa peleihin mutta viimeisinä kuukausina kun pelasin rahapelejä niin upposi rahapeleihin yhä vain paljon suurempia rahasummia. Tuloni kasvoivat joksikin aikaa palkkatöiden alkamisen jälkeen ja se tiesi sitä että myös peleihin uponnut rahamäärä kasvoi kasvamistaan. Aloin olemaan tuskastunut, varmasti myös vittuuntunut, hermoissani ja huolestunut. Pelit eivät enää tuoneet mitään mielihyvää ainakaan sitä ei tiedostanut vaan ne tuottivat pääasiassa vain pahaa mieltä.

Olen ollut pelaamatta kyllä ennenkin. Vuoden 2019 maaliskuussa osallistuin Hämeenlinnassa peliongelmaisten yhteen keskusteluiltaan ja kuulin siellä musertavia tarinoita pelaamisesta. Se herätti minut ja olin sen jälkeen kolme kuukautta pelaamatta. Pystyin myös olemaan vuoden 2019 marraskuusta lähtien lähes aina vuoden 2020 heinäkuuhun asti pelaamatta. Ja nyt olen ollut pelaamatta 24. syyskuuta 2020 lähtien. Se pelikierteen poikki pistäminen on joka kerralla ollut vaikeaa mutta pelaamattomuudesta tulee minulle helpompaa kun olen pidemmän aikaa pelaamatta. Alan tiedostamaan senkin että tulee hetkiä kun tekee mieli pelata mutta niistä pääsee yli pelaamatta.

Pelaamattomat putkeni ovat kuitenkin ennen katkenneet siihen typerään kokeiluun. Kun olen piruuttain mennyt kokeilemaan onneani jollain peliautomaatilla. Nämä rahapelit kun tuntuvat olevan hyvin pirullisia, niille kun antaa pikkusormen niin ne vievät koko käden. Pelikoneeseen kun laittaa yhdenkin euron niin on ainakin minulla vaarana että siitä alkaa saman tien taas kuukausien peliputki.

Nyt olisikin ensisijaisen tärkeää oppia tunnustamaan se että minä olen peliriippuvainen ja että en enää laittaisi euroakaan peleihin. Pelaamattomuus on iso tavoitteeni ja sen soisi jatkuvan jopa loppuelämän ajan, mutta mennään päivä kerrallaan. Niin on paljon helpompaa.